Haku

VKL 156/12

Tulosta

Asianumero: VKL 156/12 (2013)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 30.01.2013

Lakipykälät: 58

Korvattavan rakennusvahingon määrä Korvaussäännökset ja alivakuutusta koskevat määräykset Jälleenhankinta-arvo ja päivänarvo Todistelu ja selvitykset

Tapahtumatiedot

A:n kuolinpesän vuonna 1964 rakennetussa yksikerroksisessa puurakenteisessa omakotitalossa (bruttopinta-ala 97 m²) todettiin putkivuoto alapohjassa sijaitsevassa käyttövesiputkessa. Vuotopaikka paikallistettiin 18.8.2011 tehdyssä kartoituksessa.

Kotivakuutussopimusta koskevan vakuutuskirjan (päiväys 10.4.2011, vakuutuskausi 1.6.2011–31.5.2012) mukaan omaisuus on vakuutettu niin sanotusta täydestä arvosta, ellei enimmäiskorvausta tai vakuutusmäärää ole erikseen ilmoitettu. Esinevakuutuksen kohteen ”Asuinrakennus” kohdalle on vakuuskirjaan merkitty 49 239 euron vakuutusmäärä. Vakuutuskirjan mukaan vakuutusmäärä perustuu asiakkaan arvioon omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vakuutuksentekohetkellä. Vakuutusmäärän tulee vakuutuskirjassa todetun mukaan vastata mahdollisimman hyvin omaisuuden todellista arvoa.

Asuinrakennuksen vakuutus sisälsi muun ohella vuotovahinko- ja LVI-osat. Siinä oli 260 euron omavastuuosuus.

 

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksessään vuotovahingon olevan vakuutuksesta korvattava. Koska rakennuk­sen päivänarvo on alle 50 prosenttia rakennuksen jälleenhankinta-arvosta, myös korvaus vahingosta on päivänarvokorvaus. L Oy:n korjauskustannuksista tekemä arvio on 31 365 euroa. Kyseinen arvio ei sisällä putkitöitä.

Päätöksen merkintöjen mukaan rakennuksen vakuutusmäärä on 49 239 euroa ja sen bruttoala on 97 m². Rakennuksen arvioitu jälleenhankinta-arvo on 97 m² x 1 300 euroa/ m² eli 126 100 euroa. Päivänarvoprosentti eli vakuutusmäärä jaettuna jälleenhankinta-arvolla on 39,05 prosenttia. Rakennuksen päivänarvo on alle 50 prosenttia rakennuksen jälleenhankinta-arvosta, jolloin korvaus on päivänarvoperusteinen. Se on 39,05 prosenttia vahingon määrästä eli 12 248 euroa.

Vaihtoehtoinen laskentatapa vahinkoprosentin mukaan olisi korjauskustannusten suhde rakennuksen jälleenhankinta-arvoon. Tämä olisi 24,873 prosenttia.

Korvaus tämän prosenttiosuuden mukaan 49 239 euron vakuutusmäärästä olisi 12 247 euroa.

Putkiston korjauksesta ei jää korvattavaa, koska putkistojen korjaus- ja jälleen­hankintakustannuksista tehdään prosentin vuotuinen ikävähennys toisesta käyttövuodesta alkaen. Ikävähennys on 100 prosenttia.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvausratkaisuaan uudelleenkäsittelypyynnön jälkeen annetussa toisessa päätöksessä. Se huomautti, että 47 vuotta vanhan rakennuksen, jolle on tehty ainoastaan välttämättömät huoltokorjaukset, päivänarvoprosentti on lähellä 30 prosenttia. Rakennuksen päivänarvoprosentti ei muutu, vaikka arviot jälleenhankinta-arvosta muuttuisivat. Sen kunto pysyy samana.

Uuden päätöksen mukaan talon jälleenhankinta-arvo on arvioitu Haahtela-kehitys Oy:n arviointiohjeen mukaan. Arviointiohje antaa vahinkopaikkakunnalla sijaitsevalle omakotitalolle rakennuskustannukseksi toukokuussa 1 456 euroa/brm². Sen mukaisesti jälleenhankinta-arvoksi muodostuisi 141 200 euroa. Vakuutusyhtiön mukaan se on kohtuussyistä käyttänyt laskelmassa hintaa 1 300 euroa/brm². Kysymyksessä ei ole puuelementtitalo. Yhtiön mukaan jälleenhankinta-arvon määrällä olisi merkitystä vain siinä tapauksessa, että talon arvo määritettäisiin jälleenhankinta-arvon mukaan.

 

Valitus

Kuolinpesän valituksessa esitetään ensisijaisesti, että vuotovahingon kustannukset tulee korvata vakuutusehtojen kohdan 8.3.2 mukaan täysimääräisesti. Tois­sijaisesti valituksessa esitetään, että jos vakuutusyhtiön käyttämä korvauksen määrittämisperuste katsotaan oikeaksi, vahingoittuneen rakennuksen jälleenhankinta-arvoksi katsottaisiin 92 000 euroa, jolloin vakuutusyhtiön tulee korvata 53,5 prosentin osuus vahingon korjauskustannuksista eli 16 758 euroa.

Vakuutusyhtiö on hyväksynyt vakuutuskirjaan merkityn 49 239 euron vakuutusmäärän myös vakuutusehtojen mukaiseksi päivänarvoksi. Vakuutusehtojen kohdan 8.3.1 mukaan omaisuuden arvoksi katsotaan jälleenhankinta-arvo, ellei muuta ole sovittu ja merkitty vakuutuskirjaan. Päivänarvon mukainen korvausperuste, jota vakuutusyhtiö on soveltanut päätöksessään, tulee ehtokohdan mukaan kysymykseen, kun päivänarvo on vähemmän kuin 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.

Kuolinpesä on teettänyt rakennuksesta arvion kohteen paikkakunnalla toimivan P Oy:n rakennuspäälliköllä K:lla, jonka mukaan vastaavan rakennuksen jälleenhankinta-arvo on enintään 92 150 euroa. Kuolinpesä katsoo myös, että rakennuksen käypä ja päivänarvo ovat vakuutusmäärän suuruiset eli 49 239 euroa. Tämä merkitsee, että päivänarvo on 53,5 prosenttia jälleenhankinta- arvosta, jolloin korvaus on maksettava vakuutusehtojen 8.3.2 kohdan mukaan jälleenhankinta-arvoperusteisesti. Vakuutusehtojen kohdan 8.3.2 kohdan nojalla vahingon korjauskustannukset on korvattava täysimääräisesti omavastuulla vähennettynä. Kyseisen kohdan toisessa kappaleessa todetaan yksiselitteisen selkeästi, että jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, ja kolmannessa kappaleessa yhtä selkeästi, että korvauksen määrä jälleenhankinta-arvon mukaan on korjauskustannukset omavastuulla vähennettynä.

Tapauksessa on kiistatonta, että rakennus voidaan korjata, eli kohdan 8.3.2 ensimmäinen edellytys täyttyy. Kun rakennuksen jälleenhankinta-arvona käytetään hakijan esittämää, todelliseen katselmukseen ja paikallistuntemukseen perustuvan lausunnon mukaista arvoa (92 150 euroa), on rakennuksen päivänarvo edellä mainituin tavoin yli puolet jälleenhankinta-arvosta, jolloin vakuutusehtojen 8.3.1 kohdan toisen kappaleen mukaan korvauksen määräytyminen päivänarvon mukaan väistyy ja sovelletaan kohdan 8.3.2 mukaisesti jälleenhankinta-arvoperustetta. Eli korvauksen määrä on korjauskustannukset omavastuulla vähennettynä. Kyseisessä kohdasta tai muualtakaan vakuutusehdoista ei alivakuutusta lukuun ottamatta löydy mitään, mikä kumoaisi kohdan 8.3.2 mukaisen korvausperusteen ja -määrän. Tapauksessa ei voi olla kysymys alivakuutuksesta.

Kuolinpesä katsoo, että sen esittämä arvio on olennaisesti luotettavampi peruste jälleenhankinta-arvon määrittämiselle kuin vakuutusyhtiön käyttämä Haahtela-kehitys Oy:n arviointiohje, joka on yleisluontoinen ja sisältää huomattavan turvakertoimen todellisuudessa kilpailutuksen ja neuvottelujen perusteella toteutuvaan hintaan verrattuna. K:n arvio perustuu kohteen katselmukseen sekä hänen pitkäaikaiseen tuntemukseensa ja kokemukseensa rakentamisesta nimenomaan talon sijaintipaikkakunnan alueella. Lisäksi on huomattava, että vakuutusyhtiö on virheellisesti arvioinut rakennuksen olevan paikalla rakennettu ja käyttänyt siten lähtökohtaisesti korkeampaa kustannustasoa kuin K:n arviossa, joka perustuu siihen, että vakuutuksen kohteena oleva rakennus on elementtirakenteinen. Tämä talon tyyppi ilmenee valituksen liitteestä.

Vakuutusyhtiö ei ole vedonnut alivakuutukseen. Alivakuutusperuste ei voikaan tulla kyseeseen, koska vakuutusmäärä perustuu vakuutuskirjan mukaisesti hakijan arvioon omaisuuden arvosta vakuutuksen tekohetkellä. Vakuutussopimuksen alkamispäivän ollessa 1.6.1998 on vakuutusmäärää pidettävä senhetkiseen rakennuksen jälleenhankinta-arvoon nähden oikeana, ja alivakuutusta koskevassa vakuutusehtojen kohdassa 12.2 puhutaan omaisuuden ”todellisesta arvosta". Tämä tarkoittaa omaisuuden käypää arvoa, joka vastaa vakuutusmäärää ja jonka vakuutusyhtiö myös on hyväksynyt päivänarvon määräiseksi.

Jos vakuutusyhtiön käyttämä osakorvausperiaate katsotaan oikeaksi, on kor­vauksen määrä joka tapauksessa liian alhainen. Vakuutusyhtiön tulisi tällaisessa tilanteessa korvata rakennuksen vakuutusmäärän ja todellisen jälleenhankinta-arvon mukainen suhde vahingon korjauskustannuksista eli 53,43 prosenttia x 31 365 euroa, yhteensä 16 758 euroa.

 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö selvittää vastineessaan antamaansa korvausratkaisua ja kertoo, että nykyarvoprosentti ei muodostu vakuutusmäärän ja jälleen­hankinta-arvon välisestä suhteesta. Nykyarvopro­senttiin ei vaikuta rakennuksen jälleenhankinta-arvo. Nykyarvoprosentti määritellään rakennuksen kunnon mukaan. Arviossa otetaan huomioon, mitä rakennus on arvossa menettänyt iän, käytön tai käyttökelpoisuuden alenemisen johdosta. Näi­den tekijöiden perusteella korvaus maksetaan joko uudishinnan tai nykyhinnan mukaan. Täysarvovakuutus ei tarkoita, että vanhasta vahingoittuneesta omaisuudesta saa uuden hinnan mukaisen korvauksen.

Jälleenhankinta-arvolla olisi tässä tapauksessa merkitystä ainoastaan siinä ta­pa­uksessa, että rakennuksen nykyarvoprosentin katsottaisiin olevan yli 50 prosenttia. Lo­pulliseen korvaukseen tämäkään ei vaikuttaisi. Kyseessä olisi alivakuutus ja kor­vauksen määrä olisi vakuutusmäärän (49 239 euroa) suhde vakuutusarvoon (126 100 euroa) kerrottuna vahingon määrällä (31 365 euroa). Myös näin laskettuna korvauksen määräksi muodostuisi 12 248 euroa.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 58 §:n (Alivakuutus) mukaan omaisuus tai etuus on alivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa pienempi.

Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan alivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vahingon määräisenä, kuitenkin enintään vakuutusmäärän mukaisena.

Vakuutusehdot

8. Korvaussäännökset

8.1 Omaisuuden arvo

Vahinkotapahtuman sattuessa määritetään omaisuuden arvo. Vahingon määrä lasketaan vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaisesti.

Omaisuuden arvo määritellään joko jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon mukaan.

Jälleenhankinta-arvo

Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen tarvittavaa rahamäärää.

Päivänarvo

Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään, mitä omaisuus on arvossa menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden alene­misen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Päivänarvoa määritettäessä otetaan huomioon myös omai­suuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden, kuten harjoitetun elinkei­notoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi. Paikkakunnan muuttuneita olosuhteita ei kuitenkaan oteta huomioon rakennuksen päivänarvoa määritettäessä, kun se korjataan entiselleen tai tuhoutuneen rakennuksen tilalle rakennetaan uusi rakennus samalle tontille.

8.3 Vahingon arviointi ja korvauksen laskeminen

8.3.1 Omaisuuden ja vahingon määrän arvioiminen

Omaisuuden, vahingon ja korvauksen määrän arvioimisen perusteena on omaisuuden vakuutusarvo.

Omaisuuden arvo on sen jällenhankinta-arvo, ellei vakuu­tusehdoissa ole muuta mainittu tai muuta ole sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan. Omaisuuden arvo määritellään joko jälleenhankinta-arvon tai päivänar­von mukaan. Kun omaisuuden päivänarvo on alle 50 % jälleenhankinta-arvosta, omaisuus korvataan kuitenkin päivänarvosta.

8.3.2 Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus

Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään jäännösarvo.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset.

Korvauksen määrä jälleenhankinta-arvon mukaan on va­hingon määrä vähennettynä omavastuulla. Jos jälleenhan­kitun tai korjatun omaisuuden arvo on vahingoittuneen omaisuuden jälleenhankinta-arvoa suurempi, ei ylimene­vää osaa oteta huomioon korvausta laskettaessa.

8.3.3 Päivänarvon mukainen korvaus

Vahingon määrä päivänarvon mukaan saadaan laskemalla jälleenhankinta-arvon mukaisesta vahingosta niin suuri osa kuin päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välinen suhde osoittaa.

Korvauksen määrä päivänarvon mukaan on va­hingon määrä vähennettynä omavastuulla.

8.4 Muita korvaukseen liittyviä säännöksiä

Alivakuutus

Jos omaisuus on vakuutettu tietystä vakuutusmäärästä, korvaus maksetaan vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon suhteessa noudattaen yleisten sopimusehtojen kohdan 12.2 säännöksiä.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 12.2 Alivakuutus (VSL 58 §) mukaan omaisuus tai etuus on alivakuutettu, jos vakuutussopimuk­seen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa pienempi.

Vakuutusyhtiö korvaa alivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa. Jos kuitenkin vakuu­tusmäärä olennaisesti perustuu vakuutusyhtiön tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus suoritetaan vahingon määräise­nä, kuitenkin enintään vakuutusmäärän mukaisena.

Ratkaisu

Tapauksessa on riitaa vuotovahingon perusteella maksettavasta vakuutuskor­vauksesta. Osapuolten mukaan vahingon määrä on 31 365 euroa. Vakuutuslautakunta pitää asiaa arvioidessaan tätä summaa riidattomana. Kohteen vakuutusmäärä on vahinkohetkellä ollut 49 239 euroa.

Vakuutusyhtiön mukaan talon päivänarvo on alle 50 prosenttia talon jälleenhankinta-arvosta ja korvaus tulee laskea päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon suhteessa. Tämä suhde on yhtiön mukaan 39,05/100 ja korvattavan vahingon määrä on 12 248 euroa. Vakuutusyhtiö on myös huomauttanut, että mikäli nykyarvoprosentiksi katsottaisiin yli 50 prosenttia, muodostuisi 126 100 euron vakuutusarvolla tapauksessa alivakuutussuhde ja korvauksen määräksi jäisi sama summa.

Kuolinpesän valituksessa katsotaan, että talon jällenhankinta-arvo on sen hankkiman lausunnon mukaisesti 92 000 euroa. Sen mukaan korvaus tulee suorittaa täysimääräisesti eikä tapauksessa muodostu alivakuutussuhdetta.

Vakuutusehtojen mukaan omaisuuden arvo määritetään lähtökohtaisesti jälleenhankinta-arvon perusteella. Ehtojen mukaan poikkeusten tulee ilmetä vakuutusehdoista tai vakuutuskirjasta. Silloin kun omaisuuden päivänarvo on alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, omaisuus korvataan ehtojen mukaan päivänarvosta. Tässä tapauksessa on kysymys vuonna 1964 rakennetusta omakotitalosta, joka selvityksen perusteella on ollut asumiskäytössä. Vakuutuslautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, että talossa olisi ilmennyt nyt tarkasteltavan vahingon ohella muita vaurioita tai käyttökelpoisuuden alentumista merkittävästi aiheuttavia seikkoja. Lautakunta ei sille esitetyn selvityksen perusteella ole voinut todeta, että talon päivänarvo olisi ollut alle 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta. Tämän takia vahingon määrä tulee tapauksessa laskea ehtokohdan 8.3.2 mukaisesti jälleenhankinta-arvon perusteella.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993 s. 60–61) mukaan omaisuuden oikea arvo määritellään vakuutustapahtuman aikaisten olosuhteiden mukaan ja ottaen huomioon vakuutussopimuksen korvausperusteet. Esitöiden mukaan oikea arvo voi olla korvausperusteista riippuen jälleenhankinta-arvo, päivänarvo tai muu käypä arvo.

Yleisten sopimusehtojen mukaan omaisuus tai etuus on alivakuutettu, jos vakuutussopimuk­seen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa pienempi. Vakuutusyhtiö korvaa yleisten sopimusehtojen mukaan alivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa.

Omaisuuden arvo määritetään ehtojen mukaan lähtökohtaisesti jällenhankinta-arvon mukaan ja jälleenhankinta-arvo on tässä tapauksessa myös vakuutusehtojen mukaisena korvausperusteena. Vakuutuskirjassa on nimenomaisesti todettu, että vakuutusmäärä on asiakkaan arvio omaisuuden jälleenhankinta-arvosta. Nämä seikat huomioiden vakuutusarvo eli omaisuuden todellinen arvo määritellään tämän vahingon kohdalla jälleenhankinta-arvon mukaan. Vakuutuslautakunta huomauttaa lisäksi, että vastuu vakuutusmäärän riittävyydestä vakuutuksen voimassaoloaikana on vakuutuksenottajalla.

Kysymyksessä on asiakirjojen perusteella levyrakenteinen valmistalo. Valokuvien perusteella talon pinnoitteet ja ratkaisut ovat vaatimattomia ja tavanomaisia. Lautakunta pitää taloa rakenteiden osalta edulliseen hintaryhmään kuuluvana. Näiden seikkojen ja osapuolten esittämän hintaselvityksen perusteella lautakunta pitää talon jälleenhankinta-arvona tätä vahinkoa arvioidessaan 110 000 euroa. Talon vakuutusmäärän ollessa 49 239 euroa muodostuu tapauksessa alivakuutus suhteessa 45/100. Vakuutusyhtiö voi huomioida sen korvausta suorittaessaan, jolloin korvattavan rakennusvahingon määräksi omavastuuvähennys huomioiden jää 13 854, 25 euroa. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan 1 866,25 euron lisäkorvauksen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia