Tapahtumatiedot
A (s. 1957) liukastui 5.3.2012 B:n kunnan yleisellä katualueella ja kaatui suoraan selälleen. A loukkasi vahingon yhteydessä päänsä ja selkärankansa. Hän menetti hetkeksi tajuntansa ja liikuntakykynsä; tunto ja liikuntakyky palasivat raajoihin noin viiden minuutin kuluttua. A:lla on sittemmin todettu kolmannen ja neljännen kaulanikaman sekä viidennen ja kuudennen kaulanikaman välissä välilevyn pullistumat, jotka painavat ja ahtauttavat hermojuurikanavaa. Korvausta A:n henkilövahingosta on haettu kunnan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseessä on vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 4100 euroa. Pysyvästä haitasta on maksettu haittaluokan 6 mukainen korvaus 13 230 euroa. Ansionmenetyskorvausta A:lle on maksettu täyden työkyvyttömyyden perusteella ajalta 5.3.2012 ̶ 28.2.2013 ja tämän jälkeen 50 % työkyvyn aleneman perusteella 31.7.2013 saakka. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei A:n työkyvyttömyys tämän jälkeen johdu enää vastuuvahingosta, vaan siitä riippumattomasta selkäydinkanavan vammasta. Saatuaan tiedoksi Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon vakuutusyhtiö on kuitenkin lisävastineessaan ilmoittanut korvaavansa ansionmenetyksen 50 % työkyvyn aleneman mukaan myös 31.7.2013 jälkeen. Siltä osin, kuin A on hakenut vakuutuksesta korvattavaksi hoitotukea, yhtiö on todennut, ettei ole osoitettu, että A:lle olisi aiheutunut kustannuksia henkilökohtaisen avustajan käytöstä.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A vaatii tilapäisestä haitasta yhteensä 15 000 euron korvausta ja pysyvästä haitasta haittaluokan 8 mukaista korvausta. Työansion menetyksestä A vaatii 2000 euroa kuukaudessa vuoden 2012 tasossa 1.3.2012 lukien sekä korvauksen korotusta viivästyneille korvauserille kunkin kuukauden 1. päivästä lukien. Kun A täyttää 65 vuotta, korvaus määrättäneen alenemaan 65-vuotispäivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä 60 prosenttiin. Korvauksia tulee korottaa eräiden liikennevahinkokorvausten sitomisesta palkkatasoon annetun lain (875/1971) tarkoittamalla tavalla ja niistä vähennetään A:n saamat etuudet, kuten sairauspäivärahat ja eläkkeet. Lisäksi A vaatii liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan III mukaista hoitotukea 1.3.2012 lukien ja korvauksen korotusta viivästyneille erille sekä korvausta asiamieskuluistaan asiassa.
Tilapäisen haitan osalta A toteaa, että hänelle on aiheutunut vahingon seurauksena huomattavaa tilapäistä haittaa. Hänen toimintakykynsä on aluksi ollut hyvin heikko. Hän on tarvinnut lähes kokoaikaista apua tavanomaisissa toiminnoissa: aamuisin hänen on ollut erittäin vaikeaa päästä nousemaan ylös sängystä, rakon tyhjentäminen on vaatinut ponnisteluja, käveleminen on aamupäivisin ollut hyvin huonoa ja kankeaa, käsien hienomotoriikka on ollut lähes kokonaan hävinnyt ja pukeutuminen on vaatinut avustajan. Päivän toiminnot ovat vaatineet paljon aikaa ja osin avustajan. Liikkuminen on ollut hyvin vaikeaa ja jalat ovat saattaneet pettää alta yllättäen. A on ollut erittäin väsynyt ja kuntoutumisen aikana vaatinut paljon myös lepoa päivän aikana. A:lla on ollut myös jatkuvat kivut. A on leikattu kaksi kertaa yliopistollisessa sairaalassa, jossa painetta hermojuurikanavaan on vähennetty nikamien korjausleikkauksella. Leikkauksissa on ollut suuri halvaantumisriski. A vaatii tilapäisen haitan korvausta henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten 55 §:n, selkäytimen ja hermojuurien vaurio, mukaisesti.
Pysyvän haitan osalta A toteaa, että hänen käsiensä toiminta on parantunut leikkausten myötä, mutta kädet ovat edelleen kankeat ja hienomotoriikka on kadonnut. Tämän vuoksi hän ei enää kykene tekemään polkupyörä- ja apuvälinemekaanikon työtä. Leikkaukset ovat helpottaneet jalkojen puutumisongelmia ja kipuja, mutta jalat ovat edelleen epävarmat ja ajoittain kipeät. A katsoo, että hänelle vahingon seurauksena aiheutunut toiminnallinen haitta vastaa haittaluokkaa 8.
A on tullut pysyvästi työkyvyttömäksi 5.3.2012 lukien. Ansionmenetyskorvausta koskeva vaatimus perustuu siihen, että A on ennen vahinkoa toiminut toiminimellä polkupyöräkorjaajana ja apuvälineteknikkona. Vuonna 2011 A:n toiminnan liikevaihto on ollut 24 376,12 euroa. Tuona vuonna on tehty poikkeuksellisen suuria varaston täydennyshankintoja 11 499,15 eurolla. A:n arvion mukaan normaalin vuoden hankinnat olisivat olleet noin 8000 euroa, kun varaston ja tarvikkeiden perusvalikoima olisi tullut hankituksi. Kun toiminimen liikevaihdosta vähennetään normaalit hankinnat, saadaan vuosituloksi 16 376 euroa. Toiminimen toiminta on ollut aktiivista maaliskuusta marraskuuhun eli 9 kuukauden ajan. Joulu-, tammi- ja helmikuun ajan A on tehnyt pääosin metsätyötä urakkapalkkiolla. Toiminta on tuottanut 7625 euroa vuosittain. Sopimus on ollut määräaikainen, mutta sopimuskumppanin ilmoituksen mukaan se olisi ollut vuosittain jatkuva ja siten muodostanut A:n säännöllisen tulon talvikaudella. Toiminimen ja metsätyöurakoinnin yhteen lasketut vuosittaiset ansiot ovat olleet 24 001 euroa, mikä vastaa 2000 euron kuukausittaista työansiota.
Selkäydinvamman aiheuttamien vammojen ja toiminnallisten vaikeuksien vuoksi A ei selviä kaikista arkipäivän toimista. Jalat eivät kanna aina, A ei kykene napittamaan paitaa, hän tarvitsee apua WC-toiminnoissa eikä hän suoriudu tavanomaisista kotiaskareista. Tällä perusteella A katsoo olevansa oikeutettu liikennevakuutuksen pienintä hoitotukea vastaavaan kuukausikorvaukseen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa, että henkilövahingon korvaaminen vastuuvakuutuksesta edellyttää syy-yhteyttä tapahtuneen vahingon ja ilmenneen oireilun välillä. Vahingon aiheuttaja vastaa vahingosta vain siltä osin, kuin seuraus on aiheutunut vahingon aiheuttajan tuottamuksellisesta menettelystä. Mikäli vahinkoon on vaikuttanut jokin muu syy kuin vahingon aiheuttajan menettely, vahingon aiheuttaja ei ole vahingosta vastuussa siltä osin kuin vahinko on seurausta muusta syystä. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, korvausvastuu voi laajentua käsittämään sellaisiakin seurauksia, jotka ovat lääketieteellisesti arvioiden seurausta vahingonkärsineen perussairaudesta tai ruumiinviasta. Yhtiö viittaa tältä osin Saarikosken väitöskirjaan Uhrin erityinen vahinkoherkkyys henkilövahingoissa (2009).
Yhtiö katsoo, ettei vakuutettuna oleva kunta ole aiheuttanut A:n henkilövahinkoa tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Korvausvastuun tulee siten rajautua lääketieteellisten kokemussääntöjen perusteella määräytyvän syy-yhteyden mukaisesti. Yhtiö viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja toteaa, että A:lla on ennen vahinkoa ollut kaularangan kulumasairautta ja siitä johtuva selkäydinkanavan ahtaus. Yhtiö toteaa maksaneensa 5.3.2012 sattuneen kaatumisen johdosta korvausta kaularangan venähdysvammasta sekä kaularangan kulumasairaudesta johtuvan selkäydinkanavan ahtauden tulemisesta oireelliseksi.
Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvaus on määritelty käyttäen apuna henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia ja liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Korvaus vastaa liikennevahinkolautakunnan normiston mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) ylärajaa ja henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksissa tarkoitettua selkäytimen tai hermojuurien vauriota. Ottaen huomioon molemmissa normistoissa sanotun sekä sen, että kaatumistapaturma ei ole aiheuttanut selkäydinvammaa vaan korkeintaan myötävaikuttanut sen syntymiseen, yhtiö pitää maksettua 4100 euron korvausta tilapäisestä haitasta asianmukaisena. Yhtiö pitää myös pysyvän haitan haittaluokkaa oikein määriteltynä. A:lle on maksettu haittaluokan 6 mukainen korvaus. Potilasvahinkolautakunta on A:ta koskevassa lausunnossaan katsonut, että A:n nykyinen toiminnanvajavuus kokonaisuudessaan vastaa haittaluokkaa 6, ja että A:lle on potilasvahingon seurauksena aiheutunut toiminnanvajausta haittaluokan 2 verran. Yhtiö toteaa maksaneensa myös vahinkoon kuulumattoman potilasvahingon osuuden eli jo enemmänkin, kuin mitä itse vahinkotapahtumasta on aiheutunut.
Ansionmenetyksen osalta yhtiö toistaa vastineessaan kantansa, jonka mukaan työkyvyttömyys on ollut kokonaan syy-yhteydessä vahinkoon 28.2.2013 saakka ja tämän jälkeen osittain (50 % osuudella) 31.7.2013 saakka. Lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon johdosta antamassaan lisävastineessa yhtiö ilmoittaa muuttaneensa korvauspäätöstään siltä osin, että katsoo vastuuvahingon johdosta korvattavaksi ansionmenetykseksi 50 % myös 31.7.2013 jälkeiseltä ajalta siihen saakka, kunnes A täyttää 65 vuotta. Muilta osin työkyvyttömyys johtuu A:lla jo ennen tapaturmaa todetusta kaularangan kulumasairaudesta ja siitä johtuvasta selkäydinkanavan ahtaudesta. Lisäksi työkyvyttömyyteen vaikuttavat vuonna 1995 sattunut tapaturma sekä vastuuvahingon 5.3.2012 yhteydessä sattunutta vammaa hoidettaessa aiheutunut potilasvahinko. Pyöränkorjaustyön osalta yhtiö toteaa, että maksetun ja vaaditun korvauksen ero johtuu osapuolten eriävistä näkemyksistä koskien yritystoiminnan hankintoja. Yhtiö pitää hankintojen määränä kirjanpidon mukaista 11 097 euroa, joka on todellinen ja näytettävissä oleva kuluerä. Metsänhoitotyön osalta ansionmenetys on määritelty kahden edellisen vuoden laskutuksen perusteella. Laskutettu määrä on jaettu päiväkorvaukseksi ja ansionmenetys on näin muodostunut vahingon takia tekemättä jääneiltä työpäiviltä. Ajanjaksolta 16.9.2012 ̶ 31.7.2013 maksettu korvaus on perustunut siihen, että A olisi sopimuskumppaninsa selvityksen perusteella saanut ajalle 16.9.2012 ̶ 15.9.2014 sopimuksen 50 hehtaaria käsittävästä metsänhoitotyöstä, josta olisi maksettu 163,82 euron korvaus hehtaaria kohden, yhteensä 8191 euroa. Yhtiö on arvioinut, että korvattavan ansionmenetysajan osuus tästä tulosta olisi käsittänyt korkeintaan puolet tästä eli 4095,50 euroa. Ajanjaksoa 16.9.2012 ̶ 28.2.2013 koskevana ansionmenetyksenä on korvattu puolet tästä eli 2047,75 euroa. Ajanjaksoa 1.3. ̶ 31.7.2013 koskevana ansionmenetyksenä on korvattu puolet jäljellä olevasta summasta eli 1023,88 euroa, koska tänä ajanjaksona yhtiö on hyväksynyt vahinkoon liittyvän työkyvyttömyyden osuudeksi 50 %.
Hoitotuen osalta yhtiö toistaa aiemman kantansa ja viittaa Vakuutuslautakunnan asiaa koskevaan aiempaan ratkaisukäytäntöön. A ei ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut todellisia kuluja henkilökohtaisen avustajan käytöstä. Asianajokulujen osalta yhtiö toteaa, että asiassa annetut päätökset ovat oikeita eikä asianajokustannusten korvaamiselle ole perusteita. Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa on maksutonta. Yhteenvetona yhtiö toteaa pitävänsä korvauksia oikein määriteltynä ja katsoo, että A:n valitus tulee hylätä.
Asiantuntijalausunto
Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon neurokirurgian dosentti Jari Siiroselta. Siironen viittaa lausunnossaan A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja toteaa, että A:lla on vahinkotapahtuman jälkeen todettu kaularangan alueen selkäydinvaurio sekä kuvantaen että kliinisesti. Selkäydinvaurio on täysin tyypillinen kaatumisen ja niskan retkahduksen aiheuttama vaurio, vaikka mitään murtumaa tai sijoiltaanmenoa ei synnykään. Jos potilaalla on rakenteellisesti ahdas selkäydinkanava, kuten A:n tapauksessa on alkuvaiheessa tietokonekerroskuvauksella ja myöhemmin magneettikuvauksella todettu, normaalia pienempi vamma riittää aiheuttamaan selkäydinvaurion. Kääntäen, sama vammamekanismi ei todennäköisesti olisi selkäydinvamma aiheuttanut, mikäli selkäydinkanava olisi ollut väljä.
A on kertonut olleensa 10 minuutin ajan tykkänään ”halvaantunut” ja kykenemätön liikkumaan. Tämä on melko tavallista tällaisissa vammoissa. Niin on myös se, että A:n alkuvaiheen oireistoa hallitsi yläraajojen voimakas, ”neuropaattinen” diffuusi kiputila. Merkinnöissä puhutaankin CRPS-tyyppisestä polttelusta. Sekin on tyypillistä, että kivut ainakin jossakin määrin helpottivat kuukauden sisällä vammasta. A:lle jäi kuitenkin pysyvä neuropaattinen kiputila, hankalimpana oikeassa yläraajassa. Vammasta aiheutuvaksi sopii myös 27.10.2012 tehdyssä magneettikuvauksessa näkyvä selkäydinvaurio. Saman selkäydinvaurion statuslöydöksenä on todettu ainakin poikkeavan vilkkaat heijasteet, jalkaterän tunnon herkistyminen, ylärajaheikkoutta ja polttelua sekä kävelyvaikeutta. Näitä ei ole ollut ennen onnettomuutta; myös refleksistatus on mainittu aiemmin normaaliksi ja onnettomuuden jälkeen refleksistatus sopii selkäydinvaurion aiheuttamaksi.
Siironen toteaa, että hänen kantansa tapahtumien kulusta ja syy-seuraussuhteista vastaa hoitaneiden lääkärien tekemiä merkintöjä ja esimerkiksi neurologian osastonylilääkärin sairauskertomustekstissä 27.10.2015 sanottua lukuun ottamatta sitä seikkaa, että Siironen ei ole lainkaan varma siitä, että A:n oirekuva olisi olennaisesti lievempi, jos operatiivisiin hoitoihin olisi ryhdytty heti alkuvaiheessa. Tieteellisen kirjallisuuden mukaan ei nimittäin tiedetä varmuudella, hyödyttääkö selkäydinkanavan ahtaan kohdan avartaminen selkäytimen toipumista enää sen jälkeen, kun selkäytimen vamma on jo tapahtunut selkäytimen iskeytyessä ahtautuneessa luukanavassaan kanavan luisia reunoja vasten niskan retkahtaessa. Ainakaan mikään leikkaus ei pysty parantamaan jo syntynyttä selkäytimen vauriota. Neurokirurgi mainitseekin tekstissään 18.2.2013 seuraavasti: ”Leikkaushoito on indisoitu: tällä estettäisiin oireiden eteneminen ja mahdollisesti uudelleen kaatuessa hyvinkin helposti uhkaava uusi selkäydinvamma. Se, korjaako dekompressioleikkaus jo syntyneitä selkävammaoireita ja löydöksiä, jää nähtäväksi: tämä on mahdollista, mutta ei todennäköistä.” Kuitenkin akuuttivaiheen leikkauksella tällaisessa tapauksessa pyritään yleensä varmuudeksi tekemään tilaa mm. mahdollisesti turpoavalle selkäytimelle, eli siinä pyritään estämään lisävaurioiden kehittyminen. On tutkimuksellisia viitteitä siitä, että alkuvaiheessa, alle 24 tunnin kuluessa tapaturmasta tehty avarrusleikkaus hyödyttäisi potilasta enemmän kuin myöhäisvaiheen leikkaus, mutta tämä ei ole kiistaton tutkimustulos ja asiaa tutkitaan. A:n tilannehan onneksi jossakin määrin parani ensimmäisten viikkojen aikana, eikä Siironen siksikään pidä todennäköisenä, että lisätilan tekeminen leikkauksella olisi olennaisesti tilaa muuksi muuttanut, joskin se on mahdollista. Merkintöjen mukaan sovittiin, että tilanne kontrolloidaan akuuttivaiheen jälkeen 1 ̶ 2 kuukauden kuluttua, mutta jostakin syystä A tuli uudella lähetteellä tutkittavaksi vasta 8 kuukauden kuluttua vammasta.
Siironen katsoo, että A:n raajaoireet ja kivut ovat selvässä syy-yhteydessä kaatumistapahtumaan. A:n kokonaistilanne on kuitenkin monimutkaisempi kokonaisuus ja mahdollista on, että sama selkäydinvaurio ei jotakuta toista tekisi täysin ja pysyvästi työkyvyttömäksi. Täydelliseen työkyvyttömyyteen vaikuttavat tällaisessa tilanteessa mm. potilaan kokonaistilanne, vakuutusriidat, tilanteen vyyhtiytyminen ja mm. psyyken resilienssi. Siironen pitää silti todennäköisenä, että vamma on oireiston olennaisilta osin aiheuttanut, sillä A:n primaaristi kotiutuessa hänellä on ollut erittäin runsas kipulääkitys, mikä tyypillisesti sopii siihen, että A on saanut tyypillisen selkäydinvaurion kaatumisessa. Siironen pitää todennäköisenä, ettei oireisto olisi kehittynyt vastaavaksi ilman sattunutta tapaturmaa. Se seikka, joka A:n oireet aiheutti, on itse tapahtunut vamma. Selkäydinkanavan ahtaus sinänsä on ”terveessäkin” väestössä yllättävän yleinen ja sitä näkee oireettomana neurokirurgian poliklinikalla säännöllisesti. Oireettomana ja ilman löydöksiä (esim. kiihtyneet refleksit) sitä ei nykyään useinkaan hoideta varsinkaan, jos ahtaus ei ole kovin hankala. Kaularangan alueen selkäydinkanavan radiologinen ahtaus ei vaikuta useinkaan aiheuttavan hankalia oireita, jos vain mitään vammaa ei ole sattunut. Siironen ei pidä todennäköisenä, että dekompressiivisen leikkauksen siirtyminen myöhäisvaiheeseen olisi olennainen syy A:n oireille. A:n mahdolliset sinänsä vammasta riippumattomat seikat, kuten luonteenpiirteet, muut sairaudet ja muut seikat saattavat periaatteessa vaikuttaa kuntoutus-lehdelle 30.9.2014 merkittyihin, A:n työkykyä laskeviin oireisiin (mm. keskittymiskyvyttömyys, syrjähtely), mutta niillä ei ole sinänsä vaikutusta selkäydinvaurioon, josta on kiistattomat kliiniset merkit ja kuvantamislöydökset ja oireet, kuten yläraajojen sähköiskumaiset kiputuntemukset, tuntoherkkyys, sorminäppäryys ja kävelykyvyn rajoitus.
Vahingosta aiheutuneiden haittojen osalta Siironen toteaa, etteivät tilapäisen haitan luokittelut oikeastaan huomioi tämän tyyppistä vammaa. Vammahan on tavallaan ”lievä” siinä mielessä, että se ei vaadi pitkää tehohoitoa tai vaikeita leikkauksia, mutta toisaalta vamma on vaikea, sillä se aiheuttaa pysyvän, joskin tässä tapauksessa onneksi lievän, raajahalvauksen ja neuropaattisen kiputilan. Pysyvän haitankaan luokittelu ei tuo hyvin esille tämän tyyppisen selkäydinvaurion luonnetta, eikä sille ole selkeää kuvausta haittaluokka-asetuksessa 1649/2009. Asiaa käsitellään luokituksen kohdissa 3 ja 7, kaularanka ja selkäydin. Näistä kahdesta A:n problematiikkaa kuvaa paremmin selkäydinvamma eli kohta 7. Osin tilanne vertautuu CRPS-oireiluun. Sairaanhoitopiirin kuntoutus-lehdelle 30.9.2014 on kirjattu A:n toimintakyvystä seuraavasti: ”…apuvälineittä liikkuva, yleistilaltaan hyväkuntoinen mies. Puheessa tulee esille jonkin verran syrjähtelytaipumusta. Kuntoutuspalaverissa kuntoutujan on vaikea nimetä keskeistä oiretta tai ongelmaa, jonka osalta haluaisi helpotusta. Ilmeisimmin kuitenkin keskittymisen ja muistin vaikeudet ovat eniten arjessa häiritseviä samoin kuin yläraajoihin tulevat sähköiskumaiset kiputuntemukset, kävelykyvyn rajoitus ja kuntoutujan kokemat tasapainovaikeudet. (Toimintaterapiassa) suurimpana ongelmana on lähinnä vasemman yläraajan hyperestesia (tuntoherkkyys), lievää ongelmaa myös sorminäppäryydessä. Fysioterapiassa todetaan kuntoutujan tarvitsevan keskivartalolihaksia vahvistavaa harjoittelua ja fysioterapiaa vartalon asennon hallinnan parantamiseksi.”
Siltä osin, kuin A:lla on todettu vahingon jälkeen masentuneisuutta ja muistihäiriöitä, Siironen katsoo, ettei vamma ole näitä suoraan aiheuttanut. Selkäydinvamma ei suoraan aiheuta tällaisia oireita eikä A:lla ole yliopistollisen sairaalan aivovammapoliklinikan tutkimuksissa todettu aivovammaa. Toki kivut ja kokonaistilanne vaikuttavat myös psyykeen ja tätä kautta selkäydinvamma ja vaikkapa sen aiheuttama unihäiriö voivat vaikuttaa myös näihin asioihin.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys vastuuvahingon 5.3.2012 johdosta suoritettavien haitta- ja ansionmenetyskorvausten määrästä, siitä, miltä osin A:n työkyvyttömyys on syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan sekä siitä, onko A:lla oikeus vaatimiinsa liikennevakuutuksen hoitotukea vastaavaan korvaukseen sekä korvaukseen asiamieskuluista.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.
Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.
5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada tai jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.
5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. (1 mom.) Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen. (2 mom.)
Lain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 70 § 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. 70 § 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.
Asian arviointi
1. Syy-yhteys
A on vaatinut täyttä korvausta selkäydinvammasta johtuvasta työkyvyttömyydestä aiheutuneesta ansionmenetyksestä. Vakuutusyhtiö on katsonut, että työkyvyttömyys on johtunut kokonaan tapaturmasta 28.2.2013 saakka, minkä jälkeen 50 % työkyvyttömyydestä johtuu tapaturmasta ja loput 50 % kaularangan kulumasairaudesta sekä siitä johtuvasta selkäydinkanavan ahtaudesta. Lisäksi työkyvyttömyyteen vaikuttavat yhtiön mukaan A:lle aiemmin vuonna 1995 sattunut tapaturma sekä selkäydinvamman hoidossa sattunut potilasvahinko.
Voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai menettelyyn. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkärsijällä ennestään olevaa vahinkoon myötävaikuttanutta sairautta tai vikaa voidaan pitää vahingonaiheuttajan korvausvastuun sovitteluun oikeuttavana seikkana vain silloin, kun vahingon aiheuttanut teko on sen johdosta johtanut poikkeuksellisen yllättävään ja vakavaan seuraukseen (esim. KKO 2012:94). Lisäksi on arvioitava sitä, olisiko sairauden tai vian myötävaikutuksesta syntynyt osuus oireilusta voinut syntyä myös ilman tapaturmaa. Mikäli tätä ei voida pitää todennäköisenä, korvausta ei tule sovitella.
Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen selvitysten mukaan A on 5.3.2012 kaatunut liukkaalla kadulla ja lyönyt takaraivonsa ja niska-hartiaseudun. Tapahtuneen jälkeen A ei ole noin kymmeneen minuuttiin kyennyt liikuttamaan raajojaan. A:lla on sittemmin todettu selkäydinvamma sekä selkäydinkanavan rappeumaperäistä ahtaumaa kaularangan kolmannen ja neljännen sekä viidennen ja kuudennen nikaman välissä. Neurokirurgin laatiman E-lääkärinlausunnon 18.2.2013 mukaan A:n oikean käden hienomotoriikka on tapaturman jälkeen jäänyt kömpelöksi eikä A ole pärjännyt työssään. Alkuun A:lla on ollut oikean raajaparin, myöhemmin yläraajan sähköiskumaista kipua yskiessä, ponnistaessa ja päätä oikealle kallistaessa. Kävelymatka on jäänyt lyhyeksi: 50 ̶ 100 metrin kävelyn jälkeen oikea jalka alkaa kihelmöidä ja käydä heikoksi. Alaraajaoire on lausuntoa kirjoitettaessa ollut helpottamassa, mutta yläraajassa on edelleen ollut hankala neuropaattinen kipu ja säväyttely. Oireilun ja löydösten on arvioitu sopivan selkäytimen ruhjevamman aiheuttamiksi. Leikkaushoitoa on pidetty aiheellisena oireiden etenemisen estämisen ja mahdollisesti uudelleen kaatuessa hyvinkin helposti uhkaavan uuden selkäydinvamman ja mahdollisen neliraajahalvauksen välttämiseksi. E-lausunnon 9.1.2014 mukaan kolmannen ja neljännen kaulanikaman välin selkäydinahtauma on vapautettu leikkauksella huhtikuussa 2013 ja viidennen ja kuudennen kaulanikaman välin ahtauma 7.11.2013. Tämän leikkauksen jälkeen pään liikerajoitus on lievittynyt ja niskakivut ovat olleet vähäisemmät. Puutuminen vasemman käden peukalo- ja etusormialueella on lievittynyt. Käsissä on edelleen ollut kosketusyliherkkyyttä. Suurimpana ongelmana ovat olleet niska-hartiaseudun kivut. Kaularangan suhteen ei ole suunniteltu enää uusia leikkauksia.
Keskussairaalan kuntoutusosaston osastonylilääkärin kuntoutusjaksoa 25.8. ̶ 5.9.2014 koskevan loppuarvion mukaan A:lle on vuodesta 1995 lähtien tehty laaja-alaisia selvittelyjä tajunnanhäiriökohtausten vuoksi. Tuolloin ei ole varmuudella todettu keskushermostoperäiseen sairauteen viittaavaa. A on toiminut tuolloin nosturinkuljettajana, mutta kouluttautunut uudelleen apuvälineteknikoksi. A:ta on lisäksi tukittu rintakipujen, olkanivelvaivojen ja nivustyrävaivojen vuoksi. A:n tapaturman 5.3.2012 jälkeen kokemien aivoperäisten oireitten vuoksi A:ta on lisäksi tutkittu neurologian poliklinikalla mahdollisen aivovamman selvittämiseksi.
Asia on ollut käsiteltävänä potilasvahinkona siltä osin, kuin kyse on ollut kaularangan magneettitutkimuksen ja leikkaushoidon viivästymisestä. Potilasvakuutuskeskus on katsonut, että kyseessä on ollut potilasvahinko, koska magneettitutkimus ja siten diagnoosi ja leikkaushoito ovat viivästyneet noin seitsemällä kuukaudella. Potilasvahinkolautakunta on 14.10.2016 antanut asiassa ratkaisusuosituksen, jossa on katsottu, että A:n oireista pääosa on johtunut kaatumistapaturmasta eikä varhaisemmalla leikkaushoidolla olisi olennaisesti pystytty lievittämään oirekuvaa, vaikkakin selkäydinvaurio olisi todennäköisesti jäänyt lievemmäksi, mikäli magneettitutkimus olisi tehty ajoissa. Potilasvahinkolautakunta on katsonut, että A:n kyky tehdä polkupyöränkorjaustyössä käsiltä edellytettävää tarkkaa työtä tai raskasta metsätyötä olisi oleellisesti alentunut jo ilman potilasvahingoksi todettua diagnoosiviivettä. Ottaen vielä huomioon A:n alkuvaiheen oireet lautakunta on pitänyt todennäköisenä, että tilanne olisi sama ilman kaularangan magneettitutkimuksen ja diagnoosin viivästymistä. Tätä arviota puoltavaksi on katsottu erityisesti se seikka, että viiveen aikana A:n oirekuvassa ei ilmennyt oleellista pahentumista. Potilasvahinkolautakunta ei ole suosittanut korvausta A:n ansionmenetyksestä. Potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuosituksessa mainitaan, että A on vuonna 1995 sairastanut aivoinfarktin, minkä seurauksena hän on joutunut pahaan autokolariin.
Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon. Vaikka A:lle vastuuvahingon 5.3.2012 yhteydessä aiheutuneiden vammojen vakavuuteen on todennäköisesti vaikuttanut vahinkotapahtumasta riippumaton selkäydinkanavan ahtauma, Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, ettei oireilu olisi kuitenkaan kehittynyt vastaavaksi ilman kaatumista. Ottaen huomioon asiantuntijalausunnosta ilmenevän tiedon selkäydinkanavan ahtauman yleisyydestä terveessä väestössä sekä sen, että A:lla todetun kaltainen selkäydinvamma on asiantuntijalausunnon mukaan tämän kaltaisen kaatumistapahtuman tyypillinen seuraus, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vammojen aiheutumista nyt todetun kaltaisessa laajuudessa voi pitää vahingonaiheuttajan kannalta niin poikkeuksellisena ja ennalta arvaamattomana seurauksena, että korvausta tulisi tällä perusteella sovitella. Lautakunta katsoo, että A:n selkäydinvammasta aiheutuva oireilu ja työkyvyttömyys ovat kokonaan syy-yhteydessä tapaturmaan myös 28.2.2013 jälkeiseltä ajalta.
Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut vuoden 1995 tapaturman sekä potilasvahingon osuuteen työkyvyttömyydestä. Vakuutuslautakunta toteaa, että A on vuoden 1995 tapahtumien jälkeen tullut työkyvyttömäksi silloiseen nosturinkuljettajan työhönsä. Tämän jälkeen A on uudelleenkouluttautunut apuvälineteknikoksi ja tehnyt toiminimellä polkupyöränkorjaajan ja apuvälineteknikon töitä sekä metsätöitä. Asiakirjoista ei ilmene, että vuoden 1995 tapaturma olisi uhannut A:n työkykyä uuteen ammattiinsa. Potilasvahingon osalta lautakunta viittaa asiantuntijalausunnossa sanottuun ja katsoo, ettei sitä, että oireilu olisi olennaisesti lievittynyt, jos magneettikuvaus, diagnoosi ja leikkaushoito olisi tehty oikea-aikaisesti, voida pitää todennäköisenä. Lautakunta katsoo, ettei korvausta tule sovitella myöskään näillä vakuutusyhtiön esittämillä perusteilla.
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan A:n selkäydinvamman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä johtuvan ansionmenetyksen täysimääräisenä myös 28.2.2013 jälkeiseltä ajalta.
2. Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvaus
A on vaatinut kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 15 000 euron korvausta. Vakuutusyhtiö on maksanut 4100 euron korvauksen.
Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.
Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.
Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.
Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.
Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden (2012) mukaan tilapäisen haitan luokkaan 3 (lievää vaikeammat vammat) kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1 ̶ 3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3 ̶ 7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Tähän luokkaan kuuluu mm. kaularangan alueen vamma, johon ei liity merkityksellisiä hermorakenteiden vaurioita. Luokkaan 4 (vaikeat vammat) kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa, niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä, raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä, jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia, vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3 ̶ 8 viikkoa, toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta ja vammojen jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä. Luokan 3 korvausasteikko on vuonna 2012 ollut 1000 ̶ 3600 euroa ja luokan 4 korvausasteikko 3600 ̶ 8700 euroa.
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (2. painos 2011) tilapäistä haittaa koskevan I osan 55 §:n, selkäytimen tai hermojuurien vaurio, mukaan selkäytimen tai hermojuurien vaurio, joka vaatii leikkaushoitoa ja pitkän sairaalahoidon sekä kuntoutuslaitoshoidon ja aiheuttaa tilapäistä haittaa 3 kuukauden ̶ kahden vuoden ajan ja aiheuttaa pysyvän haitan, oikeuttaa 10 000 ̶ 20 000 euron suuruiseen korvaukseen. Suositusten soveltamisohjeiden yleistä korvausasteikkoa koskevan taulukon mukaan korvausasteikko on 2000 ̶ 7500 euroa, kun vammasta aiheutuu vakavaa haittaa 3 ̶ 6 kuukauden ajan ja vammasta voi jäädä myös pysyvää haittaa. Esimerkkejä tällaisista vammoista ovat kasvojen luiden sijoiltaan menneet murtumat, lievää vaikeammat kallonmurtumat, kallonsisäinen verenvuoto, lievät aivovammat, pitkien luiden murtumat, vaikeat jännevammat, vaikeat sijoiltaanmenot, keuhkovammat, sisäelinvammat, hermovammat, vaikeat psyykkiset vammat ja vammojen yhdistelmät. Korvausasteikko on 7 500 ̶ 20 000 euroa, kun vammasta aiheutuu hyvin vakavaa haittaa 6 kuukauden ̶ 2 vuoden ajan ja vammasta todennäköisesti jää jonkin tasoinen pysyvä haitta. Esimerkkejä tällaisista vammoista ovat vaikeat aivovammat, vaikeat hermovammat, selkäydinvammat, erittäin vaikeat psyykkiset vammat ja vaikeiden vammojen yhdistelmät.
Ottaen huomioon A:lle vastuuvahingon 5.3.2012 seurauksena aiheutuneet vammat, niiden vaatimat hoitotoimenpiteet, edelleen jatkuvan työkyvyttömyyden sekä sen, että vammoista on jäänyt pysyvää haittaa, Vakuutuslautakunta arvioi, että vammat sijoittuvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4, vaikeat vammat. Vammojen hoitotoimenpiteiden laadun ja keston huomioiden lautakunta arvioi, että vammat sijoittuvat enintään luokan keskimmäiseen kolmannekseen. Vaikka kysymyksessä on selkäydinvamma, lautakunta arvioi edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että vammat kuuluvat henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan normien mukaan korvausasteikolle 2000 ̶ 7500 euroa. Lautakunta arvioi, että A:n vammoja vastaava kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvaus on 5500 euroa ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tämän mukaisen lisäkorvauksen.
3. Pysyvän haitan korvaus
A on vaatinut pysyvästä haitasta haittaluokan 8 mukaista korvausta. Vakuutusyhtiö on maksanut haittaluokan 6 mukaisen korvauksen.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan pysyvänä haittana on tarkoitus korvata sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tulee pääsääntöisesti tehdä lääketieteellisin perustein. Pysyvä haitta on luonteeltaan tyypillisimmin joko toiminnanvajavuutta tai kosmeettista haittaa. Pysyvästä kiputilasta tai muusta pysyvästä epämiellyttävästä aistimuksesta tai oireesta henkilölle aiheutuva elinikäinen elämänlaadun heikentyminen tulee niin ikään korvattavaksi pysyvänä haittana.
Lain 5 luvun 2 c §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi haittakorvauksia määrättäessä olisi otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset, minkä lisäksi huomiota olisi aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä säänteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön antamaan päätökseen tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta.
Vahingon sattuessa on voimassa ollut sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetus 1649/2009. Asetus koskee toiminnallista haittaa. Haittaluokituksessa haittaluokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja haittaluokka 1 pienintä haittaa. Jos haitan suuruudelle on säädetty tietty vaihteluväli, haittaluokan suuruus määräytyy vaihteluvälin sisällä sen mukaan, kuinka monta asianomaisen kohdan edellytyksistä täyttyy ja miten vaikea-asteisia ne ovat.
A:n vammojen aiheuttamien toimintarajoitteiden osalta Vakuutuslautakunta viittaa keskussairaalan kuntoutusosaston loppuarvioon 30.9.2014. Kuntoutusjaksolla on toimintaterapiassa todettu suurimmaksi ongelmaksi vasemman yläraajan kosketusyliherkkyys, minkä lisäksi on todettu lieviä ongelmia myös sorminäppäryydessä. A:n on kuvattu selviytyvän itsestä huolehtimisen toiminnoista arjessa. A liikkuu ilman apuvälineitä ja on yleistilaltaan hyväkuntoinen. Arjessa häiritsevät eniten keskittymisen ja muistin vaikeuksien lisäksi yläraajojen sähköiskumaiset kiputuntemukset, kävelykyvyn rajoitus ja A:n kokemat tasapainovaikeudet.
Haittaluokka-asetuksen 1649/2009 selkäydintä koskevan kohdan mukaan kyseessä on lievä selkäydinvamman jälkitila ja haittaluokka 0 ̶ 5, kun alaraajojen toiminta on lievästi heikentynyt, mutta apuvälineitä ei tarvita. Yläraajat toimivat normaalisti eikä rakon tai suolen toimintahäiriöitä esiinny. Kyseessä on keskivaikea selkäydinvamman jälkitila ja haittaluokka 6 ̶ 10, kun alaraajojen toimintahäiriö vaikeuttaa huomattavasti kävelyä, mutta kävely on mahdollista apuvälineiden avulla, juokseminen ei onnistu, yläraajoissa voi olla vähäisiä toimintahäiriöitä ja rakon ja peräsuolen toiminta on normaalia ja osittain vajaata. Vakuutuslautakunta viittaa edellä esitettyyn A:n toimintarajoitteiden kuvaukseen ja arvioi, että A:n pysyvä haitta sijoittuu lievän ja keskivaikean selkäydinvamman jälkitilan rajamaastoon. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa, haittaluokan 6 mukaista haittakorvausta riittävänä eikä suosita lisäkorvausta pysyvän haitan osalta.
4. Ansionmenetyskorvauksen määrä
A on katsonut, että hänen ansionmenetyskorvauksensa perustana oleva kuukausiansio tulee määrittää 2000 euroksi kuukaudessa. Polkupyöräkorjaamo- ja apuvälineteknikkotoiminnan liikevaihto on ollut vuonna 2011 24 376,12 euroa, mistä tulee A:n mukaan vähentää tavanomaiset vuosittaiset hankinnat 8000 euroa. Vakuutusyhtiö on vähentänyt liikevaihdosta kirjanpidon mukaiset hankinnat 11 097 euroa.
Asiassa on edellä kerrotun perusteella osapuolten kesken riidatonta, että pyöräkorjaamo- ja apuvälineteknikkotoiminnan ansionmenetys tulee määrittää myyntikatteen mukaan. Myyntikate tarkoittaa liikevaihtoa vähennettynä muuttuvilla kuluilla. Riitaa on muuttuvien kulujen määrästä. Vakuutuslautakunnan käyttöön on toimitettu tilikautta 1.4.2010 ̶ 31.3.2011 koskeva tilinpäätös, jonka mukaan hankintoja on tilikaudella 2011 tehty 11 097,57 eurolla ja tilikaudella 2010 12 741,70 eurolla. Tilitoimiston 21.11.2012 päivätyn selvityksen mukaan A:n toiminimen työtulon liikevaihto on aikavälillä 1.4.2002 ̶ 31.3.2012 ollut keskimäärin 23 728,69 euroa. Vakuutuslautakunta toteaa, että näyttövelvollisuus korvattavan vahingon määrästä on korvausta vaativalla. Lautakunta toteaa edelleen, ettei sen käyttöön toimitetusta selvityksestä ilmene, että tilikauden 2011 hankinnat olisivat olleet poikkeuksellisen suuria. Hankintoja on edellisenä tilikautena tehty enemmän, minkä lisäksi toiminta on selvitysten perusteella jatkunut ainakin vuodesta 2002 lukien, jolloin kyse ei ole voinut olla liiketoiminnan aloittamiseen liittyvistä poikkeuksellisen suurista kuluista. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön myyntikatteen määrityksessä käyttämä hankintojen määrä on ollut asianmukainen ja pyöräkorjaamo- ja apuvälineteknikkotyön ansiotaso oikein määritelty.
Metsätyön osalta A on katsonut, että menetetty vuosittainen työansio on 7625 euroa. Vaadittu summa perustuu ilmeisesti kirjanpitäjän 21.11.2012 päivättyyn selvitykseen, jonka mukaan metsätyön osuus ajalle 20.9.2010 ̶ 5.3.2012 on ollut 7625 euroa. Metsätyön osalta Vakuutuslautakunnan käyttöön on toimitettu 15.9.2010 tehty kaksivuotinen sopimus, jossa on sovittu urakkapalkkaisesta metsänhoitotyöstä. Tavoitteellinen työmäärä sopimuskaudella on ollut 50 hehtaaria. Lisäksi lautakunnan käyttöön on toimitettu A:n sopimuskumppanin antama, 12.6.2014 päivätty todistus, jonka mukaan sopimuskumppanilla ei olisi ollut estettä sopia uutta metsänhoitotyötä koskevaa sopimusta ensimmäisen sopimuskauden jälkeen A:n kanssa, ellei A olisi loukkaantunut siten, ettei hänen työkykynsä ole palautunut. A:n sopimuskumppani markkinoi metsän ostojen yhteydessä uudistustyötä ja sillä on sen vuoksi jatkuva tarve metsänuudistustyön tekijöille.
Vakuutusyhtiö on korvannut A:lle sopimuskauden 15.9.2010 ̶ 15.9.2012 osalta menetetyt urakkapalkkiot siltä osin, kuin sovitut työt ovat työkyvyttömyyden vuoksi jääneet tekemättä. Tämän jälkeen yhtiö on katsonut, että A on työkyvyttömyytensä vuoksi menettänyt toisen vastaavan kaksivuotisen sopimuksen, josta seuraavan ansionmenetyksen korvauksen perustana on käytetty aiemman sopimuksen mukaisia palkkioita. Vakuutuslautakunta viittaa A:n sopimuskumppanin selvitykseen ja katsoo, että asiassa on osoitettu, että A on menettänyt vahingosta johtuneen työkyvyttömyyden seurauksena kaksivuotisen jatkosopimuksen metsätöiden osalta. Lautakunta katsoo, että ansionmenetyskorvauksen perustana voidaan käyttää aiemman sopimuksen aikaisia ansioita muun selvityksen puuttuessa. Lautakunta katsoo, ettei A:n esittämää 7625 euron vuosiansiota voida käyttää korvauksen perusteena, koska kyseinen vaatimus on perustunut kirjanpitäjän selvitykseen vuotta pidemmän ajanjakson metsätyötulosta. Siltä osin, kuin A on vaatinut metsätyöstä jatkuvaa ansionmenetyskorvausta, Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A:n sopimuskumppanin selvityksestä ilmene, minkä sisältöisenä sopimus olisi toisen sopimuskauden jälkeen jatkunut. Lautakunta ei käytössään olevien selvitysten perusteella voi arvioida A:n ansionmenetystä metsätyön osalta 15.9.2014 jälkeiseltä ajalta. A voi halutessaan toimittaa vakuutusyhtiölle tältä osin lisäselvitystä asian jatkokäsittelyä varten.
A on vaatinut, että ansionmenetyskorvausta on korotettava eräiden liikennevahingon korvausten sitomisesta palkkatasoon annetun lain (875/1971) tarkoittamalla tavalla. Vakuutuslautakunta viittaa Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1980 II 18 sekä vahingonkorvauslain 5 luvun muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen 167/2003 (5 luvun 2 §, yksityiskohtaiset perustelut) ja toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisiin ansionmenetyksestä määrättyihin korvauksiin tulee tehdä indeksikorotukset siten, kuin eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin annetun lain (660/1966) 3 §:ssä säädetään.
A on esittänyt korvausvaatimuksen myös ansionmenetyksestä vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeiseltä ajalta eli 65-vuotispäiväänsä seuraavan kuukauden alusta lukien. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei mahdollista eläketulon menetystä voida tässä vaiheessa vielä arvioida ja että korvausvaatimusta on siksi pidettävä ennenaikaisena. Lautakunta ei käsittele asiaa tältä osin.
5. Hoitotuki
A on vaatinut liikennevakuutuksen alinta hoitotukea vastaavaa korvausta sillä perusteella, että hän ei ilman toisen henkilön apua selviydy kaikista arkipäivän toiminnoista. Hoitotuki on liikennevakuutuksen korvauskäytännössä käyttöön otettu summaarinen korvausmuoto, jolla on tarkoitus korvata vahingonkorvauslaissa tarkoitettuja muita kuluja. Korvaustoiminnan sujuvuuden vuoksi on omaksuttu käytäntö, jonka mukaan vahingonkärsineelle maksetaan tietyn suuruinen vakiokorvaus edellyttämättä, että vahingonkärsinyt osoittaisi kuiteilla hänelle aiheutuneet todelliset kulut. Käytäntö koskee kuitenkin vain lakisääteistä liikennevakuutusta. Vahingonkorvaus ja korvaus vastuuvakuutuksesta edellyttävät, että todelliset kulut on osoitettu kulutositteiden avulla. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A ole tässä tapauksessa selvittänyt, että hänelle olisi aiheutunut todellisia kuluja henkilökohtaisen avustajan käytöstä. Näin ollen lautakunta ei suosita korvausta tältä osin.
6. Asiamieskulut
A on vielä vaatinut korvausta asiamieskuluistaan. Vakuutuslautakunnan käyttöön ei ole toimitettu eriteltyä laskua, josta kävisi ilmi, miltä osin kulut liittyvät korvauksen hakemiseen ja neuvotteluun vakuutusyhtiön kanssa ja miltä osin muutoksenhakuun Vakuutuslautakunnassa. Lautakunnan käyttöön toimitetusta muusta selvityksestä on pääteltävissä, että kyse on sekä korvausasiointiin että muutoksenhakuun liittyvistä kuluista.
Vakuutuslautakunta toteaa, ettei asiamiehen käyttämistä tavanomaisessa korvausasioinnissa vakuutusyhtiön kanssa voida lähtökohtaisesti pitää vahingonkorvauslain mukaisena muuna tarpeellisena kuluna ja siten vastuuvakuutuksesta korvattavana eränä. A:n tapauksessa ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole sellaisia erityispiirteitä, joiden vuoksi asiamiehen käyttö korvausasioinnissa olisi ollut tarpeellista. Lautakunta ei siten suosita korvausta korvausasiointiin liittyvien asiamieskulujen osalta.
Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) ohjesäännön 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista, ellei kyse ole siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Vakuutuslautakunta ei siten käsittele asiamieskuluasiaa siltä osin, kuin on kyse siitä, tuleeko muutoksenhakukulut korvata kunnan vastuuvakuutuksesta.
7. Korvauksen korotus
A on vaatinut korvauksen korotusta viivästyneille korvauserille. Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen korotus on liikenne- ja tapaturmavakuutuslainsäädäntöön liittyvä seuraamus siitä, että vakuutuslaitos suorittaa korvauksen viivästyneenä. Vastuuvakuutus on vapaaehtoinen vakuutus, jota koskee vakuutussopimuslaki. Vakuutussopimuslain 70.3 §:n mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolain mukainen viivästyskorko. Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa viivästyneille korvauksille korkolain mukaisen viivästyskoron.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan A:n työkyvyttömyydestä aiheutuneen ansionmenetyksen täysimääräisenä myös 28.2.2013 jälkeiseltä ajalta. Ansionmenetyskorvaus tulee tarkistaa vuosittain elinkustannusindeksin nousua vastaavasti siten kuin eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannusindeksiin annetun lain (660/1966) 3 §:ssä säädetään. Lisäksi lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta niin, että kokonaiskorvaus on 5500 euroa. Viivästyneille korvauserille lautakunta suosittaa maksamaan korkolain mukaisen viivästyskoron.
Muilta osin lautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen
Toimi