Tapahtumatiedot

Vahingonkärsijä A:n rottweiler-rotuinen koira sai 27.9.2012 sähköiskun B:n kaupungin valaisinpylväästä sitä nuuhkittuaan. Koira oli koulutettu mm. sienten etsimiseen. Vahingon seurauksena se menetti hajuaistinsa. Nyttemmin vuoden 2014 aikana koiralle on kehittynyt kaulaan nekroosi, jonka poistosta on aiheutunut eläinlääkärikuluja yhteensä 1.142 euroa sekä kuluja koiran kotihoidosta 840 euroa. Vakuutusyhtiö on päätöksessään katsonut, etteivät nekroosin poistamisesta aiheutuneet kustannukset ole seurausta korvattavasta sähköiskusta, eli kuolio ei ole sähköiskun aiheuttama seuraus vaan se johtuu koiran ikääntymisestä taikka muusta sairaudesta. Koiran kotihoidon osalta yhtiö on todennut, ettei kysymys ole korvattavasta esinevahingosta. Yhtiön mukaan A ei myöskään ole osoittanut, että kotihoidon kulut olisivat olleet eläinlääketieteellisesti välttämättömiä.

Korvausta vahingosta haettiin B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A toteaa tapauksessa olevan ilmeistä, että koiralla todettu kuolio on aiheutunut sähköiskusta. Näkemyksensä tueksi A viittaa eläinlääkärin lausuntoon sekä patologiseen lausuntoon. Lisäksi A toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on joka tapauksessa katsottava, että hän on riittävän todennäköisesti näyttänyt kuolion ja vahinkotapahtuman välisen syy-yhteyden. A viittaa ankaraa vastuuta koskevaan oikeustieteelliseen kirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön, josta ilmenee, että tietyissä tilanteissa on syy-yhteysvaatimusta voitava helpottaa ankaraa vastuuta sovellettaessa. Tämä merkitsee sitä, että korvausvastuu voi syntyä, vaikka täysin pitävää näyttöä syy-yhteydelle ei ole. A:n näkemyksen mukaan X:n kaupungin olisi kyettävä näyttämään vaihtoehtoinen syy kuolion syntymiselle.

Valituksen mukaan kuolion synty edellyttää aina solun joutumista johonkin ääriolosuhteeseen, kuten tässä tapauksessa voimakas altistuminen sähkövirralle. Sähkövirran tiedetään suoraan vaurioittavan verisuonia ja tuhoavan hermoja. Sähköisku on ollut sairauteen vaikuttava tekijä ja kuolion riski oli sähköiskun jälkeen olennaisesti korkeampi, koska verisuonet olivat vaurioituneet vahingon seurauksena. Lisäksi vahingon seurauksena syntyi koiralle pysyvä anemia, joka lisäsi vielä veritukosten riskiä. Sähkövirta on kulkenut koiran kuonosta kaulan suonien kautta jaloista maahan. Näin ollen A:n mielestä on selvää, että kaulaan kehittynyt nekroosi on seurausta sähköiskun aiheuttamista kudos- ja soluvaurioista. Sähköisku voi myös aiheuttaa tukoksia verisuoneen, jotka voivat pahentua myöhemmin ja aiheuttaa lopulta kuolion, joka saattaa syntyä hyvinkin pitkän ajan jälkeen. Valituksen mukaan verisuonivammoilla on taipumusta pahentua onnettomuuden jälkeen. A toteaa, että tätä näkemystä tukee myös patologin lausunto, jonka mukaan koiralla todettu muutos liittyy tavallisesti vierasainereaktioon ja nyt käsillä olevassa tapauksessa sähkö on ollut ainoa vierasaine, jolle koira on altistunut.

Valituksessaan A toteaa koiran olleen myös täysin terve ennen vahinkotapahtumaa ja että yhtiön väite siitä, että nekroosi olisi ikääntymiseen liittyvä muutos, ei voi pitää paikkaansa. Ikääntymisen myötä verenkierto heikkenee nimenomaan ensinnä koiran ääreisverenkierrossa ja näin ollen kaulan alue on tällaiselle muutokselle epätavallinen. Koira on myös ollut vasta kuusivuotias, kun kuolio todettiin. Kuolion operoinut eläinlääkärikään ei ollut ennen nähnyt vastaavaa tapausta, vaikka hänellä oli vuosien kokemus eläinkirurgiasta. Kysymyksessä on katsottava olevan korvattavan vahingon silloinkin, jos sähkövirta on laukaissut jonkin piilevän vian tai sairauden, ellei kaupunki pysty osoittamaan, että koira olisi joka tapauksessa sairastunut.

Lopuksi A toteaa ulkopuolisen hoitajan palkkaamisen olleen tapauksessa välttämätöntä. Haava on ollut koiran kaulassa sellaisessa paikassa, ettei koira ole voinut käyttää leikkauskauluria, eikä haavaa olisi pystytty muinkaan keinoin suojaamaan. Jos koira olisi päässyt raapimaan painositeen pois, olisi siitä aiheutunut lisää vammoja. Näin ollen kotihoito ja ympärivuorokautinen valvonta on ollut lääketieteellisesti tarpeellista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Yhtiö toteaa edelleen, että tapauksessa käytettävissä olevan selvityksen perusteella syy-yhteyttä ei voida pitää toteennäytettynä. A:n esittämää selvitystä voidaan lähinnä pitää yleisluontoisena kuvauksen sähköiskuvammoista. Tässä tapauksessa syy-yhteyttä ei kuitenkaan ole lääketieteellisesti osoitettu ja kuolio on myös ilmennyt yli kahden vuoden kuluttua vahingosta. Yhtiö toteaa, että eläinlääketieteellisen tietämyksen mukaan koirille voi syntyä ihonalaisia muutoksia monista eri syistä ja ne ovat koiran ikääntyessä hyvin tyypillisiä. On siis erittäin epätodennäköistä, että tapahtuneesta sähköiskusta voisi yli kahden vuoden jälkeen aiheutua kuolio nahanalaiseen rasvakudokseen.

Nekroosi todettiin lisäksi nahanalaisessa rasvakerroksessa eikä verisuonissa. Näin ollen sähkön verisuoniin mahdollisesti aiheuttama vaurio ei yhtiön näkemyksen mukaan aiheuta tämänkaltaista rasvakudoksen vauriota. Jos kuolio olisi aiheutunut sähköiskusta, olisi se syntynyt hyvin pian sähköiskun jälkeen ja paikka olisi ollut muu kuin rasvakudos. Eläinlääkärin lausunnossa todetaan lisäksi, että tämän tyyppinen muutos liittyy tavallisesti vierasainereaktioon. Tämä voi tarkoittaa mitä tahansa koiraan tai sen iholle joutunutta ainetta, joka on aiheuttanut reaktion.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, että koiran hoitajalle maksettu korvaus ei ole vahingonkorvausoikeuden mukaan korvattavaa, koska koiran osalta kysymys on esinevahingosta. Kysymys ei myöskään ole siitä, että ulkopuolinen hoitaja olisi ollut eläinlääketieteellisesti välttämätöntä, koska koira ei ole vaatinut leikkauksen jälkeen tehohoitoa tai ympärivuorokautista valvontaa. Haavan raapimisen estäminen olisi voitu toteuttaa muulla tavalla.

Edellä selostetuin perustein vakuutusyhtiö pyytää lautakuntaa hylkäämään A:n valituksen.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle B:n kaupungille tilaisuuden antaa asiassa vastineensa. B:n kaupunki ei ole antanut asiassa vastinetta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vahingonkärsineen koiran kaulassa vuonna 2014 todettu nekroosi syy-yhteydessä 27.9.2012 sattuneeseen vahinkotapahtumaan vai onko kyse vahinkotapahtumasta riippumattomasta sairaudesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1074/412) 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön

- toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon (…)

joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)

Asian arviointi

A on vaatinut korvausta koiran niistä eläinlääkärikuluista, jotka ovat aiheutuneet nekroosin poistamisesta. Lisäksi A on vaatinut korvausta koiran kotihoidon järjestämisen kustannuksista.

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Vastuuvakuutuksessa korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidon tarpeen voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vastuuvakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan.

Lautakunta toteaa lisäksi, että huolimatta siitä, katsotaanko kysymyksessä olevan ankaran vastuun piiriin kuuluva vahinko vai tuottamusvastuun piiriin kuuluva vahinko, on näyttötaakka syy-yhteyden olemassaolosta lähtökohtaisesti korvausta vaativalla. Korvauksenvaatijan on siten osoitettava, että syntynyt vahinko on syy-yhteydessä esitettyyn seuraamukseen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n koiran kaulausta on 9.6.2014 poistettu kuolio. 13.10.2014 päivätyn patologin lausunnon mukaan tutkitussa näytteessä todettiin paikallinen nahanalaisen rasvakudoksen nekroosi, johon liittyi voimakas lymfosytäärinen tulehdusreaktio. Lausunnon mukaan tällainen muutos liittyy tavallisesti vierasainereaktioon. 14.12.2014 päivätyssä ja vahinkotapausta varten hankitussa eläinlääkärinlausunnossa todetaan muun muassa, että verisuoneen kohdistuneen sähköiskun seurauksena terveen näköinen kudoskin saattaa nekrotisoitua. Verisuonivaurioille on lausunnon mukaan tyypillistä, että ne pahentuvat onnettomuuden jälkeen siten, että verisuonet haurastuvat ja seinämät murenevat. Ihon epidermia saattaa vaurioitua iskussa. Epidermis muuttuu lämpövaikutuksen vuoksi plastiseksi ja kovettuu. Ihomuutosten yhteydessä todetaan usein turvotusta ja mahdollisesti tromboosiakin. Kudoksessa todetaan aseptinen, eli bakteerivapaa nekroosi.

Lautakunta katsoo, ettei yksinomaan yleisluonteista eläinlääkärin yli kaksi kuukautta kuolion poistamisen jälkeen laatimaa lausuntoa voida pitää riittävänä näyttönä vahinkotapahtuman ja nekroosin välisen syy-yhteyden osoittamiseksi, etenkin, kun huomioidaan pitkä ajan kuluminen vahinkotapahtuman ja väitetyn seurauksen väillä. Lautakunnan näkemyksen mukaan käytettävissä olevasta eläinlääketieteellisestä selvityksestä ei myöskään ilmene, että nekroosi olisi aiheutunut sähköiskun vaikutusten seurauksena. Näin ollen lautakunta katsoo tapauksessa jääneen selvittämättä, että kysymyksessä olisi vastuuvahingosta aiheutunut vahinko.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena, eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

Jäsenet:

Eskuri

Karimäki

Korpiola

Rusanen