Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja A Oy oli solminut 26.9.2009 B Oy:n kanssa agenttisopimuksen, joka koski A Oy:n oikeutta markkinoida ja myydä B Oy:n valmistamia tuotteita. Sopimuksessa oli sovittu muun muassa A Oy:n oikeudesta saada provisiota tekemistään kaupoista. Sopimus oli purettu 13.9.2010.
A Oy on vaatinut B Oy:tä suorittamaan erääntyneisiin laskuihin perustuneet saatavat lokakuussa 2010. Laskut ovat koskeneet myyntiprovisiota sekä korvausta messuihin osallistumisesta. B Oy on kiistänyt vaatimukset marraskuussa 2010.
A Oy on hakenut riitaan oikeusturvaetua oikeusturvavakuutuksestaan, joka on alkanut 1.12.2009.
Vakuutusyhtiön päätökset 30.5.2012 ja 10.9.2012
Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei A Oy:n asiaan ole voitu myöntää oikeusturvaetua, sillä vakuutuksen voimassaoloa koskevat edellytykset eivät olleet täyttyneet. Koska vakuutus oli ollut asian riitautuessa voimassa alle kaksi vuotta ja koska riidan peruste oli agenttisopimus, joka oli solmittu 26.9.2009, eli ennen vakuutuksen voimaantuloa, ei oikeusturvaetua A Oy:n asiaan voitu myöntää.
Valitus
A Oy on lausunut, ettei osapuolten välinen agenttisopimus tarkoittanut sitä, että kaikki yhteistyötä koskevat riidat olisivat perustuneet sopimukseen. Sopimuksen perusteella kumpikaan osapuoli ei ollut laskuttanut toiselta yhtään mitään. Sopimuksella oli sovittu A Oy:n mukaan ainoastaan niistä tilanteista, joissa toiselle osapuolelle oli syntynyt laskutusoikeus sekä siitä, mihin kaavaan laskutettavan suorituksen määrä perustui.
A Oy on edelleen lausunut, että sopimuksessa ei ollut suoraan sovittu tietyistä suorituksista tiettyinä ajankohtina, vaan laskutusoikeus ja sen sisältö olivat perustuneet aina joihinkin yhteistyön aikaisiin tapahtumiin. Sopimus ei ollut synnyttänyt itsessään velvoitteita, minkä vuoksi sopimus ei ollut se peruste, johon esitetyt vaatimukset olivat perustuneet.
A Oy:n mukaan vaatimusten tuli katsoa perustuvan yhteistyön aikaisiin tapahtumiin. Kyse ei ollut sopimuksen tulkinnasta, vaan siitä, oliko yhteistyön aikana tai erityisesti sen päättymiseen liittyen tapahtunut seikkoja, joiden nojalla toiselle olisi voinut syntyä sopimus- tai vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin perustuva oikeus korvauksiin tai muihin saataviin toiselta osapuolelta. Tässä tapauksessa A Oy:n vaatimukset olivat koskeneet myyntiprovisiota ja messuosallistumisen palautusta yhteistyön päättymisen aikoihin syyskuussa 2011, oikeastaan 2010. Agenttisopimuksessa ei ollut minkäänlaista ehtoa siitä, että A Oy:llä olisi oikeus vaadittuihin yksittäisiin provisioihin tai palautuksiin. Vaatimus oli perustunut siihen, että yhteistyön aikana oli tapahtunut myyntiä ja oli järjestetty messut. A Oy:n mukaan riidan perusteena olivat tapahtumat, jotka olivat sattuneet vakuutuksen voimassaolon aikana.
A Oy on lausunut myös, että vakuutusyhtiö ei ollut kiinnittänyt huomiota vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin ennen vakuutuksen solmimista eikä siten ollut täyttänyt vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. A Oy:n mukaan vakuutusyhtiö oli mahdollisesti toimittanut tarjouksen mukana vakuutusehdot sekä mahdollisesti kehottanut tutustumaan ehtoihin. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ollut millään muulla tavalla kiinnittänyt A Oy:n huomiota niin sanottuun kahden vuoden sääntöön, jonka nojalla oikeusturvaetu oli evätty. A Oy on katsonut, että kysymyksessä oleva niin sanottu kahden vuoden sääntö ei ole siksi tullut osaksi vakuutussopimusta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on katsonut vastineessaan, että riita-asia on perustunut olosuhteisiin ennen vakuutuksen voimaantuloa, minkä vuoksi vahinko ei ollut vakuutusehtojen mukaan korvattava. Vakuutusyhtiön mukaan riidan peruste oli 26.9.2009 solmittu agenttisopimus.
Vakuutusyhtiö on lausunut, että tapauksessa oli kysymys paitsi A Oy:n oikeudesta laskuttaa vastapuolta tietyistä myyntiprovisioista ja messuosallistumisen palautuksesta myös A Oy:n maksamatta jääneistä vuokrista, vastapuolelta tilaamista tuotteista, agenttisopimuksen kilpailukiellosta ja purkamisesta. Laskusaatavien maksamattomuutta oli puolin ja toisin perusteltu vastasaatavilla ja kuittaamisella sekä sillä, etteivät saatavat olleet perustuneet osapuolten välillä solmittuun agenttisopimukseen. Molemmat osapuolet olivat kirjeissään referoineet agenttisopimusta ja perustelleet kantaansa sopimuksen sanamuodoilla.
Mitä sitten tuli väitteeseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä, vakuutusyhtiö on ensisijaisesti katsonut, että se oli ennenaikainen, sillä väitettä ei ollut esitetty vakuutusyhtiölle ennen ratkaisupyynnön tiedoksisaamista. Väitettä ei siten tulisi lainkaan käsitellä Vakuutuslautakunnassa. Vakuutusyhtiö on toissijaisesti lausunut, ettei vakuutuksen myyntitilanteessa ollut tapahtunut sellaista virhettä, jonka perusteella vahinko tulisi vakuutussopimuslain nojalla korvata vakuutusehdosta riippumatta.
Vakuutusyhtiön mukaan yritysvakuutuksen tehnyt vakuutusyhtiön edustaja oli kertonut käyvänsä vakuutuksen myyntitilanteessa säännönmukaisesti läpi vakuutuksen voimassaoloa koskevan vakuutusehdon, sillä kyseessä oli olennainen rajoitusehto. Ehto oli mainittu erikseen myös yritysvakuutuksen tuoteoppaassa, joka toimitettiin asiakkaalle vakuutusehdotuksen liitteenä. Edustajan maininta ehdon esille ottamisesta oli linjassa myös vakuutusyhtiön sisäistä myyntiprosessia koskevien ohjeiden kanssa.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat
Oikeusturvavakuutuksen ehtokohdan 5.1.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita-asiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on nimenomaisesti kiistetty perusteen tai määrän osalta.
Ehtokohdan 5.1.3 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattunut vakuutustapahtuma. Jos vakuutus on vakuutustapahtuman sattuessa ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita tai vaatimus perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Asian arviointi
A Oy:n oikeusturvavakuutus on tullut voimaan 1.12.2009. Vakuutustapahtuma eli tässä riidan syntyminen on tapahtunut 16.11.2010, jolloin B Oy nimenomaisesti kiisti A Oy:n vaatimukset. Vakuutusehtojen mukaan, jos vakuutus on vakuutustapahtuman sattuessa ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita tai vaatimus perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana. Kun A Oy:n oikeusturvavakuutus on vakuutustapahtuman sattuessa ollut voimassa alle kaksi vuotta, on ensin ratkaistava, ovatko ne seikat, joihin riita tai vaatimus on perustunut, syntyneet vakuutukset voimassaoloaikana eli 1.12.2009 jälkeen.
A Oy:n mukaan sen esittämät vaatimukset myyntiprovisioista ja messuosallistumisen palautuksesta eivät ole perustuneet agenttisopimukseen vaan yhteistyön aikana tapahtuneisiin myynteihin ja järjestettyihin messuihin eli vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneisiin seikkoihin.
Vakuutuslautakunta toteaa, että agenttisopimuksessa on sovittu myyntiprovisioiden maksun perusteista ja lausuttu muun muassa, ettei A Oy saa provision lisäksi muuta korvausta toiminnastaan, jollei toisin sovita. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että A Oy:n vaatimukset ja riita perustuvat ainakin olennaisesti 26.9.2009 solmittuun agenttisopimukseen ja tuolloin alkaneeseen sopimussuhteeseen. Kysymyksessä on kuitenkin tilanne, jossa vaatimusten voidaan katsoa perustuvan myös joihinkin myöhempiin tapahtumiin. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on lähdetty siitä, että mikäli vaatimuksella tai riidalla on useita perusteita, niiden kaikkien on tullut syntyä vakuutuksen voimassaoloaikana, jotta vakuutusehtojen edellytykset tältä osin täyttyisivät. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että käsillä on sinänsä sellainen tilanne, että oikeusturvaetu tulisi vakuutusehtoihin sisältyvän niin sanotun kahden vuoden säännön nojalla evätä.
A Oy on kuitenkin täällä väittänyt, ettei vakuutusyhtiö ollut ennen vakuutussopimuksen tekemistä kiinnittänyt huomiota vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin eli tässä tapauksessa niin sanottuun kahden vuoden sääntöön, jonka mukaan, jos vakuutus on vakuutustapahtuman sattuessa ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita tai vaatimus perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutusyhtiö on puolestaan vaatinut, ettei väitettä vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta tule lainkaan käsitellä Vakuutuslautakunnassa, koskei väitettä ollut esitetty vakuutusyhtiölle korvausmenettelyn yhteydessä.
Vakuutuslautakunta toteaa, ettei pelkästään se seikka, ettei väitettä vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämättä jättämisestä ole tehty vakuutusyhtiölle ennen korvausratkaisun tekemistä, estä Vakuutuslautakuntaa lausumasta asiasta. Sen vuoksi Vakuutuslautakunta hylkää vakuutusyhtiön väitteen.
Vakuutuslautakunta katsoo, että nyt kysymyksessä oleva vakuutusehtojen 5.1.3 kohdan mukainen niin sanottu kahden vuoden sääntö oikeusturvavakuutuksessa on sellainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, josta vakuutuksen hakijalle tulee antaa tieto ennen vakuutussopimuksen solmimista.
Vakuutuslautakunta toteaa, että tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö riippuvat vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Vakuutussopimuslaissa ei säännellä sitä, millä tavalla lain edellyttämät tiedot tulee vakuutuksen hakijalle antaa. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei kuitenkaan riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että ennen vakuutussopimuksen solmimista vakuutuksen hakijalle annetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille laissa edellytetyt tiedot. Vakuutusyhtiölle ei ole säädetty velvollisuutta henkilökohtaiseen suulliseen tiedottamiseen. Näyttövelvollisuus vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä on vakuutusyhtiöllä.
Vakuutuslautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että A Oy on ensi kertaa esittänyt väitteensä vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden n rikkomisesta vasta täällä siitä huolimatta, että vakuutusyhtiö oli perustanut jo ensimmäisen korvauspäätöksensä edellä mainittuun kahden vuoden sääntöön ja että A Oy:llä oli jo vakuutusyhtiössä tapahtuneen korvauskäsittelyn aikana lainoppinut avustaja. Tämä vaikuttaa heikentävästi sen A Oy:n esittämän väitteen uskottavuuteen, ettei vakuutusyhtiö ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan.
Vakuutusyhtiö on A Oy:n väitteen johdosta selvittänyt vakuutuksen myyneen edustajansa menettelyä puheena olevan kaltaisten vakuutusten myynnissä, joskaan yksityiskohtia juuri nyt kysymyksessä olleesta myyntitapahtumasta ei ole ajan kulumisen vuoksi pystytty esittämään. Vakuutusyhtiön mukaan sen edustaja oli kertonut käyvänsä vakuutuksen myyntitilanteessa säännönmukaisesti läpi vakuutuksen voimassaoloa koskevan vakuutusehdon, sillä kyseessä oli olennainen rajoitusehto. Edustajan mukaan ehto oli mainittu erikseen myös yritysvakuutuksen tuoteoppaassa, joka toimitetaan asiakkaille vakuutusehdotuksen liitteenä. Edustajan maininta mainitun vakuutusehdon esille ottamisesta oli vakuutusyhtiön mukaan linjassa yhtiön sisäistä myyntiprosessia koskevien ohjeiden kanssa.
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kertomusta yhtiön yleisestä myyntikäytännöstä sekä selostusta asianomaisen edustajan menettelystä uskottavana ja riittävänä selvityksenä siitä, että yhtiö oli täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa. Mainituilla perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön korvausratkaisu on asianmukainen.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula, Pesonen ja Sarpakunnas sekä varajäsenet Paloranta ja Vainio. Sihteerinä toimi Kantola.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA