Vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön antaman selvityksen mukaan taloyhtiön lattian alla on ollut talon rakentamisesta eli vuodesta 1973 alkaen vesijohto lattiarakenteissa. Kyseisessä vesijohdossa oli useampana vuonna ongelmia, joita jouduttiin korjaamaan. Vuonna 1987 oli taloyhtiön asunnoissa 4 ja 5 havaittu eteisen lattian alla vesivahingot, jotka taloyhtiö korjautti. Vakuutusyhtiö korvasi vahingon.

 

Asunnon 4 omistajan mukaan vahinkotarkastaja oli vuonna 1987 käynyt tarkastamassa avatun eteisen lattian. Tuolloin vahinkotarkastajalta oli kysytty, onko tarpeen tarkistaa myös kylpyhuoneen lattian alla oleva putkikanaali. Vahinkotarkastaja oli kuitenkin todennut, että kylpyhuoneen lattiaa ei tarvitse avata, ja että eteisen voidaan sulkea.

 

Lokakuussa 2001 asunnossa 4 oli tarkoitus tehdä kylpyhuoneremontti. Tuolloin havaittiin, että kylpyhuoneen kosteuseristeenä olleen bitumimaton alla olevassa putkikanaalissa ja siellä olevissa eristeissä on vettä. Lisäksi kosteutta todettiin asunnon 3 lattiakanavassa. Vettä oli niin paljon, että on pääteltävissä, että kanavassa olleet putket ovat vuotaneet kanavaan ennen kuin putket on vedetty pintaan v. 1987. Vesi ei ole päässyt haihtumaan kanavasta, koska sen päällä olleen betonilaatan päällä on ollut bitumimatto.

 

Molempien asuntojen kylpyhuoneissa oli tarpeen avata lattia, poistaa putket ja märkä villa ja antaa lattian kuivua. Saunan lattia täytyi piikata auki, jotta vesieriste saadaan yhtenäiseksi sen jälkeen, kun kylpyhuoneen vesieriste uusitaan. Lisäksi on tarpeen uusia seinälevytys, vesieristys ja tehdä laatoitustöitä. Muissakin asunnoissa on todettu kosteutta samalla kohdalla, mutta niiden osalta selvitään ilmeisesti kylpyhuoneiden lattioiden avaamisella ja saunan lattian piikkauksella, vesieristeiden uusimisella ja laatoituksella.

 

Asunto-osakeyhtiö katsoo, että nämä korjaustyöt ovat seurausta vuonna 1987 tapahtuneesta vesivahingosta, jota ei tuolloin korjattu kunnolla. Tämän vuoksi vakuutuksen tulisi korvata vahingot siltä osin kuin korjaukset koskevat talon rakenteita.

 

18.2.2002 päivätyssä korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö toteaa mm., että esitetyt selvitykset koskevat noin 14 vuotta vanhaa vahinkotapahtumaa. Vahinkoasia oli viimeksi esillä vakuutusyhtiössä vuoden 1987 lopulla.

 

Jotta vaadittu kustannus voitaisiin korvata vakuutuksesta, tulisi taloyhtiön osoittaa, että vahinkotarkastajan olisi sillä hetkellä käytettävissään olleilla tapahtumatiedoilla pitänyt ymmärtää, että kylpyhuoneen lattian alla oleva putkikanaali tulee nimenomaan tarkastaa. Lisäksi taloyhtiön pitäisi osoittaa, että vuoden 2001 lopulla todettu kosteus johtuu yksinomaan vuonna 1987 tapahtuneesta korvattavasta vuotovahinkotapahtumasta.

 

E Oy:n kosteustutkimusraportissa esitetään mm., että putkikanaalin kosteus johtuu mahdollisesti vanhasta putkivuodosta, putkistoihin jääneestä vedestä, joka on päässyt valumaan rikkoutuneesta putkesta kanaaliin, ja talon alapuolisesta kosteudesta, joka on noussut kapillaarisesti lattiavaluun ja seiniin. Lisäksi tutkimusraportissa suositellaan salaojituksen tarkistamista.

 

Vakuutusyhtiön mielestä jää näyttämättä, että vahinko pitäisi korvata vakuutuksesta.

 

 

Vakuutuksenottaja toimitti 1.4.2002 allekirjoitetun vahinkoilmoituksen asuntojen 1, 2, 5 ja 6 osalta. Vahinkoilmoituksen liitteessä viitataan mm. E Oy:n kosteuskartoitusraporttiin. Raportin mukaan kosteutta havaittiin kaikissa huoneistoissa kylpyhuoneen lattian alta lattiakanavan kohdalta. Kosteuden arvioitiin johtuvan lattian alla olleiden putkien vuotamisesta, mutta tuolloin ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kosteus johtuisi kapillaari-ilmiöstä tai lattiakaivojen vuotamisesta.

 

Asunnossa 2 oli eteisen lattiassa ollut muovimatto, joka oli estänyt kosteutta haihtumasta lattiakanavasta. Sen vuoksi kosteus oli aiheuttanut asunnon eteisen seinäkoolauksissa kostumista. E Oy:n toisessa tutkimusraportissa todetaan yksiselitteisesti kosteuden johtuvan ainoastaan siitä, että lattian alla olleet putket ovat aikoinaan vuotaneet, eikä kosteus ole päässyt haihtumaan kanavasta. Ensimmäistä korvauspäätöstä tehdessään vakuutusyhtiöllä ei ollut tiedossaan tätä kosteusraporttia.

 

Asunto-osakeyhtiö toteaa vielä, ettei vakuutusyhtiö ole ollut yhteydessä huoneistot remontoineisiin yrityksiin, vaikka tätä oli vakuutusyhtiöltä pyydetty, jotta yhtiö olisi saanut selvyyden todellisesta syystä. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole ollut yhteydessä remontin valvoneeseen rakennusinsinööriin.

 

Asunto-osakeyhtiö kertoo saattaneensa loppuun remontin huoneistojen 2, 5 ja osalta. Missään vaiheessa ei ole ilmennyt muuta kosteuden syytä kuin se, että vuosina 1986 ja 1987 lattian alla olleet putket ovat vuotaneet eikä kosteutta ole tuolloin kuivattu asianmukaisesti.

 

Vuonna 1987 vahinkotarkastaja T.V:ltä oli kysytty, pitäisikö huoneiston 4 lattia avata myös kylpyhuoneen kohdalta. Tähän T.V. oli ilmoittanut, ettei vakuutusyhtiö korvaa kylpyhuoneen lattian avaamista. Asunto-osakeyhtiön edustajat olivat tuolloin maallikoina luottaneet siihen, että rakennusmestarin koulutuksen omaava vahinkotarkastaja pystyy antamaan taloyhtiölle riittävät ohjeet siitä, missä laajuudessa remontti tulee tehdä. Jos vahinkotarkastaja olisi tuolloin antanut luvan tarkistaa kosteusvauriot myös kylpyhuoneen lattian alta, olisi havaittu, ettei kosteus pääse haihtumaan kanavan ja lattian välissä olevan bitumikermin vuoksi.

 

Asunto-osakeyhtiö katsoo, että vakuutusyhtiö on edelleen korvausvastuussa vuonna 1987 havaitusta kosteusvauriosta, jota ei aikanaan korjattu oikein vahinkotarkastajasta johtuvasta syystä.

 

Vahinkoilmoituksen johdosta vakuutusyhtiö antoi uuden korvauspäätöksen 15.5.2002. E Oy:n asunnosta 2 laatimassa tutkimusraportissa lukee mm., että putkikanaalin oli todettu olevan keittiön kohdalta kuiva. Kuitenkin kylpyhuoneen läheisyydessä eteisen puolelta mitattaessa kanaali olikin märkä. Jatkossa tehtiin koko rivitalon osalle kosteuskartoitus, jolloin havaittiin käytöstä poistetun putkikanaalin olevan pääosin märkä. Kosteusmittauksista on olemassa toinen kosteuskartoitusraportti. Asuntoa 2 koskevan tutkimusraportin mukaan kosteus, joka on havaittu asunnon keittiön ja eteisen osalta lattiabetonissa, on peräisin putkikanaalin kosteuksista.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että tässä tutkimusraportissa siis todetaan, että kosteus on peräisin putkikanaalin kosteuksista. Toisin kuin 1.4.2002 päivätyssä vahinkoilmoituksessa on esitetty, tässä raportissa ei todeta, miksi putkikanaali on kostunut. E Oy viittaa toiseen kosteuskartoitusraporttiin. Vakuutusyhtiön käytettävissä olevassa toisessa tutkimusraportissa todetaan aiemmin mainitulla tavalla mm., että putkikanaalin kosteus johtuu mahdollisesti vanhasta putkivuodosta, putkistoihin jääneestä vedestä, joka on päässyt valumaan rikkoutuneesta putkesta kanaaliin, ja talon alapuolisista kosteuksista. Lisäksi oli suositeltu salaojituksen tarkistamista.

 

Vakuutusyhtiön edustaja A.N. toteaa vielä, ettei hänelle ole esitetty vakuutuksenottajan kertomaa pyyntöä olla yhteydessä remontin tehneisiin yrityksiin tai rakennustyön valvojaan.

 

Vakuutusyhtiö pitäytyy 18.2.2002 päivätyssä korvauspäätöksessään.

 

 

Asunto-osakeyhtiö vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa taloyhtiön kylpyhuoneiden remontoinnin aiempaa vastaavaan kuntoon. Vakuutusyhtiöltä vaaditaan 24.422,80 euroa.

 

Asunto-osakeyhtiön tiloissa oli ollut vuosina 1986 ja 1987 muutamia vesijohtojen vuotovahinkoja. Vahinkotarkastaja T.V. on tuolloin tarkastuskäyntiensä yhteydessä määritellyt ne rajat, joissa korjausremontti tulee tehdä. Tuolloin vakuutusyhtiön määräyksestä korjattiin vain ne kohdat lattiakanavan alla olleista vuotokohdista, jotka havaittiin silmämääräisesti. Korjauksen yhteydessä vuotokohdat avattiin, vuoto korjattiin ja kanava kuivattiin mekaanisesti kyseisestä kohdasta.

 

Lokakuussa 2001 kylpyhuoneremontin yhteydessä kuitenkin havaittiin, että asunnon 4 kohdalla aikanaan vuotanut kosteus oli edelleen lattiakanavassa kylpyhuoneen lattian alla. Kosteutta todettiin myös asunnon 3 alla. Huoneistojen remontointi aloitettiin vahinkotarkastaja T.V:n ohjeiden mukaan. E Oy:n kosteustutkimuksessa kosteutta havaittiin sitten kaikissa huoneistoissa kylpyhuoneen lattian alta lattiakanavan kohdalta.

 

Vakuutuksenottaja toistaa aiemmin esittämiään seikkoja ja painottaa, että missään vaiheessa ei ole ilmennyt muuta syytä kosteudelle kuin se, että vuosina 1986 ja 1987 lattian alla olleet putket ovat vuotaneet, kosteutta ei ole tuolloin kuivattu asianmukaisesti eikä se ollut päässyt haihtumaan kanavan päällä olleen bitumikermin läpi. Se, ettei kosteutta aikanaan kuivattu asianmukaisesti, johtuu vahinkotarkastaja T.V:n menettelystä.

 

Vakuutuksenottaja katsoo edelleen, että vakuutusyhtiö on korvausvastuussa vuonna 1987 havaitusta kosteusvauriosta, jota ei aikoinaan korjattu oikein vahinkotarkastajan määräyksestä. Vakuutusyhtiö on vuonna 1987 korvannut havaitun kosteusvaurion korjaamisen, mutta se on rajoittanut korjaamisen vain silmämääräisesti havaittaviin kohtiin. Jos vahinkotarkastaja olisi tuolloin antanut luvan avata lattia laajemmalti, olisi nyt havaittu kosteusvaurio voitu korjata huomattavasti edullisemmin.

 

 

Voden 1987 jälkeen asunto-osakeyhtiö otti yhteyttä 14 vuotta myöhemmin eli marraskuussa 2001. Vakuutusyhtiön hallussa ollut vahinkoaineisto vuosilta 1986 ja 1987, kuten silloinen vahinkoilmoitus, vahinkotarkastajan tarkastuskertomus ja selvitykset sekä taloyhtiön korvausvaatimus oli poistettu yhtiön vahinkokannasta 1998. Yhtiön kirjanpidosta löytyi tietoja ainoastaan vuonna 1987 maksettujen korvausten markkamääristä. Vakuutusyhtiön kannanotto vuosien 1986 ja 1987 tapahtumista perustuu ainoastaan taloyhtiön vuonna 2002 esille tuomaan aineistoon.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että E Oy:n raporteissa ei ole todettu, että putkikanaalin kosteus olisi peräisin nimenomaan vuoden 1987 vuodosta. Aiemmassa raportissa putkikanaalin kosteudelle on esitetty useita mahdollisia syitä. Lisäksi raporteissa on todettu, että asuntojen kylpyhuoneiden lattiakaivojen läpiviennit ovat olleet tiivistämättä ja ne tulee korjata.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta vaativan on voitava näyttää toteen, että kyseessä on vakuutuksesta korvattava vahinko. Selvityksen mukaan kosteusvahinkojen mahdollisia syitä on useita, joista yksi mahdollisuus on esitetty putkivuodon aiheuttama kosteus. Tämä on ainoa kiinteistövakuutuksen korvauspiiriin kuuluva tapahtuma. Ottaen huomioon putkivuodosta kuluneen 14 vuoden ajan ja kosteuden syistä esitetyn selvityksen yhtiö katsoo, ettei vakuutuksenottaja ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella kosteus olisi todennäköisesti seurausta vuoden 1987 vuodosta.

 

Vakuutuksenottaja on katsonut, että kosteutta ei ole aikanaan kuivattu asianmukaisesti ja tämä johtuu vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan menettelystä. Vakuutusyhtiö puolestaan katsoo, että noin 14 vuotta sitten käydyn keskustelun sisällön selvittäminen vaatisi tuolloin läsnäolleiden henkilöiden osalta henkilötodistelua.

 

Vakuutusyhtiö toteaa kuitenkin, että vaikka vahinkotarkastajalle olisi todella esitetty kysymys vakuutuksenottajan esittämässä muodossa, vahinkotarkastaja ei vastauksessa ole estänyt vakuutuksenottajaa itse selvittämästä asiaa. Vakuutusehtojenkin mukaan vakuutuksenottajan tehtävänä on vahingon sattuessa huolehtia vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta sekä ilmoittaa tapahtumasta vakuutusyhtiölle, korjata aiheutunut vahinko ja esittää kustannukset vakuutusyhtiölle. Yhtiön velvollisuutena on sitten korvata vahingon korjauskustannukset vakuutusehtojen mukaisesti. Vakuutusyhtiön velvollisuutena ei ole toimia tällaisissa tilanteissa rakennusteknisenä tai muuna asiantuntijana. Lisäksi korjaustyöt ovat yhtiön käsityksen mukaan ulkopuolisten ammattiliikkeiden tekemiä, joilla on osaltaan velvollisuus suorittaa korjaustyö asianmukaisesti.

 

Vakuutusyhtiö katsoo jäävän näyttämättä, että vuoden 2001 lopulla todettu kosteus johtuisi vuoden 1987 korvattavasta vuotovahinkotapahtumasta. Edelleen yhtiö katsoo jäävän näyttämättä, että vahinkotarkastaja olisi tehdessään tarkastusta vuonna 1987 menetellyt virheellisesti niin, että vakuutusyhtiöllä olisi tällä perusteella korvausvastuu vakuutuksenottajan vaatimista kustannuksista.

 

Vakuutusyhtiö katsoo vielä, että vakuutuksenottajan korvausvaatimus vuonna 1987 sattuneen vuotovahingon osalta on vanhentunut. Vanhan vakuutussopimuslain 29 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuvaa saamista oli laillisesti haettava viimeistään 10 vuoden kuluessa saamisen erääntymisestä. Tämän vanhentumisajan katsottiin alkavan kulua siitä hetkestä, jolloin yksi kuukausi on kulunut vakuutustapahtumasta. Vakuutustapahtuma on sattunut vuonna 1987, jolloin 2001 esitetty korvausvaatimus on vanhentunut. Samaan lopputulokseen päädytään, vaikka sovellettaisiin uuden vakuutussopimuslain säännöksiä.

 

 

Vuosina 1986 ja 1987 voimassa olleiden kiinteistövakuutusehtojen kohdan 24.8 mukaan vakuutuksesta korvataan nesteestä, höyrystä tai kaasusta aiheutunut vahinko rakenteille, kun tällainen aine on virrannut arvaamattomasti ja suoraan mm. rakennuksen omasta kiinteästä vesi-, jätevesiviemäri- tai lämpöjohtoverkosta, höyry-, kaasu- taikka öljyputkistosta.

 

Ennen 1.7.1995 voimassa olleen ns. vanhan vakuutussopimuslain (132/1933) 29 §:n mukaan, jos se, jolla on vakuutussopimukseen perustuva saaminen, ei ole laillisesti hakenut sitä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tietää, että saaminen oli käynyt maksettavaksi, ja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa saamisen erääntymisestä, olkoon oikeutensa menettänyt.

 

1.7.1995 alkaen sovellettavan vakuutussopimuslain (543/1994) 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

 

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

 

Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on katsonut, että asunto-osakeyhtiön huoneistojen kylpyhuoneissa todetut kosteusvauriot johtuvat putkikanaalin kosteudesta, joka puolestaan johtuu yksinomaan vuoden 1987 vuotovahingosta.

 

Lautakunta toteaa, että sen käyttöön toimitetuissa E Oy:n kosteuskartoitusraporteissa ei ole todettu, että putkikanaalin kosteus johtuisi yksinomaan tästä vanhasta vuotovahingosta. Rakennusinsinööri S.J., joka toimi remontissa valvojana, on lausunnossaan todennut mm., että kosteusvauriot eivät ole hänen käsityksensä mukaan aiheutuneet kapillaarisen kosteuden nousemisesta maaperästä, koska tällöin vaurioita pitäisi esiintyä myös muissa huoneistojen tiloissa. Vaikka huoneistojen aiemmat lattiakaivot eivät ole vastanneet nykyisiä vaatimuksia, kaivojen ympärillä ei S.J.:n mukaan ollut havaittavissa kuivasta ympäristöstä poikkeavia kosteusarvoja. Vesivuodot lattiakaivojen liittymien kautta lattiarakenteisiin eivät ole todennäköisiä. Kaivot oli sijoitettu vesieristeenä toimineen bitumikermin päälle valettuun pintalattiaan.

 

Lautakunta toteaa, että siitä riippumatta, kuinka suuri osa nyt todetusta vahingosta johtuu vuoden 1987 vuodosta, loka-marraskuussa 2001 oli joka tapauksessa kulunut yli kymmenen vuotta mainitun vuotovahingon sattumisesta. Vanhan ja uuden vakuutussopimuslain mukainen kymmenen vuoden vanhentumisaika oli siis jo kulunut umpeen, kun asunto-osakeyhtiö vaati vakuutusyhtiöltä korvausta nyt todetuista kosteusvahingoista. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan nyt vaadittuja kustannuksia vuoden 1987 vuodosta johtuvana vuotovahinkona.

 

Asunto-osakeyhtiö on vedonnut myös siihen, että vuoden 1987 korjaustyö olisi tehty riittämättömässä laajuudessa vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan antamien määräysten takia.

 

Vakuutuslautakunnassa asiat käsitellään kirjallisen selvityksen perusteella, eikä todistajien suullinen kuuleminen ole mahdollista. Lautakunta katsoo, että todistajia kuulematta tässä asiassa ei ole saatavissa selvyyttä siitä, mitä vahin­kotarkastajan kanssa on keskusteltu vuonna 1987. Asiassa jää epäselväksi, mikä asunto-osakeyhtiön ja vakuutusyhtiön tosiasiallinen vaikutus ja vaikutusmahdollisuudet ovat olleet siihen, missä laajuudessa korjaustyöt urakoitsijalta tilattiin vuonna 1987. Käytettävissään olevin keinoin lautakunta ei toisin sanoen voi ratkaista, onko vakuutusyhtiön menettely vahingon korjaustyön suhteen ollut vuonna 1987 siten määräävää, että vakuutusyhtiölle olisi tämän vuoksi syntynyt vastuu korjaustyön riittävästä laajuudesta suhteessa taloyhtiöön.

 

Lautakunta toteaa kuitenkin, että vaikka katsottaisiinkin vakuutusyhtiön olevan vastuussa korjaustyön riittävästä laajuudesta vuoden 1987 korjaustyössä, tätä korjaustyötä koskevan sopimuksen solmimisesta oli loppuvuonna 2001 kulunut yli kymmenen vuotta. Sopimusoikeudessa vakiintuneen kannan mukaan sopimukseen perustuvan vahingonkorvausvelvollisuuden yleinen vanhentumisaika oli tuohon aikaan kymmenen vuotta sopimuksen solmimisesta lukien. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön mahdollinen korvausvelvollisuus oli joka tapauksessa vanhentunut silloin, kun nyt käsillä oleva kosteusvahinko havaittiin.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan vakuutuksenottajan vaatimia remonttikustannuksia.