Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja S oli luovuttanut autonsa korjattavaksi J:n konepajaan Ruotsiin ja sopi, että ajoneuvo luovutettaisiin takaisin alkukesästä 2010. Kun vakuutuksenottaja ei loppukeväällä 2010 saanut yhteyttä J:hin, alkoi hän epäillä J:tä epärehellisestä toiminnasta ja päätyi tekemään J:stä rikosilmoituksen. Esitutkinnassa katsottiin, ettei J ollut syyllistynyt asiassa rikokseen ja ajoneuvo oli edelleen J:n verstaalla. Esitutkinta päätettiin 2.7.2010. S ei kuitenkaan saanut ajoneuvoa takaisin ja ajoneuvo ulosmitattiin J:n veloista, mutta ajoneuvo palautettiin kuitenkin J:lle tammikuussa 2011. J ilmoitti pian tämän jälkeen, että ajoneuvo oli varastettu, jolloin S pyysi sekä poliisia että syyttäjäviranomaista jatkamaan ajoneuvoa koskevaa rikostutkintaa. Marraskuussa 2011 syyttäjä totesi, ettei J:tä ole edelleenkään syytä epäillä rikoksesta. Koska asiassa ei osattu epäillä ketään muutakaan rikoksesta, ei esitutkintaa avattu uudestaan.

Koska poliisi ei kyennyt löytämään S:n ajoneuvoa, etsi S apua internetin keskustelupalstalta, jonka eräs käyttäjä kertoi nähneensä ajoneuvon teollisuusalueella. Ajoneuvo oli Ranskan rekisterissä, sen lukkopesä oli murrettu ja siitä puuttuivat muun muassa moottori, radio, vanteet renkaineen ja osa sisustuksesta. S teki havainnon jälkeen uuden rikosilmoituksen. Poliisi totesi ajoneuvon runkonumeron perusteella, että kyseessä oli S:n ajoneuvo, mutta tekijä jäi edelleen tuntemattomaksi. Esitutkinta päätettiin tuloksettomana 2.10.2012.

Vakuutusyhtiön tarkastaja oli todennut ajoneuvon menevän lunastukseen. Korvausta lunastusarvosta on haettu autovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on katsonut 5.10.2012 päivätyssä korvauspäätöksessä, että varkausvakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos vahingon aiheuttaja on saanut ajoneuvon tai sen avaimet luvallisesti haltuunsa. Vakuutuksenottaja on luovuttanut ajoneuvon korjattavaksi J:lle, joten vakuutusehtojen tarkoittamaa korvattavaa vakuutustapahtumaa ei ole sattunut, kun J katosi auton kanssa.

Koska kyse ei ollut korvattavasta vakuutustapahtumasta, ei korvausta vahingosta voida suorittaa. Mahdollinen petos, kavallus, ulosmittaus tai muu syy auton jäämiseen tavoittamattomiin ei ole osoitus varkausvahingosta.

Vakuutuksenottaja on tullut tietoiseksi auton jäämisestä luvallisesti J:n haltuun 25.4.2010. Vahinkoilmoitus oli tehty 22.6.2011. Koska ilmoitusta ei tehty vuoden sisällä, on korvausvaatimus vanhentunut.

Valitus

Vakuutuksenottaja on katsonut 27.3.2014 päivätyssä valituksessaan, että saadun selvityksen mukaan J ei ole kadonnut auton kanssa, vaan se on ollut koko ajan J:n verstaalla. Tämän ovat todenneet sekä poliisi esitutkinnassa heinäkuussa 2010 että ulosottoviranomainen palauttaessaan ajoneuvon J:lle tammikuussa 2011. Varkausvahinko ei ole katoaminen auton kanssa vaan ajoneuvon varkaus, joka on tapahtunut vasta vuoden 2011 aikana. Asiassa on otettava huomioon, että vakuutusyhtiön tarkastaja oli itse havainnut, että ajoneuvon lukkopesä oli hajotettu. Jos varas olisi ollut J, jolla oli ajoneuvon avaimet hallussaan, olisi lukkopesän rikkominen ollut ilmeisen tarpeeton toimenpide.

S oli tehnyt varkaudesta kaksi eri rikosilmoitusta ja pyytänyt kaksi kertaa esitutkinnan uudelleenkäynnistämistä. Jokaisella kerralla asiaa tutkineen poliisin tai syyttäjän johtopäätökset olivat samat; tekijää ei löydetty, mutta tekijä ei ollut J.

Vanhentumisajan suhteen on ratkaisevaa se päivä, jolloin S on tullut tietoiseksi varkaudesta. Koska rikos on jäänyt selvittämättä, ei tarkkaa päivää ole mahdollista määrittää. S on joka tapauksessa tullut tietoiseksi varkaudesta vasta tammikuun 2011 jälkeen, sillä vielä tammikuussa ajoneuvo oli ulosottoviranomaisen hallussa. Vahinkoilmoitus on siten jätetty vakuutusehdoissa ja vakuutussopimus­laissa säädetyssä määräajassa.

Vakuutuksenottaja S katsoo, että ajoneuvo on varastettu, sen moottori oli viety ja lukot vaihdettu. S on tehnyt kaksi asianmukaista rikosilmoitusta ja pyytänyt sekä poliisia että syyttäjää tutkimaan asiaa uudelleen, mutta tekijää ei ole löydetty. Tekijä ei ole J. Se seikka, että S on ensimmäisessä rikosilmoituksessa ilmoittanut epäillyksi J:n, ei tee rikosilmoituksesta puutteellista. S:ltä ei voida edellyttää enempiä toimenpiteitä rikoksen selvittämiseksi. S:llä ei myöskään ole näyttötaakka siitä, kuka on varastanut hänen ajoneuvonsa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 6.5.2014 päivätyssä vastineessaan, että aikaisemmin annettua korvauspäätöstä on oikaistu siten, että yhtiö ei enää vetoa hylkäysperusteena vanhentumiseen. Vakuutusyhtiö katsoo asiassa olevan kyse siitä, onko ajoneuvoon näytetty kohdistuneen varkausvakuutuksen ehdoissa kuvattu varkausvahinko. Mikä tahansa ajoneuvon tai sen osan pois joutuminen omistajaltaan ei ole riidatonta näyttöä siitä, että ajoneuvoon on kohdistunut varkausvakuutuksen ehdoissa kuvattu vahinko. Varkauden käsitteeseen on katsottava kuuluvaksi toisen hallusta rikoslain 28 luvun 1 §:n mukaisesti anastettu omaisuus, kun taas tekotyyppinä omaksi teokseen on eritelty hallussa olevan omaisuuden anastaminen rikoslain 28 luvun 4 §:n mukaisella kavalluksella tai 36 luvun 1 §:n mukaisella petoksella.

Asiassa on riidatonta, että ajoneuvo on joutunut pois S:n hallinnasta ja on ollut kadoksissa, kunnes S on löytänyt ajoneuvon Ruotsista teollisuusalueelta. Ajoneuvon moottori ja muita osia on irrotettu ja näin ollen kyseiset osat ovat lopullisesti jääneet kadoksiin.

Selvitetyllä tapahtumainkululla ei ole osoitettu todennäköiseksi, että S:n ajoneuvoon olisi kohdistunut varkausvakuutuksen vakuutusehdoissa kuvattu tapahtuma, lukittuun ajoneuvoon kohdistunut varkaus. Näyttönä varkausvahingosta voidaan pitää J:n ilmoitusta siitä, että ajoneuvo on varastettu. Esitetyn varkauden olosuhteista ei ole esitetty täsmällistä selvitystä, vaan varkaudesta on esitetty näyttönä osien menettäminen itsessään, J:n kertomus varkaudesta ja poliisin tutkinnan päätyminen siihen lopputulokseen, että näyttöä J:n osallisuudesta vahinkoon ei ole.

J:n ilmoituksen paikkansapitävyyden todennäköisyyttä on arvioitava nyt käytettävissä olevien selvitysten perusteella. J:n harjoittamasta ajoneuvojen korjaustoiminnasta tiedetään selvitysten perusteella, että toiminnalla on ollut taloudellisia häiriöitä ja maksuja ulosotossa.

S:n ajoneuvon katoamiseen liittyvissä internetkeskusteluissa ruotsalaisilla keskustelupalstoilla on tuotu esiin kokemuksia J:hin kohdistuneista epäilyistä, jotka liittyivät erilaisiin omaisuusrikoksiin, joita J:n epäiltiin aiheuttaneet korjaus- ja varaosamyyntitoiminnan yhteydessä. J on myös S:n ajoneuvon korjausmenettelyn yhteydessä ollut tavoittamattomissa ja aiheuttanut menettelyllään sen, että myös S on epäillyt J:n toiminnan olevan syy ajoneuvon katoamiselle ja myöhemmälle osien menettämiselle.

Poliisi ja syyttäjä ovat katsoneet, ettei J:n ole näytetty syyllistyneen rikokseen. Rikosnimikkeenä tutkinnassa on ollut kavallus. Vakuutusyhtiö katsoo, että vaikka J:n ei ole näytetty syyllistyneen ruotsalaisen lainsäädännön mukaiseen kavallukseen S:n ajoneuvon suhteen, ei tätä ole kuitenkaan pidettävä näyttönä siitä, että ajoneuvoon olisi kohdistunut varkaus.

Ajoneuvosta varastettujen osien irrottaminen ja lukkojen vaihtaminen vaativat osaamista ja työkaluja. Valokuvien perusteella esimerkiksi moottori on irrotettu siististi. Konepellin aukaisumekanismissa ei ole todettu vaurioita, ja näin ollen voidaan päätellä, että osien irrottajan tulee olla ollut henkilö, jolla on ollut käytössään sekä ajoneuvon avaimet ajoneuvon ovien ja siten konepellin aukaisemiseksi että osaaminen ja työvälineet osien irrottamiseen.

Huomioitaessa kokonaisuutena J:n asema asiassa sekä menetettyjen osien vauriomekanismi ja niiden irrottamiseen tarvittavat edellytykset, on katsottava, että J:n kertomusta varkaudesta ei voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että ajoneuvo olisi varastettu J:n hallusta.

S ei ole kyennyt esittämään muutakaan selvitystä siitä, että ajoneuvoon olisi kohdistunut varkaus. S on valituksessaan esittänyt näyttönä varkaudesta rikottua virtalukkoa. Ajoneuvossa on käynnistyksenestolaite ja ajoneuvon liikuttaminen sen löytöpaikkaan edellyttäisi, että ajonestolaite ohitettaisiin. Käytännössä ajonestolaitteella varustettua ajoneuvoa ei voida saada käyntiin virtalukko hajottamalla, vaan ajonestolaitteen ohittaminen edellyttää erityislaitteiston ja ‑osaamista, joita on todettu Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan löytyvän lähinnä ammattimaisesti toimivilta ulkomaisilta autovarasliigoilta. Ammattimainen ajoneuvorikollisuus on taloudellisesti motivoitunutta ja kohdistuu siksi tyypillisesti uusiin ajoneuvoihin sekä niin sanottuihin arvoautoihin, kuten on katsottu Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa VKL 184/13.

S:n ajoneuvosta on varastettu ainoastaan osia, joiden arvo jää joihinkin tuhansiin euroihin. Ajoneuvon anastaminen korjaamolta ja liikuttaminen ajonestolaitteen ohittamisen jälkeen paikkaan, jossa osat voidaan irrottaa, vaatisi usean tunnin työn ja erityistyökaluja. Ei ole pidettävä uskottavana, että esimerkiksi edellä kuvattu ammattimaista rikollista toimintaa harjoittava autovarasliiga varastaisi ajoneuvon monimutkaisella menetelmällä varaosien verrattain vähäisen arvon vuoksi.

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo, että ajoneuvon menettämiseen johtaneet tapahtumat ovat jääneet selvittämättä kokonaisuudessaan. Esitetty tapahtumainkulku, olosuhteet ja vaurioseuraamus ovat ristiriidassa siten, ettei yhtiön näkemyksen mukaan asiassa ole näytetty, että ajoneuvon vauriot ja menetetyt osat olisivat seurausta vakuutusehdoissa kuvatusta varkausvahingosta, eikä korvausta auton vaurioista voida suorittaa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 4.5 (Varkausvakuutus) mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö, tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa.

Ajoneuvon menettämisestä aiheutunut vahinko korvataan vain, jos vakuutettu, poliisi- tai tulliviranomainen ei ole saanut tietoa ajoneuvon löytymisestä 30 päivän kuluttua siitä, kun vakuutusyhtiö sai tiedon ajoneuvon anastamisesta ja kun poliisiviranomaiselle on tehty asiasta rikosilmoitus.

Ehtokohdan mukaan varkausvakuutuksesta ei korvata vahinkoa

1. jos vahingon aiheuttaja on saanut ajoneuvon tai sen avaimet luvallisesti haltuunsa

2. jos vahingon aiheuttaja on joku vakuutetuista tai vakuutettuun samastettava taikka näiden suostumuksella joku muu henkilö.

3. jos lukitsematon ajoneuvo tai sen varusteet on anastettu tai otettu luvatta käyttöön säilytyssuojasta, jonne on avain muullakin henkilöllä kuin vakuutetulla itsellään tai vakuutettuun samastettavalla henkilöllä tai näiden kanssa samassa taloudessa asuvilla henkilöillä.

Ratkaisu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, voidaanko esitetyn selvityksen perusteella katsoa, että vakuutuksenottajan ajoneuvoon kohdistunut esinevahinko on seu­rausta vakuutusehtojen mukaisesta varkaudesta tai ajoneuvon luvattomasta käytöstä tai näiden yrityksestä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman sattumisesta. Tässä tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että vakuutuksenottajalla on näyttötaakka siitä, että kyseessä on varkausvakuutuksesta korvattavaksi tuleva tapahtuma. Jos vakuutusyhtiö haluaa vedota rajoitusehtoon, tulee sen vastaavasti osoittaa, että kyse on rajoitusehdon mukaisesta tilanteesta.

Poliisi ja syyttäjä ovat katsoneet, ettei J:n ole näytetty syyllistyneen kavallukseen. Vakuutusyhtiön tarkastaja oli havainnut, että ajoneuvon lukkopesä oli hajotettu. Jos varas olisi ollut J, jolla oli ajoneuvon avaimet hallussaan, katsoo Vakuutuslautakunta, että lukkopesän rikkominen olisi ollut ilmeisen tarpeeton toimenpide. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön vastineessaan esittämät epäilykset J:n toiminnan lainvastaisuudesta eivät osoita, että J:llä olisi ollut osuus vahingon syntymiseen ottaen huomioon, että syyttäjän ja poliisin mukaan J ei ollut syyllistynyt kavallukseen. Vakuutuslautakunta katsoo, että se seikka, että ajonestolaite olisi mahdollisesti ohitettu, ei osoita, että autoon olisi päästy sen omilla avaimilla.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä mainituin perustein ja esitetyn selvityksen perusteella vakuutuksenottajan ajoneuvo oli lukittuna ja siihen oli kohdistunut ehtojen mukainen ajoneuvon luvaton käyttöönotto tai varkaus, jonka seurauksena ajoneuvoon on aiheutunut esinevahinko. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja on esittänyt riittävän selvityksen siitä, että ajoneuvoon oli kohdistunut ehtojen mukainen vakuutustapahtuma, ja näin ollen Vakuutuslautakunta suosittaa yhtiötä suorittamaan korvauksen auton lunastusarvon mukaisesti.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Sario, Uimonen, Laapotti ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA