Lausunnonpyytäjinä olevat aviopuolisot A (syntynyt 1929) ja B (syntynyt 1941) ovat allekirjoittaneet erilliset säästöhenkivakuutusta koskevat sopimukset. Vakuutuksen omistajaksi ja päävakuutetuksi merkitty A on allekirjoittanut sopimusasiakirjan 17.4.2007. Toisessa sopimuksessa vakuutuksen omistajaksi ja päävakuutetuksi merkitty B taas on allekirjoittanut sopimusasiakirjan 18.6.2007. Molemmissa sopimuksissa vakuutustarjous on päivätty allekirjoituspäivänä tehdyksi.

 

A:n kertamaksullisessa 120.000,00 euron sopimuksessa maksu kohdistettiin sopimuksen solmimisen yhteydessä kahdeksaan eri rahastoon. Sopimuksessa elämänvaravakuutuksen edunsaajaksi on merkitty vakuutuksen omistaja. Kuolemanvaravakuutuksessa edunsaajana on puoliso.

 

 

B:n kertamaksullisen sopimuksen maksu oli 65.000,00 euroa ja se kohdistettiin seitsemään rahastoon sopimusta solmittaessa. Myös B:n sopimuksessa elämänvaravakuutuksen edunsaajana oli vakuutuksenomistaja ja kuolemanvaravakuutuksen edunsaajana puoliso.

 

A:n ja B:n vakuutuksissa on vakuutussäästöjä vastaava kuolemanvaravakuutus. Päävakuutettujen lisäksi sopimuksiin liitettiin sivuvakuutettu Z, joka on A:n lapsenlapsi. A:n vakuutuksessa Z:n kuolemanvaraturva on 6.000,00 euroa ja B:n vakuutuksessa Z:n kuolemanvaraturva on 3.250,00 euroa.

 

 

Lausuntopyynnön mukaan myyntitilanteessa ei kerrottu, että kyseessä on joukko henkivakuutuksia, joista on vuosittaisia kuluja ja joiden irtisanominen on erittäin kallista. Myynti oli A:n ja B:n mukaan pankin taholta harhaanjohtavaa. He kertovat, että markkinoinnissa ja asiakirjoissa painotettiin tuotenimen ja sanan ”sijoitus” yhdistelmää taikka pelkkää tuotenimeä.

 

A:n ja B:n mukaan he ymmärsivät täysin väärin tarjouksessa mainitut hyvitykset ja säästöennusteet. He uskoivat saavansa vuosittain laskelmassa näkyvää hyvitystä. Tarjouksesta puuttuu laskelma siitä, mitä vakuutus voi tuottaa huonolla onnella. Lisäksi esimerkiksi bonushyvitysten laskutapa ja hyvityksen epävarmuus ovat erittäin vaikeasti ymmärrettäviä asioita. A:n ja B:n mukaan he tiedustelivat jo kesällä 2007 pankista, mitä heille on myyty, kun he näkivät asiakirjoista vuosittain erääntyvät vakuutusmaksut. Sen sijaan, että he saisivat sopimusten perusteella tuottoja, joutuvat he maksamaan runsaasti erilaisia kuluja ja henkivakuutusmaksuja. A ja B kummeksuvat sivuvakuutetun liittämistä vakuutukseen. Siitä aiheutuu heillä vain vuosittaisia lisämenoja.

 

Ehdotettua 100 ikävuoden tähtäintä A ja B muistelevat kauhistelleensa. Myyntitilanteessa tämä kuvattiin kuitenkin heille edulliseksi asiaksi. Lisäksi kerrottiin mahdollisuudesta vaihdella kohteita ja irtisanomismahdollisuudesta.

 

Virkailija V on myyntitilanteesta antamassaan selvityksessä kertonut A:n pankissa työskentelevän tyttären vaikuttaneen A:n rahastovalintoihin ja tämän perusteella myös välillisesti B:n rahastovalintoihin. Lausunnonpyytäjien mukaan tämä osoittaa, että lausunnonpyytäjät eivät ole itsenäisesti voineet ottaa kantaa rahastovalintoihin. Merkityksellistä on varsinainen asiakkaan ymmärrys, ei hänen palveluntarjoajan palveluksessa toimivan sukulaisen ymmärrys. Sekä A:n tytär että virkailija V edustivat lausunnonpyytäjien käsityksen mukaan palveluntarjoajaa.

Lausuntopyynnön mukaan A ja B kuvittelivat, että heidän tekemä sopimus oli erikoislaatuinen rahasto, joka toimii samanlaisilla ehdoilla kuin muutkin rahastot ja josta rahat saisi pois tarvittaessa nopeasti. He vakuuttuivat tapaamisissa siitä, että tuote sopisi heille hyvin. A ja B kertovat uskoneensa, että heidän varansa olisivat turvassa uudenmallisissa vähäisen riskin rahastoissa.

 

Vakuutusyhtiön päätökseen liitetty A:lle tehty sijoitussuositus seitsenkohtaisine kysymyksineen ja vastauksineen tuntuu lausunnonpyytäjien mukaan täysin vieraalta. Lisäksi se, että A olisi osannut antaa vastauksena kohdan kaksi kysymykseen tuotteista, joihin on sijoittanut, kaiken vastaussarakkeesta ilmenevän, on epäuskottava. Monet A:n vastaukset ovat sanasta sanaan samanlaisia B:n suosituksessa olevien vastausten kanssa.

 

B:lle pankissa tehdyn sijoitussuosituksen sisältö ei vastaa B:n todellista riskinottohalukkuutta. Samoin B:n sopimuksen rahasto-osuuksien merkinnät poikkeavat pankin sijoitussuosituksen mukaisista suosituksista. Jos B olisi pystynyt itsenäisesti valitsemaan rahastot siten kuin ne sijoitussuosituksen kohdassa asiakkaan valinta ilmenevät, ei A tai B kumpikaan olisi tarvinnut pankin palveluja. B ei muista, milloin sai tämän sijoitussuosituksen tulostettuna. Hän ei myöskään muista, että pankin ehdotuksen ja oman päätöksen välillä olisi ollut ristiriitaa.

 

Lausunnonpyytäjät kertovat ymmärtävänsä, että rahastosijoituksissa on riskinsä eikä sijoituksessa kannata hermostua lyhyellä aikavälillä huonoista tuotoista. He ovat kuitenkin olleet valmiita ottamaan vain lievän riskin. Sijoituskartan mukaan sopimukseen on liitetty rahastoja, joissa on erittäin huomattava riski. Kartta on annettu pankista vuonna 2008. Esimerkiksi Itä-Eurooppaan ja Kaukoitään sijoittavat rahastot ovat kartan mukaan korkean riskin rahastoja. Lausunnonpyytäjät toteavat lisäksi, että tietyissä rajoissa osuuksia voisi vaihtaa rahastosta toiseen, mutta heidän tapauksessamme se olisi täydellistä hakuammuntaa.

                                           

A ja B katsovat, että pankki on johtanut heitä harhaan ja menetellyt ammattitaidottomasti käyttäessään hyväkseen heidän asiantuntemattomuuttaan. Heille on myyty heidän tarpeidensa ja elämäntilanteensa vastainen sijoitusvakuutus. Virkailijan on täytynyt käsittää A:n ja B:n olleen täydellisesti sijoitusasiantuntijan armoilla sen jälkeen, kun hänelle kerrottiin sijoittamisen tarkoitus, paljonko rahaa on käytettävissä ja se, että riskiä ei juuri haluta ottaa.

 

Lausunnonpyytäjien kuuleman mukaan sopimukseen liitetyt rahastot ovat menestyneet niin huonosti, että pankki on lopettanut niistä useita. Tästä seikasta voidaan päätellä, että varat on kohdistettu sellaisiin rahastoihin, joissa alun alkaenkin on ollut huomattavan korkea riski. Tällaiseen A ja B eivät ole suostuneet. He ovat ilmoittaneet olevansa varovaisia sijoittajia. Ei ole olemassa selvitystä siitä, että he olisivat olleet valmiita sijoittamaan korkean riskin rahastoihin. Heille on valittu täysin sopimaton tuote, vaikka varovaiseen sijoittamiseen olisi ollut parempi vaihtoehto tuolloin esimerkiksi korkorahastot.

 

 

Vakuutusyhtiö kertoo vastineessaan, että vakuutuksen myynyt virkailija on ehdottanut ensin A:lle säästöhenkivakuutusta. Myöhemmin B:lle on tehty samanlainen sopimus. A:lle ja B:lle on tehty sijoitussuositukset ennen rahastosuositusten tekemistä. Tässä yhteydessä heiltä tiedusteltiin aikaisempaa sijoituskokemusta, riskinsietokykyä ja riskinottohalukkuutta. Virkailija on ehdottanut A:lle ja B:lle sijoitussuositusten mukaisia rahastovaihtoehtoja, joiden perusteella asiakkaat ovat tehneet omat rahastovalintansa.

 

Vastineen mukaan virkailija V on kertonut ennen sopimusten tekemistä A:lle ja B:lle vakuutuksien tuotot, kulut, riskit ja takaisinostorajoitukset. Lisäksi heille on annettu vakuutusehdot, hinnasto ja tuoteseloste. A ja B ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet tutustuneensa niihin. Vakuutusyhtiö selvittää vastineessaan vakuutusehtojen veloituksia ja takaisinostoa koskevia kohtia. Se viittaa myös tuoteselosteen mainintoihin pankin ja henkivakuutusyhtiö välisestä asiamiessuhteesta, sijoitussidonnaisista säästöistä, takaisinostosta ja siihen liittyvistä kuvista sekä henkivakuutusmaksuista. Lisäksi yhtiö viittaa henkivakuutushakemuksiin ja henkivakuutuslaskelmiin liitteineen.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutusten markkinoinnissa ja myynnissä on toimittu hyvän vakuutustavan ja vakuutussopimuslain edellytysten mukaisesti. Asiakkaille annetuissa materiaalissa tulee vakuutusyhtiön mukaan selkeästi esille se, että kysymyksessä on henkivakuutus. Asiakkaiden väite siitä, että he luulivat kyseessä olevan ­rahastotuote, ei voi pitää paikkaansa. Vakuutusyhtiön mukaan virheellinen oletus olisi korjaantunut virkailija V:n selvityksestä taikka tuoteselosteesta, vakuutusehdoista tai vakuutushakemuksesta. Asiaa olisi voinut myös kysyä virkailija V:ltä, kun tämä monissa yhteyksissä lausui sanan vakuutus. Nämä seikat huomioiden ei ole vakuutusyhtiön mukaan uskottavaa, että A ja B eivät olisi tienneet sopimuksen olevan vakuutus. Vaikka näin olisi, ei se voi koitua vakuutusyhtiön vahingoksi.

 

Sopimusasiakirjoista tai virkailijalta kysymällä olisi selvinnyt, että kertamaksun lisäksi sopimukseen liittyy myös muita veloituksia. Henkivakuutusturvien ylläpitämiseksi tehtävät veloi­tukset on esitelty asiakkaille annetuissa ehdoissa, tuoteselosteessa, hinnastossa ja tarjouslaskelmassa. Virkailijan antamien tietojen ja tuoteselosteessa asiakkaalle annettujen tietojen perusteella asiakkaat eivät ole voineet jäädä siihen käsitykseen, että heidän avaamansa tuote ei olisi henkivakuutus. Siinäkin tapauksessa, että A ja B eivät perustellusti olisi ymmärtäneet ostaneensa vakuutusta, vaan rahastoja, kysymykseen voisi tulla ainoastaan vakuutusmaksujen korvaaminen, ei sijoitusrikin siirtyminen vakuutusyhtiölle.

                                           

Vakuutusyhtiön mukaan väitteet siitä, että A ja B eivät olisi voineet ottaa itsenäisesti kantaa valittaviin rahastoihin, ovat perusteettomia. Myyntitilanteessa asiakkaiden halutessa tehdä rahastosijoituksia heille on kerrottu henkivakuutuksen käyttämisestä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Virkailija V:tä ei vakuutusyhtiön mukaan ole esitelty pankin tai vakuutusyhtiön sijoituseksperttinä. V on toiminut vakuutusyhtiön asiamiehenä. Asiamiessuhde ilmenee tuoteselosteesta.

 

Vakuutusyhtiön mukaan sivuvakuutettu Z:n tehtävänä on vakuutuksessa toteuttaa henkivakuutuksen verokohtelun edellyttämä 100 prosentin ylittävä henkivakuutusturva. Kun nuori henkilö valitaan sivuvakuutetuksi, jäävät henkivakuutusmaksut pienemmiksi. Yhtiön mukaan Z:n nimi tuli esille keskusteltaessa sivuvakuutetuksi sopivasta henkilöstä. Z:lta saatiin suostumus takautuvasti.

 

Asiakkaita ei ole tietoisesti pyritty erehdyttämään ja tekemään säästöhenkivakuutusta. Asiak­kaiden velvollisuutena on perehtyä heille annettuun materiaaliin ja esittää myyjälle tarkentavia kysymyksiä, jos kokevat jonkun asian jääneen epäselväksi. Täyttämällä tämän huolellisuusvelvollisuutensa vakuutuksenottajille ei olisi voinut jäädä väitetyn kaltaisia vääriä mielikuvia. Lisäksi vakuutusyhtiö huomauttaa, että vakuutuksenottajalla on säästöhenkivakuutuksissa 30 päivän peruutusoikeus, jota ei tässä tapauksessa ole käytetty.

A ja B mainitsevat kirjelmässään, että heidän tavoitteena oli saada sijoituksilleen tuottoa. Kirjelmän mukaan heille ei esitelty tarkemmin tai selvitetty edes muodollisesti eri rahastoja. He kertovat saaneensa rahastoraportit vasta myöhemmin postitse. Lausunnonpyytäjät kertovat, etteivät itse olisi osanneet valita rahastoja, vaan tarvitsivat juuri siinä apua.

 

Lausunnonpyytäjät toteavat ymmärtämättömyyttään erehtyneensä hankkimaan täysin tarpeettomat vakuutukset, joista on aiheutunut vakuutusmaksuja ja muita kuluja sekä menoja. Heidän mukaansa jotkut rahastomerkinnät sinänsä voitaisiin pysyttääkin olemassa. He eivät valita nykyisestä maailmantilasta [5/2009] ja rahastojen arvonvaihtelusta. A:n ja B:n mukaan periaatteessa merkinnät rahastoihin olivat sitä, mitä he halusivat. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että merkinnät ovat pääasiassa tehty vähäistä riskiä korkeampiin rahastoihin, kuten Itä-Eurooppa, Kaukoitä, Venäjä. Tämän johdosta sopimus olisi perusteltua purkaa.

 

Lisäksi rahasto[raportit] ovat lausunnonpyytäjien mukaan vaikeaselkoisia. CDO-rahaston [raportissa] viitataan siihen, että sijoitukset hajautetaan maailmanlaajuisesti, ensisijaisesti ns. strukturoituihin korkoinstrumentteihin ja erityisesti CDO-sijoituskohteisiin (Collateralised Debt Obligation). Samassa rahasto[raportissa]on lausunnonpyytäjien mukaan myös ylioptimistinen salkunhoitajan kommentti. Kyseinen rahasto on kuitenkin sittemmin lakkautettu kannattamattomana. Sen riskiprofiili ei ole ymmärrettävä. CDO-rahaston raportti loppuu kesken. Lausunnonpyytäjien mukaan heidän varansa on sijoitettu roskalainoihin, joita eivät kaikki asiantuntijatkaan ymmärrä. Palveluntarjoaja ei ole noudattanut riskihalukkuudesta annettuja ohjeita, vaan on omavaltaisesti asiantuntemattomuutta hyväksi käyttäen merkinnyt useita liian korkeariskisiä rahastoja.

 

Mikäli säästöhenkivakuutusta ei olisi tehty, olisi rahastot voitu A:n ja B:n mukaan muuttaa oma-aloitteisesti rahaksi, kun niiden arvo uhkasi laskea.  

 

 

Vakuutusyhtiö toistaa lisävastineessaan aikaisemman vastineensa teemoja ja mainitsee, että virkailija V kertoo antaneensa rahastoraportit esitellessään kyseisiä rahastoja. A ja B ovat myös allekirjoituksillaan vahvistaneet vastaanottaneensa rahas­toraportit niistä rahastoista, joihin vakuutuksen arvonkehitys on liitetty. Virkailijan tekemän rahastoesittelyn ja asiakkaille annettujen rahastoraporttien pohjalta, A ja B ovat allekirjoituksellaan vahvistaneet valintansa rahastoiksi, joiden arvonkehitykseen he ovat halunneet sitoa vakuutussäästöjensä arvonkehityksen. Vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjien olisi tullut esittää tarkentavia kysymyksiä tai kieltäytyä valitsemasta tiettyä rahastoa vakuutukseen, jos heille annettujen tietojen jälkeen jokin asia olisi jäänyt epäsel­väksi tai aiheuttanut kysyttävää. Rahastovalinnat ovat olleet yhtiön mukaan sellaisia kuin A ja B ovat halunneet.

 

A:n ja B:n vakuutuksien rahastovalintojen asianmukaisuut­ta tulee tarkastella kokonaisuutena. Asiakkaille annetuissa sijoitusoppaissa suositettiin tiettyä osakerahastoa ja tiettyä yhdistelmärahastoa. A ja B valitsivat vakuutuksiinsa laajemmasta rahastovalikoi­masta neljää osakerahastoa, kahta korkorahastoa ja yhtä yhdistelmärahastoa. Asiakkaat ovat esittäneet, että heidän tarkoituksenaan on ollut saada sijoituksille tuottoja. Samalla heidän täytyy olla ymmärtänyt ottavansa myös mo­nenlaisia riskejä, vaikka riskien laajempi hajauttaminen yleisten sijoi­tusoppien mukaan vaimentaa yksittäisten riskien toteutumisesta aiheu­tuvia seurauksia. Lausunnonpyytäjien valitsema rahastojen yhdistelmä ei ole ollut sellainen, että vakuutusedustajan olisi pitänyt erityisesti estellä asiakasta valitsemasta tällaista kokonaisuutta.

 

A:lla ja B:llä on ollut mahdollisuus vaihtaa rahastoja koko vakuutus­sopimuksien voimassaoloajan. Tuoteselosteessa ilmenee myös että vakuutuksesta voidaan nostaa säästöt ennen sopimuksen päättymistä siltä osin kuin ne on henkivakuutuksella turvattu.

 

Kirjelmän mukaan lausunnonpyytäjät eivät tuo esille rahastojen arvonlaskua siinä merkityksessä, että tuntisivat itsensä harhaanjohdetuiksi, koska palveluntarjoajan edustajan valitsemien rahastojen arvot ovat laskeneet. Rahastovalinnoista kertomalla halutaan osoittaa se, että heille on valittu erittäin riskipitoisia rahastoja, vaikka he ovat ilmoittaneet olevansa varovaisia sijoittajia. Jos rahastot vakuutuksen sisällä on valittu vastoin lausunnonpyytäjien toiveita, on myös uskottavaa, että koko vakuutus on myyty vastoin lausunnonpyytäjien toiveita. A ja B:n mukaan on epäuskottavaa, että he olisivat valinneet rahastoja neuvojan suositusten vastaisesti.

 

Yleisen elämänkokemuksen perusteella myyntipuheet kantavat reilusti yli sen ajan, kun asiakirjat on postitettu asiakkaalle. B:n tapauksessa kylläkin sopimusasiakirja tuli vasta lokakuussa 2007 eli sen jälkeen, kun B oli sitä kaksi kertaa kysynyt pankista, sillä epäilykset olivat jo heränneet, että mihin ihmeeseen tuli ryhdyttyä. B kävi myös pankissa ja sanoi irtisanovansa koko sopimuksen. Yhden kuukauden peruutusajasta ei ole kerrottu missään vaiheessa, vaan B:lle vakuutettiin, että sopimus on kyllä voimassa ja sitoo, vaikka asiakirjoja ei ole tullutkaan.

 

Lausunnonpyytäjät huomauttavat, että rahastoja voi nopeasti muuttaa rahaksi maksamalla rahastojen ehtojen mukaiset kulut. Säästöhenkivakuutuksessa taas rahaksi muuttamisesta aiheutuu lisäkuluja.

 

Vakuutusyhtiön mukaan säästöhenki­vakuutuksesta voi nostaa vakuutussäästöjä kesken vakuutuskauden. Tästä on mainittu myös tuoteselosteessa.

 

 

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO 2004:40 mukaan arvioitaessa sitä, sovelletaanko sopimukseen vakuutussopimuslakia, tulee kysymystä arvioida sopimusta koskevien objektiivisten seikkojen perusteella. Asiakirjaselvityksen perusteella nyt tarkasteltava sopimus on vakuutussopimuslaissa tarkoitettu henkilövakuutus, tarkemmin henkivakuutus. Vakuutuslautakunta katsoo pankin virkailija V:n toimineen vakuutusta tarjotessaan vakuutusyhtiön edustajana. Näillä perusteilla asiaan on ensisijaisesti sovellettava 1.7.1995 voimaan tullutta vakuutussopimuslakia (543/94).

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

  

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

 

Lausunnonpyytäjät A ja B ovat esittäneet, että he eivät ole tienneet sopineensa säästöhenkivakuutuksista. He ovat tyytymättömiä vakuutussopimukseen liittyviin kuluihin ja veloituksiin. Heidän mukaansa palveluntarjoaja on myynyt heille sopimattomat tuotteet, joihin sisältyvä riski on heille liian korkea. A ja B vaativat sopimusten purkamista.

Vakuutusyhtiö on evännyt lausunnonpyytäjien purkuvaatimukset. Sen mukaan sopimustyyppi on tullut ilmi myyntitilanteessa. Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä myyntitilanteessa myös vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa mukaan lukien rahastoista annetut tiedot.

 

Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi ottaa vastaan henkilötodistelua. Näin ollen lautakunnan lausunto perustuu vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin. Vakuutuslautakunnalle ei ole käytettävissään nauhoituksia A:n ja B:n sekä vakuutusyhtiön asiamiehen käymistä keskusteluista.

 

Vakuutuslautakunnan toimialueeseen kuuluvat vakuutussuhdetta koskevat asiat. Toimivaltaa koskevan rajauksen johdosta Vakuutuslautakunta ei käsittele tässä lausunnossa tapausta siltä osin, kun asiassa on kysymys siitä, millaisista muista palveluista A:n ja B:n sekä pankin välillä mahdollisesti olisi 17.4.2007 ja 18.6.2007 tullut sopia.

 

 

 

Vakuutussopimuksen tekemistä edeltävästä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta vakuutuksen hakijaa kohtaan säädetään vakuutussopimuslain 5 §:ssä. Lain mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta.

 

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Hallituksen esityksen mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

 

Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.

                                     

Vakuutussopimuslaissa tai sen esitöissä ei ole erikseen mainittu sijoitussidonnaista vakuutusta, sillä kyseinen vakuutusmuoto on tullut markkinoille aivan vakuutussopimuslain valmistelun loppuvaiheessa. Sen perusteella, mitä edellä on todettu lakia koskevasta hallituksen esityksestä, lautakunta on noudattamassaan käytännössä katsonut, että sijoitussidonnaista vakuutusta tarjotessaan vakuutuksenantajan tai sen edustajan on annettava vakuutuksen hakijalle sellaiset tiedot vakuutukseen liitettävissä olevien eri sijoitusvaihtoehtojen ominaisuuksista, että vakuutuksen hakijalla on tietojen perusteella mahdollisuus valita sijoitustavoitteensa huomioon ottaen itselleen sopivat kohteet. Jos vakuutuksenottajalle esitetään vakuutuksen tuottoa koskevia laskelmia, on niistä käytävä selkeästi ilmi, että kyse on vain arviosta.

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen kiinnittämään vakuutuksenottajan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan – paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja – myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

 

Tämän perusteella lautakunta on katsonut, että sijoitussidonnaisille vakuutussopimuksille luonteenomaista mahdollisuutta menettää säästettäviä varoja vakuutukseen valittaviin sijoituskohteisiin kuuluvan kurssiriskin vuoksi, on niin ikään pidettävä vakuutussopimuslain 5 §:ssä mainittuna vakuutusturvan olennaisena rajoituksena, johon tulee nimenomaisesti ja selkeästi kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Tällä tiedoilla on yleensä keskeinen merkitys vakuutuksenottajan taloudellisen turvallisuuden ja aseman kannalta.

 

Sanotuista syistä vakuutuksenantajan tulee selkeästi ilmoittaa vakuutuksen hakijalle, että vakuutukseen liitettäviin sijoitusinstrumentteihin liittyy aina riski siitä, että sijoitetuille varoille ei ehkä kerrykään tuottoa, ja erityisesti, että vastapainona tuotto-odotuksille varoja voi myös menettää. Kun vakuutuksenantaja on menetellyt kuvatulla tavalla, se ei ole vastuussa siitä vakuutuksenottajalle sijoittajana normaalisti kuuluvasta riskistä, että sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettäväksi tarjotut sijoituskohteet eivät jälkeenpäin tarkasteltuna olekaan antaneet arvioitua tuottoa tai että rahastosijoitukseen liittyvä riski kurssien alenemisesta on toteutunut.

 

Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä. 

 

 

 

Vakuutussopimuslaissa on määrätty vakuutuksenantajan vakuutuksen hakijaan kohdistuvasta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä sopimuksen sisältöön kohdistuva seuraus. Vakuutuksenantajan tai sen edustajan laiminlyödessä vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden jättämällä vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antamalla hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että lain 9 §:n mukaista vakuutuksenottajan käsitystä vakuutuksen sisällöstä on lähtökohtaisesti arvioitava objektiivisesti eli sen mukaan, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija voi saamansa informaation perusteella päätyä.

 

Vakuutussopimuslain hallituksen esityksen mukaan tilanteessa, jossa vakuutuksenantaja on menetellyt markkinoinnissaan lainvastaisesti, myös sopimusoikeuden yleiset oikeusperiaatteet voivat tulla sovellettavaksi. Esimerkkinä mainitaan sopimuksen purkaminen. Oikeuskäytännössä ja lainopissa sopimuksen purkamisen yleisenä edellytyksenä on pidetty sopimusrikkomuksen olennaisuutta. Sopimuksen purkaminen on yleisesti viimesijainen sopimusrikkomustilanteissa käytetty seuraus, kun virheen oikaisua taas pidetään pääsääntöisesti ensivaiheisena keinona. Näiden seikkojen takia voi vakuutussopimuksen purkaminen tulla yleensä kysymykseen vain sellaisessa tilanteessa, jossa vakuutussopimuslain 9 §:n sopimusta muotoava seuraus huomioiden vakuutussopimuksen voimassa pysyttämiselle ei ole edellytyksiä.

 

 

 

A:n 17.4.2007 ja B:n 18.6.2007 allekirjoittaman henkivakuutushakemuksen mukaan ”[o]len vastaanottanut [tuotenimi]-sijoituksen 03.12.2004 voimaantulleet vakuutusehdot, hinnaston, tuoteselosteen ja tämän sopimuksen sekä rahastoraportit niistä rahastoista, joihin vakuutuksen arvonkehitys on liitetty.

Olen tutustunut niihin, hyväksyn ne ja sitoudun noudattamaan niitä.”

 

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu tarkasteltavaan säästöhenkivakuutukseen liittyvät 3.10.2005 ja 11.5.2007 voimaan tulleet tuoteselosteet. Lautakunta pitää selvitettynä, että A:lla ja B:llä on ollut käytettävissään vakuutusten tuoteselosteet sekä hinnasto ennen vakuutussopimusten tekemistä.

 

Tuoteselosteissa on (sivut 1) kerrottu tuotteen olevan yksilöllinen säästöhenkivakuutus. Lisäksi tuoteselosteissa on kerrottu vakuutuksen myöntävästä vakuutusyhtiöistä sekä siitä, että omistusoikeus vakuutuksiin liitettyihin rahastoihin kuluu vakuutusyhtiölle (sivut 1). Tuoteselosteissa käsitellään henkivakuutusturvaa ja vakuutussäästöt kattavaan henkivakuutusturvaan liittyvää edellytystä viiden prosentin lisävakuutusturvasta. Vakuutushakemusten maininnan mukaan A:lle ja B:lle luovutetuista hinnastoista selviää, minkä kaltaisia ja suuruisia velotuksia, mukaan lukien henkivakuutusmaksut, sopimuksiin sisältyy.

 

A:n ja B:n allekirjoittamat asiakirjat on nimetty henkivakuutushakemuksiksi. Niihin on merkitty vakuutuksen omistaja, vakuutettu ja [sivu]vakuutettu.

Lausunnonpyytäjille annetuista tuoteselosteista ilmenee Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutussopimuksien keskeinen rakenne ja niihin liittyvät kulut.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjille annettuihin asiakirjoihin asianmukaisella huolellisuudella perehtyvä ei voi erehtyä sopimustyypistä eli siitä, että kysymyksessä ovat vakuutussopimukset, joihin liittyy sijoitusominaisuus sekä toisaalta henkivakuutusturvia vakuutettujen kuoleman varalta. Vakuutusyhtiö ei ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan jättämällä kertomatta ennen sopimusten tekemistä sopimustyypistä tai vakuutussopimuksen keskeisestä rakenteesta. Tämän takia A:lla ja B:llä ei käytettävissä olevan selvityksen perusteella ole oikeutta purkaa vakuutussopimuksia esittämillään perusteilla.

 

 

A ja B ovat lausuntopyynnössään kertoneet valittujen rahastojen riskin olleen korkeampi kuin he ovat halunneet ottaa. Vakuutuslautakunta käsittää lausunnonpyytäjien katsovan, että sopimuksiin on otettu laadultaan liian riskipitoisia rahastoja. Lausunnonpyytäjät ovat kirjelmässään viitanneet osakerahastoihin, jotka sijoittavat kukin Itä-Eurooppaan, Kaukoitään ja Venäjälle sekä ns. CDO-rahastoon. He ovat pitäneet CDO-rahaston rahastoraportin sisältöä vaikeaselkoisena. Vakuutusyhtiö on kertonut virkailija V:n esitelleen rahastoja ja viitannut A:lle ja B:lle vakuutushakemuksen mukaan annettuihin rahastoraportteihin.

 

A:n säästöhenkivakuutuksen arvo on kytketty vakuutussopimusta tehtäessä viiteen osakerahastoon (yhteensä 45 %), korkorahastoon (25 %), yhdistelmärahastoon (20 %) ja yhteen erityisesti ns. CDO-kohteisiin sijoittavaan rahastoon (10 %). B:n säästöhenkivakuutuksen arvo neljään osakerahastoon (yhteensä 54 %), yhdistelmärahastoon (16 %), korkorahastoon (15 %) ja yhteen erityisesti ns. CDO-kohteisiin sijoittavaan rahastoon (15 %).

 

Vakuutuslautakunta toteaa A:n ja B:n sijoitussuosituksiin merkittyjen asiakkaan valintojen vastaavan vakuutussopimuksia sovittaessa toteutettua maksujen jakoa. Asiakkaan valinnat eivät yksittäisten rahastojen osalta vastaa sijoitussuositukseen merkittyjä palveluntarjoajan suosituksia. Vakuutuslautakunta ei voi henkilötodistelulla selvittää, millä perusteilla lausunnonpyytäjät ovat päätyneet tekemiinsä rahastovalintoihin. Lautakunta ei voi myöskään selvittää näillä keinoin sitä, poikkeavatko sijoitussuosituksen vastaukset lausunnonpyytäjien tarkoittamalla tavalla heidän tuolloisesta tahdostaan. Käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo jäävän osoittamatta, että vakuutusta päätettäessä tehdyt rahastovalinnat eivät perustuisi A:n ja B:n tahtoon.

 

Tuoteselosteessa (Voimassa 3.10.2005 alkaen, sivu 1) on todettu sijoitussidonnaisten säästöjen osalta, että ”[s]ijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehitys perustuu vakuutuksenottajan valitsemien sijoitusten arvonkehitykseen ja hän kantaa itse riskin myös mahdollisesta pääoman menettämisestä. Vakuutusyhtiö ei ole vastuussa tuoton vaihtelusta eikä arvonkehityksestä.” Saman asian osalta on myöhemmässä tuoteselosteessa (Voimassa 11.5.2007 alkaen, sivu 1) todettu, että ”[v]akuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen eikä niiden arvon määrittävien sijoitusten arvonkehityksestä tai mahdollisesta arvon alentumisesta. Sijoitussidonnaisiin säästöihin liittyy riski myös mahdollisesta pääoman menettämisestä osittain tai kokonaan.”

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjille on ennen sopimuksien tekemistä annettu tietoa sopimuksiin yleisesti liittyvästä sijoitusriskistä ja tuoton epävarmuudesta. Lisäksi lausunnonpyytäjien asiassa itse esittämän perusteella lautakunta käsittää, että he ovat mieltäneet rahastosidonnaiseen sijoittamiseen liittyvän riskin rahasto-osuuksien arvonvaihtelusta. Lausunnonpyytäjät eivät ole väittäneet, että heidän tekemänsä sopimukset sisältäisivät pääomaturvan.

 

Siltä osin, kun lausunnonpyytäjät ovat tapauksessa vedonneet vakuutustarjouksien laskelmiin tulevasta tuotosta, huomauttaa lautakunta laskelmista ilmenevän, että kysymyksessä on ennuste säästön kehittymisestä. Vakuutusyhtiö ei ole sitoutunut laskelmien sanamuodon perusteella niissä esitettyyn ennusteeseen.

 

Vakuutuslautakunnan aikaisemman sijoitussidonnaisia vakuutuksia koskevan ratkaisukäytännön mukaan vakuutuksenantajan tai sen edustajan on annettava vakuutuksen hakijalle sellaiset tiedot vakuutukseen liitettävissä olevien eri sijoitusvaihtoehtojen ominaisuuksista, että vakuutuksen hakijalla on tietojen perusteella mahdollisuus valita sijoitustavoitteensa huomioon ottaen itselleen sopivat kohteet. Lautakunnan käytännön mukaan vakuutuksenantajan tulee selkeästi ilmoittaa vakuutuksen hakijalle vakuutukseen liitettävien sijoitusinstrumenttien osalta erityisesti siitä, että vastapainona tuotto-odotuksille varoja voi myös menettää.

 

Tarkasteltaessa tässä tapauksessa vakuutuksiin liitettävien sijoitusinstrumenttien riskeistä annettuja tietoja Vakuutuslautakunta käsittää, että lausunnonpyytäjät eivät ole esittäneet tavanomaisiin korkorahastoihin taikka yhdistelmärahastoihin liittyvää sijoitusriskiä koskevia väitteitä tai vaatimuksia. Asiassa on Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan myös riidatonta, että A ja B ovat käsittäneet valinneensa sopimuksiinsa osakerahastoja, joihin liittyy yleensä korkeampi sijoitusriski kuin tavanomaisiin korkorahastoihin. Vakuutusyhtiö on hakemuksien mukaan antanut lausunnonpyytäjille rahastoraportit valituista osakerahastoista. Lautakunnan näkemyksen mukaan lausunnonpyytäjien olisi viimeistään näihin ja tuoteselosteeseen tutustumalla tullut ymmärtää sijoitusriskin vaihtelevan eri rahastojen välillä siten, että valittuihin osakerahastoihin liittyy korkeampi riski kuin korkorahastoihin. Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön antaneen lausunnonpyytäjille riittävän tiedon osakerahastoja koskevasta sijoitusriskistä.

 

Sekä A:n että B:n vakuutusmaksuja on osaksi kohdistettu ns. CDO-rahastoon. Kysymyksessä on Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan erityinen korkorahasto, joka sijoittaa strukturoituihin korkoinstrumentteihin ja erityisesti CDO-sijoituskohteisiin (collateralized debt obligation). Strukturoituihin korkoinstrumentteihin voi liittyä luottoriskejä, jotka voivat tietynlaisissa markkinatilanteissa vaikuttaa merkittävästi tällaisten sijoitusten arvoon tai tehdä ne jopa arvottomiksi. Tämän vuoksi riski sijoitetun pääoman menettämisestä voi kokonaan tai valtaosin strukturoituihin korkoinstrumentteihin sijoittavassa rahastossa poiketa merkittävästi tavanomaisten korkorahastojen sisältämästä riskistä.

 

Vakuutuslautakunta kiinnittää huomioita siihen, että selvityksen perusteella sijoitussuunnitelman (Millainen sijoittaja sinä olet?) tekemistä koskevassa kaavakkeessa tiedustellaan muun ohella vastaajan sijoituskokemusta strukturoiduista tuotteista. Vakuutusyhtiön esittämistä sijoitussuosituksista ei ilmene, että A:lla taikka B:llä olisi ollut kokemusta strukturoiduista tuotteista.

 

Vakuutushakemuksen merkinnän perusteella Vakuutuslautakunta päättelee A:n ja B:n vastaanottaneen ennen vakuutussopimusten solmimista myös CDO-rahastoa koskevat rahastoportit. Tässä tapauksessa pelkästään rahastoraporttiin (17.4.2007) tutustumalla strukturoituihin tuotteisiin tietyissä markkinatilanteissa liittyvän riskin poikkeuksellinen laatu ei kuitenkaan käy ilmi. Selvityksestä ei myöskään ilmene, että A:ta tai B:tä olisi muulla tavoin informoitu kokonaan tai valtaosin strukturoituihin sijoituskohteisiin perustuvien rahastojen mahdollisista erityispiirteistä. Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt antaneensa lausunnonpyytäjille tällaista tietoa.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjillä on ollut aihetta saamiensa tietojen perusteella käsittää nyt tarkasteltavan CDO-rahaston osalta, että sen riskit eivät laadultaan oleellisesti poikkea tavanomaisiin korkorahastoihin sisältyvistä riskeistä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole sellainen vakuutuksenantajan tiedonantovirhe, jonka perusteella A:lle ja B:lle muodostuisi oikeus vakuutussopimusten purkamiseen, vaan seurauksena sovellettavaksi tulee sopimusten sisältöön vaikuttava vakuutussopimuslain 9.1 §:n mukaisen seuraamus.

 

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjille on ennen sopimuksien tekemistä annettu tietoa sijoitussidonnaisiin säästöhenkivakuutuksiin yleisesti liittyvästä sijoitusriskistä ja erityisesti osakerahastoja tyypillisesti koskevasta korkeammasta sijoitusriskistä. Lausunnonpyytäjillä ei ole kuitenkaan ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää, että CDO-rahastoon saattaa liittyä tietynlaisissa markkinatilanteissa erittäin merkittävä riski. Tämän takia Vakuutuslautakunta suosittaa tässä tapauksessa vakuutusyhtiötä hyvittämään A:n ja B:n vakuutussäästöä heidän niin halutessaan siltä osin, kun vakuutussäästö sopimuksia solmittaessa kohdistettiin CDO-rahastoihin. Huomioon ottaen, mitä asiassa on eri rahastotyyppeihin liittyvistä riskeistä todettu, harkitsee Vakuutuslautakunta tapauksessa kohtuulliseksi, että A:n ja B:n vakuutussäästöt palautetaan CDO-rahastoihin tehtyjen kohdistusten osalta 85 prosentin arvoon sopimusten solmimishetken tilanteesta. Muilta osin Vakuutuslautakunta ei suosita hyvitystä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Helle, Korpiola ja Lehti. Jäsen Kauppilan eriävä mielipide on tämän lausunnon liitteenä. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA