Haku

VKL 162/16

Tulosta

Asianumero: VKL 162/16 (2016)

Vakuutuslaji: Lääkevahinkovakuutus

Ratkaisu annettu: 01.11.2016

Lääkevahingon korvaaminen. Syy-yhteys. Korvausmäärät. Statiinilääkityksen yhteys vahingonkärsineen ylä- ja alaraajojen lihaskipuihin. Ansionmenetyskorvauksen määrä. Pysyvä haitta.

Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 23.6.2013 mukaan A:lla (s. 1952) todettiin 30.11.2009 sydäninfarkti, minkä johdosta aloitettiin erilaisia lääkityksiä, mm. veren kolesterolipitoisuutta alentava simvastatiini. A:lle alkoi vähitellen tulla raajojen lihaskipuja, joiden johdosta A hakeutui omalääkärin vastaanotolle 13.4.2010 ja esitti epäilyksen, että kyse oli simvastatiinin haittavaikutuksesta. Simvastatiini vaihdettiin atorvastatatiiniksi. Kipujen voimistuttua A oli yksityislääkärin tutkittavana ja hänelle suositeltiin kahden viikon taukoa kolesterolilääkkeen käytössä ja lääkityksen jatkoa, mikäli helpotusta kipuihin ei tulisi. Oireet eivät muuttuneet, joten A jatkoi atorvastatiinin käyttöä, kunnes lopetti käytön elokuun 2010 lopulla kipujen yhä vain lisäännyttyä. A:lla todettiin 3.9.2010 geenimuutos, joka vähentää statiinin pääsyä maksaan, jolloin lääkettä kertyy verenkiertoon ja lihasvaurioiden riski lisääntyy. Yksityislääkäri määräsi 4.5.2011 A:lle rosuvastatiinilääkityksen, jota A käytti 10.6.2011 saakka, mutta lopetti sitten käytön kipujen edelleen jatkuneen pahenemisen ja voimistumisen takia. A katsoi, että hänelle oli aiheutunut statiinilääkityksen seurauksena pysyvä, peruuttamaton ylä- ja alaraajojen lihassairaus, jonka johdosta hän haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n lihaskivut olivat osin statiinien käytön seurannaisvaikutusta, kun otetaan huomion kipujen alkaminen ja voimistuminen statiinien käytön yhteydessä. Yhtiö viittasi kuitenkin A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin, joiden mukaan A:lle tehdyissä laajoissa tutkimuksissa (mm. ENMG-tutkimus, lihaspalanäyte) ei ollut todettu pysyvää lihaskudosvauriota eikä selkeää syytä kroonisille lihaskivuille. Koska mitään pysyviä hermo- tai lihasvaurioita ei ollut todettu, lääkityksen lopettamisen jälkeen kroonistuneiden lihaskipujen syy-yhteys lääkkeen käyttöön ei ollut niin todennäköinen, että oireiden pitkittyminen olisi ehtojen mukaan korvattava lääkevahinko. Lisäksi A:n työkyvyttömyyteen olivat vaikuttaneet myös A:n muut sairaudet. Yhtiö maksoi A:lle korvauksia ansionmenetyksestä sekä tutkimus- ja hoitokuluista ajalta 1.6.2010 ̶ 31.5.2012. Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta maksettiin 1000 euron korvaus. Korvausta ei maksettu yksityisen terveysaseman vastaanottokäynnistä ja tutkimuksista 3.5.2011, koska vakuutusyhtiö katsoi, etteivät vastaanottokäynti ja sen yhteydessä tehdyt sydäntutkimukset olleet syy-yhteydessä lääkevahinkoon.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A katsoo, että hänellä ilmenneet lihaskivut ovat syy-yhteydessä statiinien käyttöön myös 31.5.2012 jälkeiseltä ajalta. Näin ollen myös tämän jälkeen aiheutuneet tutkimus- ja hoitokulut sekä ansionmenetys tulee korvata lääkevahinkovakuutuksesta. Yksityisen terveysaseman laboratoriokustannukset tulee myös korvata. Lisäksi A vaatii korvausta ala- ja yläraajakivuista aiheutuneesta pysyvästä haitasta.

A viittaa erilaisiin internet-lähteisiin ja statiinien haittoja koskeviin tieteellisiin artikkeleihin. Monilla statiinien käyttäjillä on lihasoireita, joihin ei liity kohonnutta kreatiinikinaasi- eli CK-arvoa. Näin ollen se, että A:n CK-arvo ja muut veriarvot ovat normaalit, ei todista, etteivätkö lihaskivut olisi syy-yhteydessä statiinilääkitykseen. Siltä osin, kuin yhtiö on katsonut, että lihaskivut johtuvat 1.6.2012 jälkeen muista syistä kuin lääkityksestä, A huomauttaa, ettei yhtiö ole esittänyt mitään selvitystä siitä, mitä nämä muut syyt ovat. Ennen lääkitystä A:lla ei ole ollut lihaskipuja eivätkä A:ta hoitaneet lääkärit ole esittäneet kivuille mitään muuta syytä kuin statiinit. A katsoo, että hänelle on aiheutunut lääkityksen seurauksena myalgia.

Siltä osin, kuin vakuutusyhtiö on viitannut A:n muihin sairauksiin työkyvyttömyyden aiheuttajana, A toteaa ensinnäkin, että hän ei olisi millään halunnut jäädä eläkkeelle. Osa-aikaeläkkeen hakemista esitettiin jo kipuklinikalla syksyllä 2010, mutta A halusi parantua ja tehdä töitä täysipäiväisesti. Saman toiveen A toi esiin useasti työterveyslääkärille. Keväällä 2012 A:n oli kuitenkin haettava eläkettä, koska toivo parantua oli mennyt. Syksystä 2010 alkaen A oli jatkuvasti sairauslomalla lihaskivuista johtuen. Osa-aikaista työkokeilua yritettiin 10.2. ̶ 9.5.2011, mutta se epäonnistui raajojen lihaskipujen takia. Viimeinen työpäivä oli 21.4.2011, minkä jälkeen A oli lihaskipujen takia sairauslomalla aina eläkepäätökseen saakka. Eläke myönnettiin marraskuussa 2012 takautuvasti 1.6.2012 alkaen. A:n muut sairaudet eli uniapnea, alavatsan kivut ja muut jalkavaivat eli lonkkien limapussintulehdukset, vasemman jalan polvivamma ja oikean jalan jalkapohjan kipu eivät ole vaikuttaneet työkykyyn.

Ansionmenetyksen osalta A on tyytymätön myös sivutyöstään maksetun ansionmenetyskorvauksen määrään. A on työskennellyt sivutoimisesti X Oy:n palveluksessa ensin vähäisemmässä määrin vuosina 1993 ̶ 2003 ja vuodesta 2004 alkaen yhtäjaksoisesti. Työtä A teki iltaisin, viikonloppuisin, loma-aikoina ja vapaapäivinä. Työ oli ensisijaisesti liikkeenjohdon konsultointia, minkä lisäksi A toimi useiden yritysten ja asunto-osakeyhtiöiden tilintarkastajana tai toiminnantarkastajana, vakuutusasiamiehenä jne. Kaikki nämä työt A teki X Oy:n lukuun. Sairastuttuaan A joutui lopettamaan työt asteittain vuonna 2010. Viimeisen palkan A sai X Oy:ltä elokuussa 2010, minkä jälkeen maksettiin vielä vuosilta 1993 ̶ 2010 maksamatta olleita lomakorvauksia. Nämä korvaukset maksettiin viivästyskorkoineen. A katsoo, että lomakorvaukset tulee huomioida, kun sivutyön keskimääräistä vuosituloa arvioidaan vahinkoa edeltäneiden vuosien keskimääräisen tulon perusteella. Lisäksi vuonna 2011 maksettua, aiemmille vuosille kohdistuvaa lomakorvausta ei tule vähentää vuoden 2011 ansionmenetyskorvauksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan korvauspäätöksissään esitetyn. X Oy:lle tehtyä sivutyötä koskevan ansionmenetyskorvausvaatimuksen osalta yhtiö toteaa, että työntekijän pitäessä vuosilomaa hänelle maksetaan vuosilomapalkka. Lomakorvaus on verotettavaa ansiotuloa, joka on korvausta työsuhteen aikana ansaitusta, mutta pitämättä jääneestä vuositulosta. Ansionmenetyskorvausta määriteltäessä otetaan huomioon se, mitä tuloja henkilö olisi saanut ilman vahinkoa. Tästä summasta vähennetään ne tulot, mitkä henkilö on saanut vahingosta huolimatta. Tällä perusteella A:lle määritellystä korvaustasosta on vähennetty vuoden 2011 osalta tuolloin takautuvasti maksetut lomakorvaukset.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 29.11.2009 ̶ 20.3.2013.

Kardiologian hoitojaksoa 29.11. ̶ 4.12.2009 koskevan loppuarvion 4.12.2009 mukaan A on tullut päivystykseen sydänlihastulehdusepäilyn vuoksi. A:lla on todettu akuutti sydäninfarkti, jonka johdosta on aloitettu mm. Simvastatin-lääkitys. Hoitojaksoa 13. ̶ 14.4.2010 koskevan loppuarvion 14.4.2010 mukaan A:lle on tehty pallolaajennus 13.4.2010. Sydäninfarktin jälkeen A:lle on jäänyt väsymystä, suorituskyvyn laskua ja jäsensärkyäkin. CK-arvon nousua ei laboratoriokokeissa ole todettu. Terveyskeskuksen sairauskertomustekstin 28.4.2010 mukaan A on epäillyt Simvastatinin aiheuttavan ylimääräistä väsymystä ja kipua ja kertonut, että kardiologi on suositellut vaihtamaan tilalle Atorvastatinin, kuten on toimittukin. Merkinnän 27.5.2010 mukaan A on epäillyt myös Atorvastatinin aiheuttavan väsymystä sekä kipua käsivarsissa ja hartioissa. A:ta on ohjeistettu jättämään Atorvastatin tauolle alkuun, jotta nähdään, koheneeko vointi. Syksyllä 2010 A:lle on tehty geenitesti, jolla tutkitaan kohonnutta statiineihin liittyvää myopatiariskiä; merkinnän 18.10.2010 mukaan A:lla on todettu kohonnut myopatiariski. Otetuissa laboratoriokokeissa ei kuitenkaan ole todettu viitteitä myopatiaan ja A:n oirekuvan on todettu olevan lähinnä myalgiatyyppinen. Sairauskertomusmerkinnän 18.11.2010 mukaan A:lle on tehty ENMG-tutkimus, jossa ei ole todettu myopatiaa tai neuropatiaa; polymyalgian mahdollisuutta on pohdittu. Yksityisen terveysaseman sairauskertomustekstin 3.5.2011 mukaan A:lle on tehty sydämen toimintaan liittyviä tutkimuksia.

A on ollut 6.7.2010 ̶ 11.1.2011 tutkittavana yliopistollisen sairaalan kipuklinikalla. Loppuarvion 18.1.2011 mukaan A on tullut kipupoliklinikalle alun perin kirurgin lähetteellä alavatsakivun vuoksi; A:lle on tehty vuonna 2009 vemmelsuolen resektio umpipussitaudin takia. Kipuklinikalle tulovaiheessa A:lla on ollut kipuun lääkityksenä Citalopram/Cipramil (sitalopraami), jolla kipu on ollut varsin hyvin hallinnassa. Seurannan aikana ylä- ja alaraajasärky lihaksissa lisääntyi huomattavasti ja epäiltiin sen yhteyttä kolesterolilääkitykseen, minkä jälkeen A lopetti lääkityksen ja särkyoireisto helpotti jonkin verran etenkin yläraajoissa. Kipupoliklinikalla kipujen pahentuessa aloitettiin lääkitykseksi sitalopraamin tilalle venlafaksiini, josta oli selkeää kivunlievitysvaikutusta sekä alavatsa- että jalkakipuun. Kipuklinikalla A tapasi psykologin, psykiatrin, fysioterapeutin ja sosiaalityöntekijän, joiden konsultaatioiden perusteella A:sta syntyi väsynyt, alavireinen vaikutelma, jonka syynä pääosin on ollut unihäiriöt, jotka eivät viitanneet selvästi masentuneisuuteen. Fysioterapeutilta A sai TNS-hoitoa ja laitteen kotilainausta sekä opastusta liikkumisesta. Kipuklinikan lääkärin arvion mukaan A:n työkykyä oli enimmäkseen uhannut sydäntapahtuma ja sen jälkeinen alavireisyys. Tilannetta pahensivat alavatsakivut.

A on ollut 10.8.2011 alkaen kipujen vuoksi tutkittavana ja hoidettavana kuntoutuslaitoksessa. Sairauskertomustekstin 10.8.2011 mukaan A:n ylä- ja alaraajojen lihaskipuja on lähdetty hoitamaan statiinilääkityksen komplikaationa tulleena kroonisena kiputilana. Kipuun on kokeiltu erilaisia lääkityksiä. Vastaanottokäyntiä 28.5.2012 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:n kokonaistilanne on se, että hänellä on jatkuva vaikea sentralisoitunut kova kiputila, joka pahenee vähäisimmästäkin rasituksesta. A kykenee enimmillään kävelemään ehkä noin 100 metriä ja sitten on taas istahdettava, pidemmät matkat A joutuu menemään autolla. Toisaalta A voi istua noin 20 ̶ 35 minuuttia kerrallaan. Iltaisin A:lla on nukahtamisvaikeuksia. A:lla on jo aiemmin todettu keskivaikea uniapnea. Oireisto on aiheuttanut huomattavia rajoituksia sosiaaliseen elämään mm. kulttuuriharrastusten ja perhejuhlien osalta. Kipuun on lähdetty kokeilemaan pieniannoksista opioidihoitoa. Puhelinkontaktia 18.6.2012 koskevan merkinnän mukaan lääkitys ei ole auttanut; sillä on ollut piristävä vaikutus, minkä lisäksi kipu on pahentunut. Vastaanottokäynnillä 10.8.2012 on päädytty jatkamaan Venlafaxin-, Imovane- ja Panadol-lääkityksillä. Vastaanottokäyntimerkinnän 22.10.2012 mukaan A on eläkevakuutusyhtiön pyynnöstä ollut psykiatrin vastaanotolla terveydentila- ja työkykyarviossa. Psykiatri on päätynyt lopettamaan Venlafaxin-lääkityksen ja aloittamaan Cymbaltan, jolta on toivottu vaikutusta masentuneeseen mielialaan, alavireisyyteen ja kipuun. Cymbaltan vaikutusta on päätetty jäädä seuraamaan. 

A on ollut 21.12.2011 ̶ 10.7.2012 yliopistollisen sairaalan neurologian poliklinikan neuromuskulaaripoliklinikan tutkittavana. Loppuarvion 10.7.2012 mukaan A:lle tehdyssä ENMG-tutkimuksessa ei ole todettu selkeää myopatiaa, CK-arvot ovat olleet normaalit. UST-tutkimuksessa ei ole todettu vakuuttavaa, luotettavaa ohut-/paksusäiepolyneuropatiaa ja alaraajalihas-MRI:n löydös on ollut normaali. A:lta on otettu lihas- ja ihobiopsiat ja tehty asetyylikarnitiinianalyysi. Diagnostista neuromuskulaarisairautta ei ole todettu ja tutkimus ja seuranta neuromuskulaaripoliklinikalla on lopetettu.

Työterveyslääkärin B-lausunnon 8.6.2012 mukaan A:n kipuoireisto on vaikea ja laaja-alainen eikä se ole helpottunut ajan kuluessa. A haluaisi jatkaa työelämässä. A:lla on jatkuvaa raajalihassärkyä, jonka vuoksi hän joutuu suurimman osan päivästä olemaan levossa, pitkällään. Istuminen, seisominen ja kävely sekä kaikki muu rasitus aiheuttavat lisäkipuja. A kävelee enimmillään 100 metriä. Automatkalla hän joutuu pysähtymään kesken matkan. Enintään puoli tuntia pystyy istumaan kerrallaan. Kivut aiheuttavat unihäiriöitä. Pitkän sairastamisen myötä A:n mieliala on laskenut. Hän on käyttänyt kaksi vuotta mielialaa kohottavia lääkkeitä, joista ei juurikaan ole ollut apua kipuihin. Työterveyslääkäri on suosittanut A:lle siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Psykiatrin B-lausunnon 22.10.2012 mukaan A on vuodesta 1996 alkaen toiminut koulutusalalla verkostojohtajana. Työnkuvaan on kuulunut mm. henkilöstökoulutusta, kansainvälisten konferenssien järjestämistä ja yliopistoyhteistyön kehittämistä sekä kansainvälisissä työryhmissä toimimista. Aiempiin talousvaikeuksiin liittyen A on ollut yksityishenkilön velkajärjestelyssä, joka on päättynyt vuonna 2009. A:lla on liikunnallisesti aktiivinen tausta. A:n aiempi terveydentila on ollut hyvä; 1990-luvun lopulla hänellä on hankalassa elämäntilanteessa ollut masennusta, jolloin hän on ollut psykiatrin hoidossa. Vuonna 2008 on ollut paljon vatsakipuja ja todettu umpipussitauti, jonka johdosta on vuonna 2009 tehty suolen osapoistotoimenpide. Sen jälkeen on jäänyt invalidisoiva alavatsakipu. Marraskuussa 2009 todetun sydäninfarktin jälkeen aloitettiin statiinit, joista tuli lihaskipuja. Alaraajakivut rajoittavat huomattavasti elämää ja kipuihin kokeillut lääkitykset eivät ole auttaneet. Masennukseen on vuodesta 2009 ollut käytössä Cipralex, nyt Venlafaxin, josta A hikoaa kovasti. Uniapnean hoitoon on käytössä CPAP-laite. Osapäiväinen työkokeilu vuonna 2011 ei onnistunut kipujen takia. A on jo vuonna 2008 ollut töistä pois paljon. A on kuvannut heikkoa aloitekykyä ja tarmoa; hän on lykännyt laskujen maksua, ei pidä yhteyttä ihmisiin, lykkää tekemisiä jatkuvasti eikä jaksa laittaa edes valmisruokaa. Paino on laskenut ja ruokahalu on huono. A ei jaksa kuunnella ihmisten juttuja, keskittyminen ei suju ja asiat eivät kiinnosta. A ei ole nähnyt tulevaisuudessa mahdollisuuksia parempaan, koska mikään lääke ei ole auttanut. Psykiatri on arvioinut A:n masennuksen keskivaikea ̶ vaikea-asteiseksi. A:n ikä ja sairastamisen kesto sekä erilaiset vaivat huomioiden psykiatri on arvioinut, että ennuste A:n pärjäämiselle omassa vaativassa työssään on huono, minkä vuoksi on ehdotettu työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä.  

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, miltä osin A:n lihaskivut ovat syy- yhteydessä statiinilääkityksen käyttöön, ansionmenetyskorvauksen määrästä sekä siitä, onko A:lle jäänyt vahingon seurauksena pysyvää haittaa.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a ̶ 2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. (…)

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Asian arviointi

Lääkkeen käytön ja oireiden välinen syy-yhteys

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen lääketieteellisten selvitysten mukaan A:lle on vuonna 2009 aloitettu statiinilääkitys sydäninfarktin jälkeen. Lääkityksen aloittamisen jälkeen A:lle on kehittynyt ylä- ja alaraajojen hankalia lihaskipuja, joiden syitä on selvitetty laajoilla tutkimuksilla. A:lla on todettu geenivirhe, joka saattaa altistaa statiinien lihashaitoille erityisesti käytettäessä suuria statiiniannoksia. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A:lla ole tutkimuksista huolimatta todettu sellaisia muutoksia, jotka selittäisivät jatkuneen kiputilan ja sopisivat statiinien aiheuttamiksi. Pitkäaikaiset myopatiamuutokset on tutkimuksilla suljettu pois. Lautakunta katsoo tällä perusteella, ettei syy-yhteys statiinilääkityksen ja edelleen 31.5.2012 jälkeen jatkuneiden lihaskipujen välillä ole niin todennäköinen, että oireet tulisivat korvattaviksi lääkevahinkona. Statiinien käytöstä on aiheutunut A:lle lihaskipuja, jotka ovat olleet ohimeneviä ja joista ei ole jäänyt pysyvää haittaa. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä 31.5.2012 jälkeen jatkuneiden oireiden osalta vakuutusehtojen mukaisena.

Yksityisen terveysaseman laboratoriokustannukset

A on vaatinut yksityisen terveysaseman laboratoriokustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta toteaa, että vastaanottokäyntiä 3.5.2011 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:lle on tehty sydämen toimintaan liittyviä tutkimuksia. Lautakunta katsoo, etteivät tutkimukset ole olleet tarpeen korvattavan lääkevahingon eli lihaskipujen tutkimiseksi tai hoitamiseksi.

Ansionmenetys sivutoimesta X Oy:n palveluksessa

Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:n vuonna 2011 X Oy:ltä saamat tulot ovat takautuvasti viivästyskorkoineen maksettuja lomakorvauksia, jotka kohdistuvat vuosiin 1993 ̶ 2010. Riitaa on siitä, miten nämä korvaukset vaikuttavat A:lle maksettavaan ansionmenetyskorvaukseen. A katsoo, että vuonna 2011 maksetut lomakorvaukset tulee huomioida, kun A:n ansionmenetystä X Oy:ltä saadun tulon osalta arvioidaan vuosien 2006 ̶ 2010 tulojen keskiarvon perusteella. Vakuutusyhtiö on katsonut, että maksetut korvaukset tulee vähentää vuoden 2011 ansionmenetyskorvauksesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lääkevahinkovakuutuksesta korvattavan ansionmenetyksen perustana on tulo, jonka vahingonkärsinyt olisi saanut, mikäli vahinkoa ei olisi sattunut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahingonkärsinyt on saanut vahingosta riippumatta. Lautakunta toteaa edelleen, että pitämättömän loman korvauksena maksettu lomakorvaus on ansiotuloon verrattavaa tuloa, joka tulee huomioida, kun vahingosta seuraavaa lopullista ansionmenetystä lasketaan. Lautakunta katsoo kuitenkin, että palkka ja muut siihen verrattavat etuudet voidaan vähentää työkyvyttömyysajalta maksettavasta ansionmenetyskorvauksesta vain siinä tapauksessa, että palkka ja etuudet kohdistuvat korvattavaan työkyvyttömyysaikaan. A:n kohdalla vuonna 2011 maksetut lomakorvaukset riidattomasti eivät ole kohdistuneet vuoden 2011 työkyvyttömyysajalle, vaan tätä aiemmille vuosille. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, ettei niitä voida vähentää vuodelta 2011 maksettavasta ansionmenetyksestä. Vakuutuslautakunta katsoo, että lomakorvaukset tulee huomioida ansionmenetyslaskelman perustana olevissa vuosien 2006 ̶ 2010 tuloissa siltä osin, kuin ne kohdistuvat po. vuosiin. Lautakunta toteaa kuitenkin, ettei lomakorvauksille maksettu viivästyskorko ole ansiotuloon verrattavaa tuloa, vaan veronalaista pääomatuloa. Sitä ei siten tule huomioida ansionmenetyslaskelmassa.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetusta selvityksestä ei ilmene, miten A:lle vuonna 2011 maksetut lomakorvaukset kohdistuvat eri vuosille ja mikä on viivästyskoron osuus maksusuorituksesta. Korvauksen määrän arviointi ei siten ole lautakunnan käyttöön toimitetuilla selvityksillä mahdollista. Vakuutuslautakunta kehottaa A:ta toimittamaan vakuutusyhtiölle X Oy:n kirjanpitoon perustuvan selvityksen edellä mainituista asioista. Kun yhtiö on saanut tämän selvityksen, Vakuutuslautakunta suosittaa yhtiötä antamaan asiassa uuden päätöksen, jossa vuosien 2006 ̶ 2010 lomakorvaukset on huomioitu keskimääräistä vuosituloa koskevassa laskelmassa. Lautakunta suosittaa, ettei vuonna 2011 takautuvasti maksettua lomakorvausta vähennetä vuoden 2011 ansionmenetyksestä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö määrittää A:n sivutoimen menetetyn ansiotulon uudelleen siten, että vuosien 2006 ̶ 2010 lomakorvaukset huomioidaan keskimääräistä vuosituloa koskevassa laskelmassa. Vuoden 2011 ansionmenetyksestä ei tule vähentää vuonna 2011 takautuvasti maksettua aiempien vuosien lomakorvausta. Muilta osin Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norio-Timonen

Sihteeri Laine

 

Jäsenet:

Jokelainen

Järvinen

Paakkari

Soinila

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia