Tapahtumatiedot

A (s. 1955) oli 2.1.2013 noin klo 7.30 kävelemässä kotiin työpaikaltaan yövuorosta. Ylittäessään tietä A liukastui ajoradalla keskellä risteystä ja hänen jalkansa vääntyi. A:lle vahingon seurauksen aiheutuneet kulut korvattiin lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Tapaturmavakuutusyhtiö esitti sittemmin tien ylläpidosta vastaavalle B:n kunnalle asiassa tapaturmavakuutuslain 61 §:n nojalla takautumisvaatimuksen. B:n kunta teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutukseensa.

Vastuuvakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annettu laki (katulaki) edellyttää kadun pitämistä liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon mm. kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen tarpeet. Yhtiö totesi, että A oli liukastunut ajoradalla, joka ei ollut tarkoitettu jalankulkukäyttöön. Alueelle oli rakennettu merkintöineen ja määrätty alueelle turvalliset kulkureitit, joita A ei kuitenkaan ollut käyttänyt. Yhtiö katsoi, että B:n kunta oli huolehtinut liukastumispaikan eli ajoradan kunnosta ajoneuvoliikennettä tyydyttävällä tavalla, millä perusteella kunnalle ei syntynyt A:n henkilövahingosta korvausvastuuta. Näin ollen vaadittua korvausta ei maksettu.

Tapaturmavakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö

Tapaturmavakuutusyhtiö pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. Yhtiö toteaa, että kadun ja muun kulkureitin kunnossapitäjällä on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan korostunut velvollisuus huolehtia vastuulleen kuuluvan alueen liukkauden torjunnasta ja muusta turvallisuudesta. Korvausvelvollisuudesta vapautuakseen kunnossapitovelvollisen on kyettävä osoittamaan, että tämä on olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja asianmukaisesti huolehtinut lumen poistamisesta sekä liukkaudentorjunnasta juuri kyseisellä vahinkopaikalla, eikä vahinko siten johdu puutteellisesta kunnossapidosta. Yhtiö viittaa Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1998:147.

Vahinkopaikka on pihakatujen risteysalue pientaloalueella. Tällaisella alueella kadut tai vähintäänkin niiden reunat on tarkoitettu myös jalankulkuliikenteen käyttöön, jolloin niiden kunnossapitotoimet tulee suorittaa myös jalankulkijoiden tarpeet huomioiden. Kyseisellä alueella ei ole jalankululle merkittyä reittiä, joka kattaisi koko pientaloalueen ja jota pitkin olisi kulku kaikille pientaloille. Katujen risteysalueita käytetään yleisesti katujen ylittämiseen, mistä syystä niiden osalta voidaan edellyttää erityisen korkeaa kunnossapidon tasoa. Vahinko sattui risteyksessä, jossa ei ole suojatietä tai muuta jalankulkijoille osoitettua ylityskohtaa. Siitä kuljetaan viereisille kiinteistöille myös jalkaisin, koska kyseisille kiinteistöille kulkemiseksi ei ole erikseen merkitty jalankulkureittiä. Tapaturmavakuutusyhtiö katsoo, että kunnossapitäjän olisi pitänyt hiekoittaa vahinkopaikka, vaikka kyse onkin ajoradasta.

A:n selvityksen mukaan vahinkopaikka oli tapahtumahetkellä luminen, liukas ja hiekoittamaton. B:n kunnan selvityksen mukaan kaavateillä oli tehty vahinkopäivää edeltäneenä iltana sohjon ja polanteen aurausta klo 17 ̶ 22. Vahinkopäivänä sohjoa oli aurattu klo 7.30 ̶ 11 ja lumitöitä tehty 7 ̶ 13. Tarkempaa selvitystä vahinkopaikan tai sitä ympäröivän alueen aurauksesta, saati hiekoituksesta ei ole esitetty. Tapaturmavakuutusyhtiö katsoo, ettei B:n kunta ole selvittänyt huolehtineensa vahinkopaikan asianmukaisesta kunnossapidosta ennen vahinkoa siihen nähden, että vahinkopaikalla voidaan päätellä liikuttavan yleisesti myös jalan. Tällä perusteella tapaturmavakuutusyhtiö katsoo, että B:n kunta on A:n liukastumisesta johtuneesta henkilövahingosta korvausvastuussa ja vahinko tulee korvata B:n kunnan vastuuvakuutuksesta.

Vastuuvakuutusyhtiön vastine

Vastuuvakuutusyhtiö viittaa asiassa antamaansa korvauspäätökseen. Lisäksi yhtiö viittaa katulain uudistusta koskevaan Hallituksen esitykseen HE 281/2004. Sen mukaisesti kunnalla on mahdollisuus asettaa vastuullaan olevat kunnossa- ja puhtaanapitotehtävät tärkeysjärjestykseen ja kaduittain kiireellisyysjärjestykseen. Korkeampaa tasoa ja kiireellisempiä toimia vaaditaan liikenteellisesti keskeisissä paikoissa, kuten kaupunkikeskustoissa ja liikenneasemien läheisyydessä. Kaduilla, joilla on runsaasti moottoriajoneuvoliikennettä, jalankulkua tai polkupyöräilyä, vaaditaan liikennemäärän takia korkeampaa tasoa kuin niillä reiteillä, joilla kyseisten liikennemuotojen määrä on pieni.

Vaikka kunnossapitovelvollisen vastuu liukastumisvahingoissa on korostunutta, se ei kuitenkaan ole tuottamuksesta riippumatonta. Kunnalta ei edellytetä kaikkien sen kunnossapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien alueiden reaaliaikaista kunnossapitoa. Velvollisuuden sisältöä arvioitaessa otetaan kohtuudella huomioon myös kunnan käytettävissä olevat kunnossapitoresurssit. Vahinkopaikka ei ole päätie, vaan pihakatu pientaloalueella. Se ei ole liikenteellisesti keskeinen paikka. Tämän vuoksi se ei ole kunnan kunnossa- ja puhtaanapitovelvoitteen kannalta tärkeysjärjestyksessä ensisijaisessa asemassa. Haastavien sääolosuhteiden vallitessa kaluston riittävyys on koetuksella ja tarve auraus-, hiekoitus- ym. tehtävien priorisointiin korostuu. Sääolosuhteet ovat ennen ja jälkeen liukastumistapaturman olleet haastavat: lumen syvyys on lämpimän sään ja vesisateen vuoksi pienentynyt 10 cm:llä yhden vuorokauden aikana. Tällaisissa olosuhteissa kadun hiekoittamisesta on vain lyhytaikainen hyöty hiekan painuessa sulavan jään sisään. Siten ei ole takeita siitä, että vahingolta olisi vältytty, mikäli katu olisi edellisenä iltana aurauksen yhteydessä hiekoitettu.

Yhtiö katsoo, että A olisi voinut käyttää kotimatkallaan alueelle rakennettuja ja kaavaan merkittyjä reittejä, joilla ei ole moottoriajoneuvoliikennettä. Vahinkoasiakirjoihin sisältyvään karttaan on merkitty vihreällä jalankulkijoille ja kevyelle liikenteelle varattu reitti ja oranssilla A:n käyttämä reitti. A ei ole käyttänyt kevyen liikenteen väylää, vaan hän on oikaissut katualueen poikki ilmeisesti lyhentääkseen kotimatkaa ja kaatunut keskellä katujen risteystä. Yhtiö toistaa aiemman kantansa, jonka mukaan kyseinen pihakatujen risteysalue on hoidettu asianmukaisesti ja tien käyttötarkoituksen vaatimalla tavalla. Kunta ei ole laiminlyönyt tehtäviään kunnossapidon suhteen eikä se siten ole korvausvastuussa A:n henkilövahingosta. Näin ollen tapaturmavakuutusyhtiön vaatimaa korvausta ei tule maksaa kunnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle B:n kunnalle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. Kunta on viitannut vastuuvakuutusyhtiölle jo aiemmin antamaansa selvitykseen ja katsoo, että tapahtumapaikka oli pidetty kunnossa katulain velvoitteiden, sille määritellyn kunnossapitotason ja liikennemuotojen tarpeen mukaisesti. Toisin kuin tapaturmavakuutusyhtiö on esittänyt, alueelle on rakennettu kevyen liikenteen väylät, joista pääsee turvallisesti kaikille pientalokortteleille. Kunta katsoo, ettei se ole korvausvastuussa A:n henkilövahingosta.

Selvitykset

1. A:n selvitys vahinkotapahtumasta

A on antanut tapaturmavakuutusyhtiölle 24.4.2014 päivätyn selvityksen vahinkotapahtumasta. Selvityksessä A kertoo liukastuneensa 2.1.2013 noin klo 7.30 keskellä ajorataa. A oli ylittämässä tietä kolmen kadun risteyksessä. Tie oli aurattu, sileä ja liukas sekä valaisematon. Aamulla oli vielä aika hämärää, joten varmuutta hiekoituksesta ei ollut; A ei kuitenkaan nähnyt tiellä hiekkaa. Yöllä oli satanut lunta ja ajoittain myös vettä ja tuuli oli kova.

2. Selvitys sääoloista

Ilmatieteen laitokselta hankittujen tietojen mukaan lähimpänä vahinkopaikkaa olevan sääaseman tietojen mukaan vuorokauden keskilämpötila on 1.1.2013 ollut 1,1 celsiusastetta, ylin lämpötila 2,3 astetta ja alin lämpötila 0,3 astetta. Vahinkopäivänä vastaavat luvut ovat olleet 1 astetta, 2,3 astetta ja 0,2 astetta. Keskituulennopeus on 1.1.2013 ollut 4,5 m/s ja 2.1.2013 2,9 m/s. Vuorokauden sademäärä on 1.1.2013 ollut 4,7 millimetriä ja 2.1.2013 4,5 millimetriä.

3. Selvitys vahinkopaikan kunnossapitotoimista ennen vahinkoa

Ajanjaksoa 1. ̶ 10.1.2013 koskevan konekortin mukaan B:n kunnan kaavateillä on 1.1.2013 suoritettu sohjon/polanteen aurausta ja 2.1.2013 sohjon aurausta.

4. Selvitys vahinkopaikan liikennejärjestelyistä

Käytössä on aluetta koskeva asemakaava, ilmakuva sekä asemakaava, johon on merkitty A:n käyttämä reitti ja kunnan ilmoittama vaihtoehtoinen reitti, jossa on kevyen liikenteen väylä. Selvitysten mukaan paikassa, jossa A ylitti tien, ei ole kevyen liikenteen väylää. Tien olisi voinut ylittää toisesta kohdasta, mutta reitti olisi tällöin ollut pidempi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:n henkilövahinko korvata B:n kunnan vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (31.8.1978/669, jäljempänä katulaki) 3 §:n (15.7.2005/547) 1 momentin mukaan kadun kunnosapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys. 3 §:n 4 momentin mukaan kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi 1 momentin mukaisessa kunnossa, kuten lumen ja jään poistamisen, kadun pinnan pitämisen tasaisena, liukkauden torjumisen, liukkauden torjumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisen sekä katuojien, sadevesikourujen ja -kaivojen avoinna pitämisen. Katulain 4 §:n (15.7.2005/547) 1 momentin mukaan kadun kunnossapito kuuluu kunnalle. (…)

Tapaturmavakuutuslain (20.8.1948/608) 61 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on saanut korvausta tämän lain mukaan, on oikeus muun lain nojalla saada vamman seurauksista korvausta sen tuottajalta tai muulta korvausvelvolliselta. Älköön kuitenkaan sillä tavoin määrättäkö maksettavaksi enempää, kuin minkä verran täysi korvaus on tämän lain mukaan myönnettyä korvausta suurempi. 61 §:n 2 momentin (8.1.1993/102) mukaan vakuutuslaitoksella, joka on joutunut tämän lain mukaisesti korvaamaan vahingon, on oikeus saada suorittamansa määrä takaisin 1 momentissa tarkoitetulta korvausvelvolliselta, ei kuitenkaan siltä, joka oli jo täyttänyt korvausvelvollisuutensa vilpittömässä mielessä, eikä siltä, joka on vahingonkorvausvelvollinen tuotevastuulain (694/90) nojalla. Vakuutuslaitokselle tulevaa korvausta ei kuitenkaan voi määrätä suuremmaksi, kuin mitä vahingoittunut tai hänen omaisensa olisivat olleet oikeutetut saamaan.

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,

- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja

- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)

Asian arviointi

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että kadun kunnossapidosta vastaavalla taholla on ns. korostettu velvollisuus huolehtia siitä, että kadulla voidaan turvallisesti liik­kua. Kunnossapitovelvollisella on näyttötaakka siitä, että mm. liukkaudentorjunnasta on olosuhteet huomioon ottaen asianmukaisesti huolehdittu. Asianmukaisen kunnossapidon tasoa arvioitaessa otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, vuorokauden aika sekä eri liikennemuotojen tarpeet.

A:n liukastuminen on tapahtunut A:n ylittäessä ajorataa kolmen kadun risteyksessä. Vahinkopaikkaa ei ole kaavoitettu kevyen liikenteen käyttöön. Alueelle on kuitenkin rakennettu kevyen liikenteen väylät, joita pitkin kulkemalla pääsee mm. sen tien yli, jota A oli ylittämässä vahingon tapahtuessa. Ei ole tiedossa, miksi A valitsi ajoradan kevyen liikenteen väylän sijaan. Asiassa ei ole väitetty, että kevyen liikenteen väylän kunnossapito olisi ennen vahinkoa ollut puutteellista tai että A olisi kulkenut ajoradalla tästä syystä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että ajoradan katulain mukainen kunnossapitovelvoite käsittää lähtökohtaisesti ne kunnossapitotoimet, joilla ajorata pidetään ajoneuvoliikennettä tyydyttävässä kunnossa. Lautakunta viittaa käytössään oleviin selvityksiin vahinkopaikan vahinkoa edeltäneestä kunnossapidosta. Selvitysten mukaan kaavateillä oli vahinkoa edeltäneenä päivänä suoritettu sohjon ja polanteen aurausta ja vahinkopäivänä sohjon aurausta. Vakuutuslautakunta katsoo, että liukastumispaikan kunnossapito on ennen vahinkoa suoritettu ajoneuvoliikennettä tyydyttävällä tavalla.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kadun kunnossapidosta vastaavalle voi syntyä vastuu sinänsä ajoneuvoliikenteen kannalta tyydyttävässä kunnossa olevalla ajoradalla tapahtuneesta jalankulkijan liukastumisesta lähinnä silloin, jos saman alueen kevyen liikenteen väylien kunnossapidossa on sellaisia puutteita, että jalankulkijan on niiden vuoksi ollut kuljettava ajoradalla. Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole väitettykään, että A olisi kulkenut ajoradalla kevyen liikenteen väylien puutteellisen kunnossapidon takia. Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän selvittämättä, että B:n kunnalta olisi voinut tässä tapauksessa edellyttää ajoradan pitämistä jalankulkuliikenteen kannalta tyydyttävässä kunnossa. Vakuutuslautakunta katsoo tällä perusteella, että B:n kunta on osoittanut huolehtineensa vahinkopaikan kunnossapidosta asianmukaisella ja liikenteen tarpeiden kannalta tyydyttävällä tavalla. Näin ollen B:n kunnalle ei synny korvausvastuuta A:n henkilövahingosta. Korvausvastuun puuttuessa tapaturmavakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta saada maksamiaan korvauksia vastuuvakuutusyhtiöltä tapaturmavakuutuslain 61 §:n nojalla.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi