Tapahtumatiedot

Vakuutettu (s. 1954) on 9.1.2012 tekemässään vahinkoilmoituksessa kertonut olleensa ravintolassa syömässä miehensä kanssa 15.1.2011. Vakuutettua vastapäätä oli tullut istumaan mies, joka oli lyönyt häntä nyrkillä vasempaan ohimoon.

Vakuutettu on 7.2.2012 tehnyt pahoinpitelystä tutkintailmoituksen poliisille. Tutkintailmoituksessa tapahtumapäiväksi on merkitty 8.1.2011. Poliisikuulustelussa vakuutettu on kertonut, ettei hän ole varma, tapahtuiko pahoinpitely elokuussa 2010 vai tammikuussa 2011. Hänen miehensä oli kertonut, että pahoinpitely olisi tapahtunut jo elokuussa 2010. Vakuutettu itse ei muista paljoa syksystä 2010 tai keväästä 2011.

Vakuutettu on viety sairaalahoitoon 24.3.2011 kouristuskohtauksen takia. Vakuutettu on hakenut korvausta pysyvästä haitasta yksityistapaturmavakuutuksesta, joka on tullut voimaan 30.9.2010.

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta korvausta, koska yhtiön mukaan syy-yhteys vakuutetun oireiden ja tapaturman välillä on epätodennäköinen.

Asiakkaan valitus

Vakuutettu on vaatinut, että yhtiö maksaa hänelle korvausta pysyvästä haitasta 50 prosentin haitta-asteen mukaan 25.000 euroa.

Vakuutetulle on pahoinpitelystä 8.1.2011 aiheutunut aivovamman jälkitilan aiheuttama epilepsia sekä liikkumista hankaloittavaa tasapainovaikeutta. Vakuutettua hoitaneiden lääkäreiden mukaan haitta on pysyvä ja haitta-aste on 50 prosenttia. Vakuutettua hoitaneiden lääkäreiden lausunnoista ilmenee, että syy-yhteys pahoinpitelyn ja sen seurausten välillä on lääketieteellisesti todennäköinen. Vakuutettu on tältä osin viitannut kahden neurologian erikoislääkärin E-lääkärinlausuntoihin (lausunnot 2.3.2012 ja 14.6.2013).

Vamma seuraamuksineen ei ole voinut aiheutua muusta syystä kuin pahoinpitelystä 8.1.2011. Vakuutetulla ei ole ollut muita pään alueen tapaturmia. Vakuutetun päähän saama isku ei ole ollut vähäenerginen. Vakuutetun tietämän mukaan pahoinpitelijä on harrastanut kamppailu-urheilua. Vakuutettu ei ole iskun johdosta pudonnut maahan, koska kyseessä on ollut loosisohva, josta ei voi pudota ja joka ei voi kaatua.

Pahoinpitelyn ajankohta on selvitetty poliisitutkinnassa, ja pahoinpitelystä epäilty on esitutkinnassa myöntänyt huitaisseensa vakuutettua 8.1.2011. Asia on edennyt syyteharkintaa, mutta koska epäilty on kuollut kesken syyteharkinnan, asian käsittely on hänen osaltaan päättynyt. Vakuutetun muistikuva pahoinpitelyn tapahtumisesta jo elokuussa 2010 on perustunut hänen miehensä kertomaan. Vakuutetun lähimuisti on heikentynyt huomattavasti tapahtuman jälkeen, eikä hän muista paljoa syksystä 2010 tai keväästä 2011.

Vakuutetun maksa-arvojen kohoamisen syynä ei ole ollut runsas alkoholin käyttö, vaan siihen on ollut vakuutetun lääkitykseen liittyvät syyt. Vakuutetun alkoholinkäyttö on ollut kohtuullista.

Valtiokonttori on korvauspäätöksessään 29.4.2014 katsonut, että vakuutetulle on kyseessä olevasta pahoinpitelystä aiheutunut aivoruhje sekä siitä aiheutuva epilepsia, ja suorittanut korvauksen haittaluokan 6 mukaisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on lausunut asiassa olevan epäselvää, mistä vakuutetun tämänhetkiset vaivat ja oireet, muun muassa aivovamma ja epilepsia, johtuvat. Vakuutetun mukaan syynä on 8.1.2011 sattunut pahoinpitely. Yhtiön mukaan oireet ovat voineet johtua myös vuonna 2010 sattuneesta tapaturmasta.

Poliisin kuulustelupöytäkirjan mukaan vakuutetun mies on kertonut, että pahoinpitely on tapahtunut jo elokuussa 2010.  Vakuutettu itse ei ole esitutkinnassa ollut varma, onko pahoinpitely tapahtunut elokuussa 2010 vai tammikuussa 2011. Vakuutetun vakuutusturva on alkanut 30.9.2010, eikä se siten kata vuoden 2010 tapaturmaa ja siitä aiheutuneita seuraamuksia.

Yhtiön kielteinen päätös koskien vuoden 2011 pahoinpitelyä perustuu siihen, että syy-yhteys vakuutetun saaman nyrkiniskun ja aivojen vammamuutosten välillä on vakuutuslääketieteessä vakiintuneen tulkinnan mukaan epätodennäköinen. Vakuutetun saama isku on ollut vähäenerginen. Vakuutettu ei ole iskun johdosta pudonnut tuolilta, menettänyt tajuntaansa eikä hänellä ole ollut muistiaukkoja. Hoitoon hakeutumisen tarvetta ei ole ollut, vaan vakuutettu on toimitettu hoitoon vasta reilut kaksi kuukautta myöhemmin kouristuskohtausten vuoksi.

Huhtikuussa 2011 tehdyssä aivojen kuvantamisessa on todettu vanhaan tapaturmaan viittaavia muutoksia, joiden syntymisen ajankohtaa ei ole voitu kuvista päätellä. Aivojen tietokonekerroskuvassa on todettu viitteitä aivokudoksen surkastumisesta, ja vakuutetulle on aloitettu epilepsialääkitys. Aivojen vammamuutokset ovat hieman epätyypillisiä pelkän nyrkiniskun aiheuttamiksi. Vakuutetulla on jo vuonna 2009 todettu kouristusta, jonka takia on konsultoitu neurologia. Vakuutetulla on moninainen oirekuva, ja vain osa siitä sopii hänellä todettuun aivovaurioon. Oikean yläraajan lievä kömpelyys viittaa vakuutetulle tehtyihin useisiin leikkauksiin, ja suurin osa oireista sopii runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiksi.

Lääketieteellinen selvitys

Lautakunnalla on ollut käytössään vakuutettua koskevia lääkärinlausuntoja ja sairauskertomustietoja ajalta 3.3.2009 - 14.6.2013.

Sairauskertomusten esitiedoista ilmenee, että vakuutetun oikeassa yläraajassa on toimintakyvyn heikkoutta ja raajaan on tehty vuosien varrella runsaasti eri toimenpiteitä. Vuonna 2002 vakuutettu on liukastunut saaden oikean säären murtuman, ja oikeaan nilkkaan on jäänyt kiputila. Vakuutetulla ei ole ollut aiemmin vakavampia pään vammoja. Vakuutettu on ilmoittanut alkoholinkäyttönsä olevan kohtuullista.                     

Vakuutetulla on lääkityksenä oikean yläraajan kipuoireisiin Cymbalta 60 mg ja Tramal 50 mg. Aikaisemmin käytössä ollut Panacod on lopetettu maksa-arvojen nousun ja maksan rasvoittumisen vuoksi. Lisäksi vakuutetulla on tarvittaessa käytössä lääkitys unettomuuteen.

Vakuutetulla on maaliskuussa 2009 ollut tajunnanmenetyskohtauksia, jotka on katsottu verenpaineen laskusta ja tulehduksesta johtuviksi, eikä epilepsiaan viittaavaa ole todettu.

Sairauskertomusmerkinnän 24.3.2011 mukaan potilas on tuotu sairaalaan ambulanssilla kouristuskohtausten vuoksi. Potilas oli oksennellut koko päivän psyykkiseen stressiin liittyen ja illalla kouristanut toistuvasti. Ambulanssin tullessa paikalle potilas oli ollut tajuton, mutta kouristelu oli loppunut. Muutaman minuutin kuluttua potilas oli herännyt, mutta ei ollut reagoinut puhuttelulle. Potilas oli purrut kieleensä. Myöhemmin potilas oli kouristanut vielä kolmannen kerran. Pään tietokonekerroskuvauksessa ei ole todettu poikkeavaa.

Sairauskertomusmerkinnän 6.5.2011 esitietojen mukaan potilas on kertonut olleensa tammikuussa 2011 puolisonsa kanssa kahvilassa syömässä, kun tuttu juovuksissa ollut mies oli tullut juttelemaan ja lyönyt häntä vasemmalle ohimoon. Potilas ei ollut menettänyt tajuntaansa. Seuraavana päivänä oli ollut jonkinlainen pyörtyminen ja vasemmalle ohimon seutuun oli sattunut ajoittain. Muita jälkioireita ei ollut huomannut.

Verikokeissa maksa-arvot ovat olleet huomattavan korkeat (ASAT 334, ALAT 174, AFOS 276, GT 964, verenkuvassa Hb 137, trombosyytit matalat 114 ja CDT koholla 5,0 %). Päivystyksessä ei ole todettu muuta kuin vanha oikean yläraajan joustokankeus ja koordinaatiokokeissa haparointia.

Pään magneettitutkimuksessa 14.4.2011 on todettu oikealla pikkuaivopuoliskon alaosassa trauman jälkitilaan sopiva vuoto. Vasemmalla ohimolohkon tyviosassa ja sivunpuoleisella pinnalla on todettu ruhjavammaan sopivaa muutosta. Vasemmalla otsalohkossa on niin ikään todettu pieni ruhjevamma. Lisäksi nähdään kapea kovakalvonalainen nestekertymä vasemmalla frontoparietaalisesti. Muutosten ikä ei ole tarkemmin arvioitavissa. Ei rakennepoikkeavuuksia eikä muuta patologista aivokudoksessa. Aivoselkäydinnestetilat ovat normaalin laajuiset, eikä tautiperäistä varjoainetehostumista todeta.

Aivosähkökäyrätutkimuksessa 27.4.2011 ei ole todettu erityisesti epilepsian kaltaista. Löydös on iänmukaisesti normaalirajoissa. Rekisteröinnin aikana sydänfilmissä on tasainen rytmi.

Kontrolliverikokeissa maksa-arvot ovat hieman koholla, mutta huomattavassa laskussa (ALAT 46, ASAT 38, AFOS 155 ja GT 545). Vakuutetulla on aloitettu epilepsialääkitys.

Sairauskertomusmerkinnän 14.6.2013 mukaan 10.6.2011 tehdyssä neuropsykologisessa tutkimuksessa on tullut keskeisesti esille muistisuoriutumisessa spontaanin muististahaun työläyttä se­kä työmuistin lievää kapeutta ja häiriöalttiutta. Lisäksi lievää juuttuvuusalttiutta ja tarkkaamattomuutta. Oirekuvan on katsottu alentavan potilaan työkykyä. Kokonaisuus huomioiden työkyky ei neuropsykologisen kuntoutuksen keinoinkaan olisi palautettavissa, ja työhön paluu on hyvin epärealistista. Arjessa selviytyminen on ongelmatonta, eikä neuropsykologista kuntoutusta ole pidetty aiheellisena. Ajokognitiota heikentävää ei ole tullut tutkimuksessa esille. Mielialan hoito on koettu keskeiseksi.

Neuropsykologinen tutkimus on kontrolloitu 16.2.2012. Suoriutumisessa ei ole ollut merkittävää eroa aiempaan tutkimukseen verrattuna. Ensisijaisesti esiin on tullut vaikeuksia työmuistioperoinnissa ja tarkkaavuuden ylläpidossa. Nämä ongelmat vaikeuttavat mieleen painamista, mikä selittänee hankaluudet irrallisen aineksen muistamisessa. Löydökset ovat kaiken kaikkiaan johdonmukaisesti lieväasteisia, eivätkä ne merkittävästi alenna potilaan selviytymistä arjessa. Aivovamman jälkitilan aiheutta­mia seurauksia ei voida sulkea pois.

Hoitojakson 6.5.2011-14.6.2013 yhteenvetona on todettu, että potilas on saanut aivovamman, josta on jäännösoireena symptomaattinen epilepsia. Lääkityksellä pysynyt kohtauksettomana, ja lääkityksen jatkamista suositellaan pysyvänä. Neuropsykologisen oirekuvan ja epilepsian lisäksi potilaalla on liikkumista vaikeuttavia tasapainovaikeuksia.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon professori, ylilääkäri Juha Öhmanilta.

Öhman on lausunnossaan todennut, että sairauskertomustietojen mukaan vakuutetulla ei ole kuvattu vahinkotapahtuman 8.1.2011 jälkeen mitään vammoja tai löydöksiä. Vakuutettu on pyörtynyt vammaa seuraavana päivänä, mutta merkintöjä kouristelusta ei ole ollut. Mikäli kyseessä olisi ollut kunnon epileptinen kohtaus, olisi vakuutettu hakeutunut sairaalahoitoon.

Vakuutetun saama isku on ollut vähäenerginen, koska vakuutettu ei ole pudonnut tuolilta, menettänyt tajuntaansa eikä tilanteeseen ole liittynyt muistiaukkoa. Kuvattu vammamekanismi, tavallisen ihmisen huitaisu, joka ei ole edes pudottanut vakuutettua tuolilta, ei riitä aiheuttamaan aivokontuusiota. Vakuutettu on hakeutunut lääkärin tutkimuksiin vasta pitkän ajan, kolmen kuukauden kuluttua kouristelun vuoksi.

Öhman ei voi ymmärtää, miten magneettitutkimuksessa 14.4.2011 voisi näkyä oikealla pikkuaivopuoliskossa vuotoa kolme kuukautta tapaturman jälkeen. Korkeintaan kyse voi olla vanhaan vuotoon viittaavasta hemosideriinistä (raudan varastoitumisyhdiste). Öhmanin mukaan on niin ikään erikoista, jos kolme kuukautta tapaturman jälkeen esiintyisi kovakalvonalaista nestekertymää. Magneettitutkimuksissa todetuista ruhjevammoista Öhman on todennut, ettei niiden ikä ole tarkemmin arvioitavissa.

Aivosähkökäyrätutkimuksessa 27.4.2011 ei ole todettu erityisesti epilepsian kaltaista.

Vakuutetun maksa-arvot ovat 24.3.2011 olleet verikokeissa huomattavan korkeat ja pitkäaikaista, runsasta alkoholinkäyttöä osoittava CDT on ollut huomattavan koholla. Vakuutetun maksa-arvot ovat tämän jälkeen laskeneet huomattavasti, minkä syynä ei Öhmanin mukaan voi olla mikään muu kuin alkoholin käytön vähentäminen.

Vakuutetulla on moninainen oirekuva, josta mikään ei ole ominainen aivovauriolle, vaikka niitä aivovaurion yhteydessä todetaankin. Oikean yläraajan kömpelyys viittaa perussairauteen ja raajaan tehtyihin useisiin leikkauksiin. Ainakin osa oireista sopii runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiksi. Syy-yhteys vakuutetun oireiden ja tapaturman välillä on epätodennäköinen. Lisäksi vakuutetulla on todettu useamman ikäisiä leesioita magneettitutkimuksessa, korkeat maksa-arvot, jotka sittemmin laskivat, ja vain yksi epileptinen kouristus. Vakuutetulla ei Öhmanin mukaan ole 8.1.2011 tapaturmasta aiheutuvaa pysyvää haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, ovatko vakuutetulla todetut oireet syy-yhteydessä tammikuussa 2011 sattuneeseen tapaturmaan ja onko vakuutetulle jäänyt tapaturmasta korvattavaa pysyvää haittaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen ja ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka tapahtuu vakuutetun tahtomatta.

Vakuutusehtojen kohdan 5.2 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaolon aikana sattuva tapaturman aiheuttama lääketieteellinen pysyvä haitta. Pysyvä haitta on lääketieteellisesti arvioitu yleinen haitta, jonka vamma aiheuttaa vakuutetulle ja joka ei parane. Korvaukseen oikeuttaa vamma, joka aiheuttaa vähintään 5 %:n fyysisen toimintakyvyn alenemisen 3 vuoden kuluessa tapaturmasta. Korvauspäätös tehdään, kun lopullinen haitta-aste on vahvistettu, yleensä aikaisintaan vuoden kuluttua tapaturmasta. Jos tapaturma aiheuttaa vammoja useisiin ruumiinosiin, korvaus maksetaan korkeintaan 100 %:ksi arvioidun haitta-asteen mukaan. Korvaus maksetaan kertakorvauksena ja suhteessa haitta-asteen suuruuteen. Korvauksen enimmäismäärä mainitaan vakuutuskirjassa. Myöhemmin kuin 10 vuoden kuluttua vahinkoseuraamuksesta lisääntynyt haitta-aste ei oikeuta korvaukseen. Pysyvän haitan suuruutta määritettäessä sovelletaan sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain haittaluokituksesta antamaa asetusta 1649/2009.

Vakuutusehtojen kohdan 6.2 mukaan korvausta ei makseta vakuutetun sairauden tai piilevän sairauden puhkeamisesta, vaikka sairaus on aiheutunut tai pahentunut tapaturmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta antaman asetuksen 1649/2009 liitteen 1 mukaisen haittaluokituksen aivoja koskevan kohdan 6 mukaan aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen.

Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. Aivovamman aiheuttamassa kokonaishaitassa ovat tärkeimpiä kyky- ja persoonallisuusmuutokset ja joissain tapauksissa psyykkiset jälkihaitat, kuten kognitiivisen toimintakyvyn, käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset. Näiden lisäksi esiintyy osalla aivovamman saaneista erityishäiriöinä neurologisia paikallishäiriöitä. Muita vaihtelevasti esiintyviä oireita, kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Nämä eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja. Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivovammojen jälkitilan vaikeuden arvioinnille.

Kyseessä on lievä aivovamman jälkitila ja haittaluokka 0–5, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat lievään tai keskivaikeaan aivovammaan, vahingoittuneella on lieviä pysyviä oireita, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa ja vähän alentunut rasituksensieto ja sosiaalinen toimintakyky on ennallaan.

Kyseessä on keskivaikea aivovamman jälkitila ja haittaluokka 6–10, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat vähintään keskivaikeaan aivovammaan, vahingoittuneella on lieviä, mutta selvästi haittaavia pysyviä oireita, kuten toistuvat päänsäryt, muistin heikkeneminen, väsyvyys ja aloitekyvyn aleneminen, sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt ja tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriöitä, kuten epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.

Asian arviointi

Yksityistapaturmavakuutuksessa on korvauksen suorittamisen edellytyksenä, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidon tarpeen voidaan to­deta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan. Syy-yhteyden totea­minen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vamma­tyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäi­sessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammameka­nismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutettu on hakenut korvausta 15.1.2011 sattuneesta tapaturmasta. Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutettu oli ollut ravintolassa syömässä, kun häntä vastapäätä oli tullut istumaan mies, joka oli lyönyt häntä nyrkillä vasempaan ohimoon.

Vakuutettu on tehnyt pahoinpitelystä tutkintailmoituksen poliisille. Poliisikuulustelussa hän on kertonut, ettei ole varma, tapahtuiko pahoinpitely elokuussa 2010 vai tammikuussa 2011. Vakuutetun vakuutusturva on alkanut 30.9.2010.

Esitutkinnassa tapahtumapäiväksi on merkitty 8.1.2011. Asian käsittely on päättynyt epäillyn kuoltua kesken syyteharkinnan.

Vakuutettu on 24.3.2011 eli yli kaksi kuukautta ilmoittamansa pahoinpitelyn jälkeen saanut kouristuskohtauksen, jolloin hänet on viety ambulanssilla sairaalaan. Tuolloin sairauskertomuksen esitietoihin on kirjattu, että vakuutetulla on ollut maaliskuussa 2009 tajunnanmenetyskohtauksia. Sen sijaan elokuussa 2010 tai tammikuussa 2011 sattunutta pahoinpitelyä ei ole mainittu.

Sairauskertomuksessa 6.5.2011 mainitaan ensimmäisen kerran tammikuussa 2011 sattunut pahoinpitely. Sairauskertomukseen on merkitty, ettei tilanteeseen ollut liittynyt tajunnanmenetystä. Pahoinpitelyä seuraavana päivänä oli tapahtunut jonkinlainen pyörtyminen ja vasemman ohimon seutuun oli sattunut ajoittain. Muita jälkioireita, esimerkiksi muistivaikeuksia, vakuutettu ei ollut huomannut.

Aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus selvitetään käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen.

Lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan vakuutetun kuvaama tapaturmamekanismi on vähäenerginen, eikä se riitä aiheuttamaan aivokontuusiota.

Vakuutettu ei ole pahoinpitelyn jälkeen hakeutunut lääkärinhoitoon, joten lääketieteellisiä alkuvaiheen tietoja ei ole käytettävissä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vakuutetulla ei ole pahoinpitelyn jälkeen kuvattu aivovammalle tyypillisiä varhaisvaiheen oireita, kuten tajunnanmenetystä tai muistiaukkoja. Ainoa mainittu jälkioire on vakuutetun ilmoittama pyörtyminen pahoinpitelyä seuraavana päivänä. Pyörtymiseen ei ole kuvattu liittyvän kouristelua, eikä vakuutettu ole hakeutunut pyörtymisen takia lääkärinhoitoon. Vakuutettua on tutkittu ensimmäisen kerran tapaturman jälkeen 24.3.2011, kun hänet on viety sairaalaan kouristuskohtauksen takia. Tuolloin tehdyssä pään tietokonekerroskuvauksessa ei ole todettu poikkeavaa.

Vakuutetulle 14.4.2011 tehdyssä pään magneettitutkimuksessa on todettu oikealla pikkuaivopuoliskon alaosassa trauman jälkitilaan sopiva vuoto. Vasemmassa aivopuoliskossa on todettu ruhjemuutoksia ja lisäksi kovakalvonalaista nestekertymää. Lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan ei ole todennäköistä, että kyseisenlaista vuotoa ja nestekertymää näkyisi magneettitutkimuksessa kolme kuukautta tapaturman sattumisen jälkeen. Muutosten ikä ei lausunnon mukaan ole tarkemmin arvioitavissa, joten niiden syntymisen ajankohta jää epäselväksi.

Asiantuntijalausunnon mukaan vakuutetulla on moninainen oirekuva, joista oireista mitkään eivät ole ominaisia aivovauriolle. Oikean yläraajan kömpelyys liittyy vakuutetun perussairauteen ja raajaan tehtyihin useisiin leikkauksiin. Ainakin osa vakuutetun oireista sopii runsaan alkoholinkäytön aiheuttamiksi.

Vakuutetulle tehdyissä neuropsykologisissa tutkimuksissa on todettu epäspesifisiä kognitiivisia ja mieleenpainamisen häiriöitä, jotka asiantuntijalausunnon mukaan voivat ainakin osittain liittyä aivovammaan. Selvittämättä kuitenkin on jäänyt, että kyseiset oireet olisivat syy-yhteydessä vakuutetun kuvaamaan tammikuussa 2011 sattuneeseen pahoinpitelyyn.

Lautakunta katsoo käytettävissä olevan lääketieteellisten selvityksen ja pyytämänsä asiantuntijalausunnon perusteella, että syy-yhteys vakuutetun ilmoittaman tapaturman ja vakuutetun oireiden välillä on epätodennäköinen. Vakuutetulle ei siten ole näytetty aiheutuneen yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavaa pysyvää haittaa.

Lopputulos

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Pöllänen

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Niklander

Sibakov