Tapahtumatiedot

Asunto-osakeyhtiö A:n kerrostalossa (rakennusvuosi 1955) sattui vuotovahinko, kun rakennuksen alkuperäinen kuparinen käyttövesiputki rikkoutui lokakuussa 2012. V Oy:n kartoitusraportin mukaan hormissa kulkenut kuuman käyttöveden kupariputki oli irronnut juotosliitoksesta. Vedestä aiheutui vahinkoja kolmeen huoneistoon ja kellarikerrokseen.

Yhdessä huoneistoista oli tehty korjaustöiden yhteydessä vesijohtotöitä. LVI-insinööri B:n antamien selvitysten mukaan vesijohdoissa ei ollut kannakointeja. Urakoitsija oli joutunut liikuttamaan putkia, kun oli ottanut haaroituksia vesijohdoista, eikä putki ollut kestänyt tätä. B:n arvion mukaan rikkoutunut liitos oli huonossa kunnossa, mutta olisi voinut kestää vielä jonkin aikaa, jos siihen ei olisi koskettu.

Korvausta haettiin vuotovahinko-osan sisältävästä kiinteistövakuutuksesta. Vakuutuskirjan merkinnän mukaan kohteessa suoritettiin 13.8.2012–15.12.2012 viemärien sukitusta. Käyttövesiputkien putkisaneeraus, jossa käyttövesiputket uusittiin, tehtiin vakuutuskirjan mukaan ajalla 10.12.2012–30.7.2013.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan vuotovahinko-osasta voidaan korvata vuodon aiheuttama vahinko. Vuodol­la tarkoitetaan mm. nesteen virtaamista ennalta arvaamattomasti, äkillisesti ja suoraan rikkoutuneesta tai toimimattomasta vakuutusehdoissa maini­tusta putkistosta tai laitteesta. Vuotovahinko-osaan otetun rajoituksen mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, jonka on ai­heuttanut mm. suunnitteluvirhe tai työvirhe.

Yhtiön mukaan vesijohtotyön yhteydessä kannakoimaton, iäkäs vesijohto on rikkoutunut työstä aiheutuneesta mekaanisesta rasituksesta heikoimmasta kohdastaan eli juotosliitoksesta ja alkanut vuotaa. Vesijohdot ovat vuodelta 1955. Rakennustieto Oy:n julkaisema hyvää rakentamistapaa kuvaavan LVI-ohjekortin (0110424, Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot) mukaan kuparisten vesijohtojen toiminnallinen käyttöikä on maksimissaan noin 40–50 vuotta, minkä jälkeen ne tulee uusia. Tämä toiminnallinen käyttöikä on tapauksessa tullut täyteen jo kauan sitten, eikä vesijohtoja ole nyt tehdyn korjauksen yhteydessä uusittu. LVI-ohjekortissa kerrottu hyväksyttävä toimenpide vesijohtojen käyttöiän tultua täyteen on niiden uusiminen. Käyttöikänsä päähän tulleisiin vesijohtoihin ei pidä tehdä haaroitusliitäntöjä, koska johtojen materiaalin tai liitosten kestosta ei ole enää mitään takeita. Erityisesti silloin, kun vanhoja vesijohtoja ei ole lainkaan kannakoitu, haaroitusten tekeminen niihin on tietoista riskinottoa.

Vesijohtojen muutostöitä tehtäessä olisi pitänyt huomioida vesijohtojen täyteen tullut toiminnallinen käyttöikä ja uusia vesijohdot kokonaan sen sijaan, että niihin tehtiin uusia liitoksia. Kysymyksessä ei ole ollut ennalta arvaamaton vuotovahinko, vaan hyvän rakentamistavan vastainen toiminta. Vahinko on aiheutunut työvirheestä eikä korvausta suoriteta.

Valitus

A:n valituksessa viitataan B:n antamaan selvitykseen. Putkiston ikä on ollut vakuutusyhtiön tiedossa ja se otetaan huomioon ehdoissa mainituin prosentuaalisin ikäpoistoin. Kiinteistövakuutus on jatkunut tässä yhtiössä katkeamattomana ainakin vuodesta 1999 lukien. Ennen vahinkoa A:lla ei ole ollut syytä kiirehtiä putkiremonttia, koska ongelmia ei ole ollut. Ainoa viite mahdollisesta huonosta kunnosta on ollut putkiston käyttöikä. A:n mukaan vakuutusyhtiön mainitsema 40–50 vuotta on kupariputkiston keskimääräinen käyttöikä, ei enimmäiskäyttöikä. Putkiston käyttöikään vaikuttavat putkiston materiaalilaadut ja veden laatu, mikä on vahinkopaikkakunnalla pääasiassa hyvää, ja putkiston asennustapa rakenteisiin.

Vuotovahinko on ollut sekä äkillinen että ennalta arvaamaton, eikä tapahtumaan ole myöskään vaikuttanut alkuperäisen rakentamisen taikka nyt tehdyn muutostyön aikana sattunut suunnittelu- tai työvirhe. Valituksessa kerrotaan, että vakuutusyhtiö on myöntänyt, ettei urakoitsija ole vahingosta vastuussa. Tällöin ei kyseessä voi olla työvirhe.

Valituksen mukaan rakennusaikana ei pääsääntöisesti käytetty kannakointeja vesijohtojen nousulinjoissa. Lisäksi sekä kannakointi sekä ankkurointi välittävät yleensä sen verran liikettä, ettei vahinko olisi tällaisilla rakenteilla ollut estettävissä. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että mitä pidemmälle matkalle rasitukset jakautuvat, sitä parempana voidaan rakenneratkaisuja pitää. Mikäli putkeen ei olisi vaikuttanut mitään ulkoista voimaa, olisi putki saattanut kestää samana vuonna aloitettuun käyttövesiputkisaneeraukseen asti. Putkiston asennuksessa on aikanaan noudatettu 1950-luvun hyvää rakentamistapaa, minkä vahvistaa myös pitkä vahingoton kestoikä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan B:n antamiin selvityksiin ja kertoo, että vesijohtojen ja -putkien kannakointi kiinnittää ne ympäröi­vään rakenteeseen eli lisää tukipisteitä putkiston matkalle tietyin välimatkoin, jol­loin mekaaninen rasitus, kuten paineiskut, eivät pääse vaikuttamaan putkessa pidemmälle kuin ainoastaan kannakointien väliselle matkalle. Tämä lisää putken kestävyyttä, koska merkittävä osa putkistoon vaikuttavista voimista jää kannakkeiden varaan eikä kohdistu suoraan itse putken rakenteeseen. Kannakoitu putki ei myöskään pääse liikkumaan kuin hyvin vähän, vaikka siihen kohdistuisikin mekaanista rasitusta, joten putken omiin liitoksiin ei kohdistu täl­löin liian suurta sivuittais- tai pitkittäissuuntaista vääntöä. Se, miksi putket on alun pe­rin jätetty kannakoimatta, on jäänyt epäselväksi. Varsinaisia suoria rakennusmäärä­yksiä ei tuolta aikakaudelta ole olemassa, mutta vesiputkien kannakoinnin välttä­mättömyys tunnetaan hyvässä rakentamistavassa. Kannakoinnit olisi voinut lisätä putkistoon myöhemminkin vuosien varrella, mikä olisi todennäköisesti li­sännyt putkiston käyttöikää.

Kun putkistoon on muutostöiden yhteydessä tehty haaroituksia ja putkistoa on lii­kutettu, kannakoimatt omaan putkistoon kohdistunut mekaaninen liike on aiheutta­nut putken pettämisen sen heikoimmasta kohdasta eli liitoksesta. Vääntövaikutus riippuu etäisyydestä vaikutuspis­teeseen. Putkessa tulisi olla jonkinlainen tukipiste estämässä voimien suoraa siirtymistä momenttina pitkiä matkoja. Olennaista kannakoinnin toteuttamisessa on se, et­tä putki ei pääse liikaa liikkumaan mekaanisen rasituksen vuoksi, varsinkaan silloin, kun siihen tehdään muutostöitä eli kun rasitus on normaalia suurempaa. Kannakointi ei täysin estä putken liikkumista ja pieni liike on aina mahdollinen, mutta pieni liike ei yleensä ole on­gelma, koska se ei aiheuta putkelle vahinkoa. Koska tässä tapauksessa putki on ollut kannakoimaton, pitkällä matkalla oletettavasti melko pieni voima on riittänyt vääntämään putken liitoksen rikki. Jos kyseiselle putkistolle tehtäisiin uudestaan vastaavia muutostöitä, samanlaisen vuotovahingon toistuminen olisi melko todennäköistä.

Vastineen mukaan asunto-osakeyhtiön tulee olla tietoinen putkistojen kunnosta ja ominaisuuksista ja toimia korjauslupia myöntäessään vastuullisesti siten, etteivät muutostyöt aiheuta putkis­tolle vaurioita. Haaroituksia putkistoon tehnyt urakoitsija ei nähtävästi ole ollut tietoinen putkiston tilasta, jos taloyhtiö ei ole sitä hänelle kertonut. Jos putkien kunto on tullut myös asunto-osakeyhtiölle yllätyksenä siksi, että sitä ei ole pidemmällä ai­kavälillä seurattu tai sen selvittäminen vahinkoa edeltävänä aikana olisi jostain syystä ollut poikkeuksellisen vaikea toteuttaa, tällöin myös kyseistä vuotovahin­koa voitaisiin pitää jossain määrin ennalta arvaamattomana. Putkien ikä kuitenkin antaa suuntaa siitä, missä vaiheessa käyttöikänsä elinkaarta ne ovat, ja teknisen käyttöiän ylittäessä 40–50 vuotta olisi aiheellista ainakin selvittää, mikä putkiston todellinen kunto on ennen niille tehtäviä muutostöitä. Asunto-osakeyhtiössä oli annettu ohje, jossa osakkaita pyydettiin välttämään omia putkiremonttejaan ennen tu­lossa olevaa uusimistyötä. Tätä ohjeistusta ei ollut noudatettu.

Vakuutuksesta tulevat korvattaviksi ainoastaan äkillisestä ja ennalta arvaamatto­masta syystä aiheutuneet vahingot. Tässä tapa­uksessa vahinko on aiheutunut putkityön yhteydessä tapahtuneesta suunnittelu- ja/tai työvirheestä eikä se ole vakuutuksesta korvattava.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

1.7 Vuoto

1.7.1 Korvattavat vakuutustapahtumat

Vakuutus korvaa vuodon vakuutetulle omaisuudelle aiheuttamat suoranaiset esinevahingot.

Vuodol­la tarkoitetaan nesteen, kaasun tai höyryn virtaamista ennalta arvaamattomasti, äkillisesti ja suoraan rikkoutuneesta tai toimimattomasta:

- kiinteästä vesi-, jätevesiviemäri- tai lämpöjohtoverkosta. --

1.7.2 Tapahtumat, joita vakuutus ei korvaa

Vakuutus ei korvaa --

- vahinkoa, jonka on ai­heuttanut suunnitteluvirhe, työvirhe tai käyttötarkoitukseensa sopimattomasta materiaalista tehdyn laitteen rikkoutuminen. --

Ratkaisu

Tapauksessa on riitaa putken rikkoutumisesta aiheutuneen vuodon rakenteille aiheuttaman vahingon korvattavuudesta. Vakuutusyhtiön mukaan vahingon on aiheuttanut putkityön yhteydessä tehty suunnittelu- tai työvirhe.

Vakuutusehtojen perusteella vakuutuksesta voidaan korvata vuotovahinko, kun neste on virrannut ennalta arvaamattomasti, äkillisesti ja suoraan rikkoutuneesta vesijohtoverkosta. Vakuutusehdoissa on suunnittelu- tai työvirheestä aiheutuneita vahinkoja koskevat rajoitukset.

Vahinko on tässä tapauksessa aiheutunut sen jälkeen, kun urakoitsija on käsitellyt käyttövesiputkia haaroitusten tekemiseksi. Käytettävissä ei ole tarkempaa selvitystä siitä, miten urakoitsija on menetellyt näitä töitä tehdessään. Selvityksestä ei ilmene, että tämä vesijohtotyö olisi ollut osa asunto-osakeyhtiön toteuttamia viemäri- tai käyttövesijohtourakoita. V Oy:n kartoitusraportin perusteella huoneisto, jossa vesijohtoja oli käsitelty, oli kokonaisuudessaan korjaustöiden kohteena. Ilmeisesti käyttövesiputkien käsittelemisen tarve tässä vaiheessa on liittynyt huoneiston kokonaisvaltaisten korjaustöiden toteuttamiseen.

Erilaisia putken rikkoutumisesta aiheutuneita vuotovahinkoja on vakuutuskäytännössä lähtökohtaisesti pidetty vuotovahinko-osasta korvattavina vahinkoina. Tässä tapauksessa käyttövesiputkisto on ollut iäkäs, mutta A:n mukaan kohteessa ei ole tätä vahinkoa edeltävinä vuosina ollut vuotovahinkoja. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt selvitystä päinvastaisesta vahinkohistorriasta. Tässä tapauksessa käyttövesiputkiston iän ja sen rakenneratkaisuista saadun selvityksen sekä kohteen tiedossa olevan aikaisemman vahinkohistorian perusteella ei voida päätellä, että käyttövesiputken rikkoutumisesta aiheutuneet vuotovahingot olisivat kohteessa lähtökohtaisesti ennalta arvattavia. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään esittänyt selvitystä, jonka perusteella lautakunta olisi voinut katsoa, että alkuperäisen putkiston asentamisessa olisi laiminlyöty tuolloin voimassa olleita rakentamista koskevia määräyksiä tai asentaminen olisi toteutettu selkeästi vastoin asennushetkellä vallinnutta hyvää rakentamistapaa taikka että putkisto olisi nämä seikat huomioiden suunniteltu alun perin virheellisesti. Selvityksestä ei myöskään ilmene, että putkien alkuperäisessä asentamistyössä olisi tapahtunut työvirheitä.

Rikkoutunut juotosliitos on sijainnut putkihormissa. Käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, että putkityötä tehtäessä olisi toimittu jollakin tavalla virheellisesti. Asiassa ei ole edes väitetty, että urakoitsija olisi esimerkiksi kuormittanut putkia enemmän kuin asennustyön suorittaminen olisi tässä tapauksessa vaatinut. Tapauksessa on jäänyt osoittamatta, että juotosliitoksen rikkoutuminen olisi aiheutunut asennustyössä vuonna 2012 tapahtuneesta työvirheestä. Vaikka kysymyksessä on ollut iäkäs ja selvityksen perusteella pystynousun osalta kannakoimaton käyttövesiputki, eivät vakuutusehtojen mukaisen työ- tai suunnitteluvirheen edellytykset täyty pelkästään sen perusteella, että putkea on käsitelty korjaustyössä ja käsittelemisen sekä rikkoutumisen välillä vallitsee syy-yhteys. Vakuutuslautakunta pitää vahinkoa vuotovahinko-osan korvauspiiriin kuuluvana vahinkona ja suosittaa vakuutusyhtiötä korvamaan vuodosta aiheutuneen vahingon korvaussäännösten mukaisesti.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA