Tapahtumatiedot

A (s. 1958) oli vuosina 1982–2015 eläkesäätiöön kuuluvien työnantajien palveluksessa. Hänen eläkepalkkansa työeläkelakien mukaisesta työsuhteesta X:n toimitusjohtajana vuosilta 1993–2009 oli 8 767,33 euroa. A siirtyi vuonna 2009 X:n palveluksesta Y:n palvelukseen. Työsuhde Y:hyn päättyi vuonna 30.6.2015. A:n eläkepalkka työsuhteesta Y:hyn oli 6 457,08 euroa.

A:lle myönnettiin lisäeläketurvan mukainen vanhuuseläke varhennettuna 1.7.2015 alkaen. Eläkesäätiön mukaan sen sääntöjen nojalla eläkkeen perustana oleva eläkepalkka lasketaan viimeisen työsuhteen eläkepalkan perusteella työntekijän eläkelain 31.12.2004 voimassa olleiden säännösten mukaan. A:n eläkkeen perustana oleva palkka on eläkepalkka työsuhteesta Y:hyn. Hänen lisäeläkkeensä määräksi tuli sen perusteella 2 409,59 euroa kuukaudessa.

A pyysi eläkesäätiön käsittelemään asian uudelleen. Hän huomautti vuosiansioidensa tippuneen jopa 40 prosenttia hänen jäätyään pois X:n palveluksesta. Siirtyminen X:n palveluksesta Y:n palvelukseen ei uudelleenkäsittelypyynnön mukaan johtunut liikkeenluovutuksesta, vaan A:han kohdistuneesta painostuksesta. A:n mukaan hän joutui erään toimihenkilön ajojahdin kohteeksi. Hän huomauttaa, että työnantajien maksamat eläkemaksut ovat perustuneet hänen palkkaansa, ja pyytää huomioimaan eläkepalkkaa laskettaessa hänen ansionsa pidemmältä ajalta.

Eläkesäätiön päätöksen mukaan työntekijäin eläkelain säännöksissä oli mahdollisuus eläkepalkan harkinnanvaraiseen tarkistamiseen. Sen mukaan eläkepalkkaa voidaan korottaa harkinnanvaraisesti, jos työntekijän palkka on jäänyt vakiintunutta palkkaa pienemmäksi työsuhteen aikana sattuneen jonkin poikkeuksellisen syyn vuoksi ja tällä seikalla on merkittävä vaikutus kokonaiseläkkeeseen. Merkittävällä vaikutuksella tarkoitetaan vähintään 20 prosentin suuruista vaikutusta. Poikkeuksellisena syynä pidetään yleensä sairautta, lomautusta tai muuta seikkaa, joka ei johdu työntekijän omasta päätöksestä. Muuta kohtuullistamisäännöstä eläkkeen määräytymiseen eläkesäätiön säännöissä ei ole. Eläkesäätiön mukaan A:n tapauksessa ei ole esitetty sellaista poikkeuksellista syytä, jonka perusteella eläkepalkka voitaisiin laskea muun kuin viimeisen työsuhteen ansioiden perusteella.

Asiakkaan valitus

A esittää valituksessaan, että hänen eläkepalkkaansa laskettaessa käytettäisiin viimeisten kymmenen vuoden ansioita tai eläkepalkkaa tarkistettaisiin harkinnanvaraisesti. Nyt eläkepalkkaa laskettaessa on käytetty vain Y:n maksamaa palkkaa, ei viimeisten kymmenen vuoden keskiansiota, kuten olisi tehty, jos työnantaja olisi säilynyt samana. Hän ei pidä tätä oikeudenmukaisena ja huomauttaa, että kysymyksessä ovat olleet saman yhtiöryhmän työnantajat. Hänen ansionsa ovat alentuneet poikkeuksellisesta syystä yli 20 prosentilla. A:n mukaan hän ei siirtynyt X:n palveluksesta omasta päätöksestään. A viittaa siirtymisen taustojen osalta eläkesäätiöön toimitettuun lausuntoon, jonka on antanut työnantajaryhmässä toimiva johtaja.

Vakuutuslaitoksen vastine

Eläkesäätiö toistaa vastineessaan aikaisemmin esittämäänsä. Eläkepalkan harkinnanvaraista tarkistamista arvioitaessa poikkeuksellisena syynä pidetään yleensä sairautta, lomautusta tai muuta seikkaa, joka ei johdu työntekijän omasta päätöksestä. Saadun selvityksen perusteella A:n siirtymisen Y:n palvelukseen ei voida katsoa johtuneen sellaisesta poikkeuksellista syystä kuin mitä harkinnanvaraisen eläkepalkan soveltamisen edellytyksenä on. Kysymys ei myöskään ole ollut mistään sellaisesta syystä, jonka perusteella työsuhteen voitaisiin katsoa jatkuneen yhdenjakoisena, kuten esimerkiksi liikkeenluovutuksesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys ensivaiheessa siitä, miten A:n eläkepalkka tulee laskea eläkesäätiön sääntöjen mukaan, ja toissijaisesti siitä, onko A:n tapauksessa käsillä tilanne, jossa on perusteita A:n eläkepalkan harkinnanvaraiselle tarkistamiselle.

Sovellettavat lainkohdat ja eläkesäätiön säännöt

Vuonna 2004 voimassa olleen työntekijäin eläkelain 2.1–2 §:n mukaan työsuhteen ei katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta.

Työsuhteen katsotaan tätä lakia sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista --.

Vuonna 2004 voimassa olleen työntekijäin eläkelain 7d.1 §:n mukaan, jos työntekijän tai edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että eläkepalkka on työntekijän tai edunjättäjän tämän lain alaisessa työsuhteessa jonkin enintään kymmenen vuotta ennen eläketapahtumaa ilmaantuneen poikkeuksellisen syyn vuoksi alempi kuin hänen 9 §:n mukaisesti tarkistettu eläkepalkkansa samassa työsuhteessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa palkkaa voitiin pitää vakiintuneena, ja jos tällä seikalla on vähintään 20 prosentin vaikutus kokonaiseläketurvaan pidetään työsuhteen eläkepalkkana sitä keskimääräistä työansiota, joka työntekijällä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt.

Eläkesäätiön sääntöjen kohdan 11 §:n (Eläkepalkka) mukaan:

1 Eläkkeen perusteena olevalla palkalla (jäljempänä eläkepalkka) tarkoitetaan samaan työsuhteeseen perustuvaa 31.12.2006 saakka voimassa olleen TEL:n mukaista eläkepalkkaa. Eläkepalkka lasketaan TEL:n 31.12.2004 voimassa olleiden säännösten mukaan. Jos työntekijä on ollut useammassa kuin yhdessä työsuhteessa työnantajaan, eläkepalkkana käytetään viimeisen työsuhteen edellä tarkoitetulla tavalla laskettua TEL:n mukaista eläkepalkkaa. Jos eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalla työntekijällä on ollut peräkkäisiä työsuhteita säätiöön kuuluviin työnantajiin, eläkepalkka määräytyy viimeisen työsuhteen perusteella.

2 Jos työntekijä on viimeisen työsuhteensa aikana ollut TyEL 16 §:n tai TyELVPL 27 §:n mukaisella osa-aikaeläkkeellä, eläkepalkka lasketaan 1 momentista poiketen kertomalla viimeisen työsuhteen kustakin työsuhdejaksosta laskettu ja näiden sääntöjen 27 §:n mukaisesti tarkistettu.

3 Jos työntekijän palkkataso vähintään kolme vuotta jatkuneessa työsuhteessa muutoin kuin tilapäisesti alenee vähintään yhdellä neljänneksellä tai nousee vähintään yhdellä kolmanneksella muun kuin työkyvyttömyyden tai osa-aikaeläkkeen vuoksi eikä työajan muutosta ole tarkoitettu tilapäiseksi, katsotaan työntekijän työskentelevän uudessa työsuhteessa. Eläkepalkka lasketaan 11 §:n 2 momentin mukaisesti.

[4] Jos viimeisessä työsuhteessa on tehty TEL:n 31.12.2004 voimassa olleen 2 §:n 5 momentin mukainen automaattinen katkaisu, työsuhteen katsotaan kuitenkin jatkuneen yhdenjaksoisesti määriteltäessä tämän pykälän tarkoittamaa eläkepalkkaa.

Asian arviointi

Työntekijän oikeus saada lisäeläkettä eläkesäätiöstä perustuu aina eläkesäätiön sääntöihin. A:n työnantajat ovat järjestäneet eläkesäätiön kautta työntekijöilleen lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamaa laajempia eläke-etuja eli täydennyttäneet työntekijöidensä lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa.

Eläkesäätiön sääntöjen mukaan eläkepalkka lasketaan TEL:n 31.12.2004 voimassa olleiden säännösten mukaan. Jos eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvalla työntekijällä on ollut peräkkäisiä työsuhteita säätiöön kuuluviin työnantajiin, eläkepalkka määräytyy sääntöjen mukaan viimeisen työsuhteen perusteella.

A:lla on ollut eläkesäätiöön kuuluviin työnantajiin useita eläkelakien mukaisia työsuhteita, joista viimeinen on ollut Y:hyn vuosina 2009–2015. Työsuhteessa X:ään 1993–2009 on ollut kysymys eri työsuhteesta kuin A:n viimeisessä työsuhteessa 2009–2015.

Eläkesäätiö on toiminut sääntöjen mukaisesti laskiessaan A:n eläkepalkan siten, että se määräytyy pelkästään A:lla Y:hyn vuosina 2009–2015 olleen työsuhteen perusteella. Laskettaessa eläkepalkkaa eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti ei sitä A:n tapauksessa voida laskea palvelussuhteen päättymistä edeltäneiden kymmenen vuoden ansioista.

Työntekijäin eläkelain vuonna 2004 voimassa olleiden säännösten mukaan, mikäli eläkepalkka on työntekijän työsuhteessa ennen eläketapahtumaa ilmaantuneen poikkeuksellisen syyn vuoksi alempi kuin hänen eläkepalkkansa samassa työsuhteessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista, pidetään työsuhteen eläkepalkkana sitä keskimääräistä työansiota, joka työntekijällä olisi ollut ilman poikkeuksellista syytä. Lisäksi edellytetään, että aikaisempaa palkkaa voitiin pitää vakiintuneena, ja että poikkeuksellisella syyllä on 20 prosentin vaikutus kokonaiseläketurvaan.

Eläkesäätiön mukaan poikkeuksellisena syynä pidetään yleensä sairautta, lomautusta tai muuta seikkaa, joka ei johdu työntekijän omasta päätöksestä. Eläkekäytännössä siirtyminen alempipalkkaiseen työhön ilman omaa aloitetta samassa työsuhteessa on voitu katsoa harkinnanvaraisen tarkistamisen mahdollistavaksi poikkeukselliseksi syyksi (VakO 7754/93 ja ELK 95/72).

Tässä tapauksessa A on siirtynyt alempipalkkaiseen tehtävään, kun hänen työsuhteensa on päättynyt. Vakuutuslautakunnalla on käytössään työnantajaryhmän johtajan antama selvitys niistä syistä, joiden takia A siirtyi Y:n palvelukseen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että eläkesäätiön sääntöihin perustuvaa eläkeoikeutta tarkasteltaessa siirtymistä työsuhteesta toiseen ei voida siirtymisen syystä riippumatta rinnastaa samassa työsuhteessa tapahtuneeseen poikkeukselliseen syyhyn. A:n työsuhteen päättymisestä johtuvaa palkan alentumista ei voida pitää harkinnanvaraisen eläkepalkan tarkistamisen mahdollistavana poikkeuksellisena syynä. Tämän takia Vakuutuslautakunta ei suosita muutos eläkesäätiön päätökseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta A:n eläkepalkan laskemisessa käytettyihin perusteisiin.                 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth
Kaitemo
Kummoinen
Niklander
Sibakov