Tapahtumatiedot

A (s. 1936) on allekirjoittanut 24.4.2015 sijoitussidonnaista säästöhenkivakuutusta koskevan sopimuksen. Vakuutukseen, joka sisälsi säästösummaa vastaavan kuolemantapauskorvauksen, maksettiin 40 000 euron kertamaksu. Vakuutussäästö liitettiin kokonaisuudessaan erääseen sijoituskoriin. Vakuutussopimuksesta sovittiin vakuutusyhtiön asiamiehenä toimivan pankin konttorissa ja tapaamisessa oli läsnä myös A:n puoliso.

A vaati 14.12.2015 päivätyssä kirjelmässä vakuutussopimuksen purkamista. Kirjelmän mukaan A:lla ei ole ollut sijoituskokemusta eikä hän ole ymmärtänyt, minkälaista sopimusta hän on ollut tekemässä. Hän on luullut laittaneensa rahat pankkitilille eikä sopimuksen kuluista ole kerrottu.

Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan tapaamisessa 24.4.2015 käytiin läpi A:n varallisuustilanne kokonaisuudessaan ja hänen tavoitteensa sijoittamisen osalta. A:lle laadittiin tapaamisen keskustelun perusteella säästämistä ja sijoittamista koskeva suunnitelma, joka myös annettiin hänelle. Toimihenkilö oli suositellut A:lle säästöhenkivakuutusta, koska se ei vaadi aktiivista osallistumista, tuotto-odotus on ollut kohtuullinen silloisessa korkotilanteessa ja vakuutus sisältää mahdollisuuden siirtää kuolemantapauksessa lähiomaiselle varoja verovapaasti.

Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan tapaamisessa keskusteltiin sijoittamisen riskeistä. Tapaamisen muistiinpanoihin on kirjattu, että A:n tuotto-odotus on maltillinen ja hän haluaa pääoman kehittyvän ilman sijoitusten arvon voimakasta heilahtelua. A hyväksyy sijoitusten arvon laskun lyhyellä aikavälillä, jotta arvo voi pitkällä aikavälillä kasvaa. Säästöhenkivakuutussijoitus on tehty ajatellen 3–6 vuoden sijoitusaikaa.

Yhtiön vastauksen mukaan tapaamisessa on erikseen käyty läpi se, että vakuutuksen varoja voi takaisinostaa koska tahansa, mutta kulujen vuoksi takaisinostoa kannattaa välttää ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Tämän takia samassa yhteydessä on keskusteltu siitä, onko tiedossa suurempia menoja, joihin pitäisi varautua ja varata tilivaroja. A oli kertonut, että suurempia menoja ei ole tiedossa ja varakassaksi riittävät käyttötilin varat ja eläke. Vakuutuksen kulut on määritelty hinnastossa prosenttiosuuksina. Euromääräiset kulut riippuvat säästöjen määrästä. Vakuutustarjous on sisältänyt nollatuottolaskelman ja tarjouksen liitteessä on kerrottu henkivakuutusmaksujen määrästä.

Vakuutusyhtiön mukaan tapaamisessa on käyty huolellisesti läpi A:n tausta, tietämys, varallisuus, tavoitteet ja asiamiehen suosittama tuote sekä siihen liittyvä sijoitusriski. Tapaamisessa A ei kertonut sairauksista tai muista seikoista, jotka olisivat voineet vaikuttaa hänen kykyynsä ymmärtää säästöhenkivakuutussopimukseen liittyviä asioita. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta A:lle hyvitystä. Vakuutuksen ominaisuudet on käyty läpi tuoteselosteen avulla ja A on saanut mukaansa vakuutushakemuksen, sopimuksen ehdot, hinnaston ja tuoteselosteen.

A osti säästöhenkivakuutussopimuksen takaisin 3.2.2016. Takaisinostosumma oli 37 973,67 euroa. Vakuutusmaksusta oli tehty 400 euron kuormituspalkkio. Vakuutussäästön hoitopalkkio oli ollut 187,77 euroa ja kuolemanvaravakuutuksen maksu 33,77 euroa. Sijoituskohteen arvo oli alentunut 1 404,79 euroa.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö hyvittää hänelle vakuutukseen maksetun kertamaksun ja takaisinostosumman erotuksen. Valituksen mukaan vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan eikä tapauksessa ole noudatettu hyvää pankki- ja vakuutustapaa. A:n täysi tietämättömyys säästöhenkivakuutuksesta tuli ilmi, kun hänen raha-asioitaan alettiin selvittää puolison kuoleman yhteydessä. Koska A suunnitteli muuttoa palvelutaloon, tarvitsi hän kustannusten hoitamiseksi käteistä rahaa. A oli koko ajan ollut siinä luulossa, että rahat ovat tavallisella pankkitilillä ja ne ovat hänen käytettävissään, kuten muutkin tilillä olevat rahat.

Valituksen mukaan A kävi kahden lapsensa kanssa pankin konttorissa 23.11.2015 selvittämässä tätä asiaa. Tapaamisessa ilmeni muun muassa se, että A:lle ei ollut tehty asianmukaisuus-/soveltuvuusarviointia. Toimihenkilö kertoi, että palveluntarjoajalla ei ole tapana tällaista tehdä. Tässä tapauksessa on ollut kysymyksessä täysin kokematon sijoittaja, joten ilman soveltuvuusarviointia ei vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ole täyttynyt. A:n kokemattomuus on ollut pankin tiedossa. Tästä huolimatta on tarjottu epäsopivaa tuotetta kertomatta sen sisältöä asiakkaan näkökulmasta ja ottaen huomioon kaikki tuotteeseen liittyvät ominaisuudet.

Kirjallisuudessa esitetyn mukaan (prof. Jaana Norio-Timonen teoksessa Vakuutus- ja rahoitusneuvonta 40 vuotta, 2011) vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liittyvästä riskistä korostuu, jos vakuutuksen hakijalla ei vakuutuksenantajan tieten ole 1) aikaisempaa sijoituskokemusta tai 2) jos hänen kykynsä ymmärtää sijoitussidonnaisen vakuutuksen erityisluonne on iän, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi selvästi heikentynyt. Finanssivalvonta korostaa nettisivuillaan sijoitustuotteiden myyntiin ja markkinointiin liittyen, että palveluntarjoajalla tulee olla selkeä näkemys omasta asiakaskunnastaan ja siitä, mitkä tuotteet soveltuvat eri asiakasryhmille.

Kaikki tuotteet eivät sovellu kaikille, eikä kaikkia tuotteita tule myydä kaikille. Näihin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota jo tuotekehityksen alkuvaiheessa.

Valituksen mukaan säästöhenkivakuutus ei ole ollut A:lle tässä elämänvaiheessa sopiva tuote. A:lle ei ole tehty Finanssivalvonnan ohjeiden mukaista asianmukaisuus- ja soveltuvuusarviointia. Sellainen A:lle olisi tullut tehdä, koska hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta sijoittamisesta. A:lle tehty säästämistä ja sijoittamista koskeva suunnitelma ei ole ollut tällainen arviointi. Vakuutusyhtiö sivuuttaa tämän seikan kirjelmissään. Mikäli A:lle olisi tehty soveltuvuusarviointi, siitä olisi jo käynyt ilmi, että A:lla ole mitään tietämystä sijoitusasioista. Se, että tuotteesta kerrotaan suullisesti, ei korvaa soveltuvuusarviointia, vaan asiakkaan tulee itse lukea ja aidosti ymmärtää, mihin häntä ollaan sitouttamassa. Ilman aikaisempaa sijoituskokemusta näin suurta kokonaisuutta ei voi mitenkään sisäistää noin tunnin mittaisessa tapaamisessa. Palveluntarjoajan olisi ehdottomasti tullut esittää uutta tapaamista, jotta A:lla olisi ollut edes jonkinlainen mahdollisuus tutustua saamaansa tarjoukseen ja esitteisiin. Näin hänellä olisi myös ollut mahdollisuus kysyä neuvoja tietävämmiltä henkilöiltä.

A:n taustoja ja kokonaistilannetta ei ole selvitetty, vaikka säästöhenkivakuutukseen oli sidottu A:n miltei koko käteisvarallisuus. Toimihenkilön olisi tullut selvittää, paljonko mökin myynnistä aiheutuu veroseuraamuksia. Myöskään A:n terveydentilaa koskevia seikkoja ei ole selvitetty. A:n ikäiselle henkilölle voi aiheutua suuria terveydenhuoltomenoja. A on ollut 80-vuotiaana potentiaalinen palvelutalon asukas. Hän onkin muuttanut palvelutaloon 1.3.2016, jolloin hänen asumiskustannuksensa kasvoivat kolminkertaisiksi kevääseen 2015 verrattuna. Toimihenkilö ei ole kertonut sopimusta tehtäessä, minkälaisia euromääräisiä kuluja asiakkaalle aiheutuu, mikäli hän haluaisi nostaa "tililtänsä" rahaa esimerkiksi 500 euroa. A on ollut siinä käsityksessä, että hän voi ottaa rahaa pankkitililtään, kuten ennenkin. Henkilö, jolle ei ole tehty soveltuvuusarviointia, ei ymmärrä, mitä tarkoittaa takaisinosto.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n purkuvaatimuksen. Se viittaa A:lle aikaisemmin antamaansa vastaukseen. A:lle on tehty säästämistä ja sijoittamista koskeva suunnitelma, joka sisältää muun muassa asiakkaan aikaisempaa sijoituskokemusta, varallisuustilannetta ja sijoittamisen tavoitteita koskevan arvion. Sen pohjalta asiakkaalle suositellaan hänelle sopivaa tuotetta. Vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta tiedustella asiakkaan terveydentilatietoja, ellei tähän ole vakuutussopimuksen tekemiseen liittyvää lakisääteistä perustetta. Kyseessä olevan säästöhenkivakuutuksen tekemistä varten vakuutusyhtiöllä ei ole ollut lakisääteistä oikeutta selvittää A:n terveydentilaa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään osapuolten kirjelmöinnin lisäksi seuraavat asiakirjat: vakuutustarjous 24.4.2015, avaintiedot 24.4.2015, selvitys kuolemanvaraturvasta 24.4.2015, henkivakuutushakemus 24.4.2015, vakuutushakemus ja sen liite 24.4.2015, säästämisen ja sijoittamisen suunnitelma 24.4.2015, tuoteseloste (voimassa 26.11.2013 alkaen), hinnasto (voimassa 1.1.2016 alkaen) henkivakuutussopimus 30.4.2015, vakuutusehdot (voimassa 14.12.2012 alkaen), takaisinostoa koskeva summapäätös 15.2.2016 ja vakuutustiliote 9.9.2016.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys vakuutuksenantajan sopimuksen päättämistä edeltävästä tiedonantovelvollisuudesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

1.11.2010 voimaan tulleen vakuutussopimuslain 5.1 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain 9.1 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

1.11.2010 voimaan tulleen vakuutussopimuslain 9 a §:n siinä muodossa kuin se oli 24.4.2015 (Tarkemmat säännökset ja määräykset) mukaan oikeusministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY liitteessä III lueteltujen tietojen ilmoittamisesta.

Finanssivalvonta voi antaa määräyksiä säästöhenkivakuutuksen ja eläkevakuutuksen kulujen ja tuottojen laskemis- ja ilmoittamistavasta.

1.6.2011 voimaan tulleen oikeusministeriön asetuksen henkivakuutuksesta annettavista tiedoista 1 §:n (Henkivakuutusta koskevat tiedonantovelvoitteet) mukaan sen lisäksi, mitä vakuutussopimuslain (543/1994) 5–8 §:ssä säädetään, vakuutuksenantajan on annettava henkivakuutuksen ottajalle kirjallisesti tämän asetuksen mukaiset tiedot. Tiedot on annettava selkeästi, ymmärrettävästi ja vakuutuksenottajan valinnan mukaan suomeksi tai ruotsiksi. Vakuutuksenottajan pyynnöstä tiedot voidaan antaa muullakin kielellä.

1.6.2011 voimaan tulleen oikeusministeriön asetuksen henkivakuutuksesta annettavista tiedoista 3 §:n (Ennakkotiedot henkivakuutussopimuksesta) mukaan henkivakuutussopimuksesta on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava ainakin seuraavat tiedot:

1) vakuutusturvan sisältö ja, jos vakuutukseen voi liittää valinnaisia etuuksia, selvitys niistä;

2) vakuutuksen voimassaolo ja irtisanominen;

3) vakuutusmaksut ja, jos vakuutukseen liitetään valinnaisia etuuksia, niiden maksut eriteltyinä;

4) vakuutusmaksukaudet ja muut maksuehdot;

5) mahdollisten lisäetujen määräytymis- ja jakamisperusteet;

6) takaisinostoarvon ja vapaakirja-arvon määräytyminen sekä onko vakuutukseen sijoitettu pääoma turvattu ja missä määrin se on turvattu;

7) sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liitettävissä olevat sijoituskohteet ja niiden luonne;

8) vakuutuksenottajan oikeus peruuttaa sopimus ja peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot;

9) yleiset tiedot kyseisen vakuutuksen verokohtelusta;

10) onko vakuutuksenottajalla käytettävissään tuomioistuimen ulkopuolisia oikeussuojamenettelyjä ja miten niitä voi käyttää;

11) sopimukseen sovellettava laki tai, jos osapuolet voivat valita sovellettavan lain, maininta siitä ja vakuutuksenantajan ehdotus lainvalinnasta.

Vakuutusehtojen kohdan 1.3 (Vakuutussäästöjen sijoitussidonnaisuus) mukaan vakuutuksenomistajalla on oikeus valita sijoitussuunnitelmalla miten vakuutusmaksujen tuleva arvonkehitys määräytyy kulloinkin valittavissa olevien sijoitusvaihtoehtojen puitteissa.

Asian arviointi

Asetelma

A:n mukaan hänelle ei ole selvitetty, että kysymyksessä on ollut säästöhenkivakuutusta koskeva sopimus, vaan hän on luullut kysymyksessä olevan pankkitili. Valituksen mukaan A:lle ei ole tehty soveltuvuusarviointia eikä hänen tilanteestaan ole otettu riittävästi selkoa. A:n mukaan kysymyksessä oleva tuote ei ole ollut hänelle sopiva. A:lle ei ole valituksen mukaan myöskään varattu tilaisuutta harkita sopimuksen tekemistä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että se on täyttänyt asiassa tiedonantovelvollisuutensa ja toiminut asianmukaisesti.

Sijoitussidonnainen vakuutus ja vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

Vakuutussopimuksen tekemistä edeltävästä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta vakuutuksen hakijaa kohtaan säädetään vakuutussopimuslain 5 §:ssä. Lain mukaan vakuutuksenantajan on tullut antaa vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Vakuutussopimuslain 5 §:ään vuonna 2010 lisätyn säännöksen mukaan huomiota on lisäksi kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia vakuutuksen hakijalle annettavia tietoja ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään jo ennen vuonna 2010 vakuutussopimuslain 5 §:ään otettua sijoituskohteiden valintaa koskevaa lisäystä katsonut, että sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa vakuutuksenantajan tulee nimenomaisesti ja selkeästi kiinnittää vakuutuksen hakijan huomiota siihen sijoitussidonnaisille vakuutussopimuksille luonteenomaiseen mahdollisuuteen, että tuoton asemesta säästettäviä varoja voi myös menettää vakuutukseen valittaviin sijoituskohteisiin kuuluvan sijoitusriskin vuoksi.

Vakuutussopimuslain 5 §:ään vuonna 2010 otetun sijoituskohteiden valintaa koskevan lisäyksen esitöiden (HE 63/2009 vp, s. 16–17) mukaan vakuutuksenantajan on ennen sopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoa valittavissa olevien sijoitusrahastojen tai muiden sijoituskohteiden ominaisuuksista ja keskeisistä eroista ottaen erityisesti huomioon näiden seikkojen vaikutus vakuutuksen mahdolliseen tuottoon ja sitä koskeviin riskeihin. Sanotun hallituksen esityksen mukaan valittavissa olevista sijoituskohteista annettavien tietojen on oltava sellaiset, että vakuutuksen hakijalla on niiden perusteella mahdollisuus valita sijoituskohteista omiin sijoitustavoitteisiinsa sopivat kohteet. Lisäksi tietoa on annettava myös sijoitusrahastoihin liittyvistä maksuista ja kuluista sekä vakuutuksenottajan mahdollisuudesta vakuutuksen voimassa ollessa vaihtaa sijoituskohteita ja vaihtamisesta mahdollisesti aiheutuneista kuluista.

Mainitun hallituksen esityksen mukaan vakuutuksen hakijalle on ilmoitettava myös sijoituskohteisiin liittyvistä riskeistä. On mainittava selkeästi, että sijoitusrahastoihin tai muihin sijoituskohteisiin ohjatuille varoille ei ehkä kerrykään tuottoa ja että sijoitetut varat voivat vähentyä tai ne voi jopa kokonaan menettää. Sijoituskohteista tietoa annettaessa on otettava huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus. Tiedonantovelvollisuus korostuu, jos vakuutuksen hakijalla ei ole aikaisempaa kokemusta sijoitussidonnaisista vakuutuksista tai sen tyyppisistä sijoitusrahastoista, joita tarjottavaan vakuutukseen voidaan liittää, taikka jos vakuutuksen hakijan kyky ymmärtää sijoitussidonnaisen vakuutussäästämisen olennaisia piirteitä jonkun muun syyn, kuten iän tai sairauden, vuoksi on selvästi heikentynyt. Vakuutuksenantajan on annettava tällaisille vakuutuksen hakijoille lisäinformaatiota.

Hallituksen esityksen mukaan tietoja annettaessa on myös otettava huomioon vakuutuksen hakijan sijoittamisen tavoitteet. Sijoituskohteiden valinnan kannalta merkitystä on esimerkiksi sillä, onko vakuutuksen hakijan tavoitteena pitkäaikainen vai lyhyemmän aikavälin sijoittaminen, sekä sillä, minkälaista riskiä vakuutuksen hakija on valmis sietämään. Kummallakin seikalla – sekä vakuutuksenhakijan sijoituskokemuksella että sijoittamisen tavoitteilla – on siis merkitystä sen arvioinnissa, minkälaista tietoa vakuutuksen hakijalle annetaan hänen päätöksentekonsa ja sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettävän sijoituskohteen valitsemiseksi.

Vakuutuslautakunta katsoo vakuutussopimuslain 5 §:n yleensä edellyttävän, että palveluntarjoaja ottaa sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen myyntitilanteessa selkoa vakuutuksen hakijan taloudellisesta tilanteesta, sijoituskokemuksesta ja sijoittamisen tavoitteista.

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Mikäli vakuutusyhtiö on antanut vakuutuksen hakijalle tarpeelliset tiedot, se ei ole ollut vastuussa siitä vakuutuksenottajalle sijoittajana normaalisti kuuluvasta riskistä, että sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettäväksi tarjotut sijoituskohteet eivät jälkeenpäin tarkasteltuna olekaan antaneet arvioitua tuottoa tai että rahastosijoitukseen liittyvä riski osakekurssien alenemisesta on toteutunut. Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus A:n tapauksessa

Sopimusasiakirjojen perusteella kysymyksessä on säästöhenkivakuutussopimus, jossa vakuutuksenottaja kantaa riskin vakuutuksen arvonkehitystä määrittävien sijoitusvaihtoehtojen arvon pysyvyydestä tai kehittymisestä eli vakuutuksenottajalla on sijoitusriski. Vakuutusyhtiöllä on vakuutusehtojen mukaan oikeus tehdä vakuutusmaksuista ja säästöstä veloituksia sekä periä määrätyissä tapauksissa takaisinostosta palkkio.

Vakuutussopimuksesta on sovittu pankin konttorissa. Osapuolten lausumien perusteella tapaaminen oli kestänyt ainakin noin tunnin. Vakuutusyhtiön mukaan tapaamisessa on selvitetty A:lle säästöhenkivakuutuksen sisältö sekä selvitetty hänen taustansa, tietämyksensä, varallisuutensa ja sijoittamisen tavoitteet.

A on allekirjoittanut 24.4.2015 henkivakuutushakemuksen, jonka mukaan ”olen vastaanottanut vakuutuksen voimaantulleet ehdot, hinnaston, tuoteselosteen ja tämän sopimuksen sekä olennaiset tiedot niistä sijoituskohteista, joihin vakuutuksen arvonkehitys on liitetty”.

Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että A on ennen vakuutussopimuksen tekemistä saanut käyttöönsä vakuutusta koskevan tuoteselosteen (voimassa 26.11.2013 alkaen). Kyseisessä tuoteselosteessa (sivu 1) sopimuksen rakenteesta ja sisällöstä on kerrottu kohdissa Vakuutustietoa [palveluntarjoajan nimi] säästöhenkivakuutuksesta, Sijoituskohteet ja Vakuutuksen arvon kehittyminen. Vakuutuksen kulurakenteesta kerrotaan sivulla kolme. Samalla sivulla käsitellään säästöjen takaisinostamista ja takaisinostokuluja. Kyseisessä kohdassa kerrotaan, että vakuutussäästäminen on tarkoitettu pitkäaikaiseen säästämiseen, sekä kerrotaan, millä edellytyksillä ja kustannuksilla ”vakuutuksesta voidaan kuitenkin nostaa säästöt ennen sopimuksen päättymistä”. Vakuutushakemuksen mukaan A on vastaanottanut myös vakuutuksen hinnaston.

Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle annetusta materiaalista on käynyt selvästi ilmi, että kysymyksessä on säästöhenkivakuutussopimus. Materiaalissa on selvitetty vakuutussopimuksen keskeinen rakenne ja vakuutukseen liittyvä kulut mukaan lukien takaisinostosta mahdollisesti aiheutuvat kulut. Lisäksi A:lle annetusta materiaalista ilmenee, että vakuutuksenottaja tulee itse kantamaan vakuutukseen valittuihin sijoitusrahastoihin liittyvät sijoitusriskit eikä vakuutusyhtiö takaa vakuutussopimukseen sijoitettujen varojen säilymistä. Lautakunta toteaa, että mikäli vakuutuksenottaja ei perehdy saamaansa vakuutusta koskevaan materiaaliin, hän on itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä. Vakuutussopimuksesta on sovittu vakuutusyhtiön asiamiehenä toimineen pankin konttorissa eikä tapauksessa ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella lautakunta olisi voinut todeta, että A:n kyky ymmärtää sijoitussidonnaisen vakuutussäästämisen olennaisia piirteitä olisi ollut vakuutusta otettaessa selvästi heikentynyt.

A:ta koskevia tietoja on kirjattu 24.4.2015 päivättyyn säästämisen ja sijoittamisen suunnitelma -nimiseen asiakirjaan, joka on tehty vakuutusyhtiön asiamiehenä toimivassa pankissa. Sen kohdan ”Suositus ja toimintasuunnitelma” perusteella A:n pankkitilille jää 7 964 euron suuruinen summa ja säästövakuutukseen sijoitetaan 40 000 euroa. Omaisuutta koskevien tietojen perusteella A:lla on osakehuoneisto, jonka A:n osuuden arvo on 30 000 euroa. Merkintöjen mukaan A:n kuukausitulot ovat 1 150 euroa.

Säästämisen ja sijoittamisen suunnitelma -nimisen asiakirjan mukaan palveluntarjoajan sijoitussuositus perustuu siihen, että A haluaa ratkaisun, jossa hänen ei tarvitse osallistua sijoittamiseen aktiivisesti. Lisäksi hän haluaa kartuttaa varallisuuttaan ja hyväksyy kohtuullisen tappioriskin pyrkiessään saavuttamaan kohtuullisen tuoton. Merkinnän mukaan A:n riskinsietokyky on matalahko ja hän on asettanut sijoitukselle maltillisen tuotto-odotuksen. Säästämisen ja sijoittamisen suunnitelma -nimisen asiakirjan kohdan ”Muistiinpanot” mukaan A asui puolisonsa kanssa omistusasunnossa. Heillä oli kolme lasta ja lapsenlapsia. A ja hänen puolisonsa olivat äskettäin myyneet kesämökin ja tilivaroja oli siksi yli 90 000 euroa. A:n varat oli keskitetty tähän pankkiin. Muutoin tilivarat olivat kertyneet vuosien saatossa palkka- ja eläketilistä. Kohdan mukaan nyt ei ollut tulossa suuria menoja ja varakassana toimi käyttötili. Kartoituksen perusteella A on maltillinen sijoittaja ja aiempaa kokemusta ei sijoittamisesta ollut. Lisäksi merkinnän mukaan keskusteltiin veroista ja niiden suuruudesta. Keskustelu kääntyi lapsiin ja perintöveroihin. Merkinnän mukaan toimihenkilö kertoi A:lle säästöhenkivakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta pitää uskottavina A:n tilanteesta säästämisen ja sijoittamisen suunnitelma -nimiseen asiakirjaan tehtyjä merkintöjä. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on toiminut selonottovelvollisuutensa osalta vakuutussopimuslain 5 §:n ja hyvän vakuutustavan mukaisesti ottaessaan selkoa A:n taloudellisesta tilanteesta, sijoituskokemuksesta ja sijoittamisen tavoitteista.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan tarjotessaan A:lle säästöhenkivakuutusta. Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene seikkoja, joiden perusteella A ei terveydentilansa tai muun seikan johdosta olisi voinut sopia säästöhenkivakuutuksesta. Selvityksestä ei myöskään ilmene, että vakuutussopimuksen tekeminen ei perustuisi A:n päätökseen tai että palveluntarjoaja olisi hyvän tavan vastaisesti pyrkinyt vaikuttamaan A:n päätökseen tehdä sopimus.

A:n vakuutussopimus on ollut voimassa vakioehtojen mukaisesti eli siten, että riski vakuutussäästön arvon alenemisesta on ollut vakuutuksenottaja A:lla ja vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vähentää vakuutusmaksuista ja säästöstä sopimuksen mukaiset kulut sekä periä henkivakuutusmaksu.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita hyvityksen maksamista A:lle.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Niklander

Sibakov