Tapahtumatiedot

Vakuutettu (s. 9.8.1946) oli kuulunut 1.1.1995 alkaen I Oy:n henkivakuutusyhtiöstä ottaman ryhmäeläkevakuutuksen piiriin. Vuodesta 2000 lähtien hänet ja kertynyt eläkerahasto oli siirretty F Oy:n ryhmäeläkevakuutukseen. Vakuutuksen vanhuuseläkeikä oli alun perin 60 vuotta ja eläkkeen määrä 66 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Vakuutussopimuksen mukaan 66 %:n eläketaso oli määrä saavuttaa vakuutetun lakisääteisten eläkkeiden ja ryhmäeläkkeen yhteismääränä.

Työeläkelainsäädäntöön vuonna 2005 tehtyjen muutosten yhteydessä varhennetun vanhuuseläkkeen alhaisin alkamisikä nousi 62 ikävuoteen. Sen vuoksi ryhmäeläkevakuutusta muutettiin niin, että vakuutettujen koko 66 %:n mukainen eläke maksettaisiin ensin ryhmävakuutuksesta ja 63 vuoden iästä lähtien siitä vähennettäisiin vakuutettujen lakisääteinen eläke.

Vakuutettu oli hakenut ryhmäeläkevakuutuksen vanhuuseläkettä henkivakuutusyhtiöltä 1.11.2006 alkaen eli 60 vuoden 2 kuukauden iässä. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut päätöksellä 30.10.2006 vanhuuseläkkeen määräksi 5.834,33 eur/kk vuoden 2006 tasossa. Päätöksen mukaan eläkkeen määrä muuttuisi 63 vuoden iässä, jolloin vakuutetulle tulee oikeus työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen.

Vakuutusyhtiön käsittelymerkintöjen mukaan vakuutettu oli ollut 63 vuotta täytettyään yhteydessä vakuutusyhtiöön ilmoittaen saaneensa työeläkeyhtiöstä tiedon, jonka mukaan hän voisi hakea lakisääteistä työeläkettä vasta 65 vuoden iästä. Tämän perusteella vakuutettu oli pyytänyt ryhmäeläkevakuutuksen vanhuuseläkkeen jatkamista entisen suuruisena eli 6.409,07 eur/kk vuoden 2009 tasossa. Merkinnän mukaan vakuutusyhtiössä oli tarkistettu eläkerahaston tähän myös riittävän. Vakuutusyhtiö lähetti vakuutetulle vielä asiaa koskevan päätöksen 18.8.2009. Sen mukaan eläkkeen määrä muuttuisi 65 vuoden iässä, jolloin vakuutetulle tulee oikeus työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen.

Vakuutetun täytettyä 65 vuotta ryhmäeläkevakuutuksen perusteella maksettavan eläkkeen määräksi muuttuikin 1.9.2011 alkaen 608,17 eur/kk. Vakuutettu otti muutoksen johdosta yhteyttä vakuutusyhtiöön, koska hänen laskujensa mukaan ryhmävakuutuksesta maksettavan eläkkeen ja lakisääteisen työeläkkeen yhteismäärä oli enää 60 % eläkepalkasta aikaisemman 66 %:n sijasta. Vakuutusyhtiön mukaan ero johtui vakuutetun aiemmin esittämästä pyynnöstä jatkaa täyden ryhmäeläkkeen maksamista 65 vuoden ikään saakka. Vakuutussopimuksen mukaan eläke oli aikanaan laskettu niin, että vakuutettu hakisi työeläkkeen 63 vuoden iässä, jolloin ryhmäeläke 1.306 eur/kk ja työeläke yhdessä olivat 66 % eläkepalkasta. Työeläkkeen 1.9.2011 alettua vakuutetulle maksettiin nyt ryhmäeläkevakuutuksen jäljelle jääneen rahaston mukaan laskettua eläkettä, jolloin eläkkeeksi jäi 608 eur/kk ja kokonaiseläkkeeksi noin 60 % eläkepalkasta.

Vakuutetun mielestä vakuutusyhtiö menetteli väärin. Hän vaati vakuutusyhtiöltä edelleen 66 %:n tason mukaisen eläkkeen maksamista.

Vakuutusyhtiön vastaukset

Päätöksessä 20.10.2011 vakuutusyhtiö viittasi 30.10.2006, 18.8.2009 sekä 25.8.2011 antamiinsa eläkepäätöksiin. Eläkettä oli maksettu 1.11.2006 lukien.

Vakuutetulle oli vakuutettu eläkepalkasta 66 %:n suuruinen eläke ikävälille 60 -63 vuotta. 63 vuoden iästä lukien vakuutettu eläke oli yhdessä lakisääteisten työeläkkeiden ja kansaneläkkeen laskennallisen perusosan puolikkaan kanssa yhteensä 66 % eläkepalkasta. Näin asia oli kerrottu vakuutetulle ennen eläkkeen alkamista 24.11.2005 päivätyllä arviolaskelmalla.

Vakuutetulle oli lähetty kesällä 2009 muistutus siitä, että oli aika hakea lakisääteinen eläke. Mukana oli ollut myös hakemuslomake ja palautuskuori. Vakuutettu oli soittanut yhtiöön elokuussa ja ilmoittanut, että ei hae lakisääteistä eläkettä vaan halusi lisäeläkkeen maksamisen jatkuvan entisellään.

Vakuutusyhtiö totesi vastuunsa rajoittuvan vakuutusmaksuja vastaavaan eläkkeeseen. Yhtiön mukaan vakuutetun työnantaja ei ollut kieltänyt vakuutettuja itse muuttamasta lisäeläkkeen maksatusta etupainotteiseksi, joten vakuutetun pyynnön mukaan isomman eläkkeen maksamista oli jatkettu. Tuolloin annetun päätöksen mukaan eläkkeen määrä muuttuu, kun vakuutettu täyttää 65 vuotta.

Vakuutetulle oli myönnetty 65 vuoden iästä 1.9.2011 alkaen 608,17 euron määräinen elinikäinen eläke, joka vastaa maksettuja vakuutusmaksuja. Jos vakuutettu halusi, että kokonaiseläke jatkuisi mahdollisimman entisen määräisenä, maksetut vakuutusmaksut riittivät vakuutusyhtiön mukaan 1.121,62 euron suuruiseen 31.7.2020 päättyvään lisäeläkkeeseen.

Vakuutusyhtiö pahoitteli sitä, että vakuutetun ratkaisua ei ollut kyseenalaistettu. Vakuutettu oli kuitenkin ollut soittaessaan hyvin määrätietoinen ja ilmoittanut keskustelleensa työeläkeyhtiön kanssa, ettei tule hakemaan lakisääteistä työeläkettä ennen 65 vuoden ikää. Jos vakuutettu olisi ollut edelleen työelämässä, ratkaisu olisi ollut looginen. Vakuutusyhtiö pyysi vakuutettua ilmoittamaan, mikäli hän halusi valita em. määräaikaisen eläkkeen.

Vakuutetun selvityspyynnön johdosta Vakuutus- ja rahoitusneuvonnalle 22.11.2011 antamassaan vastauksessa vakuutusyhtiö on viitannut aiempaan selvitykseensä ja todennut mm., että vakuutetulle oli marraskuussa 2005 tehty arviolaskelma, josta oli käynyt ilmi, että lakisääteiset eläkkeet alkavat 1.8.2009 eli 63 vuoden iästä. Vakuutetulle oli lähetetty kehotus hakea lakisääteistä vanhuuseläkettä kesällä 2009. Hän oli sen jälkeen yhteydessä yhtiöön ilmoittaen, ettei aio hakea lakisääteistä eläkettä, vaan ryhmäeläkkeen oli jatkuttava entisen suuruisena.

Jos vakuutettu olisi työssä 63 iässä ja hakisi lakisääteisen vanhuuseläkkeen alkamaan 63 vuoden iässä, hän menettäisi ns. superkarttuman lakisääteisessä eläkkeessä. Jos vakuutettu nostaa työeläkettä, eläkkeen rinnalla tehdystä työstä karttuu lakisääteistä eläkettä 1,5 % vuodessa, mutta ellei nosta, lakisääteistä eläkettä karttuu 4,5 % vuodessa. Tämän vuoksi jotkut ryhmäeläkkeensaajat eivät halua hakea lakisääteistä työeläkettä 63 vuoden iässä. Vakuutettu ei kuitenkaan ollut halunnut keskustella syystä, miksi ei hakisikaan lakisääteistä eläkettään 63-vuotiaana, vaan oli ilmoittanut vain, että eläkkeen oli jatkuttava entisen suuruisena ja hän hakisi lakisääteisen eläkkeen vasta 65-vuotiaana.

Entisen suuruisen ryhmäeläkkeen maksamista oli jatkettu 31.8.2011 saakka ja elokuussa 2011 lähetettiin kehotus hakea lakisääteistä eläkettä. Kehotus perustui vuoden 2009 puhelinkeskusteluun. Vakuutetulle maksetaan nyt vakuutusmaksuja vastaavaa eläkettä. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutetun työnantaja oli ilmoittanut, ettei se katso olevansa velvollinen maksamaan lisää vakuutusmaksuja sen vuoksi, että vakuutettu oli muuttanut eläkkeen nostosuunnitelmaa.

Valitus

Vakuutettu kertoo 1990-luvulla työnantajayrityksen johtohenkilöihin kuuluneena saaneensa oikeuden ryhmäeläkevakuutuksen turvin valita eläkkeelle jäämisen ajankohdan ikähaarukassa 60 - 65 v työnantajan eläkesäätiön 70-luvun alkupuoliskolla tulleiden työntekijöiden pelisääntöjen mukaisella 66 %:n eläkkeellä. Hänen jäätyään eläkkeelle hiukan 60 ikävuoden jälkeen vakuutuksesta maksettu eläke oli 66 % eläkkeen perustana olevasta ansaintatasosta ja jatkui indeksillä korjattuna tällä tasolla.

65 ikävuoden lähestyessä hän oli keväällä 2011 yhteydessä työeläkeyhtiöön ja teki hakemukset netin kautta 25.7.2011. Ryhmäeläkevakuutuksen eläkepäätös tuli 25.8.2011 tehtynä ilman tietoa työeläkeyhtiön päätöksestä, joka tuli 5.9.2011. Yhteenlaskettuna eläkesumma oli pudotettu 60 prosenttiin. Vakuutettu vaatii eläkkeen palauttamista 66 %:iin sen perustana olevasta ansiotulosta indeksillä korjattuna.

Vakuutettu on viitannut myös myöhemmin työeläkkeen osalta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle tekemäänsä valitukseen. Siinä vakuutettu on katsonut saaneensa eläkettä maksavilta tahoilta vaillinaista ja harhaanjohtavaa informaatiota eläkkeelle siirtymisprosessin kuluessa, minkä seurauksena hänen eläkkeensä on pudonnut 66 %:sta 60 %:iin. Vakuutettu toteaa, että työssä ollessaan saamiensa tietojen perusteella hänen vakaa käsityksensä oli, että mahdollisesti ennen 65 vuoden ikää eläkkeelle siirtyessä täysi 66 %:n eläke maksetaan ryhmävakuutuksen kautta ja 65 vuoden iästä lähtien vastaava eläke jatkuu työeläkeyhtiön maksamana. Hänen jäätyään eläkkeelle 1.11.2006 ryhmäeläkevakuutuksen turvin eläke olikin mainitut 66 %. Vakuutettu viittaa oheistamaansa työnantajan ryhmäeläkevakuutusta koskevaan 7.1.1997 päivättyyn asiakirjaan.

Kesän 2009 lopulla hän sai henkivakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa ilmoitettiin, että on aika hakea varsinaista vanhuuseläkettä. Hänen vakaa käsityksensä oli, että hakemus tehtäisiin vasta 65 ikävuoden lähestyessä. Käsitystä "väärästä hälytyksestä" vahvisti se, että työeläkeyhtiö ei tiedottanut samasta asiasta mitään.

Vakuutettu kertoo olleensa yhteydessä työeläkeyhtiöön tuossa vaiheessa useaan otteeseen ja yrittäneensä varmistua, että hänen käsityksensä eläkehakemusten tekemisestä on oikea. Sen varmistuksen hän sai ja kertoi asian henkivakuutusyhtiölle. Tämän asioiden kulun vahvistaa vakuutusyhtiön kirje 20.11.2011, jonka mukaan hän mm. oli ollut vakuutusyhtiön suuntaan "hyvin määrätietoinen", koska oli ollut yhteydessä työeläkeyhtiöön ja tämän perusteella tehnyt johtopäätöksensä, että vanhuuseläkettä pitää hakea aiemmankin käsityksen mukaisesti 65 vuoden iässä.

Samassa kirjeessä vakuutusyhtiö pahoittelee, ettei ratkaisua mitenkään kyseenalaistettu. Tähän olisi riittänyt pienikin viittaus siihen, että ratkaisulla on huomattava taloudellinen vaikutus, mitä ei vakuutusyhtiön taholta tuotu esille. Vakuutetun mukaan hänen työeläkeyhtiön puolelta saamansa neuvonta oli koko ajan väärää, joten sieltä ei olisi ollut odotettavissa varoitteluja eläkehakemusten väärän ajoittamisen vaikutuksista. Ryhmäeläkevakuutuksen ja työeläkevakuutuksen yhteispeliä ei hallittu kummallakaan taholla.

Vakuutetun mielestä kyseessä on lopulta nollasummapeli, jossa eläkkeensaajan vaatimus on saada työurasta luvattu 66 %:n eläke. Jos jompikumpi yhteisvastuullisista eläkkeen maksajista on jossakin vaiheessa maksanut mielestään liikaa, niin toinen taho ilmeisesti on maksanut liian vähän.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa vastanneensa vakuutetun reklamaatioon 20.10.2011 ja antaneensa selvityksen Vakuutus- ja rahoitusneuvonnalle 22.11.2011. Yhtiö uudistaa näissä esittämänsä. Vakuutuksen elinkaaren aikana ei ole ollut tilannetta, jossa ikä 65 vuotta olisi ollut merkitsevä. Kehotus hakea lakisääteistä vanhuuseläkettä on lähetetty kesällä 2009, mutta entisen suuruisen ryhmäeläkkeen maksamista jatkettiin vakuutetun pyynnöstä 31.8.2011 saakka.

Vakuutetulle lähetettiin uusi kehotus hakea lakisääteistä eläkettä elokuussa 2011. Käsittelijä lähetti peruskehotuskirjeen, eikä editoinut vastaanottajan ikää, mikä on inhimillinen erehdys. Vakuutetulle maksetaan nyt vakuutusmaksuja vastaavaa eläkettä. Vakuutetun työnantaja ei katso olevansa velvollinen maksamaan lisää vakuutusmaksuja sen vuoksi, että vakuutettu on muuttanut eläkkeen nostosuunnitelmaa.

Vakuutetun lisäkirjelmä

Lautakunta on pyytänyt ennen asian ratkaisemista vakuutetulta vielä lisäselvitystä siitä, miksi hän ei ollut halunnut hakea lakisääteistä vanhuuseläkettään 63-vuotiaana.

Vastauksessaan vakuutettu toteaa työeläkeyhtiön vääriin neuvoihin perustuen hakeneensa lakisääteistä työeläkettä vääränä ajankohtana. Sen seurauksena 66 %:n eläke on laskenut 60 %:n tasolle. Häneltä ei ole voitu olettaa suurempaa asiantuntemusta kuin eläkettä hallinnoivilta tahoilta, jotka ovat tehneet virheen ja antaneet virheellisiä neuvoja.

Vakuutusyhtiö lähetti 63 vuoden iän lähestyessä kirjeen ja hakemuskaavakkeet hakea vanhuuseläkettä 63 vuoden iässä. Tuolloin hänen käsityksensä oli, että 65 vuotta olisi ollut oikea ajankohta. Asiaa oli häneltä nimenomaisesti tiedusteltu aikanaan työnantajan toimesta ja hän oli valinnut 65 vuotta eläkkeelle jäämisiäksi. Hän kuvitteli sen olevan kaikissa tilanteissa vanhuuseläkehakemusten tekemisajankohta.

Epätietoisena asiasta hän soitti työeläkeyhtiöön, josta hän sai neuvon odottaa 65 vuoden ikää ja tehdä hakemus siinä vaiheessa. Hän soitti henkivakuutusyhtiöön kesällä 2009 ja kertoi työeläkeyhtiön neuvoista. Vakuutettu viittaa henkivakuutusyhtiön 20.10.2011 antamasta vastauksesta ilmenevään tietoon tuolloin käydystä keskustelusta, josta hyvin käy ilmi asioiden kulku siinä vaiheessa, kun vanhuuseläkkeen hakemiseen liittyvä väärä neuvonta tapahtui.

Vakuutettu kiinnittää huomiota siihen, ettei hänellä ole ollut mitään intressiä aiheuttaa itselleen valtavaa taloudellista tappiota, elleivät taustalla olisi olleet ”luotettavan tahon” antamat väärät neuvot. Tapahtumaketjun aikana kumpikaan vakuutusyhtiö ei tuonut sanallakaan esille väärän päätöksen taloudellisia seurauksia. Työeläkeyhtiössä asiaa ei ilmeisesti osattu ja henkivakuutusyhtiö on asiaa pahoitellut. Työeläkeyhtiö on säästynyt maksamasta hänelle eläkettä ikävälillä 63 ja 65 vuotta. Vastaavasti henkivakuutusyhtiössä vakuutuksen pääomaa on kyseisellä aikavälillä kuormitettu liiaksi. Sen seurauksena henkivakuutusyhtiön maksuvara on pienentynyt alun perin suunnitellusta ja nyt kokonaiseläke on 66 %:n sijasta noin 60 %.

Vakuutusyhtiön lisäkirjelmä

Lautakunta on pyytänyt myös vakuutusyhtiöltä selvitystä siitä, millä tavalla vakuutettuja oli informoitu ryhmäeläkkeeseen vuonna 2005 tehdyistä muutoksista sekä, mikäli mahdollista, siitä, mistä syystä vakuutetulle oli laadittu vakuutusyhtiön lautakunnalle antama eläkkeen arviolaskelma 24.11.2005.

Vakuutusyhtiön selvityksen mukaan kyseisellä ryhmäeläkevakuutuksella on vakuutettu F Oy:n ylintä johtoa ja kaikki yleinen tiedotus vakuutetuille on kulkenut  F Oy:n henkilöstöjohtajan kautta. Vakuutetuille on kerrottu, että eläkeikä ja eläketaso pysyvät ennallaan, vaikka heillä ei enää ole oikeutta saada lakisääteistä eläkettä 60-vuotiaana. Vakuutusyhtiö ei tiedä, mitä järjestelyn teknisistä yksityiskohdista on kerrottu.

Aiemmin ryhmäeläkevakuutuksen vakuutetut hakivat lakisääteisen vanhuuseläkkeensä varhennettuna samasta ajankohdasta kuin ryhmäeläkkeen. Vakuutuksen elinkaaren aikana ei ole ollut tilannetta, jossa ikä 65 vuotta olisi ollut merkitsevä. Vakuutusyhtiön eläkepäätöksessä on lisätietona, että eläkkeen määrä muuttuu 63 vuoden iässä. Vakuutettujen eläketurvan tason ei ollut tarkoitus parantua lakisääteisen eläkkeen muutoksen vuoksi.

Vakuutusyhtiö toistaa lähettäneensä vakuutetulle kehotuksen hakea lakisääteistä vanhuuseläkettä kesällä 2009. Vakuutusyhtiössä ei ole jäljellä tietoa, miksi vakuutetulle tehtiin eläkearvio vuonna 2005. Hän oli täyttämässä eläkeiän vajaan vuoden sisällä, joten arvion pyytäminen on hyvin tavanomaista valmistautumista eläkeaikaan. Työeläkeyhtiö on tehnyt 21.11.2005 arvion vakuutetun lakisääteisen vanhuuseläkkeen määrästä, jos työsuhde päättyy ryhmäeläkevakuutuksen eläkeiässä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Ratkaistava kysymys

Erimielisyys koskee vakuutetulle maksettavan kokonaiseläkkeen määrää tilanteessa, jossa ryhmäeläkevakuutuksesta maksettavan lisäeläkkeen määrä on muuttunut vakuutetun lakisääteisen työeläkkeen alettua 65 vuoden iästä 1.9.2011. Asiakirjojen mukaan henkivakuutusyhtiö oli maksanut ryhmäeläkevakuutuksen perusteella vakuutetulle 1.11.2006 alkaen eläkepalkasta laskettuna 66 %:n tason mukaista eläkettä. Vakuutetun haettua lakisääteisen työeläkkeen työeläkeyhtiöstä vuonna 2011 ryhmäeläkevakuutukseen perustuva eläke on muuttunut niin, että vakuutetun kokonaiseläkkeen määrä on jäänyt noin 60 %:iin eläkepalkasta, mihin vakuutettu on tyytymätön.

Vakuutusyhtiön selvittämän mukaan vakuutetun kokonaiseläkkeen tason alentuminen on aiheutunut siitä, että vakuutettu ei ollut halunnut hakea lakisääteistä vanhuuseläkettä ryhmäeläkevakuutussopimuksessa suunnitellulla tavalla jo 63 vuoden iästä. Sen sijaan vakuutettu oli halunnut jatkaa 66 %:n tasoisen eläkkeen nostamista yksinomaan ryhmäeläkevakuutuksesta 65 vuoden ikään saakka. Tämän vuoksi ryhmäeläkevakuutuksen rahasto ei enää riitä 66 %:n eläketasoon myöhempinä vuosina. Vakuutettu on vaatinut eläkkeen maksamista edelleen 66 %:n tasossa.

Lautakunta on toimivaltainen käsittelemään asiaa vain siltä osin kuin se koskee vakuutetun oikeutta eläkkeeseen F Oy:n henkilöstölleen henkivakuutusyhtiöstä ottaman vapaaehtoisen ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella. Toisin sanoen lautakunta voi käsitellä henkivakuutusyhtiöllä lain ja sanotun vakuutussopimuksen perusteella olevaa suoritusvelvollisuutta. Lautakunta ei voi käsitellä asiaa siltä osin kuin se koskee lakisääteisen työeläkkeen vakuutetulle myöntäneen työeläkeyhtiön toimintaa, eikä sitä, mitä vakuutetun ja F Oy:n välillä oli sovittu vakuutetun palvelussuhteeseen liittyvistä eläke-eduista. 

Sovellettavat sopimusehdot ja lainkohdat

F Oy:n ottamassa ryhmäeläkevakuutuksessa noudatetun 13.8.2007 allekirjoitetun vakuutussopimuksen kohdan 5.1 mukaan eläkeikä on 60 vuotta. Eläkkeen määrää koskevan kohdan 5.2 mukaan sopimuksella vakuutettava vanhuuseläke lasketaan siten, että eläke ilmoitetun eläkeiän ja iän 63 välisenä aikana yhdessä vakuutuksenottajan ilmoittamien muiden eläkkeiden kanssa on [vakuutetun eläkeryhmässä] 66 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Iästä 63 lähtien [ryhmäeläkevakuutuksen] eläke rajoitetaan niin, että se yhdessä työntekijän eläkelain (TyEL) mukaisten eläkkeiden ja muiden kohdassa 5.2 mainittujen eläkkeiden kanssa on [vakuutetun eläkeryhmässä] enintään 66 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta.

Viimeksi mainittu eläkkeen 66 %:n enimmäismäärää koskeva rajoitus on sisältynyt jo vuonna 2000 allekirjoitetun vakuutussopimuksen kohtaan 6.2. Sopimusasiakirjojen mukaan ikävälillä 60 - 63 vuotta maksettavaa eläkettä koskeva muutos alkuperäiseen vakuutussopimukseen on tehty työeläkelakien muuttumisen vuoksi vuonna 2005.

Sittemmin eläkevakuutuksen ehtoja on muutettu 1.1.2010 voimaan tulleella sopimuksella, jonka kohdan 4 mukaan vakuutukseen sisältyy vanhuuseläke, vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa ja työsuhdeaikainen henkivakuutusturva. Sopimuksen kohdan 7 mukaan vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa maksetaan 63 vuoden iän täyttämiseen asti. Eläkkeen määrää koskevan kohdan 8 mukaan täysi kokonaiseläke on [vakuutetun eläkeryhmässä] 66 prosenttia kohdan 6 mukaisesta palkasta. Kokonaiseläkkeestä vähennetään työntekijän eläkelain (TyEL) mukaiset eläkkeet ja muut kohdassa 8 mainitut eläkkeet. Vanhuuseläketapauksessa kyseiset eläkkeet otetaan huomioon 63 vuoden iässä. Vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa on yhdessä tämän sopimuksen mukaisen vanhuuseläkkeen kanssa kokonaiseläkkeen suuruinen.

Puheena olevaan ryhmäeläkevakuutukseen on sovellettava vakuutussopimuslain (543/1994) 11 luvun ryhmävakuutuksia koskevia säännöksiä. Vakuutussopimuslain ryhmävakuutusta koskevan 76 §:n 1 momentin mukaan, jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla.

76 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Asian arviointi

Vakuutetun oikeus saada eläkettä henkivakuutusyhtiöltä perustuu tässä asiassa F Oy:n henkivakuutusyhtiöstä henkilöstölleen ottamaan vapaaehtoiseen ryhmäeläkevakuutukseen. Vakuutusyhtiön velvollisuus maksaa eläkettä ja sanotun eläkeoikeuden ulottuvuus määräytyvät vakuutussopimuksessa sovitun ja F Oy:n suorittamien vakuutusmaksujen mukaisesti.

Käytettävissä olevista sopimusasiakirjoista ja edellä selostetusta vakuutussopimuksen kohdasta 5.2, sittemmin kohta 8, ilmenee, että vuodesta 2005 alkaen vakuutetuille oli ollut vakuutussopimuksen mukaan määrä maksaa vakuutetun eläkeryhmässä täyttä 66 %:n määräistä vanhuuseläkettä ikävälillä 60 - 63 vuotta yksin ryhmäeläkevakuutuksen perusteella. Mainitun tasoista eläkettä oli siis ollut määrä maksaa ryhmäeläkevakuutuksesta siltä ajalta kuin vakuutussopimuksen mukainen eläkeikä alitti työntekijän eläkelain mukaisen yleisen alhaisimman 63 vuoden vanhuuseläkeiän.

Vakuutusyhtiön selvityksen mukaan vakuutusta koskevasta tiedotuksesta vakuutetuille oli huolehtinut F Oy:n henkilöstöjohtaja. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutetuille olisi kerrottu siitä, että eläkeikä ja eläketaso pysyvät ennallaan, vaikka oikeutta saada lakisääteinen eläke jo 60-vuotiaana ei enää lainmuutoksen johdosta ole ollut. Vakuutusyhtiö ei ole pystynyt selvittämään, mitä vakuutetuille on aikanaan kerrottu järjestelyn teknisistä yksityiskohdista.

Vakuutussopimuksen mukaan 63 ikävuoden täyttämisen jälkeen ryhmäeläkevakuutuksesta maksettava vapaaehtoinen lisäeläke on ollut määrä sovittaa yhteen vakuutetun lakisääteisten eläkkeiden kanssa siten, että eläkkeiden yhteismääräksi tulee enintään 66 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Vakuutussopimuksessa alun perin noudatettujen ehtojen mukaan eläkkeiden yhteensovitus olisi tehty jo ryhmäeläkkeen alkaessa 60 vuoden iässä, koska lakisääteistä varhennettua vanhuuseläkettä on tuolloin voinut saada jo mainitusta iästä alkavana. Vakuutussopimuksen ehtojen sanamuodonkaan mukaan vakuutusyhtiö ei siten ole sitoutunut maksamaan vakuutetulle vähintään 66 %:n suuruista eläkettä kaikissa tilanteissa. Tällaista sitoumusta ei ilmene myöskään vakuutetun lautakunnalle antamasta ryhmäeläkevakuutusta koskevasta työnantajan 7.1.1997 päivätystä asiakirjasta.

Ryhmäeläkevakuutuksen kautta kustannettavaksi tulevan vapaaehtoisen vanhuuseläkkeen on siis ollut määrä lakisääteisten vanhuuseläkkeiden alkaessa vastaavasti alentua, minkä mukaisesti työnantajan maksettavaksi tulevien vakuutusmaksujen määrä ja vakuutuksella saavutettava kokonaiseläketurvan taso on ollut vakuutussopimuksessa määriteltynä. Asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö onkin kesällä 2009 kehottanut vakuutettua hakemaan lakisääteistä vanhuuseläkettään 63 vuoden iästä lukien ryhmävakuutussopimuksessa suunnitellulla tavalla.

Vakuutettu on kuitenkin pyytänyt vakuutusyhtiöltä ryhmäeläkevakuutukseen perustuneen vapaaehtoisen eläkkeen maksamisen jatkamista entisen suuruisena 65 vuoden ikään asti. Vakuutusyhtiö on tähän suostunut tarkistettuaan sitä ennen, että vakuutuksen rahasto siihen riittää. Tämä poikkeaminen vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesta eläkkeen maksamisesta on johtanut vakuutetun kokonaiseläketason alenemiseen 65 vuoden iässä, koska poikkeamisen vuoksi vakuutuksessa jäljellä oleva eläkerahasto ei enää riitä 66 %:n mukaiseen elinikäiseen eläkkeeseen. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan vakuutetun työnantaja ei ole suostunut maksamaan vakuutukseen enää lisää vakuutusmaksuja syntyneen vajeen kattamiseksi.

Asiakirjojen mukaan vakuutettu on esittänyt henkivakuutusyhtiölle asiassa ratkaisevan pyyntönsä jatkaa entisen suuruisen ryhmäeläkkeen maksamista 65 ikävuoteen saakka saatuaan sitä ennen työeläkeyhtiöltä tiedon, että on mahdollista hakea lakisääteinen vanhuuseläke vasta 65 vuoden iästä. Vakuutetun kirjelmissään asiasta antamien selostusten perusteella on ilmeistä, että hänen päätöksensä jättää lakisääteinen työeläke hakematta 63 vuoden iässä, on perustunut oleellisesti hänen työeläkeyhtiöltä saamiinsa tietoihin. Asiakirjoista ei ilmene, oliko työeläkeyhtiöllä tuolloin tietoa vakuutetun ryhmäeläkevakuutussopimukseen perustuvasta vapaaehtoisesta eläkkeestä. Lautakunta ei muutoinkaan voi ottaa asiaan kantaa sikäli kuin se koskisi työeläkeyhtiön menettelyä.

Lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella vakuutetun ja henkivakuutusyhtiön edustajien välillä ei ollut elokuussa 2009 nimenomaisesti keskusteltu siitä, mikä vaikutus vakuutetun pyynnöllä jatkaa ryhmäeläkevakuutukseen perustuneen eläkkeen maksamista entisen määräisenä olisi ryhmäeläkkeen rahastoon, ryhmäeläkkeen myöhempään määrään ja sitä kautta vakuutetun kokonaiseläketasoon. Tämän vuoksi asiassa ei ole selvitetty, että henkivakuutusyhtiöstä olisi tuolloin annettu vakuutetulle selvästi väärä tieto hänen pyyntönsä vaikutuksesta ryhmäeläkkeen tasoon myöhemmällä iällä.

Lautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön viaksi jää kuitenkin se seikka, ettei vakuutusyhtiöstä kaiken todennäköisyyden mukaan ollut elokuussa 2009 varoitettu vakuutettua siitä, mikä merkitys ryhmäeläkkeen maksamisella suunniteltua suurempana kahden vuoden ajalta tulisi olemaan vakuutetun eläkerahaston riittävyydelle ja hänen kokonaiseläkkeensä myöhemmälle tasolle.

Vakuutetun ryhmäeläkkeestä elokuussa 2009 käydyissä keskusteluissa on ollut kyse vakuutussopimuslain 76 §:n 2 momentissa tarkoitetuista vakuutustapahtuman sattumisen eli eläkkeen alkamisen jälkeen annetuista tulevaa korvausta koskevista tiedoista. Tältä osin vakuutusyhtiölle voi syntyä vastuu menettelynsä vakuutetulle mahdollisesti aiheuttamista vahingoista niiden yleisten oikeusperiaatteiden mukaan, jotka koskevat vahingonkorvausta sopimussuhteessa. Sopimusoikeudellista korvausvastuuta koskevien periaatteiden mukaan sopimusosapuolen on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan menetelleensä huolellisesti sopimusta täyttäessään.

Lautakunta katsoo, että jo hyvän vakuutustavan mukaisesti vakuutusyhtiön tulee selvittää yhdessä vakuutettujen kanssa korvausten hakemiseen ja määrään liittyviä seikkoja sekä opastaa vakuutettuja korvausten hakemisessa myös muista mahdollisista vakuutuksista. Myös sopimusoikeuden alalla on oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä katsottu, että sopimuksesta neuvoteltaessa osapuolten on omaa etuaan valvoessaankin otettava huomioon myös vastapuolen etu. Tämän niin kutsutun lojaliteettivelvollisuuden mukaisesti osapuolten tulee menetellä niin, ettei toinen osapuoli erehdy sopimuksen olennaisista edellytyksistä tai merkityksestä, ja huolehtia siitä, että myös sopimuskumppani saa tietoonsa ne seikat, joilla on hänelle ratkaiseva merkitys. Tiedonantovelvollisuuden syntymisen edellytyksenä viimeksi mainitussa tapauksessa on, että tiedon merkityksellisyys sopimuskumppanille on ollut osapuolen tiedossa. Lojaliteettivelvollisuutta on sovellettu muun muassa KKO:n ennakkoratkaisuissa KKO:2008:91 ja KKO:2007:72.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön vakuutetulle vuonna 2009 lähettämässä kirjallisessa muistutuksessa työeläkkeen hakemisesta ei ole vakuutusyhtiön lautakunnalle antaman mallikirjeen perusteella mitenkään selostettu lakisääteisen työeläkkeen ja vapaaehtoisen ryhmäeläkkeen välistä riippuvuussuhdetta. Vakuutetun esittäessä pyyntönsä jatkaa ryhmäeläkevakuutussopimukseen perustuneen 66 %:n tasoisen eläkkeen maksamista suunniteltua pitempään, vakuutusyhtiölle on kuitenkin täytynyt olla ilmeistä, mikä merkitys pyynnöllä tulee olemaan vakuutetun myöhemmän kokonaiseläkkeen määrän kannalta. Tämä on pääteltävissä jo siitä, että käsittelymerkintöjen perusteella vakuutusyhtiössä oli erikseen laskettu ennen vakuutetulle vastaamista, riittääkö vakuutuksen rahasto vakuutetun pyynnön toteuttamiseen vai ei.

Lautakunta katsoo, että kun vakuutusyhtiö ei tässä tapauksessa ollut varoittanut vakuutettua hänen ryhmäeläkettä koskeneen pyyntönsä ilmeisistä myöhemmistä vaikutuksista kokonaiseläkkeen määrään eikä opastanut vakuutettua sen vuoksi hakemaan työeläkettä, vakuutusyhtiö ei ole noudattanut ryhmävakuutussopimukseen perustuneessa korvausmenettelyssään asiaan kuuluvaa huolellisuutta. Vakuutusyhtiö on tämän huolellisuusvelvoitteensa laiminlyömisen perusteella vahingonkorvausvastuussa vakuutetulle asiassa aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.

Tältä osin vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että vakuutetulle maksetaan edelleen vakuutusmaksuja vastaavaa eläkettä eikä vakuutettu näin ollen ole jäänyt vaille sitä etuutta, jonka työnantaja on hänelle vakuutussopimuksella kustantanut.

Lautakunta katsoo, että vakuutetun taloudellisen aseman kannalta ratkaisevaa on kuitenkin se, että vakuutusyhtiön laiminlyönnin johdosta vakuutettu on tullut käyttäneeksi ryhmäeläkevakuutuksensa eläkerahastoa kahden vuoden ajan sellaisen eläkkeen kustantamiseen, johon hänellä olisi ollut oikeus suoraan lakisääteisen eläkejärjestelmän kautta. Tämän johdosta hänen myöhemmän eläkkeensä taso on jäänyt 65 ikävuoden jälkeisellä ajalla pysyvästi alhaisemmaksi, kuin se asianmukaisesti menetellen olisi ollut. Koska vakuutetulle ryhmäeläkevakuutuksen perusteella maksettava eläke on sopimuksen mukaan elinikäinen, jäisi vahingon lopullinen määrä riippumaan eläkkeen tulevasta maksuajasta.

Lautakunta katsoo, että tässä tilanteessa vakuutetulle aiheutuneen taloudellisen vahingon voidaan arvioida vastaavan sitä osuutta vakuutetun osalle ryhmäeläkevakuutukseen kertyneestä eläkerahastosta, joka on tullut käytetyksi edellä mainitun alkuperäistä suunnitelmaa suuremman ryhmäeläkkeen kustantamiseen ikävälille 63 ja 65 vuotta. Tämän vuoksi ja muilla edellä selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee vahingonkorvauksena palauttaa vakuutetun eläkerahastoon vastaava määrä varoja, kuin vakuutusyhtiön menettelyn johdosta oli käytetty alkuperäisestä eläkesuunnitelmasta poikenneen eläkkeen maksamiseen ikävälillä 63 ja 65 vuotta. Näin menetellen vakuutetulle voidaan maksaa myös 1.9.2011 lukien hänen lakisääteisen eläkkeensä ja ryhmäeläkevakuutuksen eläkkeen yhteismääränä alkuperäistä eläkesuunnitelmaa vastannut ja vastaava 66 %:n tasoinen eläke.

Lopputulos

Selostamillaan perusteilla lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutetulle 1.9.2011 lukien eläkkeen sen määräisenä, että vakuutettu saa ryhmäeläkevakuutussopimuksen alkuperäistä sisältöä vastaavan 66 %:n tasoisen eläkkeen lakisääteisen eläkkeen ja ryhmäeläkkeen yhteismääränä.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat laajennetun jaoston puheenjohtaja Rissanen, puheenjohtajat Norros ja Melander sekä jäsenet Kummoinen ja Sario. Eri mieltä olleiden puheenjohtaja Norio-Timosen, jäsen Lehden ja jäsen Sibakovin sekä puheenjohtaja Rauloksen lausunnot ovat liitteenä.
Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio-Timosen sekä jäsenten Lehti ja Sibakov eriävä mielipide:

Asiassa on kyse vakuutetun ja henkivakuutusyhtiön välillä vakuutustapahtuman jo satuttua tehdystä sopimuksesta, jolla vakuutuskorvauksen maksuaikataulua on vakuutetun pyynnöstä muutettu etupainoiseksi. Asiassa ei ole miltään osin kyse työeläkevakuutusyhtiön toiminnasta, esimerkiksi sen vakuutetulle antamista tiedoista.

Pidämme ilmeisenä, että vakuutettu on tuntenut häntä koskevan eläkejärjestelyn perusteet: Hän on tiennyt, että kyseisestä ryhmäeläkevakuutuksesta hänelle maksettava eläketurva on rahoitettu hänen työnantajansa suorittamilla vakuutusmaksuilla ja että eläkkeen suuruus määräytyy näiden suoritettujen maksujen perusteella. Hän on myös tiennyt, että kyseisen eläkkeen tarkoitus on ollut kattaa lakisääteisen työeläkkeen ja sovitun eläketason välinen ero.

Vakuutetulle on toimitettu asiassa muun muassa seuraavaa aineistoa: Työeläkeyhtiö on jo 21.11.2005 lähettänyt vakuutetulle kirjeen, jossa on kerrottu työeläkkeen muodostumisesta 1.1.2005 alkaen.  Kirjeessä on mainittu, että vanhuuseläke alkaa 1.9.2009 eli vakuutetun täyttäessä 63 vuotta. Lisäksi henkivakuutusyhtiö on 24.11.2005 lähettänyt vakuutetulle arviolaskelman ryhmäeläkkeen muodostumisesta. Arviolaskelmasta ilmenee, että 1.9.2009 alkaen, eli 63 vuoden iästä alkaen, vakuutetulle tullaan maksamaan lakisääteistä työeläkettä, jolloin ryhmäeläkkeestä maksettava kuukausieläke pienenee vastaavasti. Vakuutettu on kuitenkin kiistänyt saaneensa tätä laskelmaa. Joka tapauksessa vakuutettu on saanut henkivakuutusyhtiön 30.10.2006 lähettämän päätöksen ryhmäeläkevakuutuksesta. Päätöksessä todetaan, että vakuutetulle maksettavan ryhmäeläkkeen määrä muuttuu 63 vuoden iässä, koska hänelle tulee oikeus työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen. Vakuutetun tiedossa on näin ollen täytynyt olla, että hänellä on oikeus lakisääteiseen työeläkkeeseen 63 vuoden iässä ja että ryhmäeläkkeestä maksettava kuukausieläke pienenee samalla kun lakisääteisen työeläkkeen maksaminen alkaa. Vakuutettu on myöntänyt saaneensa henkivakuutusyhtiöstä lisäksi kirjeen ennen kuin oli täyttänyt 63 vuotta. Kirjeessä oli ilmoitettu ryhmäeläkkeestä maksettavan eläkkeen muuttuvan, koska hänelle tulee oikeus työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen

Vastineensa mukaan henkivakuutusyhtiö on yrittänyt selvittää vakuutetulta, miksi hän ei aio hakea lakisääteistä työeläkettä 63 vuoden iässä, mutta vakuutettu ei halunnut keskustella tästä, vaan oli hyvin määrätietoinen ja ilmoitti, että ryhmäeläkkeen on jatkuttava entisen suuruisena ja että hän hakee lakisääteisen eläkkeen vasta 65-vuotiaana. Työeläkkeen hakemiselle vasta 65-vuoden iässä voi sinänsä olla järkeviä perusteita. Tässä tilanteessa henkivakuutusyhtiö ei ole voinut havaita vakuutetun olevan erehtynyt, eikä vakuutetun menettely ole millään tavoin perustunut henkivakuutusyhtiöltä saatuun tietoon.

Lautakunta on vielä ennen asian ratkaisemista pyytänyt vakuutetulta lisäselvitystä siitä, miksi hän ei ollut halunnut hakea lakisääteistä vanhuuseläkettään 63-vuotiaana. Vastauksessaan vakuutettu toteaa työeläkeyhtiön vääriin neuvoihin perustuen hakeneensa lakisääteistä työeläkettä vääränä ajankohtana. Vakuutettu ei kuitenkaan anna varsinaista vastausta siihen, miksi hän jätti rahanarvoisen etuuden hakematta jo 63 vuoden iässä, vaikka henkivakuutusyhtiö oli häntä tästä erikseen kirjeellään muistuttanut.

Katsomme, että vakuutetun tiedossa oleva lisäeläkkeen rahoitustapa sekä hänen saamansa vakuutusta koskeva aineisto huomioon ottaen hänen on täytynyt ymmärtää, että mikäli hän työeläkelakien mukaisen eläkkeen saamiseen oikeuttavan 63 vuoden iän saavuttamisesta huolimatta jättää työeläkkeen hakematta ja pyytää lisäeläkkeen maksamista jatkossakin määräajan sen suuruisena, että se yksin kattaa 66 %:n eläketason, tällä menettelyllä täytyy jatkossa olla lisäeläkkeen määrää alentava vaikutus.

Huomautamme vielä siitä, että vakuutettu ei ole tapahtuneen johdosta jäänyt ilman sitä etuutta, jonka työnantaja oli hänen osalleen henkivakuutusyhtiöstä otetulla ryhmäeläkevakuutuksella kustantanut. Vakuutetun ryhmäeläkettä koskeneen pyynnön vuoksi tuota etuutta on tässä tapauksessa maksettu hänelle osaksi, eli kahden vuoden ajalta, etupainotteisena.

Selostetuista syistä, ja kun vakuutettu ei ole edes väittänyt, että hän ei olisi ollut tietoinen siitä, että ryhmävakuutussopimuksen mukainen 66 %:n koko-naiseläketaso on ollut määrä saavuttaa ryhmäeläkkeen ja lakisääteisen työeläkkeen yhteismääränä, katsomme, ettei vakuutetulla ole oikeutta saada ryhmäeläkevakuutuksen perusteella maksettavaa eläkettä suurempana kuin vakuutusyhtiö sitä hänelle nyt maksaa.

Puheenjohtaja Rauloksen eriävä mielipide:

Pidän ilmeisenä, että vakuutettu on tuntenut häntä koskevan eläkejärjestelyn perusteet. Hän on tiennyt, että kyseisestä ryhmäeläkevakuutuksesta hänelle maksettava eläketurva on rahoitettu hänen työnantajansa suorittamilla vakuutusmaksuilla ja että eläkkeen suuruus määräytyy siten suoritettujen maksujen perusteella. Hän on tiennyt, että kyseisen eläkkeen tarkoitus on ollut kattaa lakisääteisen työeläkkeen ja sovitun eläketason välinen ero. Vakuutettu on jäänyt kyseiselle lisäeläkkeelle 1.11.2006 täytettyään edeltäneessä elokuussa 60 vuotta. Vakuutusyhtiö oli ennen eläkkeelle jäämistä toimittanut hänelle 24.11.2005 päivätyn arviolaskelman. Siitä ilmeni, että sovittu eläketaso maksettaisiin kokonaisuudessaan ryhmäeläkevakuutuksesta 31.8.2009 saakka ja että 1.9.2009 alkaen, jolloin vakuutettu oli täyttänyt 63 vuotta, hänen eläkkeensä koostuisi ensiksi lakimääräisestä työeläkkeestä ja toiseksi työnantajan ostamasta lisäeläkkeestä siten, että niiden yhteismäärä oli sovitun eläketason mukainen. Vakuutusyhtiön 30.10.2006 päivätyssä eläkepäätöksessä on lausuttu, että "eläkkeenne määrä muuttuu 63 vuoden iässä, koska Teille tulee oikeus työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen". Vakuutusyhtiön päätöksestä ilmenee siten yksiselitteisesti, että lisäeläkkeen määrä tulee alenemaan sen johdosta, että vakuutetulle syntyy 63 vuoden iässä oikeus lakimääräiseen työeläkkeeseen.

Lisäeläkkeen muutosta ei ole sidottu siihen, milloin vakuutettu hakee lakimääräistä eläkettä, vaan siihen, milloin oikeus sanottuun eläkkeeseen lain mukaan syntyy. Vakuutetun tiedossa oleva lisäeläkkeen rahoitustapa huomioon ottaen hänen on muutoinkin täytynyt ymmärtää, että mikäli hän siitä huolimatta, että on saavuttanut työeläkelakien mukaisen eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän, jättää työeläkkeen hakematta ja pyytää lisäeläkkeen maksamista jatkossakin määräajan sen suuruisena, että se yksin kattaa sovitun eläketason, tällä menettelyllä täytyy jatkossa olla lisäeläkkeen määrää alentava vaikutus. Sanotuilla perusteilla päädyn siihen, ettei vakuutetulla ole oikeutta saada ryhmäeläkevakuutuksen perusteella suurempaa eläkettä kuin minkä vakuutusyhtiö on myöntänyt.