Vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjien Nissan Sunny -henkilö-autossa (vm. 1988) käytiin varkaissa 15.–17.2.2005. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan auto oli lukittu. Autosta vietiin CD-soitin, ovikaiuttimet, CD-levyjä ja muuta tavaraa.

 

 

Vakuutusehtojen mukaan varkausvahingon korvaamisen edellytyksenä on mm. se, että vahingosta on jäänyt ajoneuvoon tai sen säilytyssuojaan sellaiset murtojäljet, joiden perusteella voidaan todeta, että niihin on tunkeuduttu ulkoapäin. Tässä tapauksessa poliisin ilmoitusjäljennöksen ja vahinkotarkastajan lausuman mukaan ajoneuvoon on päästy sisään ilman murtojälkiä. Tämän vuoksi vahinko ei ole vakuutusehtojen mukaan korvattava.

 

 

Lausunnonpyytäjillä oleva kaskovakuutus korvaa varkausvahingot, mutta vakuutusyhtiö on vedonnut lisäehtoon, jonka mukaan murrosta pitää aina jäädä näkyviä jälkiä. Ehto on vähintään kyseenalainen, koska muilla vakuutusyhtiöillä vastaavaa ehtoa ei ole. Lausunnonpyytäjien autolle on kertynyt ikää ja käytön myötä lukot ovat väljentyneet. Ei voida olettaa, että sisään pääseminen ilman avainta edellyttäisi ikkunoiden rikkomista.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa vielä ottaneensa vakuutuksen puhelimitse. Tuolloin vakuutusvirkailija ei kertonut mitään poikkeavista kaskovakuutusehdoista. Virkailijan olisi pitänyt kiinnittää asiaan huomiota.

 

 

Vakuutusyhtiö katsoo mm., että kyseinen murtojälkiedellytys on normaali vakuutuksenantajan vastuuta rajoittava vakuutusehto, ei poikkeava tai lisäehto. Lausuntopyynnön mukaan ajoneuvoon on ollut mahdollista päästä sisään jopa ilman avainta lukkojen väljentymisen vuoksi. Tässä tapauksessa ajoneuvoon on päästy ilman murtojälkiä. Tällainen vahinko ei ehtojen mukaan ole vakuutuksesta korvattava.

 

Vakuutusyhtiö on Vakuutuslautakunnan pyynnöstä antanut lisäselvitystä vakuutuksen ottamistilanteesta. Yhtiö toteaa mm., että kyseinen autovakuutus on otettu puhelimitse. Käytännössä vakuutusyhtiön edustaja ei käy jokaista ehtokohtaa läpi puhelimitse vakuutusta tehtäessä, joten yhtiön edustaja ei todennäköisesti tässäkään tapauksessa ole kertonut asiakkaalle varkausvakuutuksessa vaadittavista murtojäljistä.

 

Lausunnonpyytäjällä on ollut aiemmin samassa vakuutusyhtiössä kaskovakuutus toiselle ajoneuvolle. Hänelle on asiakastietojärjestelmän merkintöjen mukaan 23.3.2001 tulostettu ja lähetetty vakuutusmaksulaskun mukana voimassa olleet vakuutusehdot. Noissa ehdoissa on jo ollut maininta siitä, että varkausvakuutuksessa korvaus edellyttää mm. sitä, että vahingosta on jäänyt ajoneuvoon tai sen säilytyssuojaan sellaiset murtojäljet, joiden perusteella on todettavissa niihin ulkoapäin tapahtunut tunkeutuminen. Tästäkin syystä nyt kyseessä oleva ehto ei ole ollut yllätyksellinen tai poikkeava, ja lausunnonpyytäjä on voinut tutustua kyseisensisältöiseen ehtoon jo ennen nyt kyseessä olevan vakuutuksen tekemistä.

 

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että vahinkoa ei tule korvata ajoneuvon varkausvakuutuksesta, koska ajoneuvoon on päästy sisään ilman murtojälkiä. Ajoneuvon ovet ovat voineet olla auki tai ne on voitu avata ilman avaimia lukkojen huonon kunnon vuoksi, jolloin ajoneuvo on ollut puutteellisesti lukittu. Ajoneuvon puutteellinen suojaus on olennainen riskitekijä. Jos ajoneuvoon voidaan päästä lukkojen puutteellisen kunnon takia ilman murtautumista, autossa ei myöskään tulisi säilyttää mitään irtainta. Lausunnonpyytäjän aikanaan saamien vakuutusehtojen mukaan korvattavuuden edellytyksenä on mm. se, että ajoneuvo on lukittu tai lukitussa tilassa. Jos ajoneuvo ei ole lukittu, varkausvakuutus ei ehtojen mukaan korvaa, ja tämä lausunnonpyytäjän olisi pitänyt joka tapauksessa ymmärtää, vaikka murtojäljistä ei olisi edes ollut mainintaa vakuutusehdoissa.

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksenhakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksenhakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

 

Lain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sensisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutuksen varkausvakuutusehtojen AU785 mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutunut vahinko vain, jos syynä on ollut lukittuun ajoneuvoon, lukitussa tai jatkuvasti vartioidussa säilytyssuojassa olleeseen ajoneuvoon tai sen vakiovarusteeseen kohdistunut varkaus, rikoslain 28 luvun 7 ja 8 §:ssä tarkoitettu luvaton käyttöönotto taikka näiden yritys.

 

Korvauksen edellytyksenä on lisäksi se, että

-         avaimet on saatu ryöstön tai murron yhteydessä

-         vahingosta on jäänyt ajoneuvoon tai sen säilytyssuojaan sellaiset murtojäljet, joiden perusteella on todettavissa niihin ulkoapäin tapahtunut tunkeutuminen

-         vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun on aina vaadittava rangaistusta tehdystä teosta.

 

Esitetyn selvityksen perusteella lausunnonpyytäjän ajoneuvosta on anastettu CD-soitin, kaiuttimet ja muuta tavaraa. Poliisin tutkintailmoituksen merkintöjen mukaan auto oli kyllä lukittuna vahingon sattuessa, mutta autoon päästiin ilman murtojälkiä. Autolla olleen kaskovakuutuksen vakioehtojen mukaan varkausvahingon korvattavuus edellyttää sitä, että autossa olisi todettavissa murtojälkiä. Vakioehtojen mukaan tässä tapauksessa ei siten ole kyseessä korvattava tapahtuma. Vakuutuslautakunnan mielestä asian keskeinen riitakysymys onkin se, onko varkausvakuutuksen vakioehtojen murtojälkiä koskeva kohta tullut osaksi nyt kyseessä olevaa autovakuutussopimusta ottaen huomioon, mitä vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:ssä on säädetty vakuutuksen­antajan tiedonantovelvollisuudesta.

 

Vakuutuslautakunta on lausunnossaan VKL 523/99 katsonut, että murtovaurion olemassaolo varkausvahingon korvattavuuden edellytyksenä on sellainen vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitettu vakuutusturvan olennainen rajoitus, johon vakuutuksenhakijan huomiota tulee kiinnittää ennen vakuutussopimuksen solmimista ottaen erityisesti huomioon, että tällaista ehtoa ei ole kaikissa autovakuutustuotteissa. Tavalliselle vakuutuksenottajalle on tärkeää, että anastusvahingot korvataan siitä riippumatta, onko autoon päästy murtojälkiä jättämättä.

 

Vakuutussopimuslaissa on tällaisten olennaisten rajoitusten osalta säädetty vakuutusyhtiölle erityinen velvollisuus kiinnittää asiakkaan huomiota asiaan. Vakuutussopimuslain esitöissä (HE 114/1993) 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen myyntitilanteessa ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Se seikka, että lausunnonpyytäjälle oli lähetetty aiemman autovakuutuksen ehdot, ei Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan riitä täyttämään vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta nyt kyseessä olevan uuden vakuutuksen osalta. Ehdottomana lähtökohtana tuleekin Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan olla se, että uuden vakuutuksen ottamista harkitsevalle asiakkaalle on aina annettava kyseisestä vakuutuksesta riittävät ja ajantasaiset tiedot. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä oli tässä tapauksessa uutta vakuutusta myydessään velvollisuus kiinnittää asiakkaansa huomiota varkausvakuutusehtojen murtojälkivaatimukseen.

 

Uuden vakuutuksen myyntitilanteesta toimitetun selvityksen perusteella vakuutusyhtiön edustaja ei todennäköisesti ole kiinnittänyt lausunnonpyytäjän huomiota ehtojen murtojälkivaatimukseen. Puhelinmyyntitilanteessa tällainen tietojen antaminen olisi käynyt helposti päinsä. Vakuutusyhtiö ei ole väittänytkään, että lausunnonpyytäjä olisi uutta vakuutusta ottaessaan ilmoit­tanut, ettei hän halua vakuutuksesta tietoja.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on vakuutusta myytäessä laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa murtojälkivaatimuksen osalta. Tämän vuoksi vakuutussopimus on tässä tapauksessa lain 9 §:n mukaan syntynyt ilman murtojälkivaatimusta koskevaa ehtoa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei voi kieltäytyä korvaamasta auton kärsimää vahinkoa sillä perusteella, että autosta ei löytynyt murtojälkiä. Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa auton kärsimän varkausvahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo ja jäsenet Laapotti, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.