Korvausta oli haettu yrityksen vahinkovakuutuksesta.

 

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan koruliikkeeseen oli murtauduttu ikkuna rikkomalla. Tekijä oli rikkonut liikkeen seinänsuuntaisen ikkunan sekä yrittänyt rikkoa myös liikkeen sivuikkunaa. Liikkeen rikottuun ikkunaan oli tehty reikä ja tekijä oli sen kautta kurkottanut sisälle. Ikkunan kohdalla maassa oli kolme sinistä muovikoria, joissa oli ollut pieniä korurasioita. Osa rasioista oli edelleen koreissa ja osa maassa.

 

Paikalle tullut omistaja oli kertonut, että hän oli säilyttänyt kyseisiä koreja ikkunaseinällä pöytätason alapuolella. Todennäköisesti ikkunaan tehdystä reiästä oli päästy kurkottamaan koreihin. Omistajan mukaan suurin osa koruista oli maassa, mutta kateissa oli ainakin kultasormuksia.

 

Liikkeen molemmin puolin on ollut valvontakamerat. Kameroiden kuvista näkyi tekijä, joka oli nostanut yhteensä kolme koria ulos ikkunasta kaataen niiden sisällön reppuunsa osan saaliista jääden maahan.

 

Omistaja oli ilmoittanut 8.10.2009 poliisille, että anastetun omaisuuden yhteisarvo on 12 050 euroa. Kulta- ja valkokultasormuksia oli hävinnyt 160 kappaletta ja kultariipuksia noin 60 kappaletta. Sormukset olivat olleet pakattuna minigrip-pusseihin ja riipukset olivat pienissä rasioissa.

 

Vakuutusyhtiö on maksanut 19.1.2010 antamansa päätöksen perusteella yrityksen vahinkovakuutuksesta rikkoutuneiden ikkunoiden korjauskustannukset korvauksenhakijan hakemuksen mukaisesti yhteensä 2 094,21 euroa sekä 6 582,71 euroa korvaukseksi anastetusta omaisuudesta.

 

Vakuutusyhtiö on arvioinut esitetyn aineiston perusteella osoitetuksi vahingon määräksi 2/3 osaa vaatimuksena olleesta vahingosta anastettujen korujen osalta.

 

Vakuutuksenottaja oli ollut tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja valittanut siitä 27.1.2010 laatimallaan kirjeellä.

 

Vakuutuksenottaja oli pyytänyt vakuutusyhtiöltä yksityiskohtaisempaa perustelua siihen, että vakuutusyhtiö on korvannut vain 2/3 ilmoitetuista vahingoista anastettujen korujen osalta. Vakuutuksenottaja oli katsonut, ettei vakuutusyhtiön päätös ole laillinen. Hän oli halunnut paremmin eritellyn päätöksen kirjallisena, että voi tarvittaessa viedä asian eteenpäin mikäli korvauksen suuruudesta ei päästä yksimielisyyteen.

 

Vakuutuksenottaja oli todennut kiinnittäneensä erityistä huomiota anastetun omaisuuden määrän oikeellisuuteen ja määrän selvittämiseksi oli nähty vaivaa. Kokonaismäärä anastetussa tavarassa oli 1,5 muovikorillista kultakoruja. Yhteen koriin mahtuu 260 kappaletta pieniä korurasioita, joissa suurin osa kultakoruista oli. Kaikki sormuksen olivat lisäksi pienissä minigrip-pusseissa.

 

Vakuutuksenottaja oli vielä muutamaa päivää aikaisemmin käynyt läpi korit, koska hän oli ollut menossa korumessuille täydentämään joulumyynti-tuotevalikoimaa. Messut ovat alan tapahtuma korujen jälleenmyyjille. Vakuutuksenottaja oli käynyt messuilla 11.10.2009.

 

Vakuutuksenottaja on kertonut toimineensa alalla myyjänä yli kymmenen vuotta ja perustettuaan oman toiminimen käyttänyt edelleen samoja tavarantoimittajia kuin hänen aikaisemmassa työpaikassaan käytettiin. Hän ostaa edelleen samantyyppisiä tuotteita samoilta toimittajilta ja hän katsoo omaavansa riittävän hyvän näkemyksen anastetun tavaran laadun ja määrän muistamiseksi.

 

Murron yhteydessä oli todennäköisesti anastettu myös hopeakoruja, mutta sen erittelemiseen vakuutuksenottaja ei omien sanojensa mukaan panostanut eikä nähnyt vaivaa. Todellisuudessa anastetun tavaran määrä on varmasti suurempi kuin mitä vakuutusyhtiölle on esitetty.

 

 

Vakuutusyhtiö on 29.1.2010 antamassaan päätöksessä todennut, että esitetyn materiaalin perusteella vakuutusyhtiön tutkintatoimisto oli katsonut toteennäytetyksi korvatun määrän omaisuutta.

 

Vakuutusyhtiön asiakasvaltuutettu on 3.3.2010 lähettämässään kirjeessä todennut, ettei se anna kannanottoa asiassa. Kirjeessä on todettu, että asiakasvaltuutettu ei voi käsitellä tapauksia, joissa ratkaisun tekemiseksi vaadittava näyttö on riittämätön, epäselvä tai vaatisi esimerkiksi henkilönäyttöä. Ohjesääntönsä mukaan asiakasvaltuutettu voi erityisistä syistä olla antamatta kannanottoa sen käsiteltäväksi saatetusta asiasta.

 

Vakuutuksenottaja on katsonut, että vakuutusyhtiö on menetellyt epäoikeudenmukaisesti tehdessään korvauspäätöksen murron yhteydessä liikkeestä varastetun tavaran korvaamiseksi. Pyydettyään tarkempia perusteluja vakuutusyhtiöltä vakuutuksenottaja on katsonut, ettei ole sellaisia saanut.

 

Vakuutuksenottaja on todennut, että hänen omistamassaan kultasepänliikkeessä on vakuutusyhtiön määritysten mukaiset ja hyväksymät turvatoimet eikä niissä ole laiminlyöntejä.

 

Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että perustetta tehdyn korvauspäätöksen muuttamiselle ei ole esitetty. Anastetuista koruista on korvattu esitetyn perusteella riidattomana osuutena 6 582,71 euroa. Vakuutusyhtiöön ei ole toimitettu selvitystä, joka osoittaisi vahingon määrän olevan tätä suurempi.

 

Vakuutusyhtiö on todennut, että vahinkotapahtumassa on kiistatonta, että lausunnonpyytäjän liikkeeseen on murtauduttu ja sieltä on anastettu omaisuutta. Erimielisyys koskee vahingon määrää.

 

Voimassaolevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan on näytettävä toteen korvattava vahinkotapahtuma ja vahingon määrä. Korvauksenhakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan.

 

Vakuutusyhtiön oma vakuutustutkija on käynyt vahinkopaikalla. Lausunnonpyytäjä on tuolloin kertonut tutkijalle, että hän oli ollut menossa korumessuille, josta syystä oli laskenut ja luetteloinut tarkkaan erityisesti kultasormukset ja kultariipukset. Nuo korut olivat juuri kahdessa korissa, joiden sisältö oli varastettu. Varastetun omaisuuden joukossa oli rasioissa olevaa tavaraa noin 60 kappaletta ja sormukset olivat muovipusseissa. Lausunnonpyytäjä oli kertonut kadottaneensa muovikoreissa olleista koruista laatimansa käsin kirjoitetun luettelon.

 

Vakuutusyhtiö on todennut, että lausunnonpyytäjän korvausvaatimus on perustunut luetteloon, jonka hän on koonnut yrityksen ostolaskuista vahinkotapahtuman jälkeen. Vakuutusyhtiö on todennut, ettei sillä ole tiedossa, että liikkeessä olisi esimerkiksi suoritettu inventaario, jossa anastetun omaisuuden määrä olisi voitu todentaa.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut, että sen asiassa tekemän päätöksen muuttamiselle ei ole perusteita.

 

Vakuutuksenottaja on vastauksessaan vakuutusyhtiön vastineeseen todennut, että anastettujen korujen kiistattoman oikean määrän voi arvioida valvontakameran tallenteelta. Vakuutuksenottaja ei ole sitä itse nähnyt eikä sitä ole hänelle näytetty.

 

Vakuutuksenottaja toteaa, että edellinen inventaario on pidetty tilikausi-inventaariona 31.12.2008. Yrityksessä ei ole atk-pohjaista varastoseurantaa, jolla varasto olisi jatkuvasti ajan tasalla sisään- ja myyntitapahtumien myötä. On mahdotonta selvittää ylimääräisen inventaarion avulla anastetun omaisuuden määrä. Varastossa olleen tavaran tarkkaa arvoa ennen murtoa ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Korvaushakemuksen yhteydessä toimitettu exel-lista on osittainen inventaario ja se tehtiin vain anastetun tavaran osalta määrän ja laadun selvittämiseksi.

 

Vakuutusyhtiön väite: ”Lausunnonpyytäjän korvausvaatimus perustuu luetteloon, jonka hän on koonnut yrityksen ostolaskuista vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen.” ei pidä paikkaansa. Anastettu tavara on ensin käsin inventoitu ja exelillä puhtaaksi kirjoitettu ja tavarantoimittajakohtaisesti lueteltu. Vakuutuksenottajalle itselleen on huomattavasti helpompi tehdä luettelo toimittajakohtaisesti.

 

Vakuutusyhtiö on vaatinut, että kaikista tavaroista pitää olla ostokuitti. Kustakin tavarasta on toimitettu sen laskukopio ja kuitti on kopioitu kokonaisuudessaan vaikka niissä on paljon sellaista tavaraa, jota ei ole varastettu. Vakuutuksenottaja katsoo toimittaneensa vakuutusyhtiölle riittävät selvitykset anastetusta omaisuudesta.

 

Vakuutuksenottaja on pyytänyt, että Vakuutuslautakunta tekee oikeudenmukaisen päätöksen.

 

 

 

Vakuutussopimuslaki (543/1994)

69 § Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä

Korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

Yrityksen omaisuusvakuutus

Ehto 204:Rikos

204.1 Vakuutusturva korvaa vakuutetulle omaisuudelle äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneen suoranaisen omaisuusvahingon, jonka syynä on

-          murto vakuutetun omaisuuden sijaintipaikkaan sitä rajaavan riittävän suojan antava ovi, ikkuna tai muu rakenne murtamalla. Vakuutetun omaisuuden sijaintipaikka on tila, jossa vakuutettu omaisuus sijaitsee. Sijaintipaikka on vakuutuspaikassa vakuutuksenottajan hallinnassa oleva rakennus, sen osa tai piha-alue.

 

 

Koruliikkeeseen oli murtauduttu ja liikkeestä oli anastettu koruja useiden tuhansien eurojen arvosta. Vakuutusyhtiö oli korvannut yrityksen vakuutuksesta murtojälkien korjaamisesta aiheutuneet kulut sekä 2/3 anastetuiksi ilmoitettujen korujen arvosta, jonka se oli arvioinut osoitetuksi vahingon määräksi. Vakuutuksenottaja on katsonut, että hän on osoittanut vakuutusyhtiölle murron yhteydessä anastetun omaisuuden oikean määrän. Hän on jopa arvioinut, että murron yhteydessä on anastettu myös hopeakoruja, joiden erittelemiseen hän ei ole nähnyt vaivaa. Vakuutuksenottaja on katsonut, että hänellä on riittävän hyvä näkemys anastetun tavaran laadun ja määrän muistamiseksi. 

 

Vakuutuksenottaja on toimittanut vakuutusyhtiölle ja Vakuutuslautakunnalle kopiot murrossa anastettujen korujen ostolaskuista. Lisäksi mukaan on liitetty laskujen pohjalta tehdyt tavarantoimittajakohtaiset luettelot.

 

Vakuutuksenottajalla on velvollisuus osoittaa vakuutuksenantajalle riittävät ja kohtuullisesti hankittavat tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (114/93) on todettu, että vakuutuksenantaja voi myös vakuutusehdoissa antaa tarkempia ohjeita siitä, minkälainen selvitys on erityyppisissä vakuutustapahtumissa tarpeen.

 

Kyseisessä tapauksessa vakuutuskirjassa on määritelty vakuutuksenkohde varaston maksimimäärän mukaan vakuutuskaudeksi. Vakuutusehdoissa ei ole ollut edellä mainitusta lainkohdasta poikkeavia määräyksiä niistä mahdollisista tavoista, joilla vakuutuksenottajan on esitettävä selvitys anastetun omaisuuden määrästä tai laadusta.

 

Vakuutusyhtiö ei ole päätöksessään perustellut miltä osin vakuutuksenottajan esittämät tiedot olisivat olleet puutteellisia tai virheellisiä. Vakuutus­yhtiö ei ole myöskään viitannut mahdollisiin ristiriitaisuuksiin vakuutuksen­ottajan selvityksissä yhtiön tarkastajalle tai yhtiölle toimitettujen kirjallisten selvitysten välillä. Vakuutusyhtiö on päätöksessään todennut, että yrityksessä ei sen näkemyksen mukaan ole murron jälkeen toimitettu inventaariota anastetun omaisuuden todentamiseksi. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että sen oma tutkintatoimisto on katsonut esitetyn materiaalin perusteella korvatun määrän toteennäytetyksi. 

 

Kyseisessä tapauksessa vakuutuksenottajan yrityksessä ei ole ollut sellaista varastokirjanpitoa, jonka avulla olisi ollut pääteltävissä murron yhteydessä anastetun omaisuuden tarkka määrä ja laatu. Ilmeisesti tällaista tietoa ei ole ollut saatavissa myöskään valvontakamerakuvista, joista kyseinen rikos näkyy. Vakuutusyhtiö ei ole pyytänyt lisätietoja vakuutuksenottajalta mahdollisten yksityiskohtien selvittämiseksi eikä ole viitannut päätöksessään mihinkään itse hankkimaansa selvitykseen.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja on esittänyt riittävän yksilöidyn ja vakuuttavan selvityksen anastetusta omaisuudesta.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön on korvattava vakuutuksenottajalle 30.9.2009 tapahtuneesta murrosta aiheutuneet menetykset esitetyn 9 874,07 euron mukaisesti yrityksen vahinkovakuutuksesta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Kallioinen, Löppönen, Nyyssölä, Pesonen ja Piipari. Sihteerinä toimi Paloposki-Sainio.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA