Tapahtumatiedot

A Oy teki kesällä 2014 kattoremonttia B:n ja C:n omakotitalossa. Osapuolten välisen sopimuksen mukaan B ja C huolehtivat itse katon eristeiden vaihdosta. Tähän työhön liittyen C avasi 28.6.2014 katon suojaukset ja asensi ne takaisin paikalleen. Suojauksessa käytettiin A Oy:n toimittamia peitteitä ja painoja.Suojaukset irtosivat 29.6.2014 kovan tuulen ja vesisateen seurauksena ja talon rakenteisiin pääsi vettä. Suojaukset irtosivat uudelleen 29.7.2014 ja vettä pääsi jälleen rakenteisiin. Nämä suojaukset olivat A Oy:n asentamat. Korvausta molemmista vahingoista haettiin A Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Ensimmäisen, 29.6.2014 sattuneen vahingon osalta vakuutusyhtiö katsoi, ettei vahinko ollut seurausta A Oy:n tuottamuksesta. Suojaukset olivat C:n asentamat ja siten tilaajien eli B:n ja C:n vastuulla. Jälkimmäisen, 29.7.2014 sattuneen vahingon osalta yhtiö viittasi tehtyyn vahinkokartoitukseen. Kartoituksessa todettiin, että uusi vahinko oli ensimmäistä suppeammalla alueella ja esitettiin purku- ja kuivaustöiden tekoa siinä laajuudessa, kuin ensimmäisen vahingon jälkeen tehdyssä kartoituksessa oli ehdotettu. Yhtiö katsoi, ettei B:n ja C:n omakotitalon vesivahinko ollut laajentunut jälkimmäisen vahinkotapahtuman johdosta, minkä vuoksi oikeutta korvaukseen ei tämänkään vahingon johdosta ollut.

Asiakkaan valitus

B ja C ilmoittavat tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii omakotitalon vesivahingon korvaamista A Oy:n vastuuvakuutuksesta. B ja C katsovat, että A Oy on korvausvastuussa molemmista vahingoista.

Katon suojaaminen on sovitun mukaisesti kuulunut urakoitsijan eli A Oy:n vastuulle. C on eristeiden vaihdon yhteydessä avannut suojaukset ja laittanut ne takaisin samalla tavalla, kuin A Oy aiemmin. Käytössä on ollut kevytpeitteitä ja painoja, joina toimivat mm. betoniset pihakivet, 2’’ x 4’’ laudanpätkät sekä ilmastointiteippi. Koska materiaalit ja menetelmät ovat olleet A Oy:n toimittamat, B ja C katsovat, että vastuu vahinkotapahtumasta on ollut A Oy:llä. Maallikkoina B:llä ja C:llä on ollut oikeus luottaa siihen, että ammattimaisesti kattoremontteja tekevän yrityksen suojausmenetelmät ovat riittäviä, eikä heiltä ole voitu edellyttää raskaampien peitteiden hankkimista katon suojaksi. B:n ja C:n oma kotivakuutusyhtiö on pitänyt suojauksessa käytettyjä peitteitä puutteellisina, mutta on sitoutunut kohtuussyistä korvaamaan puolet korjauskustannuksista.

Jälkimmäisen vahingon sattuessa suojapeitteet ovat olleet A Oy:n kiinnittämiä ja suojausmenetelmä on vastannut aiemmin käytettyä. Tällöin peitteet ovat kovan tuulen johdosta irronneet ja vettä on päässyt rakenteisiin. Jälkimmäinen tapahtuma osoittaa, että suojausmenetelmät ja käytetyt peitteet ovat olleet sääolosuhteisiin nähden riittämättömiä; suojauksia on muutenkin jouduttu useina päivinä korjailemaan. B ja C katsovat, että jälkimmäisestä vahingosta on täytynyt aiheutua lisävahinkoa. Vettä on satanut sisälle ja ainakin saunan eristeet ovat olleet kokonaisuudessaan märkiä. Vahingon jälkeen laaditussa raportissa ei sanota, ettei lisävahinkoa olisi aiheutunut, vaan todetaan, että vahinkojen osuutta on vaikea erotella.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa.

Ensimmäisen vahingon osalta yhtiö toteaa, ettei A Oy ole vastuussa C:n tekemästä työstä. B:n ja C:n vastuulla on ollut varmistautua, että peitteet on kiinnitetty riittävän hyvin. Toisin kuin valituksessa väitetään, B:n ja C:n kotivakuutusyhtiö ei ole pitänyt peitteitä puutteellisena. Sen sijaan sen päätöksessä on katsottu, että peitteet on asennettu epätasaisesti ja hormin ympäristön suojaus on ollut heikkoa. Mikäli Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoisi A Oy:n olevan vastuussa ensimmäisestä vahingosta, yhtiö toteaa, että vastuu perustuisi tällöin pelkästään sopimukseen A Oy:n ja B:n ja C:n välillä ja vahinko kuuluisi sopimusvastuu-rajoitusehdon piiriin. Vahinko ei ole johtunut A Oy:n omasta aktiivisesta laiminlyönnistä. A Oy:llä ei voisi olla velvollisuutta toimittaa pressuja tai ohjeistaa niiden käytössä ilman tätä koskevaa sopimusta, jolloin vastuu vahingosta voi perustua ainoastaan sopimukseen.

Toisen vahingon osalta yhtiö viittaa kosteuskartoituksiin. Kun toinen vahinko sattui, ensimmäisen vahingon johdosta tarpeellisiin purku- ja kuivaustöihin ei ollut vielä ryhdytty. Jälkimmäisen vahingon jälkeen laaditussa kartoitusraportissa todetaan, että ensimmäisen vahingon vauriot ovat olleet laajemmalla alueella kuin toisen vahingon. Koska vauriot sijoittuvat samalle alueelle ja samoihin rakenteisiin, kuin aiemmassakin vahingossa, suositetaan purku- ja kuivaustöiden tekemistä ensimmäisen vahingon jälkeen laaditun kartoitusraportin mukaisesti. Yhtiö katsoo, etteivät B ja C ole osoittaneet, että toinen vahinko olisi aiheuttanut mitään sellaista lisävahinkoa, joka olisi vaatinut laajempia korjaustoimia kuin jo ensimmäisen vahingon johdosta tarpeelliset toimenpiteet.

Yhtiö huomauttaa vielä, ettei se toistaiseksi ole selvittänyt vahingon määrää ja sen vakuutusehtojen mukaista laajuutta. Mikäli vahingot katsotaan korvattaviksi, tulee selvitettäväksi ainakin se, miltä osin vaurioitunut omaisuus on suojausvelvoitteen alaisena olevaa omaisuutta koskevan rajoitusehdon piirissä.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle A Oy:lle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A Oy korvausvastuussa B:n ja C:n omakotitalon vesivahingoista. Mikäli katsotaan, että A Oy vastaa ensimmäisestä vesivahingosta, on lisäksi kyse siitä, soveltuuko sopimusvastuuta koskeva rajoitusehto tapaukseen.

Sovellettavat vakuutusehdot

Yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen 30.2 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun

- vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja

- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta. (…)

Ehtojen kohdan 30.3.6 (Sopimusvastuu) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu vakuutuksenottajan tai vakuutetun tekemään sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei korvausvastuuta olisi ilman kyseistä sitoumusta.

Asian arviointi

1. vahinko

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamusta eli vahingonaiheuttajan virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä vahingon syynä. Jos vahinko on aiheutettu sopimussuhteessa, tulee vahingon aiheuttajan korvausvastuusta vapautuakseen osoittaa menetelleensä huolellisesti. Korvausta vaativan sopimuskumppanin tulee kuitenkin osoittaa syy-yhteys toisen sopimuskumppanin toiminnan ja syntyneen vahinkoseurauksen välillä.

A Oy:n vastuuvakuutukseen sisältyvän rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin, kun korvausvastuu perustuu yksinomaan vakuutuksenottajan tekemään sopimukseen.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan kattoremontin aikaiset suojaustyöt ovat urakoitsija A Oy:n ja tilaajien B:n ja C:n sopimuksen mukaan kuuluneet A Oy:n vastuulle. Villojen vaihto on sovittu B:n ja C:n tehtäväksi, mihin liittyen C on 28.6.2014 purkanut suojaukset ja laittanut ne takaisin paikalleen. C:n asentamat suojaukset ovat pettäneet kovalla tuulella 29.6.2014 ja talon rakenteisiin on päässyt vettä. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vahingon aiheuttanut suojaustyö siis ole ollut urakoitsija A Oy:n, vaan tilaaja C:n asentama. A Oy ei ole korvausvastuussa C:n tekemästä työstä.

Siltä osin, kun B ja C ovat esittäneet, että A Oy on heidän ja A Oy:n sopimuksen vastaisesti toimittanut kattotyömaalle riittämättömät suojausmateriaalit, Vakuutuslautakunta pitää A Oy:n mahdollista korvausvastuuta yksinomaan sopimukseen perustuvana. A Oy:llä ei olisi ilman B:n ja C:n kanssa solmittua sopimusta ollut velvollisuutta toimittaa suojausmateriaaleja.

Edellä kerrotuilla perusteilla Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä 1. vahingon osalta vakuutusehtojen mukaisena.

2. vahinko

Toisen, 29.7.2014 sattuneen vahingon osalta on riidatonta, että pettäneet suojaukset ovat olleet A Oy:n asentamat. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt A Oy:n tuottamusta asiassa. Yhtiö on sen sijaan katsonut, ettei toisesta vahingosta ole aiheutunut lisäkorjaustarvetta ensimmäisen vahingon aiheuttamaan korjaustarpeeseen nähden.

Vakuutuslautakunnan käytössä ovat kosteuskartoitusraportit 3.7.2014 ja 5.8.2014. Ensimmäisen vahingon jälkeen laaditussa kartoitusraportissa todetaan, että sadevettä on päässyt kulkeutumaan välikatolle/höyrysulun päälle. Sitä kautta vettä on päässyt valumaan olohuoneen, pesuhuoneen ja saunan paneelikattojen saumoista. Havaintojen ja mittaustulosten perusteella näyttäisi siltä, että sadevesi on päässyt valumaan suoraan kattorakenteiden läpi eikä yläpohjan rakenteille ole todennäköisesti aiheutunut suurempia vaurioita, kuin mitä levyjen ja paneeleiden pinnoissa on silmämääräisesti havaittu. Tuulikaapin ja saunan seinärakenteiden välistä on selkeästi havaittu valuneen vettä, joten näiltä osin rakenteiden laajempi avaaminen on perusteltua. Raportissa ehdotetaan välikaton kastuneiden eristeiden poistamista, olohuoneen, keittiön, apukeittiön, wc:n, saunan, pesuhuoneen ja tuulikaapin kattopaneeleiden poistoa ja alkuperäisen lastulevykaton poistoa avatuilta alueilta. Saunasta ja tuulikaapista tulee poistaa seinäpaneelit, jonka jälkeen seinärakenteet tarkastetaan. Tarvittaessa seinistä poistetaan kastuneet eristeet. Purkutöiden jälkeen tehdään tarkistusmittaus ja purkualueen riittävyyden arviointi sekä tarvittaessa kuivaus ja vaurioiden mahdollisesti vaatimat laajemmat purkutyöt. Kun rakenteet on todettu kuiviksi, ne voidaan jälleen sulkea ja pinnoittaa uudelleen.

Jälkimmäisessä, 5.8.2014 päivätyssä kosteuskartoitusraportissa todetaan, että vettä on suojausten petettyä päässyt 29.7.2014 valumaan yläpohjaan ja pieninä määrinä vuotopaikan alapuolelle saunaan. Vahinkopäivänä yläpohjaan on asennettu tilakuivaus. Yläpohjan kuivaus on purettu 5.8.2014 ja mitattu puurakenteita vuotoalueella. Vaurioita ei ole havaittu, yläpohjassa ei ole lainkaan eristeitä. Vedet ovat valuneet saunan katto- ja seinäpaneeleiden välistä saunaan. Saunan katto- ja seinäpaneeleissa on todettu veden aiheuttamia vauriojälkiä. Verrattuna aiemman vahingon jälkeen tehtyyn kartoitukseen raportissa todetaan, että vauriot ovat aiemman vahingon jälkeen olleet laajemmalla alueella ja kohdistuneet myös saunan katto- ja seinäpaneeleihin. Aiemmassa raportissa ehdotettuja purkutöitä ei ole vielä tehty. Kummankin vahingon osuutta on tämän vuoksi vaikea arvioida. Raportissa ehdotetaan purku- ja kuivaustöiden tekemistä aiemman raportin suositusten mukaisesti.

Vakuutuslautakunta toteaa edellä kerrottuun viitaten, että toinen vahinko on kohdistunut samalle alueelle kuin ensimmäinen vahinko. Asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan rakennuksen yläpohjaan on kuitenkin asennettu kuivaus toisen vahingon jälkeen. Tältä osin on lautakunnan käsityksen mukaan kyse toisesta vahingosta aiheutuneesta lisäkulusta. Lisäksi saunan katto- ja seinäpaneeleihin on toisen vahingon yhteydessä valunut lisää vettä. Lautakunta toteaa, että purkutyöt on esitetty tehtäväksi vastaavan laajuisena kuin ensimmäisen vahingon jälkeen ja katsoo, ettei tältä osin tule suoritettavaksi lisäkorvausta. Lautakunta pitää kuitenkin mahdollisena, että jälkimmäinen vahinko on voinut lisätä rakenteiden kuivaamisen tarvetta. Mikäli saunan rakenteet ovat vaatineet koneellista kuivausta, lautakunta arvioi toisen vahingon osuudeksi näistä kuivauskuluista 50 %.

Lautakunta ei ota kantaa vakuutuksen rajoitusehtojen soveltumiseen asiassa, koska asian käsittely on tältä osin vakuutusyhtiössä kesken.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä ensimmäisen vahingon osalta asianmukaisena. Toisen vahingon osalta lautakunta katsoo vahinkoon liittyviksi lisäkuluiksi yläpohjan kuivauskustannukset sekä 50 % saunan rakenteiden mahdollisista kuivauskustannuksista. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä selvittämään vakuutusehtojen mukaisen korvausvastuunsa näistä kustannuksista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Eskuri

Hirviniemi

Korpiola

Rusanen