Haku

VKL 197/13

Tulosta

Asianumero: VKL 197/13 (2013)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 30.10.2013

Lakipykälät: 5, 9

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus Tuotevaihtoehdot

Tapahtumatiedot

Asiakas oli 4.5.2012 ostanut autoliikkeestä osamaksulla vuonna 2008 käyttöön otetun henkilöauton, jonka kauppasopimukseen kirjattiin kaskovakuutusmuodoksi vakuutusyhtiön laajin kaskovakuutus (vakuutus A). Asiakas sai 15.5.2012 päivätyn vakuutuskirjan ja vakuutusmaksulaskun seuraavalle vakuutuskaudelle. Hän piti vakuutus A:n vuosimaksua liian kalliina ja tiedusteli vakuutusyhtiöstä puhelimitse muita vaihtoehtoja. Asiakkaan kuvauksen mukaan hänelle esiteltiin tällöin laaja kaskovakuutus (vakuutus B) sekä osakaskovakuutus (vakuutus D). Asiakas valitsi autolleen osakaskovakuutuksen, jollainen hänellä oli ollut aiemmissakin autoissaan. Vakuutuksesta keskusteltiin uudestaan kesäkuussa 2012, jolloin yhtiö oli suositellut vakuutus B:n ottamista, mutta asiakas oli pitänyt sitä liian kalliina.

Asiakas joutui liikenneonnettomuuteen 1.8.2012. Vakuutusyhtiö korvasi osakaskovakuutuksen perusteella asiakkaan matkakuluja mutta kieltäytyi korvaamasta auton korjauskuluja, koska osakaskovakuutus ei sisällä törmäysvakuutusosaa.

Asiakkaan mukaan hänelle selvisi tällöin, että vakuutusyhtiöllä oli myös osakaskovakuutus D:n ja laajan kaskovakuutus B:n väliin sijoittuva kaskovakuutus C, josta korvataan mm. törmäysvahinkoja. Asiakas katsoi, että vakuutusyhtiö oli antanut hänelle puutteellista tietoa tarjolla olleista kaskovakuutusmuodoista touko-kesäkuussa 2012, minkä vuoksi asiakas oli valinnut autolleen väärän kaskovakuutuksen. Vakuutusyhtiön tulisi vastata tästä aiheutuneesta vahingosta.

 

Vakuutusyhtiön ratkaisu

Asiaa käsiteltiin vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä. Ratkaisussaan yhtiö katsoo, että saatavissa ei ollut varmaa tietoa siitä, oliko asiakkaalle jossain vaiheessa puhuttu kaskovakuutus C:stä. Vakuutusyhtiön ohjeen mukaan asiakkaiden kanssa käydään eri vaihtoehtoja läpi. Se ei ehkä ollut tässä tapauksessa tarkoituksenmukaista, koska asiakas oli ilmoittanut haluavansa hintasyistä osakaskovakuutuksen. Kaskovakuutus C:n hinta on selvästi osakaskovakuutusta korkeampi, lähellä vakuutus B:n ja A:n hintaa.

Yhtiö katsoo, ettei asiassa ole näyttöä siitä, että asiakas olisi hinnasta riippumatta ottanut vakuutus C:n, jos sitä olisi hänelle tarjottu. Kesäkuussa 2012 käydyssä keskustelussa asiakas oli kertonut olevansa tietoinen siitä, että hänen valitsemaansa vakuutukseen ei sisälly törmäysvakuutusosaa.

 

Valitus

Asiakas katsoo saaneensa väärää tietoa tarjolla olleista kaskovakuutusvaihtoehdoista, minkä vuoksi hän oli valinnut liian suppean vaihtoehdon. Asiakkaalle esiteltiin vain laajaa kaskovakuutusta (B) ja osakaskovakuutusta (D), ei lainkaan vakuutusta C. Puutteelliseen tietoon pohjautunut hankintapäätös oli johtanut siihen, että auton vaurioiden korjauskuluja ei korvattu vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön tulee korvata tästä aiheutunut vahinko.

Asiakas kritisoi lisäksi vakuutusyhtiön asiakaspalvelua. Kesäkuussa 2012 käydyn puhelinkeskustelun asiakas oli kokenut suorastaan painostavaksi vakuutusten myynniksi. Asiakkaalla pitäisi olla mahdollisuus tutustua vakuutusaineistoon rauhassa ennen vakuutuksen ottamista. Luvattuja yhteydenottoja asian selvittelyn eri vaiheissa ei tullut, puhelutallenteista saatavilla oli vain osa.

Asiakas vaatii, että hänelle saatetaan takautuvasti voimaan kaskovakuutus C ja että yhtiö korvaa auton korjauskulut sen perusteella.

 

Vakuutusyhtiön vastine

Autolle oli alun perin otettu laajin kaskovakuutus, joka asiakkaan toiveesta muutettiin 16.5.2012 osakaskovakuutukseksi. Kuten asiakas on kertonut, tällöin keskusteltiin auton vakuutuksesta, ja asiakas valitsi nimenomaisesti osakaskovakuutuksen. Asiakkaalta oli 29.5.2012 tiedusteltu, onko hän tietoinen siitä, ettei auton vakuutus sisällä törmäysturvaa. Asiakas on myös kertonut olleensa kesäkuussa 2012 yhteydessä vakuutusyhtiöön. Tällöinkin hän oli keskustellut ajoneuvon vakuutuksista eikä ollut valinnut törmäysvakuutuksen sisältävää kaskovakuutus B:tä.

Asiakkaan ajoneuvo oli otettu käyttöön vuonna 2008. Ajoneuvon ikä vaikuttaa tietyissä tilanteissa kaskovakuutuksen myöntämiseen. Erityisesti kaskovakuutus C:n osalta ajoneuvolla on vähimmäisikä, jonka jälkeen vakuutus voidaan myöntää. Kyseisen auton vakuutus on alkanut toukokuussa 2012. Tuolloin vakuutus C voitiin myöntää autoille, jotka olivat vähintään kuusi vuotta vanhoja. Asiakkaan auto oli vakuuttamishetkellä neljä vuotta vanha, joten vakuutus C ei vakuuttamissääntöjen mukaan ollut mahdollinen vakuutus kyseiselle autolle. Näin ollen vaihtoehtoina olivat tuolloin ja vielä kesäkuussakin vain kaskovakuutukset A, B ja D. Näistä oli asiakkaankin mukaan keskusteltu hänen kanssaan, ja hän oli valinnut vakuutus D:n tietoisena siitä, ettei se sisällä törmäysturvaa.

Vakuuttamissääntöihin tehtiin 1.7.2012 jälkeen alkaviin vakuutuksiin muutoksia siten, että vakuutus C:n vähimmäisikä alenee kuudesta vuodesta kolmeen vuoteen. Yhtiö viittaa lautakunnalle toimittamiinsa vakuutusoppaisiin.

 

Selvitykset

Vakuutusyhtiön ajoneuvovakuutusten vakuutusoppaassa, joka oli voimassa 1.1.2012 alkaen, on sivulla 6 kaskovakuutuksen turvatasoja esiteltäessä todettu, että nyt riidanalaisen kaskovakuutus C:n saa 6 vuotta ja sitä vanhemmalle autolle, moottoripyörälle sekä matkailu- ja perävaunulle.

Yhtiön toimittamassa toisessa vakuutusoppaassa, joka oli voimassa 1.7.2012 alkaen, todetaan että kaskovakuutus C:n saa 3 vuotta ja sitä vanhemmalle henkilö-, paketti- ja matkailuautolle, moottoripyörälle sekä perävaunulle.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Vakuutusten etämyynnissä kuluttajalle on lisäksi annettava kuluttajansuojalain (38/1978) 6 a luvussa tarkoitetut ennakkotiedot.

Lain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenantajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Ratkaisu

Asiakkaan auto on kärsinyt törmäysvahingon, jota vakuutusyhtiö ei ole korvannut, koska asiakkaalla ollut osakaskovakuutus ei sisällä törmäysvakuutusosaa. Asiassa on riitaa sitä, oliko vakuutusyhtiö touko-kesäkuussa 2012 antanut asiakkaalle tarjolla olleista kaskovakuutusvaihtoehdoistaan puutteellisia tietoja sillä seurauksella, että asiakas oli valinnut autolleen liian suppean vakuutuksen.

Asiakas on kertonut, että hänelle oli esitelty laajimman kaskovakuutuksen (A) vaihtoehdoiksi laaja kaskovakuutus (B) ja osakaskovakuutus (D) muttei kaskovakuutus C:tä. Se olisi asiakkaan valitsemasta vakuutus D:stä poiketen sisältänyt törmäysvakuutusosan.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on vastinevaiheessa esittänyt 1.1.2012 ja 1.7.2012 alkaen voimassa olleet vakuutusoppaansa. Niistä on todettavissa, että yhtiön vakuuttamissääntöjen mukaan vuonna 2008 käyttöön otetulle henkilöautolle ei vielä touko-kesäkuussa 2012 voitu myöntää kaskovakuutus C:tä vaan ainoastaan vakuutus A, B tai D. Tämän vuoksi se, että yhtiön edustaja ei ole kertonut asiakkaalle vakuutus C:stä, ei ole virhe. Asiakas oli riidattomasti saanut tiedon siitä, että törmäysvakuutusosa sisältyy vain laajoihin vakuutuksiin A ja B. Tästä tietoisena ja vastoin yhtiön suositusta hän oli valinnut autoonsa osakaskovakuutuksen D.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakas oli saanut asianmukaisesti tietoa tarjolla olleista kaskovakuutusvaihtoehdoista, ja hän oli niistä valinnut nimenomaan osakaskovakuutuksen. Tällöin vakuutusyhtiö ei ole velvollinen saattamaan laajempaa kaskovakuutusta takautuvasti voimaan, eikä asiakkaan kuvailemasta huonosta asiakaspalvelukokemuksestakaan seuraa sitä, että vakuutusyhtiö olisi velvollinen korvaamaan vakuutuksen korvauspiiriin sisältymättömän vahingon.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta asiassa.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Raulos.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia