Tapahtumatiedot

M Oy omisti tytäryhtiönsä J Oy:n koko osakekannan. Molemmat yhtiöt olivat hakeutuneet 7.10.2011 yrityssaneeraukseen, jonka saneerausohjelma oli vahvistettu 21.9.2012. Yhtiöt asetettiin kuitenkin konkurssiin 1.9.2015. J Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan toimeksiannosta tehdystä erityistilintarkastuksesta laaditun 22.12.2015 päivätyn tarkastuskertomuksen mukaan J Oy oli antanut M Oy:lle vuosina 2010 ja 2011 yhteensä 435 000 euron lainat. Lainapääomaa oli ollut 2.9.2015 jäljellä 311 000 euroa. J Oy:n hallituksen pöytäkirjojen mukaan lainanannosta M Oy:lle ei ollut kirjattu päätöksiä, minkä vuoksi lainanannolle ei ollut todettavissa osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 3 momentin mukaista liiketaloudellista perustetta. Lainanannosta oli voinut aiheutua vahinkoa J Oy:lle ja sen velkojille, joten konkurssihallinnon ja velkojien tuli arvioida mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarve. Tarkastuskertomuksen sisältämistä lausumista ilmeni, että pesänhoitaja oli ehdottanut tarpeellisiksi katsomiensa kanteiden vireillepanoa vuoden 2015 loppuun mennessä.

J Oy:n konkurssipesä oli nostanut 31.12.2015 J Oy:n hallituksen puheenjohtajana toiminutta A:ta ja hallituksen jäseniä vastaan osakeyhtiölain mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta koskeneen kanteen. Kanteessa vaadittiin siinä tarkemmin selostetuin perustein vastaajilta yhteisvastuullisesti 405 000 euron vahingonkorvausta edellä mainittuun konkurssipesän mukaan osakeyhtiölain vastaiseen lainanantoon ja siihen liittyneeseen yhtiön johdon huolimattomuuteen perustuen. A on kanteen johdosta hakenut korvausta M Oy:n ottamasta myös J Oy:n osalta voimassa olleesta yritysjohdon vastuuvakuutuksesta (Directors and Officers Liability Insurance).

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 26.4.2016 kieltäytynyt maksamasta korvausta. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että vakuutusehtoihin sisältyi konkurssiin suoraan tai epäsuorasti liittyviä vahinkoja koskenut rajoitusehto. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoja, jotka syntyivät konkurssista, perustuvat tai liittyivät konkurssiin taikka suorasti tai epäsuorasti johtuivat konkurssista. Vakuutusehdon tarkoituksena oli, että operatiivisessa toiminnassa kolmannelle aiheutettu vahinko korvattiin, mutta konkurssi- tai maksukyvyttömyystilanteissa korvausvastuuta ei ollut. Konkurssitilanteissa korvausta ei enää suoritettu kolmannelle tai yhtiölle itselleen, vaan käytännössä usein yhtiön sijaan tulleelle konkurssipesälle.

Vakuutusyhtiö on lausunut A:n perustelleen korvausvaatimustaan sillä, että kyseinen kanne ei olisi perustunut konkurssiin, vaan vaaditun summan osakeyhtiölain vastaiseen maksamiseen ja siitä mahdollisesti seuranneeseen vahingonkorvausvastuuseen. Ensisijainen kanneperuste oli laiton varojenjako ja toissijaisesti perusteeton lainojen myöntäminen M Oy:lle vuosina 2010 ja 2011. Konkurssia koskeva rajoitusehto oli kuitenkin ollut voimassa ja korvausvaade oli perustunut konkurssipesän pesänhoitajan vaatimuksiin. Näin ollen vahinko liittyi konkurssiin. Korvausvaade oli seurannut siitä, että M Oy oli asetettu konkurssiin ja tullut kyvyttömäksi maksamaan lainoja takaisin J Oy:lle. Lainan liiketaloudellisella perusteltavuudella ei ollut vahinkotapahtuman arvioinnissa merkitystä.

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutusehtojen määritelmään käsitteestä "company", jolla tarkoitettiin "the policyholder or any subsidiary". Näin ollen konkurssiehtoa tulkittaessa oli huomioitu molemmat yhtiöt sekä J Oy että M Oy. Rajoituksen soveltamiseksi riitti, että vahinko liittyi jommankumman yhtiön konkurssiin. Nyt molemmat yhtiöt oli asetettu konkurssiin ja vaatimukset yritysjohtoa kohtaan oli esitetty pesänselvityksen yhteydessä. Lisäksi rajoitusehdon sananmuodon mukaan mikä tahansa vaade ("any claim"), joka suoraan tai epäsuorasti ("directly or indirectly") liittyi konkurssiin ("arises from, is based upon or attributable to") jäi korvausvastuun ulkopuolelle. Sillä, millaisia järjestelyjä vaateen taustalla oli, ei ollut merkitystä. Vakuutusehdon soveltamisen kannalta oli merkityksellistä, liittyykö vahinko jollakin tavalla konkurssiin.

Tässä tapauksessa vaade oli perustunut siihen, että konkurssin johdosta maksua ei voitu suorittaa. Vaikka olisikin toimittu osakeyhtiölain vastaisesti, maksukykyä olisi silti voinut olla, ellei konkurssi olisi sitä estänyt. Näin ollen vakuutusyhtiölle esitetty vaatimus liittyi ainakin epäsuorasti konkurssiin.

Asiakkaan valitus

A on lautakunnalle osoittamissaan 12.5.2016 ja 25.5.2016 päivätyissä kirjelmissä vaatinut, että hänen ilmoittamansa vahinkotapahtuma hyväksytään korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Konkurssipesän vaade oli koskenut tapahtumia vuosilta 2010 - 2011, jolloin vastuuvakuutus oli ollut voimassa. Vaatimus ei ollut liittynyt siihen, että yhtiö olisi tuon tapahtuman johdosta ajautunut konkurssiin, vaan siihen, että mahdollisesti oli toimittu lainvastaisesti eli ilman liiketaloudellista perustetta ja siten aiheutettu vahinkoa yhtiölle. Sama vaatimus olisi voinut tulla muulta intressiryhmältä jo aiemmin, joten vahinkotapahtumalla ei ole ollut edes välillistä yhteyttä konkurssiin, kun lisäksi oli selvää, että tuon ajan toimilla oli ollut liiketaloudelliset perusteet. Konkurssipesäkään ei ollut väittänyt konkurssin johtuneen mainituista toimista. Myös yhtiön silloinen vakuutusmeklari oli asiasta samaa mieltä.

Vahinko oli todistettavasti tapahtunut vuosina 2010 - 2011, sillä muutoin kannetta ei olisi tarvinnut vanhentumisajan vuoksi vielä nostaa. A:n mukaan tapahtuma-aikaan vuonna 2010 kyseisessä hallintoelinten vastuuvakuutuksessa ei ollut konkurssirajoitusehtoa, vaan sellainen tuli ehtoihin vasta vuonna 2011. Vakuutusyhtiö ei ollut myöskään aiemmin ilmoittanut, että rajoitusehto olisi takautuva ja koskisi myös vuotta 2011 edeltänyttä aikaa. Konkurssipesä oli nimenomaan todennut vahingon tapahtuneen vuonna 2010 eikä yrityssaneerauksen aikana. Näin ollen vahinko ei ollut voinut tapahtua vuosien 2012 - 2015 aikana, johon vakuutusyhtiö oli sen kytkenyt.

Lisäkirjelmässään 19.9.2016 A on lausunut asian konkurssiehtoon kytkemisen olevan täysin kohtuutonta, sillä se vesitti koko vuoden 2010 vakuutusturvan. Ehdon takautuvasta voimassaolosta ei ollut ilmoitettu vakuutuksenottajalle tai vakuutusmeklarille. Vuonna 2010 ei ollut edes voinut olla konkurssiuhkaa, koska yhtiö oli saanut vuonna 2012 voimaan kaikkien päärahoittajien puoltaman käräjäoikeuden vahvistaman saneerausohjelman. Näin ollen väite ja vakuutusyhtiön tulkinta siitä, että toimenpiteet vuonna 2010 olivat yhteydessä konkurssiin vuonna 2015, oli perusteeton ja virheellinen. A:n mukaan hänelle oli aiheutunut tähän mennessä noin 25 000 euron asianajokustannukset, jotka tuli korvata vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on 8.6.2016 päivätyssä vastineessaan toistanut korvauspäätöksessään 26.4.2016 lausumansa seikat.

Lisävastineessaan 23.8.2016 vakuutusyhtiö on lausunut, että puheena oleva yritysjohdon vastuuvakuutus oli niin sanottu "claims made" -vakuutus eli vaatimis- tai ilmoittamisperiaatteen mukainen vakuutus, joka kattoi vakuutuskauden aikana vakuutusyhtiölle ilmoitetut vahingot. Vahingot olivat voineet tapahtua kyseisen vakuutuskauden aikana tai jo aiemman vakuutuskauden aikana. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus kattoi ainoastaan tietyn ajankohdan jälkeen tapahtuneet vahingot. Vahinkoon sovellettiin niitä ehtoja, joiden aikana ilmoitus vahingosta oli tehty. Vahinkopäiväksi katsottiin siis se päivä, kun ilmoitus vahingosta tai mahdolliseen vahinkoon johtaneesta olosuhteesta oli tehty. Ilmoitushetkellä voimassaolleet ehdot kattoivat vahinkotapahtumat vakuutussopimuksen mukaiseen retroaktiivisen päivään saakka.

Tässä tapauksessa vahinkotapahtumasta oli ilmoitettu vakuutusyhtiölle 27.1.2016 ja vahinkopäiväksi oli katsottu vakuutuskauden viimeinen päivä eli 31.12.2015, koska vakuutusta ei ollut jatkettu 31.12.2015 jälkeen. M Oy:n vakuutuksen retroaktiivinen päivä (vakuutusyhtiön vastuuajan alkamispäivä) oli ollut 1.1.2008 eli vakuutuksesta voitiin korvata vahinkotapahtuma, jotka oli tapahtunut retroaktiivisen päivän jälkeen. Tällä seikalla ei tässä tapauksessa ollut merkitystä, koska vahinkotapahtuma oli katsottu ilmoitetuksi vakuutuskauden aikana.

Mikäli vakuutusehtoihin oli vakuutuskausien aikana tehty muutoksia, sovellettiin niitä ehtoja, jotka olivat voimassa vahingosta ilmoitettaessa vakuutuksen claims made- periaatteen mukaisesti. Tässä tapauksessa vahinkotapahtumaan sovellettiin vakuutuskauden 2015 ehtoja. Mahdolliset muutokset aiempiin ehtoihin, esimerkiksi A:n mainitsemiin vuoden 2010 ehtoihin, tulivat voimaan aina takautuvasti koskien siis jo tapahtuneita, mutta ei tietoon tulleita vahinkoja.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, minkä ajankohdan mukaisia vakuutusehtoja A:n korvausvaatimukseen on sovellettava, ja onko A:n asianajokuluja koskevassa korvausvaatimuksessa ollut kyse 1.1.2015 alkaen voimaan tulleisiin vakuutusehtoihin sisältyneen konkurssiin liittyviä vahinkoja koskevan rajoitusehdon mukaisesta vahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Puheena olevaan yritysjohdon vastuuvakuutukseen (Directors and Officers Liability Insurance) 1.1.2015 alkaen sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan:

”Claims made & reported
The insurance covers under this policy are afforded solely with respect to claims first made against an insured during the policy period or an applicable discovery period or accepted as such pursuant to general provision 5.9 and upon the condition precedent that such claims have been reported to the insurer as soon as practicable, but in all events no later than either:
(1) during the policy period or discovery period; or
(ii) within 30 days after the end of the policy period or the discovery period, as long as such claim was first made against an insured within the final 30 days of the policy period or discovery period, if applicable.”

Vakuutusehtojen kohdan 2.1, Discovery, mukaan:
“(i) Bilateral discovery period
If this policy is neither renewed nor replaced with similar cover, the policyholder shall be entitled to a discovery period, automatically of 30 days, or, upon payment of the applicable additional premium, of the period specified in Item 8 of the schedule.”

Vakuutusehtojen kohdassa 3 on määritelty vakuutusehdoissa käytettyjä käsitteitä. Sen alakohta 3.3 kuuluu:
”Claim
(i)  a written demand or civil, administrative, regulatory or arbitration proceeding
      seeking compensation or other legal remedy for a specified wrongful act;
(ii) a criminal proceeding for a specified wrongful act;
(iii) written notice of any investigation.

Alakohdan 3.9 mukaan:
“Discovery period
a period immediately following expiry of the policy period during which written notice may be given to the insurer of a claim first made during such period or the policy period, for a wrongful act occurring prior to the expiry of the policy period, provided any applicable additional premium required by the insurer is paid within 30 days of expiry of the policy period.”

Alakohdan 3.39 mukaan:
Wrongful act
any actual or alleged act, error, omission or an employment practice violation by an insured person in any of the capacities listed in the definition of insured person; or any matter claimed against an insured person solely because of such listed capacity.

Vakuutusehtojen lisäysten kohdassa 3 on todettu seuraavaa:

”BANKRUPTCY EXCLUSION
In consideration of the premium charged, it is hereby understood and agreed that the insurer shall not be liable to make any payment for loss in connection with any claim made against the insured which arises from, is based upon or attributable to, directly or indirectly, the bankruptcy or insolvency of the company.”

Asian arviointi

Kysymyksessä olevasta yritysjohdon vastuuvakuutuksesta korvataan siihen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan vain sellaiset vahingot, joita koskeva korvausvaatimus on esitetty vakuutettua kohtaan vakuutuskauden aikana ja joista on ilmoitettu vakuutusyhtiölle viimeistään 30 päivän kuluessa vakuutuskauden päättymisestä. Vakuutuskirjan mukaan vakuutuksenantajan vastuu on ollut voimassa 1.1.2008 lukien sattuneiden tapahtumien osalta ja asiakirjojen mukaan vakuutuksen voimassaolo on päättynyt 31.12.2015.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutustapahtuman eli vahinkotapahtuman, josta vakuutusyhtiölle syntyy vakuutussopimuksen mukainen korvausvelvollisuus, muodostavat sanotuin ehdoin myönnetyssä vakuutuksessa vain ne vahingot, joista esitetään korvausvaatimus vakuutetulle ja jotka myös ilmoitetaan vakuutusyhtiölle vakuutussopimuksessa sovitun ajanjakson kuluessa. Myöhemmin ilmoitetut vahingot eivät kuulu vakuutusturvan piiriin. Todetun kaltaisten niin sanotun claims made -periaatteen mukaisten vakuutusehtojen käyttäminen on nyt kysymyksessä olevan kaltaisten yritysten vakuutussopimuksissa sallittua.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kunkin vakuutustapahtuman korvattavuutta on, ellei vakuutussopimuksessa ole muuta sovittu, arvioitava vakuutustapahtuman sattumisajankohtana voimassa olevien vakuutusehtojen mukaisesti. Näin ollen nyt puheena olevassa vakuutuksessa vakuutusyhtiölle ilmoitetun vahinkotapahtuman korvattavuus on ratkaistava sen ilmoitusajankohtana voimassa olleiden vakuutusehtojen perusteella. Lausutusta seuraa, että mahdolliset vakuutusaikana vakuutusehtoihin tehdyt muutokset ovat tulleet koskemaan takautuvasti myös niitä vahinkoja, jotka ovat jo tapahtuneet mutta joita koskeva korvausvaatimus ei vielä ole tullut vakuutetun tietoon.

Nyt käsiteltävässä asiassa korvauskanne A:ta vastaan on tullut vireille 31.12.2015 ja vahinkotapahtumasta on ilmoitettu vakuutusyhtiölle 27.1.2016, minkä perusteella vakuutusyhtiö on ilmoittanut katsoneensa vahinkopäiväksi vakuutuksen viimeisen voimassaolopäivän 31.12.2015. Tämän perusteella A:n korvausvaatimukseen on sovellettava vakuutuksessa 1.1.2015 alkaen noudatettuja vakuutusehtoja. Sillä seikalla, milloin A:ta kohtaan esitetyn korvausvaatimuksen perusteena olevat toimenpiteet oli tehty, ei sen sijaan ole asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan merkitystä.

Mainittuihin vakuutusehtoihin liitetyn lisäyksen 3 mukaan, ”In consideration of the premium charged, it is hereby understood and agreed that the insurer shall not be liable to make any payment for loss in connection with any claim made against the insured which arises from, is based upon or attributable to, directly or indirectly, the bankruptcy or insolvency of the company.” Vakuutuksen ulkopuolelle on näin ollen rajattu vahingot, jotka ovat aiheutuneet vakuutetun yrityksen konkurssista taikka suorasti tai epäsuorasti perustuvat tai liittyvät siihen. Lautakunta katsoo, että kysymyksessä oleva konkurssiin perustuvia tai liittyviä korvausvaatimuksia koskeva rajoitusehto on sanamuodoltaan laaja. Sen mukaan vahingonkorvausvaatimuksen löyhempikin liitäntä vakuutetun yrityksen konkurssiin johtaa vahingon jäämiseen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Vakuutusyhtiön mukaan rajoituksella on pyritty siihen, että vakuutussopimuksella katettaisiin yrityksen operatiivisessa toiminnassa kolmannelle aiheutuvia vahinkoja, mutta ei mahdollisesta maksukyvyttömyystilanteesta aiheutuvia menetyksiä.

Tässä tapauksessa A:han kohdistettu korvausvaatimus on perustunut haastehakemuksen jäljennöksen mukaan keskeisesti siihen, että vaatimuksessa selostetulle J Oy:n lainanannolle sen emoyhtiö M Oy:lle ei haastehakemuksessa väitetyin tavoin ollut todettavissa osakeyhtiölain mukaista liiketaloudellista perustetta, ja että J Oy:n johto oli siten menetellyt lainanannossa huolimattomasti. Lainanannon vuoksi J Oy:n varojen oli katsottu vähentyneen, mistä oli aiheutunut molempien yhtiöiden myöhemmän konkurssin vuoksi vahinkoa J Oy:n velkojille. J Oy:n lainanannon asianmukaisuus M Oy:lle oli tullut tarkasteltavaksi J Oy:n konkurssin yhteydessä yhtiön konkurssipesän pesänhoitajan toimeksiannosta tehdyssä erityistilintarkastuksessa. Selostetuista syistä lautakunta katsoo, että A:han kohdistetun korvausvaatimuksen esittäminen siitä A:lle seuranneine asianajokuluineen on vakuutusehtojen lisäyksessä 3 manituin tavoin liittynyt J Oy:n konkurssiin. Tämän vuoksi vahinko ei kuulu vakuutuksen piiriin.

Siltä osin kuin A on vedonnut rajoitusehdon soveltamisen johtavan tässä asiassa kohtuuttomaan lopputulokseen Vakuutuslautakunta toteaa, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Vakuutusmaksun määrä on sidoksissa siihen, kuinka laajaksi vakuutuksen perusteella korvattavien tapahtumien piiri on sovittu, mikä seikka on myös tuotu esiin nyt sovellettavassa vakuutusehtojen lisäysten kohdassa 3. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi.

Lautakunta katsoo, että nyt kysymyksessä oleva vakuutusehtojen lisäys on sisällöltään selkeä eikä asiassa ole tullut ilmi sellaisia erityisiä seikkoja, joiden perusteella vakuutusehdon soveltamisen olisi arvioitava johtavan A:n osata kohtuuttomaan lopputulokseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas