Tapahtumatiedot

Korvaushakemuksen mukaan vahingonkärsinyt (syntynyt 1946) oli 1.8.2010 tyttärensä lasten kanssa leikkikentällä. Leikkikentällä oli mm. köysirata. Vahingonkärsinyt auttoi 8-vuotiasta tyttärenpoikaansa vetämään vaijerissa olevaa autonrengasta puista luiskaa ylöspäin. Rengas saatiin vedettyä ylös, mutta kun poika kävi ylhäällä laitteeseen, tämä takertui jaloistaan kiinni renkaaseen, joka lähti saman tien liukumaan alaspäin. Pojan asento oli sellainen, että hän oli vaarassa loukkaantua, joten vahingonkärsinyt yritti auttaa poikaa irrottautumaan renkaasta pitämällä siitä kiinni. Kun poika irtosi renkaasta, rengas lähti liukumaan alaspäin ja veti vahingonkärsineen liuskaan ennen kuin hän sai otteensa renkaasta irti. Vahingonkärsinyt menetti tasapainonsa ja hänen jalkansa osui liuskassa olleeseen poikkipuuhun, jolloin jalkaterä vääntyi ja vahingonkärsinyt putosi hiekkakentälle. Korvausta mm. polven hoitokuluista on haettu leikkikentän kunnossapidosta vastaavan kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 20.7.2011 päivätyssä päätöksessään todennut, että leikkilaitteesta saadun selvityksen ja valokuvien perusteella laite on ollut asianmukaisessa kunnossa, ja laitteen kuntoa on seurattu säännöllisesti. Laitteiden tarkastuksessa köysiradan kunnossa ja toiminnassa ei ole havaittu puutteita. Tarkistukset on tehty tarkastuspöytäkirjan mukaan 19.7.2010, 27.7.2010, 9.8.2010 ja 20.8.2010.

Leikkiteline oli ollut asianmukaisessa kunnossa ja turvallinen. Näin ollen kaupunkia ei voitu pitää vahingosta korvausvelvollisena eikä vahinkoa voida korvata vastuuvakuutuksesta.

Valitus

Vahingonkärsinyt on valituksessaan todennut, että standardisoimisliiton ohjeiden mukaan yli 100 cm korkeammalle johtava ramppi tulee suojata umpikaiteella alusta alkaen. Nyt kyseessä olevan laitteen korkeus oli 140 cm, eikä siinä ollut minkäänlaista kaidetta. Kaide olisi estänyt tapahtuman. Vahingonkärsinyt katsoo, että vakuutuksenottajakaupunki on laiminlyönyt velvollisuutensa ryhtyä toimenpiteisiin, jotka tähtäävät välineiden turvallisuuden varmistamiseen. Turvallisuus olisi voitu varmistaa tekemällä standardin edellyttämät muutokset tai poistamalla laite käytöstä. Koska näin ei ole toimittu, on kaupunki tuottamuksensa perusteella korvausvastuussa vahingosta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että vahingonkorvauslain mukainen korvausvelvollisuus syntyy vain vahingosta, jotka ovat adekvaattisessa syy-yhteydessä tuottamukselliseen tekoon eli virheeseen tai laiminlyöntiin. Jos kysymys on seurauksista, jotka eivät juridisesti ole syy-yhteydessä tekoon, ei korvausvastuuta synny, eikä vahinkoa voida korvata vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön mukaan tässä tapauksessa kyse on ollut tapaturmaisesta tapahtumasta. Standardissa, johon vahingonkärsinyt on vedonnut, edellytetään ainoastaan, että alle 3-vuotiaille lapsille tarkoitetut välineet tulee varustaa umpikaiteilla, jos niiden putoamiskorkeus on yli 60 cm.

Kyseessä oleva leikkikenttä on tarkastettu mm. 29.7.2011, jolloin tarkastuksen suorittanut terveystarkastaja ei ole todennut kenttää määräysten vastaiseksi. Tuolloin sovellettu lainsäädäntö ja ohjeet ovat olleet mm. SFS EN 1176-1 standardi, jonka vastaisuuteen vahingonkärsinyt on valituksessaan vedonnut. Kenttä on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan täyttänyt standardin vaatimukset. Vahinko ei ole aiheutunut laitteen kunnosta tai siitä, että laite olisi ollut säännösten vastainen. Kyseessä on ollut tapaturma.

Alkuperäisen tapahtumakuvauksen mukaan vahinko johtui siitä, että vahingonkärsinyt juoksi pari askelta luiskaa alaspäin ja kompastui luiskassa olevaan poikkipuuhun. Vahingonkärsinyt on kompastunut ja kaatunut. Vahinko ei ole syntynyt kaiteen puuttumisen vuoksi, koska kysymys ei ole ollut telineestä putoamisesta. Sillä seikalla, oliko telineessä kaidetta vai ei, ei ole ollut vaikutusta vahingon syntymiseen. Lisäksi yhtiö on todennut, että kaidetta ei olisi edes voinut olla sillä alueella, jossa vahinko on tapahtunut. Mikään kaide ei olisi voinut estää kaatumista alaspäin juostessa, joten vahinko ei ole adekvaattisessa syy-yhteydessä kaiteen puuttumiseen.

Poikkipuut ovat alustassa sen vuoksi, että luiskaa pitkin pystyy turvallisesti kulkemaan ylös ja alas. Näin ollen poikkipuun olemassaolo ei ole turvallisuuspuute luiskassa, vaan päinvastoin se on olemassa nimenomaan turvallisuuden vuoksi. Poikkipuiden avulla luiskaa pitkin pystyy kulkemaan ylös ja alas turvallisesti. Poikkipuu on em. standardin vaatimusten mukainen liukastumisriskiä vähentävä tekijä.

Vakuutusyhtiö on lopuksi todennut, että jos Vakuutuslautakunta katsoo, että korvausvastuu on olemassa, voisi korvattavaksi tulla vain osa vaadituista kuluista.

Asiakkaan lisävastine

Vahinkoa kärsinyt on todennut lisävastineessaan, että hän ei juossut eikä kompastunut. Rengas veti hänet luiskaan, ennen kuin hän sai otteensa irti. Hän menetti tasapainonsa ja jalka osui poikkipuuhun ja vääntyi. Tämän jälkeen vahingonkärsinyt putosi rampilta alas maahan kasvot suoraan hiekkakenttää kohden.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö on todennut, että vahinkoa kärsinyt on korvaushakemuksessaan ilmoittanut, että hän irrotti otteensa ja juoksi pari askelta luiskaa alas. Kaiteen osalta yhtiö toteaa, että kaide olisi voinut olla laitteessa vain sivulla, jolloin se ei olisi yhtiön näkemyksen mukaan estänyt kompastumisen ja jalkaterän vääntymisen jälkeistä putoamista luiskaan.

Selvitykset

Lautakunnalle on toimitettu terveystarkastajan lausunto leikkikenttien turvallisuustarkastuksesta, valokuvia vahinkopaikalta sekä Suomen standardisoimisliiton standardi SFS-EN 1176-1, joka on vahvistettu 15.2.1999.

Standardin kohdan 4.2.9.3 (Rampit) mukaan liukastumisriskin vähentämiseksi jalan pitävyyttä tulee pyrkiä parantamaan kaikissa lapsille tarkoitetuissa rampeissa. Standardissa todetaan, että tähän päästään sopivia jalansijoja käyttämällä. Alle 3-vuotiaille lapsille tarkoitetut välineet tulee varustaa umpikaiteilla, jos niiden putoamiskorkeus on yli 600 mm.

Kohdassa 4.2.9.2 (Portaat) todetaan, että portaiden mahdollisten aukkojen tulee täyttää kohdassa 4.2.7 annetut vaatimukset kiinnijuuttumisen estämiseksi.

Portaat on varustettava tukitangoilla aina kun ne nousevat yli 1000 mm korkeuteen maan pinnasta mitattuna ja kun kallistus on suurempi kuin 45 astetta ja tukitankojen on täytettävä kohdan 4.2.4.2 vaatimukset.

Portaiden ja ramppien kallistuksen vuoksi ovat tukitangot tarpeellisia, sillä ne auttavat käyttäjiä säilyttämään tasapainonsa. Alle 3-vuotiaille lapsille tarkoitettujen välineiden tukitankojen tulee alkaa jo alimmalta askelmalta.

Kohdan 4.3.4 (Aikuisten pääsy välineeseen) mukaan väline tulee suunnitella siten, että aikuisten pääsy avustamaan välineessä olevia lapsia on turvattu.

Kohdan 4.2.4.3 (Kaiteet) mukaan väline, joka on pienemmille lapsille (alle 3-vuotiaat) vaikeasti luokse päästävä, tulee varustaa kaiteella, jos seisomispinta on 1000- 2000 mm leikkimisalueen yläpuolella. Kaiteen korkeus ei saa alittaa 600 mm eikä ylittää 850 mm mitattuna korokkeen, portaiden tai rampin pinnasta. Iskua vaimentava alusta on asennettava standardin EN 1177:1997 kohdan 4.2 mukaisesti.

Kohdan 4.2.4.4 (Umpikaiteet) mukaan väline, johon pääsevät myös alle 3-vuotiaat lapset, tulee varustaa umpikaiteilla, jos seisomispinta on yli 600 mm korkeudella leikkimisalueesta. Umpikaiteen korkeuden tulee olla vähintään 700 millimetriä mitattuna korokkeen, portaiden tai rampin pinnasta. Iskua vaimentava alusta on asennettava, jos seisomispinta on yli 600 mm korkeudella leikkimisalueesta. 

Kohdan 4.2.7.5 (Jalan tai käden kiinni juuttuminen) mukaan väline tulee rakentaa siten, että vaaratekijöitä, kuten

a) joka puolelta rajatut joustamattomat aukot sellaisilla pinnoilla, joilla lapset voivat juosta tai kiipeillä

b) jalansijat, kädensijat jne., jotka ulkonevat näistä pinnoista, joissa tämäntyyppinen kiinnijuuttuminen on mahdollista, ei synny.

Kohdan b) mukaisiin ulkoneviin osiin kiinnijuuttunut jalka tai nilkka voi loukkaantua, jos käyttäjä putoaa.

Riippusiltoja lukuun ottamatta pinnoissa, joiden kaltevuus on vähintään 45 astetta, ei saa olla 30 millimetriä suurempia rakoja tai aukkoja yhteen suuntaan mitattuna.

Juoksemiseen tai kävelemiseen tarkoitetut pinnat eivät saa sisältää rakoja tai aukkoja, joihin jalkaterä tai jalka voisi juuttua.

Terveystarkastaja on todennut leikkikenttien turvallisuuden tarkastuksesta 29.7.2011 antamassaan lausunnossa, että leikkivälineet, jotka eivät täytä standardin mukaisia vaatimuksia, on suositeltavaa poistaa käytöstä tai käyttöä tulee rajoittaa siten, ettei leikkivälineen käytöstä aiheudu vaaraa välineen käyttäjälle. Leikkivälineiden standardinmukaisuuteen ja kuntoon tulee kiinnittää huomiota. Havaitut puutteet, kuten välineissä olevat raot, joihin voi jäädä kiinni, tulee korjata.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslaki

Lain 2 luku 1 § 1 mom.

Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Kuluttajaturvallisuuslaki

Lain 1 §

Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on:

1) varmistaa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuus;

2) ennaltaehkäistä kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista aiheutuvia terveys- ja omaisuusvaaroja;

3) 2 kohdassa tarkoitetun vaaran ilmetessä varmistaa, että vaara saadaan riittävän tehokkaalla tavalla poistettua;

4) turvata korkealaatuinen kuluttajaturvallisuusvalvonta;

5) osaltaan parantaa toiminnanharjoittajien toimintaedellytyksiä.

Lain 5 §

Huolellisuusvelvollisuus

Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit.

Julkisyhteisön vastuuvakuutus

203.1 Korvattavat vahingot

Vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön

• toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon,
• toiminnassa liikkeelle lasketusta tuotteesta toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä
• julkista valtaa käytettäessä aiheutetun varallisuusvahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ratkaisu

Vahinkoa kärsinyt kaatui auttaessaan lapsenlastaan vetämään vaijerissa olevaa autonrengasta puista liuskaa ylös. Korvausta on haettu laitteen kunnossapidosta vastuussa olevan kaupungin vastuuvakuutuksesta. Tapauksessa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutuksenottajan toiminta tuottamuksellista. Lisäksi kyse on sen arvioimisesta, olisiko huolellisuusnormin mukainen toiminta voinut estää vahingon.

Lautakunta katsoo, että voimassa olevana oikeutena tulee tässä tapauksessa noudatettavaksi vahingonkorvauslaki. Sen mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamusta eli tässä tapauksessa kaupungin huolimattomuutta leikkivälineen kunnossapidosta ja käyttäjien turvallisuudesta huolehtimisessa.

Lautakunta toteaa, että leikkivälinepalveluja tarjoavan kaupungin tulee myös kuluttajaturvallisuuslain mukaan olosuhteiden vaatimalla huolellisuudella varmistua siitä, ettei tällaisesta palvelusta aiheudu kuluttajalle vaaraa.

Vakuutuslautakunta katsoo, että sen arvioiminen, onko palvelu turvallinen, voi tapahtua tässä tapauksessa siten, että leikkivälineen ominaisuuksia verrataan Suomen standardisoimisliiton julkaiseman eurooppalaiseen standardin SFS-EN 1176-1 vaatimuksiin. Kyseinen standardi esittää yleiset turvallisuusvaatimukset leikkikenttävälineille ja standardille on annettava kansallisen standardin asema.

Standardin kohdan 4.2.4.3 (Kaiteet) mukaan väline, joka on pienemmille lapsille (alle 3-vuotiaat) vaikeasti luokse päästävä, tulee varustaa kaiteella, jos seisomispinta on 1000- 2000 mm leikkimisalueen yläpuolella. Kaiteen korkeus ei saa alittaa 600 mm eikä ylittää 850 mm mitattuna korokkeen, portaiden tai rampin pinnasta. Kohdan 4.2.4.4 (Umpikaiteet) mukaan väline, johon pääsevät myös alle 3-vuotiaat lapset, tulee varustaa umpikaiteilla, jos seisomispinta on yli 600 mm korkeudella leikkimisalueesta.

Standardin kohdan 4.3.4 (Aikuisten pääsy välineeseen) mukaan väline tulee suunnitella siten, että aikuisten pääsy avustamaan välineessä olevia lapsia on turvattu.

Käsiteltävä olevassa tapauksessa ramppi, jossa vahinko tapahtui, on selvitysten mukaan ollut 140 cm korkea. Laite lienee lähtökohtaisesti tarkoitettu yli 3-vuotiaille lapsille, mutta lautakunnan näkemyksen mukaan myös alle 3-vuotiaat lapset voivat päästä laitteeseen. Näiden tietojen perusteella standardinmukainen ohje olisi varustaa laite kaiteella. Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa leikkiväline ei ole suunniteltu siten, että aikuiset voisivat standardin edellyttämällä tavalla turvallisesti avustaa välineessä olevia lapsia.

Edellä mainitun standardin kaiteita koskevat ohjeet sisältyvät standardin kohtaan 4.2.4 (Putoamisen estäminen), eli kaiteiden asentamista koskevat ohjeet on nimenomaisesti tarkoitettu estämään putoamisia. Vakuutuslautakunta katsoo, että huolellisuusvelvoitteen noudattamatta jättäminen on syy-yhteydessä syntyneeseen vahinkoon. Putoamisen estäminen myös poikkeustilanteissa, kuten tässä tapauksessa kompastumisen tai kaatumisen yhteydessä, kuuluu normin suojelualaan. Se vahinko, jota huolellisuusnormilla on pyritty estämään, on realisoitunut tässä tapauksessa.

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa, että vahinko korvataan leikkipaikan kunnossapidosta vastaavan kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA