Tapahtumatiedot

A (s. 1959) on ollut vakuutuksenottajana ja vakuutettuna kuoleman varalta voimassa ollessa henkivakuutuksessa, jonka edunsaajana olivat vakuutuskirjan mukaan lapset. Vakuutuksen oli myöntänyt vakuutusyhtiö B vuonna 1992.

Vakuutusyhtiö B lähetti A:lle 15.6.2015 päivätyn vakuutusmaksulaskun, joka koski vakuutusmaksukautta 23.7.2015–22.7.2016. Laskun eräpäiväksi oli merkitty 23.7.2015. Yhtiö B lähetti A:lle 6.8.2015 päivätyn huomautuslaskun ja irtisanomisilmoituksen, jossa se kertoi, että A:n vakuutusmaksu on maksamatta. Irtisanomisilmoituksen mukaan vakuutus irtisanotaan päättymään, jos vakuutusmaksua ei makseta 26.8.2015 mennessä. Vakuutusmaksua ei maksettu.

A:lle määrättiin 2.9.2015 edunvalvoja edustamaan häntä omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa. Pankki X, joka kuului samaan palveluntarjoajaryhmään vakuutusyhtiön B:n asiakaspalvelua hoitaneen vakuutusyhtiö C:n kanssa, antoi edunvalvojalle 2.9.2015 mukaista tilannetta koskevan asiakkuusilmoituksen 8.9.2015. Vakiokaavakkeelle merkitty ilmoitus ei sisältänyt henkivakuutuksia koskevaa mainintaa. A:n henkivakuutusta koskeva vastuu siirtyi vakuutusyhtiö B:ltä vakuutusyhtiö C:lle 31.12.2015.

A kuoli 7.1.2016. A:n kuolinpesästä oltiin yhteydessä vakuutusyhtiö C:hen ja tarjottiin vakuutusmaksun maksamista henkivakuutuksen voimaansaattamiseksi. Vakuutusyhtiö kieltäytyi ottamasta vakuutusmaksua vastaan A:n kuoltua. Yhtiön mukaan vakuutuksen voimassaolo ei ole myöskään voinut jatkua A:n kuolinhetkeen saakka sosiaalisen suoritusesteen perusteella. Vakuutusyhtiön mukaan henkivakuutus oli päättynyt maksamattomana 26.8.2015 eikä kuolintapauskorvausta suoriteta.

Asiakkaan valitus

A:n lapset vaativat kuolintapauskorvauksen maksamista erääntyneillä vakuutusmaksuilla vähennettynä. Valituksen mukaan A oli ennen kuolemaansa ollut muistisairas. Edunvalvonta-asia on tullut vireille käräjäoikeuteen 11.8.2015, mitä ennen maistraatti on hankkinut A:n terveydentilasta lääkärinlausunnon. Hänelle oli myönnetty sairauden perusteella korotettu vammaistuki 1.4.2015 lukien diagnoosin ollessa paikallinen aivosurkastuma. A oli pitkäaikaishoidossa hoitolaitoksessa ainakin 1.12.2015 lukien.

Valituksen mukaan omaisilla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua A:n papereihin. Huomautuslasku ja irtisanomisilmoitus ovat löytyneet A:n kodista vasta hänen kuolemansa jälkeen tammikuussa 2016. Edunvalvonnan alettua 2.9.2015 yleinen edunvalvoja oli lähettänyt rahoituslaitoksille tiedustelun A:n asiakkuuksista. Pankki X:n vastauksessa ei kohdassa "Lisätietoja" ole ilmoitettu saman ryhmän palveluntarjoajan henkivakuutuksesta. Edunvalvoja on kertonut, että kyseisessä kohdassa ilmoitetaan yleensä mahdolliset muut saman ryhmän asiakkuudet, kuten henkivakuutukset. A:n henkivakuutus on irtisanottu vain viikkoa ennen edunvalvonnan alkamista, joten pankin olisi tullut selvittää myös kolmen kuukauden kuluessa irtisanotut henkivakuutukset. Jos henkivakuutus olisi ollut tiedossa, edunvalvoja olisi voinut maksaa erääntyneen vakuutusmaksun kolmen kuukauden kuluessa. Lisäksi A:n kuolinpesä on tarjoutunut maksamaan erääntyneen vakuutuserän kuuden kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä eli 26.2.2016 mennessä, jolloin vakuutus olisi tullut uudelleen voimaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan se on saanut tiedon vakuutuksenottajan edunvalvontaan määräämisestä vasta hänen kuolemansa jälkeen kuolinpesän osakkaiden selvittäessä asiaa. A:n vakuutuksessa vakuutuksenantajana on ollut vakuutusyhtiö B, joka ei ole osa X-ryhmää, vaikka X-ryhmään kuuluva vakuutusyhtiö B on valtuutettuna hoitanut sen vakuutuskantaa ennen 1.1.2016. Pankki X:llä ei ole ollut tietoa A:n vakuutuksesta ja sen vuoksi siitä ei ole myöskään otettu mainintaa asiakkuusilmoitukselle. Pankki X:llä ei ole ollut pääsyä vakuutusyhtiö B:n myöntämien vakuutusten tietoihin. A:n vakuutus on myös päättynyt ennen asiakkuusilmoituksen antamista. Asiakkuusilmoituksessa ei ole ollut virhettä. Vakuutusyhtiö B:ltä ei ole erikseen tiedusteltu voimassa olevia vakuutuksia.

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan sosiaalista suoritusestettä koskevaan vakuutussopimuslain 39.3 §:ään. Lain sanamuoto on sen mukaan yksiselitteinen. Vakuutusta ei voi jatkaa sosiaaliseen suoritusesteeseen vedoten yli 3 kuukautta vakuutuksen irtisanomisen jälkeen. Merkitystä ei ole sillä, että sairauden vuoksi asia jää hoitamatta yli kolmen kuukauden ajaksi, tai sillä, että vakuutuksenottaja myöhemmin kuolee. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut vakuutuksen eräpäivästä, irtisanomisesta ja mahdollisuudesta saattaa vakuutus uudelleen voimaan tiedossaan olevaan vakuutuksenottajan osoitteeseen ennen vakuutuksen irtisanomista. Vakuutuksen olemassaolo, eräpäivä ja irtisanominen ovat tulleet vakuutuksenottajan tietoon. Koska asiakirjat ovat olleet vakuutuksenottajan kotona, myös hänen edunvalvojallaan on ollut mahdollisuus saada asiasta tieto. Edunvalvojalla on ollut mahdollisuus saattaa vakuutus uudelleen voimaan kolmen kuukauden kuluessa irtisanomisesta. Se seikka, että asiakirjat ovat löytyneet vasta myöhemmin, ei vaikuta asian arviointiin.

Vakuutuksen uudelleen voimaan saattamisen osalta vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 43 §:ään. Lain sanamuodon mukaan vakuutuksenottajan tulee maksaa vakuutusmaksu, jotta sopimus tulisi uudelleen voimaan. Henkivakuutus ei ole saatettavissa voimaan enää vakuutetun kuoleman jälkeen, koska vakuutustapahtuma on sattunut ja vakuutusmaksun suorittajana ei ole vakuutuksenottaja.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, voidaanko A:n henkivakuutuksen katsoa olleen voimassa hänen kuollessaan 7.1.2016.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 39 §:n (Vakuutusmaksun viivästyminen) mukaan jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen 38 §:ssä säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Vakuutusmaksun laiminlyönnin takia ei kuitenkaan saa irtisanoa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua jatkuvaa vahinkovakuutusta.

Jos vakuutuksenottaja suorittaa vakuutusmaksun ennen irtisanomisajan päättymistä, vakuutus ei kuitenkaan pääty irtisanomisajan kuluttua. Vakuutuksenantajan on mainittava tästä mahdollisuudesta irtisanomista koskevassa ilmoituksessa. Jos kysymyksessä on henkilövakuutus, irtisanomisilmoituksessa on lisäksi annettava tieto 43 §:ssä säädetystä vakuutuksenottajan oikeudesta saada vakuutus uudelleen voimaan.

Jos maksun laiminlyönti on johtunut vakuutuksenottajan maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiassa omatta syyttään, vakuutus päättyy irtisanomisesta huolimatta vasta 14 päivän kuluttua esteen lakkaamisesta. Vakuutus päättyy kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 1 momentissa säädetyn irtisanomisajan päättymisestä. Irtisanomisilmoitukseen on otettava maininta myös tämän momentin mukaisesta mahdollisuudesta vakuutuksen määräaikaiseen jatkumiseen.

Jos irtisanomisilmoituksesta puuttuu jokin 2 tai 3 momentissa säädetyistä tiedoista, irtisanominen on mitätön.

Vakuutussopimuslain 43.1 §:n (Päättyneen henkilövakuutuksen voimaansaattaminen) mukaan henkilövakuutus, joka on päättynyt muun kuin ensimmäisen vakuutusmaksun suorittamatta jättämisen vuoksi, tulee uudelleen voimaan, jos vakuutuksenottaja maksaa suorittamatta jätetyn vakuutusmaksun kuuden kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä.

Vakuutussopimuslain 43.3 §:n mukaan jos vakuutus tulee uudelleen voimaan, vakuutuksenantajan vastuu alkaa maksun suorittamista seuraavasta päivästä.

Vakuutusehtojen kohdan 6 Vakuutuksen irtisanominen mukaan [vakuutusyhtiöllä] on oikeus irtisanoa vakuutus päättymään, jos vakuutusmaksua ei ole maksettu viimeistään eräpäivänä --.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A on laiminlyönyt vakuutusmaksun maksamisen ja vakuutusyhtiö on lähettänyt A:lle vakuutuksen päättävän irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan vakuutus irtisanotaan päättymään, mikäli vakuutusmaksua ei ole maksettu 26.8.2015 mennessä. Vakuutusmaksua ei ole maksettu A:n kuolemaan 7.1.2016 mennessä. Irtisanomisilmoituksessa on mainittu oikeudesta saattaa vakuutus uudelleen voimaan kuuden kuukauden kuluessa vakuutuksen päättämisestä sekä vakuutuksen jatkumisesta sosiaalisen suoritusesteen perusteella vakuutussopimuslain 39.3 §:n mukaisesti.

A:n edunsaajat ovat vedonneet asiassa ensinnäkin siihen, että pankki X ei ole kertonut asiakkuusilmoituksessaan A:n henkivakuutuksesta. Lisäksi he ovat ilmoittaneet halukkuudestaan maksaa vakuutusmaksu A:n henkivakuutuksen uudelleen voimaan saattamiseksi sekä viitanneet sosiaalista suoritusestettä koskevaan säännökseen.

Selvityksen mukaan A:lle on määrätty edunvalvoja 2.9.2015. Tämän jälkeen A:n edunvalvoja on lähettänyt pankki X:lle tiedustelun A:n asiakkuuksista. Vakuutuslautakunnalla on käytössään malli edunvalvojan pankki X:lle lähettämästä asiakkuustiedustelusta. Siinä on tiedusteltu pankkiasiointia, säästövakuutuksia sekä sijoituksia ja jäsenosuuksia koskevista asioista. Pankki X on antanut edunvalvonnalle 8.9.2015 vakiolomakkeelle merkityn selvityksen A:n asiakkuuksista. Merkinnän mukaan ilmoitus koskee tilannetta 2.9.2015. Pankin käyttämän vakiolomakkeen otsikoinnit koskevat pankkiasiointia eikä lomakkeessa ole henkilövakuutuksiin tai vahinkovakuutuksiin liittyviä kohtia.

Asiassa ei ole edes väitetty, että vakuutusyhtiö B:lle olisi esitetty tiedustelu A:n asiakkuuksista. Vakuutuslautakunta toteaa pankki X:n antaman asiakkuusilmoituksen osalta seuraavan. Pankki X:n asiakkuusilmoitus on annettu 2.9.2015 vallinneesta tilanteesta. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella pankki X:lle osoitetussa asiakkuustiedustelussa on vakuutusasioinnin osalta kysytty vain säästövakuutuksista. Tiedustelussa ei ole kysytty riskihenkivakuutuksista tai muista henkilövakuutuksista taikka vahinkovakuutuksia koskevasta asioinnista. Vakuutuslautakunta katsoo, että edunvalvojan pankki X:lle lähettämän asiakkuustiedustelun perusteella ei ole ollut syytä selvittää vakuutusyhtiön puolesta A:n riskihenkivakuutusta koskevaa asiointia vakuutusyhtiö B:ssä.

A:n edunsaajat ovat ilmoittaneet halukkuudestaan saattaa henkivakuutus voimaan A:n kuolemaan jälkeen. Riippumatta siitä, onko henkivakuutuksesta vakuutettu vakuutuksenottaja vai muu vakuutettu, vakuutuksenantajan vastuu alkaa maksun suorittamista seuraavasta päivästä. Jos vakuutettu on kuollut, ei vakuutusta voi saattaa tehokkaasti voimaan vakuutetun kuoleman jälkeen.

Vakuutus voi vakuutussopimuslain 39.3 §:n mukaan jatkua sosiaalisen suoritusesteen perusteella enintään kolmen kuukauden ajan vakuutuksen irtisanomisesta. Tässä tapauksessa irtisanomisen ja A:n kuoleman välillä on yli kolmen kuukauden aika, joten vakuutus ei ole voinut olla voimassa sosiaalista suoritusestettä koskevien sääntöjen nojalla A:n kuollessa.

Vakuutusyhtiö on toiminut irtisanomismenettelyssä lain mukaisesti. Asiassa ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi irtisanomisen jälkeen toiminut lain tai hyvän vakuutustavan vastaisesti. A:n henkivakuutus on päättynyt 26.8.2015 eikä vakuutusyhtiön vastuu ole ollut voimassa A:n kuollessa 7.1.2016.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita henkivakuutuskorvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Niklander

Sibakov