Tapahtumatiedot

Valittaja A (synt. 1968) oli ollut matkalla Liberiassa kesäkuussa 2011. 5.1.2012 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan A oli vastannut pöytäpuhelimeen ja saanut korkean äänipiikin oikeaan korvaansa. Tämän jälkeen hänellä on kertomansa mukaan ollut kuulovaurio tuossa korvassaan. Matka oli alkanut 27.4. ja päättynyt 21.8.2011.

Korvausta oikean korvan kuulovauriosta haettiin matkavakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 8.3.2012. Yhtiö on evännyt korvauksen väitetyn kuulovaurion perusteella. Yhtiö on perustellut ratkaisuaan toteamalla, että korkea ääni puhelimessa on A:n antamien selvitysten mukaan vaurioittanut oikeaa korvaa touko- tai kesäkuun 2011 aikana, kun A on ollut työkomennuksella YK:n palveluksessa Liberiassa. Syy-yhteys kuvattuun puhelimen korkeaan ääneen ja syntyneeseen meluvammaan ja jää epätodennäköiseksi, koska hoitoon tästä on hakeuduttu vasta kuusi kuukautta tapahtuman jälkeen. Tällä perusteella yhtiö on katsonut, että kyseessä ei ole matkavakuutuksen ehtojen perusteella korvattava tapaturma.

Valitus

A on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta.

A kertoo, että hän oli vastannut vanhanmalliseen pöytäpuhelimeen ja saanut välittömästi puhelimesta korkean äänipiikin oikeaan korvaansa. Tämän johdosta A:n korva sai meluvamman ja vahingoittui. Korvaa oli särkenyt tämän jälkeen Liberiassa, minkä seurauksena A ei enää mm. käyttänyt kyseistä pöytäpuhelinta ja oli varovainen myös muiden puhelinten tai vastaavien mahdollisten äänilähteiden suhteen.

Palattuaan Suomeen A oli varannut ajan lääkärille ja seurannut tämän lääkärin antamia ohjeita ja tutkimuspyyntöjä. A oli tavannut lääkärin useasti ja pyytänyt aikaa korvalääkärille. Tämän ajan A oli sitten saanut 13.3.2012. Tämän lisäksi A:n korvaa on särkenyt Suomessa, kun siihen osuu korkeampi ääni kuten esimerkiksi puhelimen soidessa. Lääkäri oli todennut audiogrammin perusteella, että A oli saanut korvaansa kyseisen tapauksen johdosta meluvamman ja pysyvän vaurion. Hoitojen ajanvarauksiin oli liittynyt ruuhkia.

A:n käsityksen mukaan kysymyksessä on äkillinen, ennalta arvaamaton ja matkan aikana tapahtunut vahinko, jonka seurauksena A on saanut meluvaurion korvaansa. Tällä perusteella ehtojen mukainen korvaus tulisi maksaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on antanut vastineen 18.6.2012.

Yhtiö on pyytänyt asian käsittelyä varten asiantuntijalausunnon Työterveyslaitoksen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, audiologi Risto Voutilaiselta. Voutilainen on antanut tämän lausunnon vakuutusyhtiölle 4.6.2012. Yhtiö perustaa arviointinsa Voutilaisen tähän lausuntoon.

Yhtiö katsoo Voutilaisen esittämillä perusteilla, että kysymys ei ole puhelimen korkean äänen aiheuttamasta kuulovauriosta. Koska käytettävissä ei ole ollut aikaisempia tietoja A:n kuulosta ja oikean korvan kuulo on alentunut jo 15.11.2011 tehdyssä audiogrammissa edes synnynnäisiä tai lapsuusnuoruusiällä ilmennyttä lievää epäsymmetristä kuulon alenemaa ei voida varmuudella poissulkea. Audiogrammeissa ei ole näkynyt meluvammalle ominaista kuoppamuotoisuutta. Mikäli melutyössä toimivalla henkilöllä todettaisiin sellainen kuulon alenema, mikä A:lla on oikeassa korvassa 15.11.2011 todettu, sitä ei pidettäisi meluperäisenä, vaan tavallisena sisäkorvan rappeutumisena joko ikääntymismuutoksena tai tarkemmin aiheuttajaltaan tuntemattomana kuulo heikkenemisenä.

Puhelimen kuulokkeesta tulevan äkillisen sähkövikaäänen huippuarvon suuruusluokka on kyseistä puhelinlaitetta ja sen kuuloketta tuntemattakin karkeasti arvioitavissa. Meluhuippu ei erittäin todennäköisesti kuulokkeen asettamistavasta riippumatta ole ylittänyt sitä suuruusluokkaa, mitä äkillinen kiväärinlaukaus tai vastaava voi korvaan aiheuttaa. Todennäköisyys, että yksittäinen kiväärinlaukauskaan aiheuttaisi pysyvää kuulovauriota, on vähäinen, vaikka tilapäiset kuulo-oireet ovat sellaisissa jo yleisiä.

Äkillinen äänialtistusvamma ei kuuloa vaurioittaessaankaan aiheuta joko lainkaan kipua tai kipu on korkeintaan lyhytaikaista, ennemmin minuutteja tai tunteja kestävää, mutta ei useita vuorokausia vaivaavaa. Räjähdyspainevammoissa voi syntyä sellaisia kudosvaurioita, että korvakipu on pidempiaikaista, mutta silloin vauriot ovat nähtävissä korvatarkastuksessa ja äänialtistuksen on oltava aivan toista suuruusluokkaa kuin puhelimen kuulokkeesta tuleva vikaääni.

Jos äänialtistus on tapahtunut kesäkuussa, on A:n ensimmäinen audiometria 15.11.2011 tehty vähintään 4,5 kuukautta tapahtuman jälkeen. Peruskuulon tutkimus on rutiinitutkimus ja suoritettavissa halvoillakin audiometrialaitteilla.

Voutilaisen mukaan Monroviassakin, Liberiassa, olisi voitu suorittaa ainakin jonkinlainen audiometria heti lähipäivinä äänialtistuksen jälkeen ja mahdollisia kuulontutkimuspisteitä on Liberiassakin varmasti lukuisia. Lisäksi Suomeen tultua lääkärillä käynti ja audiometria olisivat olleet mahdolliset jo heti elokuussa 2011. Näin ollen jää epäselväksi, miksi A on toisaalta kuvannut tapaturmasta jääneen haittaavia oireita ja toisaalta asian tutkimisessa, selvittelyssä ja hoitamisessa on selittämätöntä viivettä.

Voutilainen on todennut lausunnossaan myös, että audiogrammissa 13.3.2012 on todettu, että oikealla on keskikorkeilla – korkeilla äänillä oikeavoittoisesti epäsymmetristä alentumaa, mutta kuulokäyrän muodossa on jo painumaa vähän vasemmallakin ja korvien välillä kuulokäyrien muodossa on paljon yhtäläisyyttä. Tämä saattaa kertoa, että A:n kuulossa on molemminpuolisesti taipumusta vähittäiseen korkeitten äänien kuulon heikkenemiseen.

Voutilaisen johtopäätösten mukaan kuulolöydösten perusteella kyseessä ei voi olla äkillisen melupiikin aiheuttama oikean korvan meluvaurio. Voutilainen on pitänyt todennäköisenä tai jopa poissuljettuna sitä, että A:n audiogrammeissa marraskuussa 2011 ja maaliskuussa 2012 näkyvä lievä alenema oikealla johtuisi kesäkuussa 2011 puhelin kuulokkeesta tulleessa äkillisestä äänestä. Näillä perusteilla myös vakuutusyhtiö on päätynyt siihen, että A:n oikean korvan kuulonaleneminen ei johdu kesäkuussa 2011 sattuneesta tapahtumasta, vaan sen todennäköisenä syynä ovat vahinkotapahtumasta riippumattomat syyt. Vammamekanismi, tilankuvaus ja objektiiviset löydökset eivät tule syy-yhteyden olemassaoloa. Näillä perusteilla hylkäävää korvauspäätöstä on pidettävä asianmukaisena.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissään

- vakuutusehdot 1.1.2010

- vakuutuskirja 20.4.2011

- vakuutusyhtiön lausuntopyyntö Risto Voutilaiselle 10.5.2012

- A:n kirjelmiä vakuutusyhtiölle 20.11. ja 28.11.2011

- vapaamuotoinen lääkärinlausunto 27.12.2011 (Samuel Palmu)

- A:n kirjoittamia viestejä vakuutusyhtiölle 4.1.2012 sekä päiväämätön viesti 9.3. ja 13.3.2012

- vahinkoilmoitus 15.1.2012

- korvauspäätös 8.3.2012

- lukuisia sähköpostiviestejä osapuolten välillä

- Voutilaisen asiantuntijalausunto 4.6.2012

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Ehdon 7.1 mukaan matkatapaturma on äkillinen, ulkoinen ja ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta matkan aikana.

Ehdon 7.3 mukaan matkatapaturmasta riippumatonta sairautta, vikaa, vammaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa. Jos nämä tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet tapaturmasta aiheutuneen vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoito-, päivä- ja haittakorvauksia vain siltä osin, kuin hoitokulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan on katsottava aiheutuneen matkatapaturmasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla todettu kuulon alentuma aiheutunut vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttavalla tavalla vahinkoilmoituksessa Liberiassa tapahtuneeksi kuvatusta tapahtumasta, jossa A on kertomansa mukaan saanut äänipiikin oikeaan korvaansa puhelimen kuulokkeesta.

Tapauksen arviointi

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on pyytänyt asian arvioimiseksi asiantuntijalausunnon Työterveyslaitoksen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, audiologi Risto Voutilaiselta. Voutilainen on antanut asiassa asiantuntijalausunnon 4.6.2012. Lautakunta toteaa, että myös Vakuutuslautakunta on käyttänyt Voutilaista asiantuntijana ratkaistaessa kuulovauriota koskevia syy-yhteyskysymyksiä. Voutilaisen lausunnon objektiivisuutta ei ole syytä epäillä eikä sellaista ole asiassa nimenomaisesti perustellen edes väitetty.

Voutilainen on asiaa arvioidessaan todennut, että sinänsä puhelimesta tullut äkillinen voimakas häiriöääni on ollut vikatapahtumana vanhanaikaisessa puhelintekniikassa aivan mahdollinen. Sen sijaan tässä tapauksessa lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevät tiedot A:n oirekuvauksesta, audiogrammilöydöksistä sekä asian etenemisen aikataulusta eivät Voutilaisen käsityksen mukaan tue johtopäätöstä äkillisen äänialtistuksen aiheuttamasta pysyvästä oikean korvan meluvauriosta, eli akuutista akustisesta traumasta. Audiogrammeissa ei ole näkynyt meluvammalle ominaista kuoppamuotoisuutta.

Voutilainen on todennut, että mikäli melutyössä toimivalla henkilöllä todettaisiin sellainen kuulon alenema, mikä A:n oikean korvan 15.11.2011 tehdyssä audiogrammissa on todettu, tällaista kuulon alenemaa ei pidettäisi meluperäisenä, vaan tavallisena sisäkorvan rappeutumisena, joka on joko ikääntymismuutos tai tarkemmin aiheuttajaltaan tuntematon kuulon heikkeneminen.

Voutilainen on perustanut johtopäätöksensä toisaalta myös siihen, että erittäin todennäköisesti puhelinkuulokkeesta saatava melupiikki ei ole ylittänyt sitä suuruusluokkaa, mitä esimerkiksi äkillinen kiväärinlaukaus tai vastaava voi korvaan aiheuttaa. Todennäköisyys, että yksittäinen kiväärinlaukauskaan aiheuttaisi pysyvää kuulovauriota, on vähäinen, vaikka tilapäiset kuulo-oireet ovatkin sellaisissa tilanteissa jo yleisiä. Voutilainen on tältä osin kiinnittänyt huomiota myös A:n audiogrammitutkimustuloksiin ja todennut, että jos kuuloon tulee tällaisen kiväärinlaukausta vastaavan äkillisen äänialtistuksen aiheuttamana muutosta, se on todennäköisimmin audiogrammista tunnistettavissa meluvammalle tyypillisenä pudotuksena ensisijaisesti 4 – 6 kHz:n taajuuksilla.

Kolmanneksi Voutilainen on kiinnittänyt huomiota siihen, että äkillinen äänialtistusvamma ei kuuloa vaurioittaessaankaan aiheuta joko lainkaan kipua tai kipu on korkeintaan lyhytaikaista, ennemmin minuutteja tai tunteja kestävää, mutta ei useita vuorokausia vaivaavaa. Räjähdyspainevammoissa voi syntyä sellaisia kudosvaurioita, että ne aiheuttavat pidempiaikaista kipua, mutta toisaalta silloin vauriotkin ovat nähtävissä korvatarkastuksessa ja äänialtistus on aivan toista suuruusluokkaa kuin puhelimen kuulokkeesta tuleva vikaääni.

Neljänneksi Voutilainen on kiinnittänyt huomiota siihen, että audiogrammien tekemisessä on diagnostisesti relevanttia viivettä niiden ajoituksessa suhteessa väitettyyn tapaturmaan. Voutilainen on arvioinut, että 13.3.2012 tehty audiogrammi on suoritettu laadukkaammin ja siinä on nähty keskikorkealla – korkeilla äänillä oikeavoittoisesti epäsymmetristä alentumaa, mutta koska kuulokäyrän muodossa on jo painumaa vähän vasemmallakin ja korvien välillä kuulokäyrien muodossa on paljon yhtäläisyyttä, tämä saattaa kertoa, että A:n kuulossa on molemminpuolisesti taipumusta vähittäiseen korkeitten äänien kuulon heikkenemiseen. Voutilainen on kuitenkin todennut, että 1968 syntyneellä 43-vuotiaalla henkilöllä ei vielä voi olla kyseessä tavanomainen ikäperusteinen kuulon heikkeneminen.

Johtopäätöksenä Voutilainen on lausunnossaan tullut siihen, että kuulolöydösten perusteella kyseessä ei voi olla äkillisen melupiikin aiheuttama oikean korvan meluvaurio. Voutilainen on tuonut esille monia muitakin seikkoja, joiden perusteella hän on päätynyt pitämään epätodennäköisenä tai poissuljettuna sitä, että A:n audiogrammeissa näkyvä lievä alenema oikealle johtuisi kesäkuussa 2011 puhelin kuulokkeesta tulleessa äkillisestä äänestä.

Lautakunta toteaa, että Voutilainen on lausunnossaan perustanut johtopäätöksensä toisaalta osittain epävarmoiksi jääviin arveluihin siitä, minkälainen melupiikki korvaan on mahdollisesti aiheutunut, mutta kuitenkin arvioinut, minkälaista vauriota voimakkaat esimerkiksi kiväärinlaukauksesta ja räjähdysvauriosta aiheutuvat kuulovauriot voivat korvaan aiheuttaa.

Lautakunnan käsityksen mukaan vahvaa syy-yhteyttä vastaan puhuvaa selvitystä ovat kuitenkin A:n audiogrammeissa saadut objektiiviset tutkimustulokset, jotka Voutilaisen esittämin tavoin eivät viittaa tapaturmaiseen kuulon alentumaan, vaan pikemminkin korvan rappeutumaperäiseen kuulon heikkenemiseen, jonka tarkempaa syytä ei ole tässä yhteydessä tarpeen arvioida.

Epätyypillistä on myös Voutilaisen toteamin tavoin se, että korvaan olisi jäänyt A:n kertomin tavoin kiputilaa äänipiikin seurauksena.

Lautakunnan mukaan asiassa jää sinänsä epäselväksi, onko A:n korvan kuulotutkimuksissa ollut asian ennen kaikkea oikeudellisen arvioinnin kannalta merkityksellistä viivettä hoitoon hakeutumisessa. Tällaiseen seikkaan ei siten voida perustaa syy-yhteyttä vastaan puhuvaa johtopäätöstä Voutilaisen esittämin tavoin.

Lautakunta kuitenkin omana arvionaan katsoo, että asiassa on selvästi enemmän väitettyä syy-yhteyttä vastaan puhuvaa selvitystä kuin sen puolesta puhuvaa selvitystä. Näillä perusteilla lautakunta katsoo perustelluksi päätyä siihen, että A:n korvausvaatimuksen perusteena olevat kuulovauriot eivät ole vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla aiheutuneet matkatapaturmasta.

Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA