Tapahtumatiedot

PK Oy:n omistamassa rakennuksessa oli havaittu 30.12.2010 käyttövesiputken jäätymisestä aiheutunut vesivahinko. PK Oy:lle kiinteistövakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö oli korvannut rakenteiden purkukustannuksia 26 260,54 eurolla. Asiakirjojen mukaan vahinkotarkastuksen perusteella korjauskustannusten määräksi oli arvioitu 132 000 euroa.

Korvauspäätöksellään 29.8.2012 vakuutusyhtiö oli ilmoittanut PK Oy:lle, että yhtiön vakuutustutkija oli saanut vahinkokäsittelyssä selville, että PK Oy:n todellisena omistajana oli M.K. -niminen henkilö, joka oli jo vuonna 2007 määrätty liiketoimintakieltoon ja jolla oli ollut maksuhäiriömerkintöjä. Koska vakuutusyhtiölle ei ollut vakuutussopimusta tehtäessä annettu oikeita tietoja PK Oy:n todellisista vastuuhenkilöistä, vakuutusyhtiö oli katsonut tulleensa erehdytetyksi kiinteistövakuutuksen myöntämisessä. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottaja oli toiminut vilpillisesti täyttäessään vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Sen vuoksi kiinteistövakuutus ei sitonut vakuutusyhtiötä eikä vahinkoa korvattu vakuutuksesta.

PK Oy oli sittemmin asetettu konkurssiin 12.11.2015 ja sen toiminta oli lakannut. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 23.9.2015 maksanut 81 840 euron korvauksen vesivahingosta kiinteistöön kohdistuneen panttioikeuden haltijana olleelle pankki X:lle. Korvaussumma vastasi vakuutusyhtiön rakennuksen päivänarvon perusteella laskemaa 62 prosentin osuutta vahingon arvioiduista 132 000 euron korjauskustannuksista. Jälleenhankinta-arvoon perustuvaa korvausta ei maksettu, sillä rakennusta ei ollut vakuutusehdoissa edellytetyin tavoin korjattu.

Asiakkaan valitus

Pankki X on pyytänyt asiassa lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien rakennuksen arvioitujen korjauskustannusten mukaisen täyden korvauksen maksamista eli 50 160 euron lisäkorvausta viivästyskorkoineen 4.4.2015 alkaen. Vaihtoehtoisesti korvauspäätöstä oli soviteltava ja korvausmäärää huomattavasti korotettava korjaustöiden keskeydyttyä vakuutusyhtiön tuottamuksesta. Lisäksi pankki X on vaatinut asianajokulujensa korvaamista.

Pankki X on lausunut, että se oli tullut korvausasiassa PK Oy:n sijaan. Pankki X:llä oli pantinhaltijavelkojana oikeus vahingoittuneen kiinteistön vakuutuskorvaukseen maakaaren 17 luvun 8 §:n ja vakuutussopimuslain 62 ja 66 §:n perusteella.

Pankin näkemyksen mukaan vakuutusyhtiöllä ei ollut oikeutta määritellä korvausta täyden korvauksen sijasta päivänarvon mukaisesti vain 62 prosentiksi koko vahingosta. Vakuutusyhtiö oli myös menetellyt väärin vedotessaan päätöksensä tueksi omaan virheelliseksi todettuun päätökseensä olla alun perin korvaamatta koko kertakorvausta. PK Oy ei ollut voinut korjauttaa rakennusta vakuutusehtojen mukaisesti kahden vuoden kuluessa yksinomaan vakuutusyhtiön toimien eli virheellisen korvauspäätöksen vuoksi.

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja oli alun perin ilmoittanut PK Oy:lle vahingon korvaamisesta ja korvausmääräksi oli sovittu 132 000 euroa. Tässä yhteydessä oli myös sovittu rakennuksen korjaamisesta. PK Oy oli käynnistänyt korjaustoimenpiteet, mutta korjaustyöt olivat keskeytyneet vakuutusyhtiön ilmoitettua korvauksen epäämisestä. PK Oy:n vakuutusyhtiötä vastaan käräjäoikeudessa nostama kanne oli jäänyt sillensä marraskuussa 2015 konkurssin vuoksi, kun konkurssipesällä ei ollut varoja oikeudenkäynnin jatkamiseen. Sittemmin vakuutusyhtiön päätös korvauksen epäämisestä oli osoittautunut virheelliseksi ja vakuutusyhtiö oli 23.9.2015 korvannut vahingosta 62 prosentin osuuden vedoten siihen, ettei rakennusta ollut korjattu.

Pankki X:n mukaan korjauksia ei ollut voitu tehdä varojen puutteen vuoksi, mikä oli johtunut siitä, että vakuutusyhtiö oli evännyt korvauksen. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voinut vedota siihen, että korjauksia ei ollut suoritettu kahdessa vuodessa. PK Oy oli joutunut myymään rakennuksen vaurioituneena. PK Oy oli tehnyt kaikki tarpeelliset toimenpiteet oikeutensa ja samalla pantinhaltijan oikeuden säilyttämiseksi asiassa. Kahden vuoden aika oli ehtinyt kulua umpeen pantinhaltijaa kohtaan jo ennen kuin luoton suorittamisessa oli ollut sellaisia häiriöitä, että pantinhaltijan oli ollut tarpeen puuttua asiaan. Vakuutusyhtiön edellyttämän kahden vuoden korjausajan noudattaminen johtaisi kuvatussa tilanteessa pantinhaltijan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut antaneensa asiassa vastineen vain pantinhaltijan oikeudesta, koska pankki X:llä oli oikeus korvaukseen pantinhaltijana. Käsitys siitä, että konkurssiin menneen PK Oy:n oikeus vakuutuksenottajana olisi siirtynyt pankille, oli lakiin perustumaton. PK Oy:n vakuutuskorvausta koskenutta asiaa oli käsitelty käräjäoikeudessa, joka oli antanut asiassa yksipuolisen tuomion 29.3.2016. Asia ei siis ollut jäänyt sillensä valituksessa mainitulla tavalla. Vakuutusyhtiö on katsonut, että pankki X:llä ei ollut oikeutta pyytää ratkaisusuositusta PK Oy:n korvauksista, jolta osin asia oli jo ratkaistu yksipuolinen tuomiolla.

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt muuttamasta korvausratkaisuaan. Asiassa oli kyse siitä, että vakuutussopimuslain 65 §:n mukaan vakuutusyhtiöllä ei ole pantinhaltijaan nähden oikeutta vedota vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. Se, että pankki X:lle oli maksettu korvausta, ei siten ollut aiemman PK Oy:tä koskeneen korvausratkaisun muuttamista. PK Oy:n pyynnöstä vahingon aiheuttamia purkulaskuja oli maksettu vakuutusehtojen puitteissa suoraan urakoitsijalle. Vahinkokäsittelyn yhteydessä huomio oli kiinnittynyt monenlaisiin epäselvyyksiin, muun muassa siihen, että purku-urakoijaa edustanut henkilö oli ollut liiketoimintakiellossa. Vakuutustutkinnassa oli todettu, että PK Oy:n liiketoiminnassa oli tosiasiassa ollut kyse saman henkilön toiminnasta tai ainakin hän oli ollut liiketoimintakiellon vastaisesti PK Oy:ssä määräävässä tai merkittävässä asemassa. Tällä perusteella korvaus oli evätty, koska vakuutussopimus ei vakuutussopimuslain 23 §:n nojalla sitonut vakuutusyhtiötä.

Valituksessa mainittua kertakorvaussopimusta ei ollut tehty. Siitä oli kyllä neuvoteltu. Koska vakuutussopimus oli todettu sitomattomaksi, asian käsittelyä ei ollut jatkettu eikä sitovaa kertakorvaussopimusta ollut syntynyt. Myöskään vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja ei ollut ilmoittanut vahinkoa korvattavaksi. Vaikka näin olisi tapahtunutkin, ei virheellinen ilmoitus vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan sitonut vakuutusyhtiötä. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan varsinaisia korjaustöitä ei ollut edes aloitettu ennen kuin vakuutus todettiin sitomattomaksi. Korvauksia oli käsitelty käräjäoikeudessa ensin urakointiyhtiön ja sittemmin PK Oy:n kanteesta. Viimeksi mainitun kanteen käsittely oli päättynyt yksipuoliseen tuomioon. Oikeudenkäynnin aikana pankki X oli vaatinut korvausta pantinhaltijana ja lausunut, ettei vakuutusyhtiö vakuutussopimuslain 65 §:n mukaan saanut pankkiin nähden vedota vakuutussopimuslain 23 §:ään. Korvaus oli maksettu 23.9.2015.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohtaan 5.6 korvauksen suorittamisesta. Vakuutusehtojen mukaan ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus suoritetaan, kun vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahingosta on korjattu tai omaisuuden tilalle on hankittu samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta samalle paikalle. Oikeus jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotukseen on vain vakuutuksenottajalla tai kolmannen henkilön hyväksi tehdyssä vakuutuksessa tällä henkilöllä. Oikeutta ei voi siirtää.

Vakuutusehtojen mukaan pantinhaltijalla on oikeus ainoastaan päivänarvokorvaukseen. Ehtojen sovittelu koski oikeudellisesti vain sopijapuolia. Kolmannella ei ollut oikeutta vaatia sellaisen sopimuksen sovittelua, jonka osapuoli se ei itse ollut, vaikka sillä lain perusteella olisi sopimukseen perustuvia oikeuksia. Pantinhaltijalla ei siis ollut oikeutta ehtojen sovitteluun.

Vakuutusyhtiö on lausunut, että vaikka periaatteellisen sovitteluoikeuden vastoin edellä selvitettyä katsottaisiin olevan olemassa, sovittelun edellytykset eivät täyttyneet. Pantinhaltija hyväksyy vakuudet vain niiden käyvän arvon perusteella. Mikäli vakuuskohde joudutaan realisoimaan, siitä saadaan tuossakin tapauksessa vain käyvän arvon mukainen suoritus. Se, että tätä suurempi korvaus jäi saamatta, ei ollut oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuutonta. Vakuutuksenottajankin oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen edellytti varojen uhraamista korjaukseen tai jälleenhankintaan. Korvaus suoritetaan vakuutusehtojen mukaan vasta tämän jälkeen, sillä muuten olisi kyse selvästi ylikompensaatiosta. Oikeudenkäynnin aikana saatujen tietojen mukaan kyseinen rakennus oli myyty korjaamattomana.

Vakuutussopimus ei ollut rahoitussopimus eikä vakuutusyhtiöllä ollut velvollisuuksia toimia ehdot ylittävästi siten, että vakuutuksenottaja saisi mahdollisimman suuren korvauksen. Vakuutussopimus oli pätemätön, mihin vakuutusyhtiö oli saanut oikeuksiensa toteuttamiseksi vedota. Vakuutuksenottajaa koskevaa korvausratkaisua ei ollut muutettu.

Vahinkotarkastaja ei ollut ilmoittanut vahinkoa korvattavaksi, koska tarkastajalla ei ollut valtuuksia päättää korvattavuudesta, ainoastaan ratkaista vahingon määrään liittyviä kysymyksiä. Asia ei ollut voinut jäädä epäselväksi vakuutuksenottajan edustajalle, koska hän oli valitukseen liitetyssä sähköpostissa tiedustellut, milloin kertakorvausta koskeva korvausratkaisu tehdään. Vahinko oli ollut niin suuri, että tarkastajan valtuudet eivät olleet yksin riittäneet edes vahingon määrän hyväksymiseen. Hän oli ehdottanut kyseisen määrän hyväksymistä, mutta asian käsittely oli jäänyt kesken, kun vakuutussopimus oli todettu pätemättömäksi. Myös vahinkotarkastajan purkulaskun määrän hyväksymistä koskeneesta viestistä kävi ilmi, että korvausasia oli ollut vakuutustutkijoiden selvitettävänä.

Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta lautakuntamenettelyssä oli lakiin ja lautakuntakäytäntöön perustumaton.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Erimielisyys koskee pankki X:lle vakuutettuun kiinteistöön kohdistuneen panttioikeuden haltijana suoritetun vakuutuskorvauksen määrää. Kysymys on siitä, onko, ja jos niin missä laajuudessa, vakuutusyhtiöllä ollut lain mukaan oikeus vedota myös pantinhaltijaa kohtaan vakuutussopimukseen ottamiinsa vakuutuksenottajan korvausoikeutta rajoittaviin määräyksiin. Lähemmin on tarkasteltava, onko vakuutusyhtiö myös pankki X:ää kohtaan voinut vedota vakuutusehdoissaan jälleenhankinta-arvoperusteisen korvauksen suorittamisedellytykseksi asettamaansa vaatimukseen vahingoittuneen omaisuuden korjaamisesta kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta.

Lisäksi asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön korvauspäätöstä pidettävä kohtuuttomana ja voitaisiinko sitä tällä perusteella sovitella pankki X:n hyväksi, oliko asiassa tehty sopimusta korvauksen määrästä ja onko pankilla oikeus korvaukseen asianajokuluistaan asian lautakuntakäsittelyssä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutussopimuslain 65 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja saa vedota korvauksen alentamiseksi tai epäämiseksi 62 §:ssä tarkoitettua vakuutettua kohtaan 23 tai 26 §:n säännöksiin vakuutuksenottajan tai toisen vakuutetun tiedon-antovelvollisuuden laiminlyönnistä vain, jos 62 §:ssä tarkoitettu vakuutettu ennen vakuutustapahtumaa tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää vakuutuksenottajan tai toisen vakuutetun menettelystä.

Vakuutussopimuslain 66 §:n 1 momentin mukaan, milloin omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa henkilön hyväksi, jolla on saatavan vakuudeksi panttioikeus omaisuuteen, hänellä on, vaikkei saatava olisikaan erääntynyt, oikeus ennen omistajaa saada maksu korvauksesta, jollei omistaja ole kohtuullisessa ajassa korjannut vahinkoa tai asettanut vakuutta sen korjaamiseksi. Mitä tässä säädetään, on vastaavasti voimassa henkilön hyväksi, jolla on oikeus pidättää omaisuus erääntyneen saatavan vakuudeksi. 66 §:n 3 momentin mukaan kiinnityksenhaltijan oikeudesta saada maksu korvauksesta säädetään erikseen.

Maakaaren (540/1995) 17 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan velkojalla on oikeus saada pantatun kiinteistön vahingoittumisesta maksettavasta vakuutuskorvauksesta suoritus ennen saamisensa erääntymistä, jollei korvausta ole 2 momentin mukaan suoritettava kiinteistön omistajalle. Jos panttisaaminen on riitainen tai muutoin on epäselvää, kenellä on oikeus korvaukseen, vakuutuksenantajan on pidätyttävä korvauksen maksamisesta.

Pykälän 2 momentin mukaan kiinteistön omistajalla on oikeus nostaa vakuutus-korvaus, jos hän on kohtuullisessa ajassa korjannut vahingon tai asettanut vakuuden siitä, että korvaus käytetään vahingoittuneen kiinteistön uudistamiseen tai korjaamiseen. Omistajalla on oikeus nostaa korvaus myös silloin, kun korvauksen määrä on kiinteistön arvoon verrattuna vähäinen tai kun muutoin on il-meistä, ettei korvauksen nostaminen heikennä velkojan mahdollisuutta saada suoritus saamiselleen.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Kysymyksessä olevaan kiinteistövakuutukseen sovellettavien 1.1.2009 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 5.1.1 mukaan jälleenhankinta-arvo on rahamäärä, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen samalle paikalle. Ellei toisin ole vakuutusyhtiön kanssa sovittu, vakuutusmäärä perustuu omaisuuden jälleenhankinta-arvoon.

Vakuutusehtojen kohdan 5.1.2 mukaan päivänarvo on rahamäärä, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään, mitä omaisuus on arvossa menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta. Huomioon otetaan myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden, kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi.

Vakuutusehtojen kohdan 5.4.1 mukaan, jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään jälleenhankinta-arvon ja jäännösarvon erotus. Jos kuitenkin esineen arvo on vahinkohetkeen mennessä laskenut niin, että päivänarvo on ollut alle 50 % jälleenhankinta-arvosta välittömästi ennen vahinkoa, vahingon määrä lasketaan päivänarvon mukaan.

Korvauksen suorittamista koskevan vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Jälleenhankinta-arvon ja päivän-arvon mukaisten korvausten erotus suoritetaan, kun vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahingosta on korjattu tai omaisuuden tilalle on hankittu samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta samalle paikalle. Oikeus jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotukseen on vain vakuutuksenottajalla tai kolmannen henkilön hyväksi tehdyssä vakuutuksessa tällä henkilöllä. Oikeutta ei voi siirtää. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimen johdosta, kahden vuoden aikaan lisätään viivästysaika.

Asian arviointi

1) Oliko korvauksesta sovittu?

Vakuutuslautakunta toteaa ensiksi, että lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi tehnyt myönteistä korvauspäätöstä vesivahingon korjauskustannusten korvaamisesta vakuutuksenottajana olleelle PK Oy:lle tai että vesivahingon korjauskustannusten korvaamisesta olisi muutoinkaan PK Oy:n ja vakuutusyhtiön kesken sovittu. Sen sijaan lautakunnalle toimitettujen sähköpostiviestien mukaan vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja oli ilmoittanut 21.3.2012 PK Oy:n edustajalle, että korvauksien maksukäsittelyn jatkaminen edellytti vakuutusyhtiön tutkintaosaston lupaa. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö on antanut korvausasiasta PK Oy:lle 29.8.2012 kielteisen korvauspäätöksen.

2) Pankki X:n korvausoikeuden laajuus panttioikeuden haltijana

Pankki X:n oikeutta 30.12.2010 havaitun vesivahingon johdosta maksettavaan vakuutuskorvaukseen PK Oy:n panttivelkojana on arvioitava vakuutussopimuslain 66 §:n 3 momentin mukaan ensisijaisesti maakaaren (540/1995) 17 luvun 8 §:n 1 momentin perusteella. Panttioikeuden haltijana pankki X on ollut vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan vakuutetun asemassa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sovellettavien lainkohtien mukaan pankki X:llä on ollut itsenäinen oikeus vakuutussopimuksen nojalla maksettavaan vakuutuskorvaukseen niin, että maakaaren mukaan pankilla on ollut oikeus saada pantatun kiinteistön vahingoittumisesta maksettavasta vakuutuskorvauksesta suoritus jo ennen kuin sen saaminen päävelan ehtojen mukaan oli erääntynyt. Vakuutussopimuslain 65 §:n mukaan vakuutusyhtiö on ollut velvollinen maksamaan vakuutuskorvauksen vilpittömässä mielessä olleelle pankki X:lle sen panttioikeuden käsittämän päävelan ja sen mahdollisten maksamattomien korkojen määrään saakka siitä huolimatta, että PK Oy oli vakuutussopimusta tehtäessä vakuutusyhtiön väittämin tavoin mahdollisesti vilpillisesti laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa vakuutusyhtiötä kohtaan niin, että vakuutussopimus ei tämän johdosta ole ollut vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin nojalla vakuutusyhtiötä sitova. Tätä vastuutaan vakuutusyhtiö ei ole asiassa kiistänyt.

Vaikka pankki X:llä on ollut pantinhaltijana edellä kuvattu etuoikeus vakuutuskorvauksen saamiseen vakuutusyhtiöltä, merkitsevät mainitut maakaaren ja vakuutussopimuslain säännökset poikkeusta vakuutussopimuslain 23 §:n osoittamasta pääsäännöstä. Lautakunta katsoo, etteivät kyseiset pantinhaltijan vilpitöntä mieltä suojaavat poikkeussäännökset kuitenkaan merkitse sitä, että vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta pantinhaltijaa kohtaan muutoin muodostuisi laajemmaksi kuin vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välisessä vakuutussopimuksessa on alun perin sovittu. Toisin sanoen pantinhaltija ei voi vakuutusehdoista poiketen saada itselleen laajempaa oikeutta korvaukseen kuin vakuutussopimuslain pantinhaltijan suojasäännöksestä seuraa. Koska vakuutussopimuslain 65 §:ssä säädetty pantinhaltijan suoja koskee vain saman lain 23 ja 26 §:ssä tarkoitettuja tilanteita, lautakunta katsoo, ettei säännös estä vakuutusyhtiötä vetoamasta vakuutussopimukseen sovelletuissa vakioehdoissa oleviin muihin korvausrajoituksiin myös pantinhaltijaa vastaan.

Tässä tapauksessa kysymyksessä olevaan kiinteistövakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan omaisuuden jälleenhankinta-arvoon perustuvan korvauksen suorittaminen on edellyttänyt vahingoittuneen omaisuuden korjaamista tai vastaavan omaisuuden hankkimista vahingoittuneen tilalle kahden vuoden kuluessa vahingon sattumisesta. Asiakirjojen mukaan vahingoittunutta rakennusta ei ollut tässä tapauksessa korjattu kahden vuoden kuluessa vahingosta. Siten vakuutusyhtiöllä ei olisi ollut velvollisuutta jälleenhankinta-arvoon perustuvan korvauksen suorittamiseen sitä sitovaksikaan katsotun vakuutussopimuksen ehtojen mukaan. Näin ollen lautakunta katsoo edellä selostamillaan perusteilla, ettei vakuutusyhtiö ole ollut vakuutusehtojen mukaan velvollinen maksamaan rakennuksen jälleenhankinta-arvoon perustuvaa korvausta myöskään pankki X:lle.

3) Kysymys vakuutusyhtiön päätöksen kohtuuttomuudesta

Pankki X on katsonut, että vakuutusehtojen kohdan 5.6 määräykseen perustunut vakuutusyhtiön päätös on ollut kohtuuton, koska korjaustyöt olivat estyneet nimenomaan pankin virheelliseksi katsoman vakuutusyhtiön kielteisen korvauspäätöksen vuoksi. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei pankki X:llä ole oikeutta vaatia sovittelua, koska se ei ole ollut vakuutussopimuksen osapuoli, ja etteivät vakuutussopimuksen sovittelun edellytykset asiassa muutoinkaan täyty.

Lautakunta toteaa, että pankki X on vaatinut vakuutusyhtiön 23.9.2015 päivätyn korvauspäätöksen sovittelemista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vaatimus korvauspäätöksen sovittelemisesta perustu lakiin. Pankki X ei ole myöskään esittänyt selvitystä siitä, millä perusteilla se on pitänyt vakuutusyhtiön PK Oy:lle 29.8.2012 antamaa vakuutussopimuslain 23 §:ään perustunutta korvauspäätöstä virheellisenä. Selostamistaan syistä lautakunta katsoo, ettei pankki X:n vaatima sovittelu tule tässä tapauksessa kyseeseen.

4) Pankki X:n asianajokulujen korvaaminen

Siltä osin kuin pankki X on vaatinut asianajokulujensa korvaamista, Vakuutuslautakunta toteaa, että ohjesääntönsä 6 §:n mukaan lautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Lautakunta voi käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Koska tässä asiassa ei ole kyse oikeusturvavakuutuksesta, lautakunta ei käsittele esitettyä kuluvaatimusta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön pankki X:lle antamaa korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Raulos
sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sjögren