Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A oli ottanut 7.7.2015 metsävakuutuksen viiden hehtaarin laajuiselle neljästä erillisestä lohkosta muodostuneelle joulukuusiviljelmälleen. Sittemmin A oli havainnut viljelmällään suopursuruosteen ja kuusen juovakaristeen aiheuttamia sienitautivahinkoja, joista hän ilmoitti vakuutusyhtiölle 1.9.2015. A:n ilmoituksen mukaan vakuutusehdoissa mainittuja yli 120 cm korkeita puita oli vahingoittunut 12 987 kappaletta.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 17.2.2016 kieltäytynyt maksamasta korvausta. Vakuutusyhtiö on vedonnut vahinkopaikalla tehtyihin tarkastuksiin ja kirjallisuustietoihin, joiden mukaan kyseiset sienitaudit tarttuivat puihin jo alkukesällä eivätkä aiheuttaneet pysyvää vahinkoa, vaan puut palautuisivat ennalleen parissa vuodessa. Selvitysten perusteella taudit olivat tarttuneet joulukuusiin jo ennen vakuutuksen alkamista. Vakuutusyhtiön mukaan myös vahingoittuneiden puiden määrä oli ollut A:n ilmoittamaa pienempi. Suuri osa kuusista ei ollut vielä saavuttanut myyntikokoa, joten ei voitu todeta, kuinka monen kuusen kasvattaminen oli todellisuudessa lopetettava. Vahingolla ei myöskään ollut vaikutusta A:n myynnin määrään. Joulupuuviljelmävakuutus oli tarkoitettu taimikoille eikä korjuukypsälle puustolle.

Asiakkaan valitus

A on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan suopursuruosteen ja juovakaristeen vioittamat 12 987 kuusta vakuutussopimuksessa sovitulla summalla 7,50 euroa kappale. Vakuutusyhtiön puolesta viljelmän tarkastanut henkilö oli tarkastanut vain yhden lohkon. Tuolloin puut olivat olleet kuuran ja lumen peitossa eikä neulasten värivikaisuutta ollut voitu todeta.

A on vedonnut metsäpatologian tutkijan 4.12.2015 tekemään tarkastuskäyntiin ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) 21.12.2015 päivättyyn lausuntoon. A oli kertomansa mukaan havainnut ensimmäisiä merkkejä suopursuruosteesta 20.8.2015. Tarkoituksena oli ollut laajentaa kuusien myyntiä 6-7 kertaiseksi, mutta syksyn sienitautien aiheuttama värivikaisuus esti tämän. A oli saanut kuusia myyntiin vain noin 1 000 kappaletta.

Vakuutusyhtiö ei ollut tuonut esiin, että mahdollinen itiötartunta olisi pitänyt selvittää laboratoriokokein ennen vakuutuksen ottamista. Ennen vakuutuksen ottamista silmin nähtäviä vikoja ei ollut. A:n mukaan joulukuusiviljelmä oli nimenomaan taimikko, sillä metsätaloudessa taimikon ja kasvatusmetsän rajana pidettiin seitsemän metrin korkeutta.

Lisäkirjelmässään 15.9.2016 A on lausunut vuoden 2015 olleen sienitautien osalta poikkeuksellinen. Taudit olivat levinneet myöhään ja vauriot olivat tulleet näkyviin vasta syyskesällä. Vaikka itiöpöly oli huuhtoutunut pois talven aikana, neulasvauriot olivat jäljellä. A oli kertomansa mukaan joutunut vaurioiden takia poistamaan keväällä 2016 noin 800 puuta.

Vaurioitunut muotoiltu 2,5 m korkea joulukuusi oli myyntikelvoton. Joulukuusiksi kasvatettavat puut oli leikattava yhdestä kahteen kertaa vuodessa. Ruskeat neulaset ja neulasten putoaminen eivät näkyneet valokuvissa, sillä se olisi vaatinut katsomista lähempää ja oksien nostamista. Puita leikatessaan A oli laskenut vaurioituneita puita olleen aiemmin ilmoitettua enemmän, noin 15 000 kappaletta.

Lisäkirjelmässään 23.11.2016 A on lausunut, että perusmetsätaloudessa puiden kasvattamista oli mahdollista jatkaa ja ne olisivat ehtineet toipua. Joulukuusiviljelmällä näin ei ollut, sillä taimet istutettiin 125 cm välein. Korjuukypsien 2,5 metrin pituisten puiden oksat täyttävät täysin kullekin puulle varatun kasvutilan. Jos puita kasvatetaan ylikokoon, oksat hankautuvat pilalle. Ylisuuria puita oli myös mahdotonta käsitellä. A on kertonut merkinneensä syksyllä kaudelle 2016 kaadettaviksi vakuutetuilta lohkoilta 3 400 valmista puhdasta joulukuusta. Kaadettaessa näistä oli saatu myyntiin kelvanneita puita vain 900. Muut olivat sienivaurioisia.

A on vaatinut korvausmäärälle lain mukaisen viivästyskoron maksamista alkaen kolme kuukautta vahinkoilmoituksen jättämisestä 1.9.2015.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 5.9.2016 päivätyssä vastineessaan, että merkityksellistä asiassa oli se, milloin vakuutustapahtuman katsottiin sattuneen, sekä se, mikä oli vahingon määrä. Vakuutusyhtiön vastuu oli A:n vakuutussopimuksessa alkanut 7.7.2015.

Kuusensuopursuruoste

Luonnonvarakeskuksen (Luke) nettisivuilla kerrotaan kuusen suopursuruosteesta seuraavaa: ”Tartunta tapahtuu uusien kuusenneulasten ja emikukkien kasvaessa touko-kesäkuussa. Neulasiin ja käpysuomujen pinnalle kehittyvät ensin pikkukuromapesäkkeet. Helmi-itiöpesäkkeet muodostuvat neulasiin ja käpysuomuihin kesä-elokuussa. Valkean-oranssinvärisen itiöpölyn alkaessa vapautua pesäkkeistä neulaset ovat jo täysin kellastuneet. Kun itiötuotanto loppuu elokuussa, sairaat neulaset varisevat pois.” Luken asiantuntijalausunnossa on todettu, että kasvukausi 2015 oli poikkeuksellisen myöhäinen ja ruostesienituhot ilmaantuivat keskimääräistä myöhemmin. Ensimmäiset havainnot suopursuruosteesta kesältä 2015 olivat tulleet tutkijan tietoon heinäkuun lopulla.

Vakuutusyhtiön mukaan oli selvää, että sienitaudin tartunta oli tapahtunut ennen vakuutuksen alkamista. Vaikka tautia ei ennen sen pidemmälle kehittymistä voitukaan silmämääräisesti havaita, oli sen vaikutus puustossa kuitenkin alkanut ennen vakuutuksen voimaan tuloa ja vakuutusyhtiön vastuun alkamista. Tämän vuoksi suopursuruosteen vuonna 2015 mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja ei voitu korvata vakuutuksesta.

Vahingon määrää koskevan kysymyksen osalta vakuutusyhtiö on vedonnut joulupuuviljelmän vakuutusehtoihin. Taimikohtaisten korvausten edellytys oli, että taimi vaurioitui korvattavan vahingon seurauksena niin pahoin, että se kuoli. Mikäli taimi ei vahingon seurauksena kuollut, mutta sen kasvatus jouduttiin lopettamaan, korvaus oli puolet ehdoissa mainituista määristä. Yli 120 cm pituisten taimien kohdalla korvausmäärät olivat ehtojen mukaan 15 ja 7,5 euroa.

Katselmuksessa 18.8.2016 oli ollut riidattomasti todettavissa, ettei taimikossa ollut suopursuruostetta ja ettei edellisen vuoden tauti ollut aiheuttanut taimikoille kasvuhäiriötä. Myöskään A ei ollut tällaista esittänyt, vaan hänen korvausvaatimuksensa perusteena oli ollut se, ettei puita voitu suunnitellusti myydä joulukuussa 2015. Puiden myyntikelvottomuus tuolloisen ruostetartunnan takia oli sinänsä riidaton seikka, mutta vakuutuskorvauksen kannalta ratkaisevaa oli, miten vakuutusehdoissa määriteltiin korvattava vakuutustapahtuma. Oli tunnettua, etteivät vakuutukset korvanneet kaikkia vahinkoja, ja näin oli myös metsä- ja joulupuuviljelmävakuutuksissa.

A:n toteamalla tavalla talvi oli ”huuhdellut” vauriot pois, eikä sienitautitartunnasta ollut havaittavissa ainakaan sellaista kasvuhäiriötä, jonka seurauksena taimien kasvatus olisi jouduttu lopettamaan. Koska kuusensuopursuruosteen aiheuttamaa korvattavaa vahinkoa joulupuuviljelmälle ei ollut todettavissa, ei korvausta voinut tulla maksettavaksi.

Kuusenjuovakariste

Kuusenjuovakaristeesta todetaan Luken sivuilla seuraavaa: ”Tartunta tapahtuu kuusen nuorimmille neulasille alkukesällä. Sairastuneet neulaset säilyvät oireettomina seuraavaan alkukesään, jolloin ne muuttuvat punaruskeiksi - tiilenruskeiksi. Syyskesällä neulaset alkavat ruskettua, ja niiden tyvelle syntyy tunnusomainen poikkijuova. Myöhemmin syksyllä tai viimeistään alkutalvella neulasista on havaittavissa pitkittäisiä juovamaisia itiöemiä.”

Vakuutusyhtiön mukaan juovakaristeen osalta oli siten selvää kasvukauden 2015 myöhäisyydestä riippumatta, että vuonna 2015 havaitut vauriot aiheuttanut sienitauti oli ollut taimissa jo edellisenä vuonna. Tämä tarkoitti, että vakuutustapahtuma oli sattunut ennen vakuutusyhtiön vastuun alkamista.

Kummankaan sienitaudin osalta vakuutustapahtuman sattumista ei ollut vakuutusehdoissa kytketty A:n havaintoihin. Oli ilmeistä, ettei yli 30 000 taimen viljelmää voitu kattavasti tarkkailla, joten pelkästään se, milloin A oli vaurioita havainnut, ei voinut määrittää vahinkotapahtuman sattumisajankohtaa, vaan määrityksen täytyi perustua objektiivisiin tosiseikkoihin. Erityisesti juovakaristeen osalta vakuutusyhtiö on pitänyt ilmeisenä, että neulasvaurioita oli ollut viljelmällä jo alkukesällä 2015 ennen vakuutuksen alkamista.

Vahingon määrä

Vahingon määrän osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että Luken 21.12.2015 päivätyn lausunnon mukaan "tarkastuksen perusteella pääasiallinen tuhonaiheuttaja joulukuusiviljelmillä on kuusensuopursuruoste ja joissakin puissa esiintyi myös kuusen juovakaristetta.” B T:mi oli arvioinut kahden eri lohkon vaurioiden laajuutta, mutta tarkastuksessa ei ollut huomioitu kaikkia lohkoja, joten sen pohjalta ei voitu tehdä kokonaisarviota.

Katselmuksessa 18.8.2016 juovakaristeisia puita oli havaittavissa kaikilla viljelylohkoilla, mutta niiden kokonaismäärää ei tuossa yhteydessä selvitetty. Juovakaristeen osalta tartunnan saaneiden taimien määrä ei siis ollut tiedossa. Jos lähtökohtana pidettiin Luken lausuntoa, oli juovakaristetartunnan saaneiden puiden määrä selvästi alle puolet vakuutuksenottajan ilmoittamasta kokonaismäärästä.

Korvauksen maksaminen edellytti, että taimi vahingon seurauksena kuoli tai sen kasvatus jouduttiin lopettamaan. Katselmuksessa kertomansa mukaan A oli poistanut viljelmiltä noin 300 juovakaristeen pahiten vaurioittamaa puuta. Näiden puiden osalta vakuutusyhtiö on myöntänyt korvausperusteen täyttyneen, jos Vakuutuslautakunta päätyisi vastoin esitettyä katsomaan vakuutustapahtuman sattuneen vakuutuksen voimassa ollessa.

Pääosin sienitartunnan kesän 2015 vuosikasvun neulasille aiheuttamat vauriot olivat kuitenkin sellaisia, että kuuset ehtivät toipua niistä ennen myymistä. Tätä arvioitaessa oli huomioitava A:n viljelmien laajuus (yli 30 000 taimea) suhteessa vuosittaiseen myyntimäärään (noin 1 000 taimea). Käytännössä toteutuneet myyntimäärät osoittivat, että taimistolla oli useita vuosia aikaa toipua juovakaristevaurioista, vaikka myyntimäärät olisivat A:n esittämin tavoin kasvaneet. Tästä ei kuitenkaan ollut esitetty näyttöä. Lisäksi A:n oma toiminta kesän 2016 aikana (vain noin 300 taimen poistaminen ja tartunnan saaneidenkin taimien leikkaaminen tarkoituksin pyrkiä saamaan niitä myyntikuntoon jo samaksi vuodeksi) osoitti, että merkittävällä osalla vaurion saaneista puista oli mahdollisuus toipua myyntikelpoisiksi. Siten vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa ei tältä osin voitu todeta aiheutuneen.

Selvästi yli puolet korvausvaatimuksesta oli kohdistunut puihin, joiden myymisen suopursuruoste oli estänyt. Juovakaristetartunnan saaneiden puiden määrä oli ollut alle puolet korvausvaatimuksesta. Puiden todennäköinen toipuminen myyntikuntoon ja poistettujen puiden määrä huomioiden vakuutusyhtiö on katsonut, ettei juovakaristeen ollut osoitettu vahingoittaneen ainakaan yli 1 000 joulukuusta niin pahoin, että niiden kasvatus olisi jouduttu lopettamaan.

Yhteenvetona vakuutusyhtiö on ensisijaisesti lausunut, että vahinkotapahtuma oli sattunut ennen vakuutuksen alkamista, koska sienitaudit olivat tarttuneet taimiin jo ennen sitä. Juovakaristeen kohdalla tartunta jo edellisenä vuonna oli metsäbiologisesti riidatonta. Tämän vuoksi korvausta ei voitu maksaa. Toissijaisesti, suopursuruosteesta ei ollut osoitettu aiheutuneen korvattavaa vahinkoa. Puissa ei ollut lainkaan havaittavissa merkkejä edellisen vuoden sienitartunnasta, mikä vakuutusyhtiön käsityksen mukaan oli varmistettu elokuun 2016 katselmuksessa. Juovakaristeen aiheuttamien puun kasvatuksen estävien lopullisten vaurioiden laajuuden arvioimiseen vaikuttivat lukuisat seikat. Tältä osin vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutuskorvauksen kriteerit täyttäviä puita ollut osoitettu olleen yli 1 000 kappaletta.

Lisävastineessaan 10.11.2016 vakuutusyhtiö on kiistänyt, että A:lle olisi kerrottu ratkaisevaa olleen se, milloin A oli vauriot havainnut. Keskusteluissa oli kylläkin todettu, että vakuutusta otettaessa mikroskooppisiin tutkimuksiin ei sinänsä ollut tarvetta, mutta vahinkotapahtuman sattumisen ajankohtaan näillä maininnoilla ei ollut vaikutusta. Katselmuksessa 18.8.2016 oli todettu vaurioita kaikilla lohkoilla, mutta vain kuusenjuovakaristeen osalta. Vakuutusyhtiön edustajien mukaan osapuolten näkemykset olivat olleet yhtenevät siltä osin, ettei suopursuruosteen aiheuttamia vaurioita ollut tuolloin havaittavissa. Myös A oli todennut tämän asiaa häneltä kysyttäessä.

Viljeltyjen puiden kokonaismäärä, vuosittain myytyjen tai myytäväksi aiottujen joulukuusten määrä, katselmuksessa puiden kunnosta tehdyt havainnot sekä A:n perustellusti jatkamat hoitotoimet osoittivat, että puiden ei vielä voitu todeta vaurioituneen siten, että niiden kasvatus jouduttaisiin lopettamaan. Oli myös todennäköistä, että toteutuneilla myyntimäärillä osa puista ehtisi joka tapauksessa kasvaa ylimittaisiksi. Jos taas puita vielä pystyi kasvattamaan useamman vuoden, oli niillä pitempi aika toipua sienitautivaurioista.

Jos Vakuutuslautakunta vastoin esitettyä katsoisi vahingot joiltain osin vakuutuksesta korvattaviksi, vakuutuksesta korvattavan vahingon määräksi oli vakuutusyhtiön mukaan osoitettu enintään 1 000 joulukuusta. Lohkolla kaksi taimikossa oli havaittu sienitautien syksyllä 2015 aiheuttamien vaurioiden lisäksi pitempiaikaisia, vakuutuksen voimassaoloa edeltäneelle ajalle kohdistuneita tekijöitä, joiden seurauksena taimikon puiden kunto selvästi poikkesi muista lohkoista.

A:n viivästyskorkovaatimuksen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että vahingon laajuutta ei ollut voitu todeta ennen 18.8.2016 pidettyä katselmusta, joten mahdollinen viivästyskorko tuli laskea mainitun päivämäärän perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n 7.7.2015 alkaen vakuuttamaa joulukuusiviljelmää kohdanneessa sienitautitartunnassa kyse vakuutussopimuksen voimassaoloaikana sattuneesta vahingosta, olivatko viljelmän puut vahingoittuneet vakuutusehtojen mukaan korvaukseen oikeuttavasti ja mikä on aiheutuneen vahingon määrä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Joulupuuviljelmän vakuutuksen 1.2.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksen kohteena ovat joulupuuviljelmän kasvatettavana olevat taimet. Joulupuuviljelmät ovat vakuutuksen kohteena vain, jos niistä löytyvät selkeät kartalta määriteltävät metsätalouskuviot ja kuviokohtaiset tiedot, ja ne on vakuutusta tehtäessä lähetetty vakuutusyhtiöön.

Vakuutuksen ehtojen kohdan 2 mukaan joulupuuviljelmän taimille aiheutuneet vahingot korvataan metsävakuutuksen voimassa olevien vakuutusehtojen kohtien 2.1- 2.8 mukaan. Poikkeuksena on kuitenkin pienin korvattava vahinko, joka määritellään seuraavasti: Vakuutuksesta korvataan vahinko, mikäli yhden vahinkotapahtuman seurauksena vahingoittuu vähintään 50 kpl yli 20 cm:n mittaista tainta.

Joulupuuviljelmän vakuutusehtojen kohdan 3 mukaan metsävakuutuksen vakuutusehdoista (ehtokohdat 2 ja 5) poiketen tästä vakuutuksesta korvataan kertakaikkisena korvauksena:
- 1 euro yhtä tainta kohti, mikäli vahingoittuneen taimen istutusvuodesta on kulunut 0-2 vuotta.
- 5 euroa yhtä tainta kohti, mikäli vahingoittuneen taimen istutusvuodesta on kulunut vähintään 3 vuotta.
- 15 euroa yhtä tainta kohti, mikäli vahingoittuneen taimen pituus on yli 120 cm tai taimen istutusvuodesta on kulunut vähintään 7 vuotta.

Yllä mainittujen korvausten edellytyksenä on, että taimi vaurioituu korvattavan vahingon seurauksena niin pahoin, että se kuolee. Mikäli taimi ei vahingon seurauksena kuole, mutta sen kasvatus joudutaan lopettamaan, korvaus on puolet yllä mainituista määristä. Korvauksen enimmäismäärä on 40 000 euroa hehtaaria kohti.

Metsävakuutuksen 1.2.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdissa 2.1 – 2.8 tarkemmin määritellyn mukaisesti metsävakuutuksesta korvattavat vakuutustapahtumat ovat palon (2.1), myrskyn (2.2), lumen (2.3), hyönteisten (2.4), tulvan (2.5), sienitautien (2.6) ja eläinten (2.7) aiheuttamat sekä vahingonteosta ja varkaudesta (2.8) aiheutuneet vahingot.

Metsävakuutuksen vakuutusehtojen sienitautien aiheuttamia vahinkoja koskevan kohdan 2.6 mukaan vakuutuksesta korvataan sienitautien aiheuttama vahinko puustolle ja taimikolle.

Puustolle ja taimikolle aiheutunut vahinko korvataan, kun keinollinen metsittäminen on vahingon johdosta syntyneen vajaatuottoisuuden poistamiseksi tarpeen ja yhtenäinen metsitettävä alue on vähintään 0,5 hehtaarin suuruinen. Vakuutuksesta ei korvata puustolle ja taimikolle aiheutuneita sienitautivahinkoja, jotka on aiheuttanut jokin puuainesta lahottava sienitauti kuten juurikääpä. Metsänhoitotöiden tai puunkorjuun yhteydessä syntyneistä puiden tai taimien ulkoisista vaurioista johtuvia sienitautivahinkoja ei korvata. Puutavaralle, istutettaville taimille ja hakkuutähteelle aiheutuneita sienitautivahinkoja ei korvata.

Vakuutukseen sovellettavien 1.2.2014 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 3.1, vakuutusyhtiön vastuun alkaminen (VSL 11 §), mukaan vakuutusyhtiön vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole yksilöllisesti sovittu vakuutuksenottajan kanssa, kun vakuutusyhtiö tai vakuutuksenottaja on hyväksynyt toisen osapuolen tarjouksen. Hyväksymishetki on silloin, kun vastaus on annettu tai lähetetty. Alkamisajankohta voidaan sopia osapuolten kesken tätä myöhemmäksi, mutta ei aikaisemmaksi.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Saman pykälän 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Asian arviointi

Kysymys vakuutustapahtuman sattumishetkestä

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutustapahtumalla tarkoitetaan sen vaaran toteutumista, jonka varalta vakuutus on otettu. Vakuutustapahtuma on määritelty vakuutussopimukseen kulloinkin sovellettavissa vakuutusehdoissa. Vakuutustapahtuman sattuminen merkitsee vakuutuksenantajan maksuvelvollisuuden syntymistä. Näyttövelvollisuus korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta kuuluu korvauksen hakijalle.

Asiakirjojen mukaan vakuutussopimus puheena olevasta joulupuuviljelmävakuutuksesta on tehty ja vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen mukainen vastuu on alkanut 7.7.2015. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta korvausta A:n joulukuusiviljelmän sienitautien vahingoittamista puista ensisijaisesti sillä perusteella, että se on vastineessaan tarkemmin esittämin perustein katsonut vakuutustapahtuman eli sienitautitartunnan tapahtuneen jo ennen vakuutuksen voimaantuloa.

Vakuutusehtojen mukaan joulupuuviljelmävakuutuksen voimaantulon edellytyksenä on ollut, että vakuutusyhtiölle on vakuutussopimusta tehtäessä toimitettu viljelmästä kartalla määritellyt metsätalouskuviot ja kuviokohtaiset tiedot. Asiakirjoista ei ilmene eikä vakuutusyhtiö ole väittänytkään, että vakuutuksen voimaantulo olisi edellyttänyt sitä ennen tehtyä viljelmän tarkastamista. Huomioon ottaen Luonnonvarakeskuksen 21.12.2015 päivätyssä lausunnossa mainitut tiedot kasvukauden 2015 olosuhteista lautakunta katsoo, ettei asiassa ole myöskään ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todeta A:n tienneen sienitautitartunnasta ennen vakuutussopimuksen tekemistä.

Joulupuuviljelmävakuutuksen ehtojen kohdan 2 mukaan joulupuuviljelmän taimille aiheutuneet vahingot korvataan metsävakuutuksen voimassa olevien vakuutusehtojen kohtien 2.1- 2.8 mukaisesti. Metsävakuutuksen ehtojen kohdan 2.6 mukaan metsävakuutuksesta korvattavaksi vakuutustapahtumaksi on määritelty sienitautien aiheuttama vahinko puustolle ja taimikolle silloin, kun sienitaudin vuoksi on ryhdyttävä keinolliseen metsittämiseen metsän vajaatuottoisuuden poistamiseksi. Joulupuuviljelmävakuutuksen ehtojen kohdan 3 mukaan metsävakuutuksen ehdoista poiketen korvattavaksi on kuitenkin määritelty ehtojen mukainen taimikohtainen korvaus, mikäli sienitauti johtaa kasvatettavan puun kuolemaan tai sen vuoksi puun kasvatus joudutaan lopettamaan.

Lautakunta katsoo, että selostettujen metsävakuutuksen ehtojen kohdan 2.6 ja joulupuuviljelmävakuutuksen ehtojen kohdan 3 mukaan joulupuuviljelmävakuutuksesta korvattavaksi vakuutustapahtumaksi, jonka perusteella vakuutusyhtiölle syntyy korvausvelvollisuus, ei ole määritelty sienitaudin tartuntaa itsessään vaan vasta sellainen tartunta, joka on johtanut joko puun kuolemaan tai sen kasvatuskelvottomuuteen. Lautakunnalle toimitetusta 21.12.2015 päivätystä Luonnonvarakeskuksen lausunnosta ilmenevien tietojen perusteella asiassa ei ole selvitetty, että A olisi tiennyt tai hänen olisi pitänytkään tietää puiden sienitautitartunnasta ennen vakuutuksen ottamista. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei sillä vakuutusyhtiön esittämällä seikalla, että sienitautitartunnat mahdollisesti olivat tapahtuneet jo ennen vakuutuksen alkamista, ole vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden syntymisen kannalta tässä tapauksessa merkitystä. Näin ollen vakuutusyhtiölle on syntynyt korvausvelvollisuus A:n joulukuusiviljelmälle aiheutuneesta vahingosta.

Kysymys vahingon määrästä

Lautakunnan edellä lausumin tavoin joulupuuviljelmävakuutuksesta korvattava vahinko on vakuutusehtojen mukaan kysymyksessä vasta, kun viljelmällä kasvatettavana ollut kuusi on sienitautitartunnan vuoksi joko kuollut tai vioittunut niin pahoin, että sen kasvattaminen on jouduttu lopettamaan. Joulupuun kasvatuskelvottomuutta ei ole vakuutusehdoissa tarkemmin määritelty. Muiden määräysten puuttuessa lautakunta katsoo, että joulupuuntaimen kasvattaminen on perusteltua lopettaa, mikäli on arvioitava, ettei taimesta vahingon johdosta myöhemminkään kasvaisi myyntikelpoista joulupuuta.

Muilla kuin juuri mainituilla perusteilla vakuutusehdoissa määriteltyä taimikohtaista korvausta ei suoriteta. Näin ollen korvausta ei vakuutusehtojen mukaan makseta vain esimerkiksi sen perusteella, että kasvatettua kuusta ei ole voitu sienitaudin vuoksi myydä alun perin suunniteltuna ajankohtana. Tämän vuoksi korvattavan vahingon määrää tai sitä, olivatko puut ylipäätään vahingoittuneet korvaukseen oikeuttavalla tavalla, ei voida ratkaista pelkästään niiden tietojen perusteella, jotka A on esittänyt alun perin kaudelle 2015 tavoittelemastaan joulukuusien myyntimäärästä tai hänen tuossa vaiheessa myyntikelvottomiksi arvioimiensa puiden määrästä.

Kuusenjuovakaristetartunnan johdosta A on 15.9.2016 päivätyn kirjelmänsä mukaan joutunut poistamaan viljelmältä 800 puuta keväällä 2016. Asiakirjoista ei ilmene, että kyseiset puut olisivat olleet taudin johdosta kuolleita ennen niiden poistamista viljelmältä. Vakuutusyhtiö on vastineessaan 5.9.2016 myöntänyt vahingon määräksi tältä osin 1 000 puuta. Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee maksaa vakuutuksesta A:lle kuusenjuovakaristeen aiheuttamien tuhojen johdosta vakuutussopimuksen mukainen 7,50 euron taimikohtainen korvaus 1 000 puusta. Lautakunta katsoo käytettävissään olevien asiakirjatietojen perusteella, ettei vahingon laajuus eli A:n viljelmältä poistamien taimien määrä ole ollut vakuutusyhtiön todettavissa ennen 18.8.2016 viljelmällä pidettyä katselmusta. Näin ollen vakuutusyhtiön tulee maksaa vakuutussopimuslain 70 §:n nojalla korvausmäärälle korkolain mukaista viivästyskorkoa 18.9.2016 lukien.

Suopursuruosteen aiheuttamien vaurioiden osalta Luonnonvarakeskuksen 21.12.2015 antamassa lausunnossa on todettu, että ruostesieni aiheuttaa infektoituneiden neulasten ennenaikaista varisemista. Lausunnon mukaan kellastuneet täysin infektoituneet neulaset varisevat seuraavaan kesään mennessä ja lievemmin infektoituneet voivat varista parin seuraavan vuoden aikana. Neulasten varisemisen vuoksi kuusien on todettu olleen joulukuusiksi kelpaamattomia, mutta puut eivät tautiin kuole.

Lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole ollut sovellettavien vakuutusehtojen mukaan velvollinen maksamaan taimikohtaista korvausta suopursuruosteen saastuttamista puista vain sen perusteella, ettei A ollut voinut myydä saastuneita puita kaudella 2015. Suopursuruosteen vahingoittamien puiden kuntoa ja mahdollisesti jatkokasvatuskelvottomien puiden lukumäärää ei ole mahdollista luotettavasti arvioida lautakunnalle toimitettujen valokuvien tai muunkaan käytettävissä olevan selvityksen perusteella. A ei ole edes väittänyt poistaneensa viljelmältään puita suopursuruosteen aiheuttamien vaurioiden takia. Päinvastoin A:n lautakunnalle osoittaman 15.9.2016 päivätyn kirjelmän mukaan A oli kesällä ja syksyllä 2016 leikannut myös vaurioituneet puut. Lautakunnan käsityksen mukaan puiden leikkaaminen viittaa siihen, että A oli ainakin tuossa vaiheessa arvioinut kyseiset taimet kasvatuskelpoisiksi.

Tämän vuoksi lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että suopursuruoste olisi vahingoittanut kuusia niin pahoin, että A olisi joutunut lopettamaan niiden kasvattamisen. Näin ollen vakuutuskorvauksen suorittamisedellytykset eivät ole tältä osin täyttyneet.

A on kirjelmässään 23.11.2016 kertonut todenneensa viljelmällään syksyllä 2016 edelleen uusia sienitaudin aiheuttamia vaurioita. Koska asiakirjoista ei ilmene, että A olisi tehnyt vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiölle näistä havaitsemistaan uusista vaurioista eikä vakuutusyhtiö ole niiden korvattavuutta käsitellyt, lautakunta ei anna asiasta ratkaisusuositusta tältä osin.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle joulupuuviljelmävakuutuksen mukaisen taimikohtaisen korvauksen kuusenjuovakaristeen vaurioittamista 1 000 puusta eli maksaa 7 500 euron korvauksen korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 18.9.2016 lukien. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvausratkaisua asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Raulos

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Paloranta
Sarpakunnas
Sjögren