Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan kuorma-auton sisäväliseinä oli rikkoutunut äkkijarrutuksessa 2.7.2013, kun kuorma oli irronnut kiinnityksestään ja päässyt liikkumaan. Vakuutusyhtiö on 3.10.2013 lähettämässään sähköpostiviestissä kieltäytynyt korvaamasta auton korjauskustannuksia autovakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on vedonnut kuorman aiheuttamia vahinkoja koskevaan rajoitusehtoon ja siihen, että vakuutusehtojen mukaista törmäysvahinkoa ei ollut sattunut.

Vakuutuksenottaja vaati vahingon korvaamista myös sillä perusteella, että hän oli jarruttamalla välttänyt törmäyksen edellä ajaneeseen henkilöautoon ja näin myös muuten todennäköiset henkilövahingot. Vakuutusyhtiön mukaan vahinko olisi kuitenkin voinut tulla korvattavaksi vain, jos se olisi syntynyt yhteentörmäyksen tai muun autoa ulkoisesti vahingoittaneen tapahtuman seurauksena. Vahinkoa ei voitu korvata myöskään vakuutussopimuslain mukaisena vahingon torjumisesta aiheutuneena kuluna, koska korvauskäytännössä jarruttamista oli pidetty normaalina liikennetilanteena.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on pyytänyt asiasta Vakuutuslautakunnan ratkaisua. Vakuutuksenottajan mielestä vakavan vahingon välttäminen ei voi olla peruste siitä seuranneen vahingon korvaamatta jättämiselle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on viitannut autovakuutuksen ehtojen kohtaan 22.1.1, kohtien 22.1.3 ja 22.7 rajoituksiin sekä yleisten sopimusehtojen kohtaan 6.2 ja vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:ään pelastamisvelvollisuudesta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei korvausratkaisua tule muuttaa.

Vakuutusehtojen mukaan kuorman aiheuttama vahinko olisi voinut tulla korvattavaksi vain, jos kuorman auton väliseinälle aiheuttama vaurio olisi syntynyt yhteentörmäyksen tai muun autoa ulkoisesti vahingoittaneen vahinkotapahtuman seurauksena. Tässä tapauksessa kuormasta aiheutunut vahinko ei ollut syntynyt tällaisen vahinkotapahtuman seurauksena. Ajoneuvon vahingoittumisen syy oli ollut kuorman irtoaminen koukuista ja siirtyminen. Vahinko ei ole ollut vakuutusehtojen mukaan vakuutusturvan piiriin kuuluva eikä sitä ole voitu korvata autovakuutuksen perusteella.

Pelastamisvelvollisuuden osalta vakuutusyhtiö on katsonut, että jarruttamista oli pidettävä normaalina liikennetilanteena, johon ajoneuvon kuljettajan oli tullut varautua sovittamalla ajoneuvon kulku ja nopeus sellaisiksi, että ajoneuvo oli mahdollista pysäyttää turvallisesti. Vakuutusyhtiö on viitannut myös Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön mm. asioissa VKL 30/01 ja VKL 684/03. Jarrutustilanteessa ei ollut kysymys sellaisesta poikkeuksellisesta toiminnasta, että kyse olisi ollut vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisesta välittömästi uhanneen vahingon torjuntatoimesta. Näin ollen vahinkoa ei voitu korvata myöskään vahingon torjuntakuluna.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi kyse siitä, oliko vakuutuksenottajan kuorma-auton sisäväliseinän rikkoutuminen autovakuutuksen vakuutusehtojen mukainen korvattava vahinko vai korvauspiirin ulkopuolelle rajoitettu kuorman aiheuttama vahinko. Toissijaisesti on arvioitava, tuleeko korjauskustannukset korvata vakuutussopimuslain mukaisina vahingon torjumisesta aiheutuneina pelastamiskustannuksina.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:ää vastaavat määräykset sisältyvät myös vakuutuksenottajan vakuutukseen sovellettavien 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden yleisten vakuutusehtojen kohtaan 6.2.

Asiaan sovellettavien autovakuutuksen 1.1.2013 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 22.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle tiellä suistumisesta tai kaatumisesta, tien sortumisesta, törmäyksestä tai muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.

Vakuutusehtojen kohdan 22.1.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuskohteen, sen osan tai lisälaitteen särkymistä tai vahingoittumista, joka ei ole tapahtunut kohdan 22.1.1 tai 22.1.2 mukaisen vahingon yhteydessä.

Vakuutusehtojen kohdan 22.7 mukaan muiden muassa vaunuvahinkovakuutuksesta ei korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat, alakohta 6, ajoneuvon kuormasta tai ajoneuvossa olleesta esineestä (esim. tupakka), henkilöstä tai eläimestä, ellei vahinko ole edellä kohdissa 22.1 - 22.5 mainittujen tapahtumien välitön seuraus.

Asian arviointi

1) Vahingon korvattavuus vakuutusehtojen nojalla

Vakuutuksenottajan asiassa antamien selvitysten mukaan kuorma-auton sisäväliseinä oli rikkoutunut 2.7.2013 äkkijarrutuksessa, jossa kuorma oli irronnut kiinnityksestään ja osunut väliseinään. Vakuutuksenottajan auto ei ole tilanteessa törmännyt edellä kulkeneeseen henkilöautoon tai muuhunkaan esteeseen. Näin ollen kysymyksessä ei ole ollut vakuutusehtojen kohdassa 22.1.1 vakuutuksesta korvattavaksi määritelty törmäysvahinko eikä muukaan ehtokohdassa mainittu autoa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta syystä ulkoapäin kohdannut vahinko. Vahinko on aiheutunut kuorman liikkumisesta, joten kysymyksessä on ollut ehtokohdassa 22.7.6 vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajattu kuormasta aiheutunut vahinko. Vahinko ei oikeuta korvaukseen autovakuutuksesta.

2) Vahingon korvattavuus pelastamiskustannuksena

Vakuutuksenottaja on vaatinut auton korjauskustannusten korvaamista myös sillä perusteella, että äkkijarrutuksella oli vältetty todennäköisesti vakavampiin seurauksiin johtanut törmäysvahinko. Tältä osin auton korjauskustannusten korvattavuutta on arvioitava vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:n pelastamisvelvollisuutta koskevien säännösten perusteella.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käsiteltävään asiaan soveltuvilta osin vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisessa pelastamisvelvollisuudessa olisi kyse välittömästi uhanneen autovakuutuksesta muutoin korvattavaksi tulleen törmäysvahingon torjumisesta. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:23 lausunut, oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on yleensä katsottu vakuutussopimuslain 32 §:ssä tarkoitetun tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä, joihin ryhtyminen ei johdu pelkästään yleisen huolellisuusvelvollisuuden noudattamisesta.

Lautakunta on noudattamassaan käytännössä todennut, että liikenteessä saattaa tyypillisesti esiintyä monenlaisia äkillisiä ja yllättäviä tilanteita, minkä vuoksi ajoneuvon kuljettajan on koko ajan oltava valmis pysäyttämään ajoneuvo tarvittaessa myös äkkijarrutuksella. Tieliikennelain 10 §:n 1 momentin mukaan etäisyys edellä kulkevaan ajoneuvoon on sovitettava sellaiseksi, ettei päälleajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottajan ajoneuvon kuljettajan tässä tapauksessa tekemä äkkijarrutus ole ollut sellainen erityinen toimenpide, että kyseessä olisi ollut vakuutussopimuslain 32 §:n mukainen välittömästi uhanneen vahingon torjuntatoimi.  Näin ollen vakuutuksenottajan auton korjauskustannukset eivät tule tälläkään perusteella vakuutusyhtiön korvattaviksi.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä lain ja vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Raulos, puheenjohtaja
Isokoski, sihteeri

Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Pesonen
Sjögren