Tapahtumatiedot

Autovakuutuksen kohteena oleva Nissan 200SX Coupe Turbo -henkilöauto vaurioitui 16.4.2014 yöllä kaupunkialueella sattuneessa ulosajossa lunastuskuntoon. Vakuutuksenottaja A menetti autonsa hallinnan 50 km/h nopeusrajoitusalueella kaarteen jälkeisellä suoralla katuosuudella, auto kulkeutui vastaantulevien ajoneuvojen kaistan yli jalkakäytävälle, minkä jälkeen auto osui valopylvääseen ja törmäsi omakotitalon seinään. Auton molemmat airbagit laukesivat, ja auton keula ja runkorakenteet vaurioituivat pahoin. Kyydissä olleet olivat käyttäneet turvavöitä, ja he saivat lieviä vammoja. Talon kivijalkaan tuli huomattavia murtumavaurioita. Auton renkaat olivat jättäneet tiehen jälkiä miltei 100 metrin matkalla.

Esitutkinnassa kuultuina A ja hänen kyydissään olleet matkustajat arvioivat A:n ajonopeuden olleen 70–100 km/h ennen hallinnan menetystä, ja tilannetta oli edeltänyt jonkinlainen kisaaminen toisen ajoneuvon kanssa. Poliisi arvioi A:n ajonopeudeksi 130 km/h. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Teonkuvauksen mukaan A oli käyttänyt 75–80 km/h ajonopeutta. A myönsi teonkuvauksen oikeaksi, ja käräjäoikeus tuomitsi hänet rangaistukseen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

A vaati vakuutusyhtiöltä korvausta, koska hänet oli tuomittu ainoastaan liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, eikä väite kisaamisesta pitänyt paikkaansa. Vakuutusyhtiö teetti ulosajosta rekonstruktiolaskelman käytetyn ajonopeuden selvittämiseksi. Lausunnon mukaan ajoneuvon nopeus on ennen vahinkoa ollut vähintään 105 km/h. Vakuutusyhtiö katsoi A:n aiheuttaneen vahingon törkeästä huolimattomuudesta ja epäsi korvauksen.

A pyysi uutta käsittelyä asiamiehen välityksellä. A oli koko ajan kertonut nopeutensa olleen 75–80 km/h, ja syyttäjä ja käräjäoikeus olivat olleet asiasta samaa mieltä. Etupenkillä istunut matkustaja, jolla oli parhaat mahdollisuudet arvioida auton vauhtia, oli arvioinut nopeudeksi 70 km/h. A oli kertonut auton perän lähteneen luisuun oikealle ja sitten vasemmalle, mitä hän oli yrittänyt korjata kaasulla. Auton perän heittelehtiminen mutkassa oli varmasti alentanut nopeutta, eikä se ole voinut olla 105 km/h. Jos törmäysnopeus talon seinään olisi ollut laskelman mukainen 62,5 km/h, auton vauriot olisivat olleet varmasti suuremmat. A katsoi, ettei hän ollut menetellyt törkeän huolimattomasti, ja joka tapauksessa korvausta tulisi alentaa korkeintaan 1/3.

Vakuutusyhtiö selosti onnettomuuslaskennassa noudatettuja periaatteita ja piti laskelmaa luotettavana. Yhtiö ei muuttanut päätöstään.

Asiakkaan valitus

A katsoo uudelleenkäsittelypyynnön mukaisesti, ettei hän ole menetellyt törkeän huolimattomasti. Yhtiön tulee joka tapauksessa maksaa vähintään osakorvaus.

Henkilötodistelu puhuu aivan toisenlaisesta ajonopeudesta kuin rekonstruktio­laskelman mukainen 105 km/h, minkä vuoksi laskelmaa ei voi pitää ratkaisevana näyttönä asiassa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö perustelee epäävää päätöstään rekonstruktiolaskelman mukaisella 105 km/h ajonopeudella 50 km/h nopeusrajoitusalueella ja tilannetta edeltäneellä kilpaa ajamisella. Kyydissä on lisäksi ollut matkustajia.

Käräjäoikeudessa törkeää liikenteen vaarantamista ei voitu todeta, sillä rekonstruktiolaskelmaa ei vielä silloin ollut tehty. Rekonstruoinnissa kaikki kitkakertoimet ja muut tekijät on valittu skaaloista siten, että laskelman tulos osoittaa mahdollisimman alhaista alkunopeutta. Saatu tulos perustuu minimikitkalla auton alkusuistumisen jälkiin, jälkien sijoittumiseen ja ajoneuvon kulkuun ennen talon seinään törmäämistä. Ajoneuvon ja talon kärsimistä vaurioista ilmenee, että auto oli osunut kivijalkaan todella voimakkaalla nopeudella. Ratkaisusuosituspyynnön mukaisella 75 km/h ajonopeudella A ei olisi menettänyt auton hallintaa.

Selvitykset

Lautakunnalle on toimitettu poliisin esitutkinta-aineistoa, käräjäoikeuden tuomio ja vakuutusyhtiön teettämä rekonstruktiolaskelma.

Etupenkillä ollut matkustaja oli esitutkinnassa arvioinut ajonopeudeksi noin 70 km/h ja kertonut, että onnettomuutta oli edeltänyt leikkimielinen kiihdyttely toisen ajoneuvon kanssa, muttei mitään mahdotonta kaahaamista.

Toinen takapenkillä olleista matkustajista kertoi, että onnettomuutta edelsi A:n ja toisen auton välinen kilpaa ajaminen. A oli hiljentänyt vauhtia tullessaan punaisiin valoihin mutta kiihdyttänyt, kun valot vaihtuivat saman tien vihreäksi. Ajonopeus oli arviolta 100 km/h tai jopa ylikin. Myös toinen takapenkillä olleista kertoi kiihdytyksen jälkeisestä hallinnan menettämisestä ja toisen ajoneuvon kanssa tapahtuneesta kisaamisesta sekä siitä, että A oli ajanut ylinopeutta.

A itse on rikoksesta epäiltynä kuultuna kertonut, että ohitustilanteen jälkeen hänen oli täytynyt hiljentää voimakkaasti punaisiin valoihin. Heti valojen vaihtuessa hän oli antanut ”kenkää” autolleen, mutta kiihdytys oli kuitenkin kevyt. Kaarteessa A oli vaihtanut vahingossa pienemmän vaihteen päälle, ja auto lähti heittelehtimään. A yritti ohjailla autoa lisäämällä kaasua, mutta se ei onnistunut. Korjausvaiheessa nopeutta oli noin 75–80 km/h.

Todistajana kuultu toisen ajoneuvon kuljettaja oli kertonut, että hänen ja A:n välillä oli ollut jotain pientä kisailua ennen kolaria, muttei kuitenkaan mitään tarkoituksellista.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, oliko A aiheuttanut ulosajovahingon vakuutussopimuslain mukaisesta törkeästä huolimattomuudesta ja oliko vakuutusyhtiöllä tällä perusteella oikeus evätä autovakuutuksesta maksettava korvaus.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n 2 momentin mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdassa 6.4.2 on lain 30 ja 34 §:n mukaisia määräyksiä.

Asian arviointi

Lautakunnalle esitetyn esitutkinta-aineiston ja rekonstruktiolaskelman mukaan A oli käyttänyt kaupunkialueella 50 km/h nopeusrajoitusalueella 75–105 km/h ajonopeutta. Onnettomuuspaikkaa edeltänyt kaarre on esitutkinta-aineiston perusteella loiva, ja tie on sillä kohtaa leveä. Vahinkoajankohtana tie oli paljas ja kuiva. Nämä seikat sekä auton ja talon kivijalan paha vaurioituminen tukevat arviota huomattavan suuresta ylinopeudesta ennen hallinnan menetystä.

Kaikkien kolmen matkustajan ja toisen auton kuljettajan mukaan tilanteeseen oli liittynyt myös jonkinlaista kisaamista ja kiihdyttelyä toisen ajoneuvon kanssa. Ulosajolle ei ilmene mitään muuta syytä kuin A:n ajotapa ja hänen käyttämänsä nopeus.

Vakuutuslautakunta katsoo A:n aiheuttaneen ulosajovahingon vakuutussopimuslain 30 §:n mukaisesta törkeästä huolimattomuudesta. Kokonaisuutena arvioiden A:n menettely on ollut niin huolimatonta, että vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä hänelle maksettava autovakuutuskorvaus kokonaan.

Lopputulos

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa