T.K:n laiminlyötyä edelleen vuokrien maksamisen vakuutetut kehottivat häntä irtisanomisen uhalla 1.6.2004 tiedoksi annetulla maksukehotuksella maksamaan vuokransa. T.K. ei maksanut vuokria, vaan lähetti 1.7.2004 kuittausilmoituksen, jolla hän kuittasi kaikki vuokravelkansa maksetuiksi. Hän pani 2.7.2004 vireille kanteen vakuutettuja vastaan Y:n käräjäoikeudessa vaatien heitä vuokranantajina suorittamaan 79.763,59 euroa T.K:n vuokralaisena suorittamista välttämättömistä korjaustöistä. Vastakanteellaan 5.8.2004 vakuutetut K.P. ja R.P. vaativat vuokrasopimuksen purkua ja T.K:n velvoittamista suorittamaan 55.464,73 euroa, mikä määrä muodostui maksamattomista vuokrista ja sovituista ennakoista koko vuokrasuhteen ajalta. Asiat yhdistettiin, ja tuomiollaan 6.6.2005 käräjäoikeus hyväksyi osittain osapuolten rahalliset vaatimukset puolin ja toisin sekä katsoi vuokrasopimuksen irtisanotuksi ja puretuksi. Vakuutettujen asiamies, asianajaja T.S. lähetti 30.6.2005 jälkimmäistä oikeudenkäyntiä koskevan oikeusturvahakemuksen vakuutusyhtiölle.

 

Päätöksessään 13.7.2005 vakuutusyhtiö toteaa, että kysymyksessä on sama vakuutustapahtuma, johon vakuutusyhtiö on jo päätöksellään 3.10.2002 myöntänyt oikeusturvaedun. Vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksia kyseiseen päätökseen perustuen 6.899,31 euroa. Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa. Vakuutettujen vakuutuksen vakuutusmäärä on 8.410 euroa. Vakuutusyhtiö suorittaa vielä korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista 1.510,69 euroa, jonka jälkeen yhtiö on maksanut vakuutusmäärän täyteen.

 

Vakuutetut K.P. ja R.P. ovat solmineet 12.5.1999 vastapuoli T.K:n kanssa maanvuokrasopimuksen. T.K. on jättänyt sopimuksen mukaisia vuokria maksamatta, jonka johdosta vakuutetut ovat nostaneet 3.7.2002 vireille tulleen kanteen Y:n käräjäoikeudessa. Vakuutusyhtiö myönsi tähän riitaan 3.10.2002 päivätyllä päätöksellään oikeusturvaetuuden. Kanteessa vaadittiin vuokrasopimusta irtisanottavaksi/purettavaksi ja lisäksi T.K:ta suorittamaan vuokrarästit ja korvauksia. Hän ei vastannut lainkaan pääasiaan, vaan esitti oikeudenkäyntiväitteen. Väitteen mukaan kanne on jätettävä tutkimatta, koska vuokrasopimuksessa on sovittu riidat ratkaistaviksi välimiesmenettelyssä. T.K:n oikeudenkäyntiväite menestyi, ja käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.

 

Asiaa on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan sittemmin käsitelty välimiesmenettelyssä, jossa vuokrasuhde irtisanottiin/purettiin. Näin kävi kuitenkin vain teoriassa, sillä tosiasiallisesti T.K. jäi yhä asumaan tilalle eikä häntä häädetty. Hän myös jatkoi vuokrien maksamista entiseen malliin eli osin puutteellisesti. Vakuutetut eivät siten panneet välimiesmenettelyn tuomiota miltään osin täytäntöön.

 

1.7.2005 saapui vakuutusyhtiölle uusi oikeusturvahakemus koskien Y:n käräjäoikeudessa 2.7.2004 ja 5.8.2004 vireille tulleita riitoja. Vakuutetut ja T.K. ovat riidoissa vuoroin sekä kantajia että vastaajia riitojen koskiessa heidän välistään 12.5.1999 solmittua maanvuokrasopimusta. T.K. vaatii vakuutettuja suorittamaan korvausta erinäköisistä tilalla suorittamistaan korjaus- ja parannustöistä. Vakuutetut puolestaan vaativat T.K:ta suorittamaan maksamattomat vuokransa ja että vuokrasopimus todetaan irtisanotuksi/puretuksi.

 

Asiaan sovelletaan 1.1.2004 voimaan tulleita maatilavakuutuksen oikeusturvavakuutusehtoja.

 

Kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen (ehtokohta 50.5.2).

 

Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa (ehtokohta 50.8.1).

 

Vakuutettujen ja T.K:n välillä oli maanvuokrasopimuksesta johtuvista vuokrasaatavista riita, joka tuli vireille Y:n käräjäoikeudessa 3.7.2002. Käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta, mutta asiassa saatiin ratkaisu loppujen lopuksi välimiesmenettelyssä. Vakuutetuilla olisi ollut mahdollisuus häätää T.K. tilalta välimiestuomion perusteella, mutta näin ei koskaan tehty. T.K. jäi asumaan tilalle, ja käytännössä tuomio ei muuttanut mitään. Irtisanomisoikeus tosin menetettiin välimiesmenettelyssä käsiteltyjen vuokrarästien perusteella. Vuokrat jäivät lisäksi yhä maksamatta. Käytännössä vuokrasuhdetta ei siten koskaan purettu, vaan se jatkui entisellään välimiesmenettelystä huolimatta. Mitään uutta sopimusta ei maanvuokrasta tehty.

 

Y:n käräjäoikeudessa nostettiin sekä vakuutettujen että T.K:n toimesta uudet kanteet, joista annettiin yhteinen tuomio 6.6.2005. Vakuutetut vaativat kanteellaan T.K:lta suoritusta vuokrarästeistä sekä vuokrasopimuksen irtisanomista/purkua. Välimiesmenettelyssä jo käsitellyt maksamattomat vuokrat eivät enää kelvanneet uudestaan irtisanomisperusteeksi, mutta niitä vaadittiin yhä maksettaviksi. Irtisanomista vaadittiin sen sijaan uudempien maksamattomien vuokrien perusteella. T.K. puolestaan vaati korvausta erinäköisistä korjaus- ja parannustöistään tilalla. Kuten tuomiostakin käy ilmi, pääasia jutussa on ollut vakuutettujen esittämät vuokrasaatavavaatimukset. T.K. on omalla kanteella pyrkinyt pitkälti nimenomaan osoittamaan, ettei vakuutetuilla ole oikeutta saataviin T.K:n vastasaatavien johdosta.

 

Kaikki molemmin puolin esitetyt vaatimukset perustuvat 12.5.1999 laadittuun maanvuokrasopimukseen, jolla T.K. tuli tilalle. Nimenomaan tästä sopimuksesta vakuutetut pyrkivät pääsemään eroon molemmissa asian johdosta käydyissä oikeudenkäynneissä. Vaikka kyseessä oli todella kaksi erillistä oikeudenkäyntiä, ei se muuta sitä tosiseikkaa, että molemmissa oikeudenkäynneissä riita koski pohjimmiltaan samaa asiaa. Aiempi oikeudenkäynti ei johtanut mihinkään tosiasiallisiin muutoksiin vuokrasuhteessa, paitsi että irtisanomisoikeus joihinkin vuokrasaataviin perustuen sittemmin menetettiin vakuutettujen passitiviteetin johdosta. Tämä passitiviteetti johti siihen, että asiassa ylipäätänsä oli mahdollista syntyä uusi riita, sillä olisihan T.K:n häätäminen tilalta ollut mahdollista jo ensimmäisen oikeudenkäynnin pohjalta. Kuten vakuutusehdoista käy ilmi, on kyseessä yksi vakuutustapahtuma eri riitojen perustuessa samoihin seikkoihin. Kyseessä on siten yksi vakuutustapahtuma, kun yksi riita pilkkoutuu syystä tai toisesta useaksi ajallisesti tai paikallisesti erillisesti käsiteltäväksi riidaksi. Koska nyt käsillä oleva riita perustuu samaan maanvuokrasopimukseen kuin riita, johon vakuutusyhtiö 3.10.2002 myönsi oikeusturvaetuuden, on kyseessä yksi ja sama vakuutustapahtuma ja käytössä siten myös yksi vakuutusmäärä.

 

Lausuntopyynnössään 5.1.2006 vakuutettu K.P. toteaa, että vakuutettujen vuokrattua maatilansa 12.5.1999 tehdyllä vuokrasopimuksella T.K:lle vakuutetut haastoivat 3.7.2002 T.K:n käräjäoikeuteen vuokrasaatavistaan. T.K. teki prosessiväitteen siitä, että asia ei kuulu käräjäoikeudelle. Käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta päätöksellään 21.3.2003. Vakuutetut saivat oikeusturvavakuutuksestaan korvausta asianajokuluistaan.

 

T.K. haastoi vakuutetut Y:n käräjäoikeuteen 2.7.2004 saamisistaan, jotka ovat hänen mukaansa syntyneet erilaisista rakentamistoimista maatilalla. Vakuutetut vastasivat T.K:n haasteeseen ja tekivät häntä vastaan vastakanteen vuokrasaatavistaan 5.8.2004.

 

Myös viimemainitun oikeudenkäynnin kuluista vakuutetut hakivat vakuutusyhtiöltä korvausta, ja vakuutusyhtiö on antanut asiasta päätöksen 13.7.2005. Päätöksessään vakuutusyhtiö on katsonut vakuutettujen vuoden 2002 vireillepanon ja T.K:n vuoden 2004 vireillepanon käräjäoikeudessa yhdeksi samaksi vakuutustapahtumaksi ja soveltaa sen mukaan vakuutuskirjaan merkittyä ylintä korvausmäärää. Jostain syystä vakuutusyhtiö on perustellut päätöksensä paikkansapitämättömillä väitteillä. Vakuutusyhtiö kertoo ihmeellisen tarinan välimiesoikeuden tuomiosta, vuokrasopimuksen irtisanomisesta, vuokralaisen häätämättä jättämisestä ja irtisanomisoikeuden menettämisestä. Asiaa ei kuitenkaan koskaan viety välimiesoikeuteen, vaan se jäi silleen, ja vuokralainen lupasi hoitaa jatkossa vuokransa maksamisen. Vuokrasuhdetta ei irtisanottu, koska mitään lainvoimaista irtisanomispäätöstä ei ole olemassakaan.

Vuokrasopimuksen osapuolet muuttivat 23.3.2004 vuokrasopimuksen 9. kohdan kuulumaan niin, että riitaisuudet ratkaistaan Y:n käräjäoikeudessa. Toinen oikeusprosessi käynnistyi, kun T.K. haastoi vakuutetut käräjäoikeuteen saamisistaan 2.7.2004.

 

Vakuutettu K.P. pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, ovatko 3.7.2002 ja 2.7.2004 vireille tulleet oikeudenkäynnit oikeusturva-asiana yksi vahinkotapahtuma vaiko ei.

 

Vastineessaan 7.2.2006 vakuutusyhtiö kertaa tapahtuma- ja käsittelytiedot sekä vakuutusehdot.

 

Vuokralainen T.K. on jättänyt osapuolten 12.5.1999 solmiman vuokrasopimuksen mukaisia vuokria maksamatta. Vakuutettu K.P. nosti ensimmäisen kanteen (02/716) Y:n käräjäoikeudessa vaatien vuokrasopimuksen toteamista irtisanotuksi/puretuksi ja T.K:n velvoittamista muuttamaan tilalta. Lisäksi vakuutettu vaati T.K:ta suorittamaan maksamattomat vuokrat, joita oli erääntynyt kesäkuulta 1999 alkaen. Oikeus jätti kanteen tutkimatta, koska se katsoi osapuolten sopineen siitä, että vuokrasuhteesta johtuvat riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä.

 

T.K. jäi oikeudenkäynnin jälkeenkin asumaan tilalle. Vakuutusyhtiö oikaisee päätöstään 13.7.2005 sen suhteen, ettei asiaa ole oikeuden päätöksen 21.3.2003 jälkeen käsitelty lainkaan välimiesmenettelyssä. T.K. teki vuokrasuorituksia oikeudenkäynnin jälkeen, ja vuokrasuhde jatkui.

 

T.K. ei ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeenkään suorittanut kaikkia sovittuja vuokria. Vakuutettu kehotti häntä maksamaan erääntyneen vuokravelkansa maksukehotuksella, joka annettiin T.K:lle tiedoksi 8.6.2004. Samalla hänelle ilmoitettiin, että vuokrasopimus tullaan muussa tapauksessa irtisanomaan.

 

Osapuolet kävivät uuden oikeudenkäynnin (04/607 ja 04/723). T.K. nosti vakuutettua vastaan kanteen vaatien korvausta vakuutetun eli vuokranantajan kustannettaviksi kuuluvista välttämättömistä korjaustöistä. Vakuutettu puolestaan nosti T.K:ta vastaan kanteen vaatien osapuolten 12.5.1999 solmiman vuokrasopimuksen toteamista irtisanotuksi/puretuksi ja T.K:n velvoittamista muuttamaan tilalta. Lisäksi vakuutettu vaati T.K:ta suorittamaan maksamattomat vuokrat korkoineen.

 

Kyseisessä oikeudenkäynnissä oli riitaista

a)      kuka vastaa väkirehusiilon uusimisesta,

b)      mitkä ovat väkirehusiilon ulkotarhan betonipohjan ja ruokintalaitteiston kustannuksista aiheutuvat korvausmäärät,

c)      onko korkovaatimus perusteltu 23.5.2003 lukien,

d)      onko koneiden lunastaminen vähentänyt kuukausivuokran määrää,

e)      onko T.K:lla oikeus hyvitykseen 3,5 sonnipalkkion osalta,

f)        mikä on maksamattomien vuokrien määrä,

g)      kohdistuuko vakuutettujen hyvitys 23.3.2004 vuokrasaataviin vai onko se vähennettävä T.K:n hyvitysvaatimuksesta,

h)      kohdistuuko T.K:n vuokrasuoritus 12.2.2004 vuokriin ajalle ennen 15.1.2004 vai ajalle 15.1. – 28.5.2004,

i)        onko T.K. hoitanut omaisuutta huonosti tai hävittänyt sitä, ja

j)        onko sopimus irtisanottu/purettu.

 

Oikeudenkäynnissä täsmentyi, että uusi irtisanominen/purkaminen voidaan perustaa ainoastaan 15.1.2004 jälkeisiin maksamattomiin vuokriin. Tästä riippumatta oli vuokrasaatavia silti maksamatta vuodesta 1999 lähtien eli samoja saatavia, joita käsiteltiin jo riidan 02/716 yhteydessä. Myös näitä ns. vanhoja saatavia vaadittiin maksettavaksi.

 

Jälkimmäisessä oikeudenkäynnissä T.K. esitti joukon vaatimuksia vedoten tilalla suorittamiinsa korjaustöihin, joista hän katsoi olevansa vuokrasopimuksen perusteella oikeutettu saamaan hyvitystä vakuutetulta. Molemmat oikeudenkäynnit riitoineen perustuivat viime kädessä osapuolten väliseen vuokrasopimukseen. Myös T.K:n velvollisuus vuokranmaksuun perustuu kyseiseen sopimukseen. Vakuutetun kannalta vuokranantajana on vuokranmaksun laiminlyönti kuitenkin riidan varsinainen peruste niiltä osin kuin kyse on ollut pelkästään maksamattomista vuokrista, joiden maksaminen on vuokralaisen päävelvoite. Vuokralaisen jätettyä jatkuvasti velvoitteensa täyttämättä on vakuutetulle syntynyt intressi nostaa kanne. Muiden sopimusvelvoitteiden tulkinta olisi sen sijaan perusteltua yhdistää nimenomaan sopimukseen. Tämä tulisi kyseeseen lähinnä T.K:n esittämien vaatimusten kohdalla.

 

Oikeuden 6.6.2005 antaman tuomion perusteluihin viitaten pyrki T.K. saamisillaan nimenomaan osoittamaan, ettei vakuutetuilla ollut vuokrasopimuksen irtisanomiseen ja purkamiseen oikeuttavaa vuokrasaamista. Lukuisista vaatimuksista huolimatta oli irtisanomis- ja purkamisvaatimus tähän liittyvine vuokrasaatavineen siten molemmille osapuolille pääasia.

 

Asiassa on ollut kyse usean riitaisen seikan kohdalla vuokrasopimuksen tulkinnasta ja sopimuksen synnyttämistä velvoitteista osapuolten välille. Pääasiana on kuitenkin koko ajan ollut maksamattomat vuokrat. Vuokranmaksu on laiminlyöty T.K:n toimesta koko maanvuokrasopimussuhteen olemassaolon ajan eli vuodesta 1999 lähtien. Kyseessä on yksi vakuutustapahtuma, kun eri riidat perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen. Molemmissa oikeudenkäynneissä vaatimukset perustuvat samoihin seikkoihin – T.K:n koko maanvuokrasuhteen ajan vuodesta 1999 lähtien jatkuneeseen vuokranmaksun laiminlyöntiin.

 

Riitojen katsominen samaksi oikeusturva-asiaksi eli vakuutustapahtumaksi ei ole millään tavalla riippuvainen siitä, onko riitojen käsittely hajonnut osiin ajallisesti tai paikallisesti.

 

Sillä, että uuden oikeudenkäynnin kestäessä ovat irtisanomisen/purkamisen kannalta merkityksellisiksi vuokrasaataviksi täsmentyneet ainoastaan 15.1. – 28.5.2004 väliset vuokrat, ei ole asian kannalta merkitystä. Varhaisempi osa saatavista on jätetty ilman merkitystä ainoastaan uuden irtisanomis- / purkamisoikeuden kannalta. Vuokranmaksun laiminlyönti on ollut jatkuvaa koko ajan. Vakuutettu on vaatinut irtisanomista/purkamista vedoten kaikkiin vuokrasaataviinsa, ja oikeudenkäynnissä on käsitelty ja tuomittu T.K:n maksettavaksi kaikkia vuokrasaatavia – aiemmat vuokrasaatavat ovat osin samoja kuin aiemmassa oikeudenkäynnissä 02/716.

 

Osapuolten välillä on ollut vuodesta 1999 lähtien maanvuokrasuhde. Riitojen taustalla on ollut koko ajan vuodesta 1999 lähtien sama jatkuva T.K:n vuokranmaksun laiminlyönti, eikä ole perusteita pilkkoa perustetta osiin olosuhteiden pysyessä muuttumattomina. Kyseessä on siten yksi vakuutustapahtuma ja käytössä on yksi vakuutusmäärä. Määrä on käytetty loppuun.

 

Vakuutusyhtiö ei katso aiheelliseksi muuttaa päätöstään asiassa. Kyseessä on yksi vakuutustapahtuma, ja käytössä on yksi vakuutusmäärä.

 

 

 

Vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 50.5 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa...

 

 

Kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun...

-         vakuutetulla on useita, riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.

 

Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa.

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse maanvuokrasuhdetta koskevista riitaoikeudenkäynneistä sekä siitä, onko käsillä yksi tai useampi vakuutustapahtuma.

 

Vakuutetut K.P. ja R.P. ovat solmineet 12.5.1999 maanvuokrasopimuksen T.K:n kanssa. Hänen laiminlyötyään vuokrienmaksun vuosina 1999–2002 ovat vakuutetut vaatineet oikeudessa sopimuksen purkua ja T.K:n velvoittamista vuokrien maksuun. T.K:n prosessiväitteen vuoksi oikeus on jättänyt kanteen tutkimatta. Vakuutusyhtiö on myöntänyt vakuutetuille oikeusturvaedun tähän oikeudenkäyntiin ja maksanut siitä korvauksia 6.899,31 euroa.

T.K:n jatkettua edelleen vuokrienmaksun laiminlyöntiä ovat vakuutetut 1.6.2004 kehottaneet häntä irtisanomisen uhalla maksamaan vuokrat. T.K. on vaatinut 2.7.2004 nostamallaan kanteella vakuutettuja vuokranantajina korvaamaan hänen vuokralaisena suorittamiaan välttämättömiä korjaustöitä. Vakuutetut K.P. ja R.P. ovat vastakanteella 5.8.2004 vaatineet sopimuksen purkua sekä maksamatta olleita vuokria ja sovittuja ennakoita, jotka ajallisesti ovat kohdistuneet koko sopimuksen voimassaoloajalle. Käräjäoikeus on yhdistänyt asiat ja tuomiollaan 6.6.2005 hyväksynyt osapuolten rahalliset vaatimukset osittain puolin ja toisin sekä katsonut vuokrasopimuksen irtisanotuksi ja puretuksi. Kummastakin kanteesta on annettu oma tuomiolauselma.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut oikeudenkäynnissä olleen kyse yhdestä vuokrien laiminlyöntiä koskevasta vakuutustapahtumasta. Tämän vuoksi yhtiö on maksanut vakuutettujen asiamiehen jälkimmäistä oikeudenkäyntiä koskevasta laskusta oikeusturvaedun 8.410 euron vakuutusmäärästä jäljellä olleena osuutena 1.510,69 euroa.

 

Vakuutusehtojen mukaan kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-asioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen. Lautakunta katsoo, ettei vuosikausia voimassa ollutta maanvuokrasopimusta sinänsä tule pitää ehtojen tarkoittamana oikeustoimena, joka on ollut osapuolten riitojen perusteena. Vuokrasopimukseen perustuva vuokrasuhde voi sopimuksen voimassaoloaikana antaa perusteita eri riidoille. Lautakunta katsoo, että riitojen perusteena on esillä olevassa tapauksessa pidettävä osapuolten vuokrasuhteen perusteella esittämiä vaatimuksia. Vakuutettujen vaatimukset ovat molemmissa oikeudenkäynneissä koskeneet sopimuksen purkua ja T.K:n velvoittamista suorittamaan laiminlyömänsä vuokrat. T.K:n vaatimukset, joihin vakuutetut vuokranantajina ovat joutuneet vastaamaan, ovat koskeneet T.K:n korjaustöistä vaatimia korvauksia, joihin hän vuokralaisena on katsonut olleensa oikeutettu. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vaikka jälkimmäisiä kanteita on käsitelty samassa oikeudenkäynnissä, on ollut kyse kahdesta vakuutustapahtumasta, joista kummastakin on annettu oma tuomiolauselmansa.

 

Toimitetussa selvityksessä ei ole mukana vakuutettuja koskevaa jälkimmäisen oikeudenkäynnin laskua. Tämän vuoksi lautakunta toteaa periaatteellisena kantanaan, että vakuutettujen esittämien vaatimusten osalta heidän käytettävissään on ollut ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen vakuutusmäärästä jäljellä ollut osuus. T.K:n esittämiin vaatimuksiin vastaamisen osalta on kyse ollut toisesta vakuutustapahtumasta ja toisesta vakuutusmäärästä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA