Haku

VKL 160/16

Tulosta

Asianumero: VKL 160/16 (2016)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 21.10.2016

Asianajajan vastuuvakuutus. Määräajan laiminlyönti. Tyytymättömyyden ilmoitus. Törkeä huolimattomuus.

Tapahtumatiedot

Vakuutettu A työskenteli X:n asianajotoimistossa, jossa hän avusti B:tä häntä koskevassa rikosoikeudenkäynnissä. B:n puolesta esitettiin käräjäoikeudessa 15.000 euron vaatimus kärsimyskorvauksista.  Käräjäoikeus päätyi tuomiossaan hylkäämään syytteen ja näin ollen myös vaatimus kärsimyskorvauksista hylättiin. B ilmoitti A:lle haluavansa valittaa tuomiosta hovioikeuteen. A on ilmoittanut B:n puolesta määräajassa hyväksytysti tyytymättömyyttä koko tuomioon. Tämän jälkeen A on tiedustellut asiaa ajaneelta syyttäjältä, aikooko syyttäjä valittaa tuomiosta. Syyttäjän ilmaistua valitusaikeensa A ei enää ymmärtänyt, että B:n olisi täytynyt valittaa itsenäisesti korvausvaatimuksen hylkäämisestä, joten käräjäoikeuden tuomio jäi korvausvaatimuksen osalta lainvoimaiseksi, vaikka hovioikeus sittemmin antamallaan tuomiolla katsoi vastaajan syyllistyneen syytteen mukaiseen rikokseen.

B katsoi avustajansa lupalakimies A:n laiminlyönnin aiheuttaneen sen, että hän menetti oikeutensa saada korvausta kärsimyksestä. Korvausta B:lle aiheutetuksi ilmoitetusta vahingosta eli 15.000 eurosta haettiin asianajajan vastuuvakuutuksesta.

Ensimmäisessä päätöksessään vakuutusyhtiö epäsi vastuuvakuutuksesta maksettavan korvauksen sillä perusteella, että koska korvausvaatimusta koskeva asia voidaan käsitellä vielä siviiliprosessissa erikseen, on korvausvaatimus B:n laiminlyönnistä vielä tässä vaiheessa ennenaikainen. Asiakkaan uudelleenkäsittelypyynnön jälkeen yhtiö antoi asiassa uuden päätöksen, jossa se katsoi, ettei korvausta vastuuvakuutuksesta voida suorittaa sillä perusteella, että A on toiminut törkeän huolimattomasti laiminlyödessään valituksen tekemisen hovioikeudelle. Yhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin, joissa todetaan, ettei törkeällä huolimattomuudella aiheutettua vahinkoa korvata asianajajan varallisuusvastuuvakuutuksesta. 

Asiakkaan valitus

A:n työnantajana oleva asianajotoimisto X oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassa ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.  

Valituksessa todetaan, ettei asiassa voida katsoa kysymyksessä olevan törkeä huolimattomuus vaan sen sijaan käsillä on juuri sellainen tilanne, joka tulisi korvata asianajajan vastuuvakuutuksesta. Valituksen mukaan A oli tulkinnut tilannetta siten, että hän tulee hovioikeuteen syyttäjän mukana vaatimaan asiakkaalle korvauksia. Sekaannusta on pidettävä inhimillisenä, sillä alioikeudessa syyttäjä usein vaatii korvauksia asianomistajan puolesta ja myös nyt syyttäjällä olisi ollut valmiit vaatimukset olemassa.

Valituksessa todetaan vielä, että muutoksenhakuohjetta ei voida pitää niin yksiselitteisenä valituksen yhtymisen osalta, että A:n erehdystä olisi pidettävä törkeänä. Myös vakuutusyhtiö on erehtynyt luulemaan, että vahingonkorvausasian voisi saattaa vielä siviiliprosessissa käsiteltäväksi. A:n virhe ei myöskään osoita ilmeistä piittaamattomuutta työstä vaan kyse on tavallisesta virheestä oikeusavustajan työssä.

Edellä mainituin perustein valituksessa vaaditaan vakuutuksesta korvattavaksi 15.000 euroa, joka vastaa sitä vaatimusta, jonka A olisi B:n puolesta hovioikeuteen tehnyt. Mikäli mahdollisesti B:n hyväksi tuomittavan korvauksen määrää arvioidaan jostain syystä alemmaksi, on korvauksen määrä vähintään 10.000 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot, asian käsittelyvaiheet sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Yhtiö viittaa vastineessaan A:n selvitykseen asian kulusta, jonka mukaan A on ollut tapahtumahetkellä melko kokematon oikeudenkäyntiavustaja, eikä hänen eteensä ollut vielä sattunut tilannetta, jossa käräjäoikeus hylkää syytteen ja asianomistaja haluaa valittaa tuomiosta. A myös itse myöntää, että hänen olisi tullut tutustua prosessilainsäädäntöön tarkemmin, muttei sitä kiireiltään tai ajattelemattomuuttaan tehnyt. Vastineessa toistetaan myös muilta osin A:n antama selvitys valituksen tekemättä jäämisen syistä ja seurauksista.

Vastineessa viitataan korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 1997:103 liittyen asiantuntijan tuottamuksen arvioimiseen. Yhtiö toteaa, että oikeuskäytännössä törkeän tuottamuksen arvioinnissa on kiinnitetty huomiota muun muassa huolellisesta menettelystä poikkeamisen merkittävyyteen, potentiaalisen vahinkoseuraamuksen vakavuuteen ja ammattilaiselle asetettavaan vaatimustasoon. Törkeä tuottamus on vastineen mukaan myös tavallista helpommin käsillä silloin, kun harjoitettu toiminta edellyttää poikkeuksellista asiantuntemusta tai erityisen tarkkoja vahinkoriskin pienentämiseen tähtääviä toimia.

Yhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 439/14, jossa lautakunta on katsonut, että asianajajan olisi pitänyt käsiteltävänä olleessa tapauksessa kieltäytyä vastaanottamasta tehtävää, mikäli hänellä ei ole riittävää ammattitaitoa sen hoitamiseksi. Tapauksessa lautakunta oli arvioinut asiamiehen toiminnan olleen törkeän huolimatonta. Suosituksessa VKL 269/13 lautakunta oli katsonut, että vanhentumista koskevat asiat kuuluvat asianajajan oikeudellisen erityisosaamisen piiriin, ja että päämiehen on pystyttävä luottamaan asianajajan osaamiseen. Lautakunnan näkemyksen tämän luottamuksen rikkomista oli pidettävä törkeän huolimattomana.

Yhtiö rinnastaa A:n toiminnan edellä selostetuissa lautakunnan ratkaisuissa esiteltyihin tilanteisiin, vaikka A ei ollut vielä asianajaja, vaan vasta lupalakimies. Yhtiön mukaan samat asianajajia koskevat luottamusvaatimukset koskevat myös lupalakimiehiä.  Vastineessa korostetaan, että A on toiminut B:n avustajana asiassa, jossa B on joutunut rikoksen uhriksi. B on ollut myös alaikäinen prosessin ollessa käynnissä ja hänellä on näin ollen ollut erityinen suojan tarve. B on myös erikseen pyytänyt A:ta valittamaan käräjäoikeuden tuomiosta. A:n ja asianajotoimisto X:n esittämiä selityksiä valituksen tekemättä jättämiselle ei näin ollen voida pitää hyväksyttävinä. Kokemattomuudesta huolimatta A:n olisi tullut erityisesti kiinnittää huomiota prosessuaalisiin säännöksiin ja vieraan tilanteen tullessa esiin, selvittää asiaa tarkemmin.

Yhtiö viittaa vielä kertaalleen lautakunnan ratkaisusuosituksiin ja toteaa, että kuten vanhentumista koskevien säännösten myös muutoksenhakuun liittyvän prosessin voidaan katsoa kuuluvan asiamiehen keskeisimpiin osaamisalueisiin.  Prosessuaalisten vaatimusten noudattamatta jättäminen on myös aiheuttanut A:n päämiehelle B:lle merkittävää vahinkoa. Yhtiön mukaan myös valitusosituksesta ilmenee, että valitus on tehtävä oikea-aikaisesti puhevallan menettämisen uhalla ja että valitusosoitus on muutoinkin yksiselitteinen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on A:n menettelyä pidettävä törkeän huolimattomana, eikä sitä voida korvata asianajotoimiston vastuuvakuutuksen perusteella.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, että mikäli Vakuutuslautakunta katsoisi vastoin sen näkemystä, ettei A:n toimintaa ole pidettävä törkeän huolimattomana, on A:n esittämää korvauksen määrää alennettava. Yhtiö viittaa henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksiin ja katsoo, että B:hen kohdistunut rikos huomioiden on kysymys kohdan 78 § (Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) alakohdan 78.2 mukaisesta tilanteesta, jossa kärsimyskorvauksen asteikko on 3.500 – 10.000. Yhtiöllä käytettävissä olevan selvityksen perusteella on korvauksen määräksi katsottava asteikon alarajan mukainen 3.500 euroa, jonka myös vastaaja on oikeudenkäynnissä hyväksynyt.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko lupalakimies A toiminut törkeän huolimattomasti jättäessään valittamatta B:n puolesta käräjäoikeuden tuomiosta. Valituksen tekemättä jättämisen vuoksi käräjäoikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi siltä osin kun se koski B:lle maksettavaa kärsimyskorvausta. Toissijaisesti tapauksessa on riitaa A:n laiminlyönnin johdosta maksettavan korvauksen määrästä.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta

- joko toimeksiantajalleen tämän tekemän sopimuksen perusteella tai

- muulle henkilölle vakuutettua toimintaa koskevan lainsäädännön nimenomaisen määräyksen perusteella

Ehtojen kohdan 2.14 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on korvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttamaa vahinkoa.

Asian arviointi

Tuottamusarviointi

Nyt käsillä olevassa tapauksessa B on ostanut asianajotoimistolta palvelun hoitaa rikosasiaa, jossa B on ollut asianomistajana. Asiaa on hoitanut toimistossa luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja A. Asianajotoimistolla on ollut toiminnan vastuuvakuutus, josta nyt haetaan korvausta.

Asianajaja ja myös luvan saanut oikeudenkäyntiasiamies on velvollinen suorittamaan toimeksiannon asianmukaisella ammattitaidolla ja huolellisuudella. Mikäli asiamies ei täytä näitä velvollisuuksiaan asianmukaisesti, hän voi joutua vahingonkorvausvastuuseen päämiehelleen. Asiamiehen korvausvastuuseen päämiestään kohtaan sovelletaan sopimusperusteisen korvausvastuun periaatteita. Tämän vuoksi tuottamusarvioinnissa sovelletaan käännettyä todistustaakkaa. Asiamies voi joutua korvausvastuuseen päämiestään kohtaan, jos hän rikkoo sellaista velvollisuutta, jonka noudattamiseen hänen on toimeksiantosopimuksen tekemisellä katsottava sitoutuneen päämiestään kohtaan.

Lähtökohtana asiamiehen tuottamuksen arvioinnissa on objektiivisesti arvioitu huolellisen keskivertoasianajajan vaatimustaso. Vastuuta arvioitaessa otetaan huomioon se, että kyseiseen toimintaan liittyy erityisen oikeudellisen asiantuntemuksen vaatimus sekä päämiehen oikeus luottaa asianajajan ammattitaitoon. Asianajajan ja asiamiehen toimimisvelvollisuuksiin päämiestä kohtaan kuuluu aktiivinen ja oma-aloitteinen selonottovelvollisuus sekä velvollisuus neuvoa ja opastaa päämiestään tämän edun mukaiseen sekä oikeaan ja lailliseen menettelyyn. 

Vakuutuslautakunta toteaa tapauksessa olevan riidatonta, että A on B:tä avustaessaan laiminlyönyt valittaa käräjäoikeuden tuomioista siltä osin, kun kyse on ollut B:n vaatimista kärsimyskorvauksista. A on omassa selvityksessään kertonut, että hän oli siinä uskossa, että B:n olisi ollut mahdollista yhtyä syyttäjän valitukseen ilman kuluriskiä.  A on myös tiedustellut syyttäjältä erikseen tämän aikomuksista valituksen suhteen. A kertoo olleensa melko kokematon avustaessaan B:tä rikosasiassa. Siinä vaiheessa, kun A ymmärsi, että B:n täytyy valittaa erikseen vahingonkorvausvaatimuksestaan, oli valituksen määräaika jo kulunut loppuun.

Vakuutusyhtiö katsoi päätöksessään A:n toiminnan olleen sillä tavoin törkeän huolimatonta, ettei korvausta asianajajan vastuuvakuutuksesta voida suorittaa. Näkemyksensä tueksi yhtiö viittaa muun muassa KKO:n tuomioon 1997:103 sekä Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön. 

Ratkaisussaan 1997:103 korkein oikeus toteaa, että törkeä tuottamus sekä rajanveto esimerkiksi tuottamuksen ja törkeän tuottamuksen välillä eivät ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Rajanveto edes vakuutussopimuslain eri säännöksiä sovellettaessa ei välttämättä määräydy samojen perusteiden mukaan. Korkeimman oikeuden mukaan vastuuvakuutuksen tarkoitus ammatinharjoittajan virheellään aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa vaatii siten, että törkeän huolimattomana pidetään vain tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa ammatinharjoittajassa selvää piittaamattomuutta menettelyssään.

Vahingonkorvausoikeudessa on huolimattomuutta pidetty törkeänä puolestaan tilanteissa, joissa toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. Törkeän huolimattomuuden onkin katsottu olevan lähellä tahallisuutta.

Asianajotoimiston ja sen lukuun toimivien lakimiesten toiminnan tulee vastata hyvää asianajotapaa koskevia ohjeita, joiden mukaan asianajajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti, täsmällisesti ja tarpeellisella joutuisuudella. Ohjeen mukaan asianajaja ei saa ottaa tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa tai jos hän ei muulla tavoin kykene huolehtimaan tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta. Edelleen ohjeen mukaan asianajaja on velvollinen luopumaan tehtävästä, jos laillinen este tai siihen verrattava pakottava syy estää tehtävän täyttämisen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että prosessuaalisten muutoksenhakunormien tunteminen on olennainen ja merkittävä osa niin asianajan kuin lupalakimiehenkin osaamisaluetta. A:n tietämättömyyttä on näin ollen pidettävä vakavana puutteena oikeudenkäynnissä avustavan lupalakimiehen ammattitaidossa. Lautakunta katsoo kuitenkin, että huolimatta siitä, että kyseessä on merkittävä virhe, ei A:n menettelyn voida katsoa osoittavan sellaista häikäilemättömyyttä tai ilmeistä piittaamattomuutta, että sitä olisi pidettävä törkeän huolimattomana.

Korvauksen määrä

Korvausvastuun syntyminen edellyttää syy-yhteyttä asianajajan virheellisen toiminnan ja päämiehelle aiheutuneen vahingon välillä. Kun on kyseessä tilanne, jossa valitusta ei ole tehty ajoissa, minkä vuoksi asiaa ei ole saatu ylemmän oikeusasteen ratkaistavaksi kärsimyskorvausvaatimuksen osalta, joudutaan vertaamaan lainvoimaiseksi jäänyttä päätöstä siihen lopputulokseen, joka olisi todennäköisesti saatu, mikäli valitus olisi tehty määräajassa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa syyttäjä on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeudelle. Hovioikeus katsoi tuomiossaan vastaajan syyllistyneeksi syytteen mukaiseen tekoon, eli törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näin ollen lautakunnan arvioitavana on se, minkä suuruisen kärsimyskorvauksen hovioikeus olisi B:n hyväksi määrännyt, mikäli A olisi valittanut myös vaadituista korvauksista. B:n alkuperäinen vaatimus käräjäoikeudessa oli 15.000 euroa. Vastaaja oli myöntänyt määrän osalta 3.500 euroa.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella ja etenkin hovioikeuden tuomion perusteluiden valossa Vakuutuslautakunta katsoo, että korvauksia olisi todennäköisesti tuomittu yli vastaajan myöntämän 3.500 euroa. Lautakunta viittaa myös henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksien kohtiin 78.2 § ja 78.3 §, ja toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa B on ollut rikoksen tapahtumisaikaan 13-vuotias ja B:lle ennestään tuntematon vastaaja 29-vuotias. Vastaaja ja B ovat olleet kerran sukupuoliyhteydessä, mutta vastaaja on myös teon jälkeen ollut yhteydessä B:hen, mikä on lisännyt hänen ahdistustaan. Teon tapahtumisolosuhteet ovat lautakunnan näkemyksen mukaan myös olleet poikkeukselliset ottaen huomioon tapahtumapaikan ja sen että vastaaja on kuljettanut B:n pois hänen kotinsa ja koulunsa läheisyydestä. Edellä selostettu huomioiden lautakunta katsoo, että henkisestä kärsimyksestä maksettava korvaus olisi vastannut kohdan 78.2 § mukaista keskikorvausmäärää kohdan asteikon ollessa 3.500 – 10.000 euroa. Vakuutuslautakunta katsoo A:n laiminlyönnistä johtuvan B:n jäämättä saaneen kärsimyskorvauksen määräksi 7.000 euroa.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan A:n aiheuttaman vahingon asianajotoimiston vastuuvakuutuksesta. Korvauksen määräksi Vakuutuslautakunta on arvioinut 7.000 euroa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

 

Jäsenet:

Korpiola

Rantala

Rusanen

Toimi

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia