Haku

VKL 148/09

Tulosta

Asianumero: VKL 148/09 (2010)

Vakuutuslaji: Henkivakuutus

Ratkaisu annettu: 01.12.2010

Lakipykälät: 5, 7, 9

Sijoitussidonnainen säästöhenkivakuutus Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus Oliko vakuutuksenottajaa informoitu riittävästi sijoitusriskistä ja vakuutuksen muista ominaisuuksista?
Tapahtumatiedot
 
Vakuutuksenottaja  (syntynyt v. 1953) on tehnyt 11.9.2007 pankissa sopimuksen sijoitussidonnaisesta säästöhenkivakuutuksesta. Vakuutuksen sovittiin olevan voimassa toistaiseksi ja siihen kuului 95 % vakuutussäästöstä käsittävä kuolemanvaraturva. Vakuutuksenottaja maksoi vakuutukseen 30.000 euron kertamaksun. Vakuutussäästöjen arvo sovittiin sidottavaksi kolmen eri sijoitusrahaston rahasto-osuuksien arvoon. Sijoitusjakauma ja rahastot (rahastojen nimet on tässä lausunnossa muutettu) olivat: 40 % eurooppalaisiin kasvu- ja arvo-osakkeisiin sijoittavaan osakerahastoon, 30 % Pohjoismaiden ja Baltian markkinoille sijoittavaan osakerahastoon, joka voi sijoittaa enintään 25% varoistaan myös Venäjän osakemarkkinoille, ja 30 % sekä korko- että osakemarkkinoille sijoittavaan yhdistelmärahastoon, jossa osakesijoitusten enimmäisosuus oli 25%.
 
Sopimusta tehtäessä vakuutuksenottaja allekirjoitti vakuutushakemuksen, jossa mm. todettiin, että:
”Säästövakuutus on sijoitussidonnainen vakuutus, jonka arvo on sidottu valitun sijoituskohteen arvonkehitykseen. Osuuden arvo lasketaan pankkipäivittäin ja arvon vaihtelu näkyy säästön vaihteluna.
Vakuutuksenantaja ei takaa tuottoa eikä pääoman säilymistä. Vakuutuksen kulut peritään tuotosta riippumatta. Sijoitusrahastoista perittävät kustannukset käyvät ilmi rahastoesitteistä.
Säästövakuutus on säästöhenkivakuutus, josta maksetaan edunsaajalle joko säästösumma vakuutusajan päättyessä tai kuolemantapaussumma vakuutetun kuoltua vakuutusaikana.”
 
Vakuutuksenottaja tiedusteli vakuutuksensa tilannetta pankista toukokuussa 2008.
 
Vakuutusyhtiön edustajan vastaus ja kirjeenvaihto
 
Pankin sijoituspäällikkö M.M.:n ilmoituksen (5.5.2008) mukaan vakuutussäästöjen määrä 30.4.2008 oli 26.347,66 euroa. Vakuutuksesta perittyjen kulujen lisäksi säästöjen määrää oli alentanut osakemarkkinoiden epävakaus, minkä vuoksi osakerahastojen osuuksien arvo oli laskenut eniten. M.M.:n mukaan vakuutus oli kuitenkin tarkoitettu pitkäaikaissäästämiseen. Suositus sijoitusaika on vähintään viisi vuotta ja minimissään säästöajan pitäisi olla kolme vuotta. Kun markkinoilla mennään alaspäin, rahoja ei kannattaisi nostaa tappiolla. M.M. totesi nousua odotettavan vuoden 2009 puolella ja säästöaika oli ollut vasta reilut puoli vuotta. Vakuutuksenottajan niin halutessa rahojen nostaminenkin oli toki mahdollista. Toinen vaihtoehto oli rahastojen vaihtaminen esim. ns. talletussidonnaiseen osaan, joka oli tullut vaihtoehdoksi säästövakuutuksiin edellisessä kuussa. Talletussidonnaisesta osasta saisi aina kolmen kuukauden euriborkoron mukaista tuottoa (tuolloin 4,73%). Tuotto tässä on vakaata, eikä samanlaisia heilahteluita tule kuin osakemarkkinoilla. M.M. totesi, että eurooppalaisten osakkeiden rahaston vaihtamista voisi harkita. Parempia tuottovaihtoehtoja halutessa voisi ottaa myös lisää riskiä, esimerkiksi Aasiaan, Venäjälle, Itä-Eurooppaan jne. sijoittavissa rahastoissa.
 
Vakuutuksenottaja ilmoitti sähköpostissa 12.5.2008, ettei halua sijoittaa vakuutukseen uutta pääomaa, vaan kyse on siitä, miten tappiot voisi minimoida tai päästä ainakin omilleen. Päätöksen tekemiseen alkuun vaikuttaneita merkittäviä tekijöitä olivat olleet verovapaus perinnössä, turvallisuuden tunne siitä, että rahastosäästäminen on pitkäjänteistä, ja tietysti luottamus pankkiin. Nyt tavoitteet eivät näyttäneet toteutuvan, ja vakuutuksenottajan mielestä määräaikaistalletus olisi ollut yksi parhaista vaihtoehdoista. Vakuutuksenottaja pitikin käsitteiden säästäminen ja vakuutus käyttämistä rahastosijoittamisen markkinoinnissa harhaanjohtavana. Hän tiedusteli pankilta myös konkreettisia ennusteita neljälle vuodelle eteenpäin siitä, miten rahastot kehittyisivät, ja mikä olisi muu varma ja tuottoisa vaihtoehto säästämiseen.
 
Sähköpostivastauksessa 15.5.2008 M.M. ilmoitti, ettei ennusteita neljälle vuodelle voitu antaa, sillä markkinoiden kehitystä ei pysty tietämään. Myöskään jo toteutunut kehitys ei ole tae tulevasta. Pitkällä ajalla osakerahastojen tuotto tulee kuitenkin talletuksia paremmaksi. Kuitenkin, ellei kestä riskiä, kannattaisi vaihtaa maltillisempaan vaihtoehtoon. M.M. huomautti edelleen siitä, että vuosi on liian lyhyt säästöaika po. tuotteeseen ja säästövakuutusta suositellaan vähintään viideksi vuodeksi.
 
Lausuntopyyntö
 
Vakuutuksenottajan asiamiehen laatiman lausuntopyynnön mukaan vakuutuksenottaja halusi sijoittaa 30.000 euroa mahdollisimman tuottoisasti mutta myös mahdollisimman pienellä riskillä. Vakuutuksenottaja tietää kyllä sijoittamisen perusasiat, eli mitä suurempi riski, sitä suurempi mahdollisuus menettää kaikki tai saada hyvä tuotto. Vakuutuksenottaja ei halunnut pelata mitään uhkapeliä ja erityisen tärkeää oli sijoituksen huolettomuus. Tällä hän tarkoittaa sitä, että saadaan suhteellisen hyvää tuottoa, jota ei kuitenkaan tarvitse päivittäin seurata.
 
Näistä lähtökohdista huolimatta hänelle tarjottiin ”säästövakuutusta", jonka takaa paljastuu henkivakuutusyhtiö. Hänelle esiteltiin myös oletustuotosta laskelma, jonka mukaan oletustuotto molemmissa osakerahastoissa on 10 % vuodessa ja yhdistelmärahastossa 5 % vuodessa. Vakuutuksenottajalla oli saamansa neuvonnan johdosta väärä käsitys riskistä ja kohteen seurannasta.
 
Pankki ja erityisesti sen palveluksessa oleva sijoitusneuvoja M.M., jonka tekemisistä työnantaja vastaa, on antanut vakuutuksenottajalle harhaanjohtavaa, liian optimistista ja virheellistä tietoa. Pankin antama tieto sai vakuutuksenottajan sijoittamaan varojaan kohteisiin, jotka olivat liian riskipitoisia. Kun ko. riskikohteiden arvo alkoi melkein heti sijoituspäätöksen jälkeen laskea, ei pankki katsonut aiheelliseksi tiedottaa asiasta vakuutuksenottajalle, joka ei toisaalta tiennyt, että kyseisiä sijoituksia pitäisi jatkuvasti itse vahtia. Toisaalta pankin antama tieto oli juuri sellaista, josta sai väärän kuvan eli sijoituksen tuotto on varmaa eikä sitä tarvitse jatkuvasti seurata. Kerran tai kaksi kertaa vuodessa riittää.
 
Järkytys olikin suuri, kun vakuutuksenottaja vilkaisi 30.000 euron sijoituksensa kehitystä palattuaan pitkältä ulkomaanmatkalta. Sen arvo oli romahtanut, eikä pankin taholta ollut tullut minkäänlaista tiedotusta, varoitusta tai toimintaohjetta. Hän oli vuosien varrella oppinut luottamaan pankin toimintaan. Palvelu on ollut ripeää ja ystävällistä sekä henkilökohtaisempaa kuin ns. isoissa pankeissa. Pienemmissä pankeissa asiakkaat ja heidän asiansa myös tunnetaan paremmin, joten hänellä oli täysi syy olettaa, että hän saa pankiltaan edellä jo mainittua informaatiota, kun sijoituksen arvo laskee.
 
Vakuutuksenottaja otti yhteyttä ko. virkailijaan ja nyt alkoi tulla "oikeaa" tietoa riskeistä, osapuolten vastuukysymyksistä eikä em. oletustuotoista tai muista ennusteista puhuttu enää mitään. Hänelle sanottiin, ettei mitään ennusteita pystytä koskaan antamaan. Miksi oikeaa informaatiota annetaan vasta jälkeenpäin vahingon jo tapahduttua? Miten on mahdollista, että ennen sijoituspäätöstä pystytään esittämään korkeita tuottoennusteita, joiden avulla asiakas saadaan koukkuun, ja kun vahinko tapahtuu, ei olla tietävinäänkään mistään 10 %:n oletustuotoista?
 
Kerrotun perusteella on selvää, että vakuutuksenottajalle on pankin taholta aiheutettu rahallista vahinkoa. Hänen mielestään paras tapa korvata vahinko olisi saattaa hänet alkuperäiseen tilanteeseen. Laskettaisiin, mikä tuotto 30.000 euron sijoitukselle olisi kertynyt tavalliselta määräaikaistililtä ja maksetaan erotus.
 
Vakuutusyhtiön ensimmäinen vastaus
 
Asiasta antamassaan ensimmäisessä, Vakuutus- ja rahoitusneuvonnalle toimitetussa vastauksessa vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:ään sekä siihen, että valitus ja väitteet keskittyvät toteutuneeseen sijoitusriskiin. Valituksessa ei edes väitetä, että vakuutuksenottaja ei olisi lainkaan hyväksynyt jonkinasteista sijoitusriskiä. Hän myöntää oman valituksensa mukaankin mieltäneensä sijoittamiseen liittyvän pääoman menettämisen riskin.
 
Vakuutuksenottajan väitteen mukaan pankki on antanut ”harhaanjohtavaa, liian optimistista ja virheellistä tietoa". Väitettä ei ole sidottu mihinkään yksilöityyn ilmaisuun suullisessa tai kirjallisessa materiaalissa. Vakuutuksenottaja ei ole täsmentänyt, mikä annetuista tiedoista olisi harhaanjohtava, liian optimistinen tai virheellinen. Jääkin epäselväksi, mistä hän on voinut saada kuvan varmasta tuotosta, siitä että sijoitusta ei ”tarvitse jatkuvasti seurata" tai mistä on syntynyt "täysi syy olettaa, että hän saa pankiltaan" lisäinfoa, kun sijoituksen arvo laskee.
 
Vakuutusyhtiön vastuuta tulee arvioida siitä näkökulmasta, millaisia tietoja yhtiö on antanut ja millaisia tarpeellisia tietoja olisi tullut antaa. Pelkkä jälkikäteinen yksilöimätön väite vakuutuksenottajan saamasta käsityksestä ei ole ratkaiseva, jos vakuutusyhtiön voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa antaneen tavalliselle vakuutuksen hakijalle riittävät tiedot.
 
Vakuutusyhtiö viittaa myös pyytämäänsä pankin toimihenkilö M.M.:n kertomukseen asiasta.
 
Kertomuksesta käy ilmi mm., että keskustelun jälkeen vakuutuksenottajan sijoittamasta summasta noin 1/3 päätyi säästövakuutukseen ja 2/3 sijoitettiin pankkitalletuksiin. Säästövakuutuksella haettiin parempaa tuottoa, tuotto-odotukseen suhteutetulla riskillä. Kokonaissijoitusratkaisu on osoitus siitä, että vakuutuksenottaja  halusi talletuksista poikkeavaa tuottoa ja hyväksyi osana tavoitetta tähän osaan liittyvää riskiä. Sijoituskohteiden esittely ja valinta on tapahtunut kattavasti sekä kirjallisesti että suullisesti tietojen ennusteluonnetta korostaen, eikä kyse ole kokonaissijoitus huomioiden ollut mistään "uhkapelistä". Valitut rahastot ovat olleet tavanomaisia osake- ja korkorahastoja tavanomaisella sijoituspolitiikkaansa vastaavalla tuotto- ja riskioletuksella. Tältäkään osin kyse ei ole ollut uhkapelistä vaan osasijoituksen kohdalla toteutuneesta yleisestä kurssiriskistä.
 
Toimihenkilö M.M. on tuonut esille oletuksen sijoituksen pitkäaikaisesta luonteesta ja vakuutuksenottajan tarpeesta ja mahdollisuudesta seurata ja muuttaa sijoituskohdetta halutessaan. Mistään ei ilmene, että hänelle olisi luvattu sijoituksen seurantaa kattava erityispalvelu, joka olisi niin kaukana esillä olleesta tuotteesta ja palvelusta, että vakuutusyhtiön mielestä vakuutuksenottajan olisi kyettävä itse osoittamaan, mistä hänen käsityksensä tällaisen palvelun sisältymisestä sopimukseen on peräisin.
 
M.M.:n käsityksen mukaan vakuutuksenottaja ymmärsi rahastoihin ja vakuutukseen liittyvän riskin. Myyntitilanteessa oli myös keskusteltu siitä, että rahastojen arvo voi usean nousuvuoden jälkeen jossain vaiheessa myös laskea.
M.M. ei ole antanut asiakkaalle väärää informaatiota vaan on antanut kaiken tarpeellisen tiedon. Keväällä 2008 asiakkaan kanssa keskusteltuaan M.M.  kertoo saaneensa sellaisen kuvan, että vakuutuksenottaja olisi tämän saman kyllä ymmärtänyt, mutta haluaa vedota julkisuudessa paljon olleeseen tapaukseen.
 
Vakuutusyhtiö toteaa, että M.M.:n kertomuksesta ja vakuutushakemuksesta käy ilmi, että vakuutuksenottajalle on annettu vakuutuksesta mm. laskelma, tuoteseloste ja ehdot sekä rahastomateriaalia. Yhtiö viittaa vakuutussopimuslakia koskevaan hallituksen esitykseen ja Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan sijoitussidonnaista vakuutusta tarjottaessa vakuutuksen hakijalle on annettava tietoa myös sijoituskohteiden tai rahastotyyppien ominaisuuksista ja eroista ja sijoitusmuotoa koskevista riskeistä.
 
Vakuutusyhtiö vetoaa vakuutushakemuksen ja laskelman mainintoihin vakuutuksen arvon määräytymisestä sekä siihen, että vakuutuksenottaja on allekirjoituksellaan vahvistanut saaneensa mainitut asiakirjat. Ne on myös suullisesti käyty valikoiden yhdessä läpi. Tuoton ennusteen luonteisuus ja pääoman säilymisen takuun puuttuminen on tuotu esiin. Tuoteselosteen sivulla kolme on todettu, että vakuutusyhtiö ei vastaa vakuutussäästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa vakuutukseen liitettyjen sijoitusrahasto-osuuksien mahdollisesta arvon alentumisesta. Asia ilmenee myös vakuutusehdoista, joiden mukaan vakuutusyhtiö, rahastoyhtiö tai muu omaisuuden hoitaja ei vastaa arvojen kehityksestä tai mahdollisesta arvojen alentumisesta. Riski arvonmuutoksista on vakuutuksenottajalla.
 
Myyntitilanteessa vakuutuksenottajalle on lisäksi annettu valittujen rahastojen omat viranomaisvaatimusten mukaiset rahastoesitteet, joissa on kuvattu ko. rahastojen sijoituspolitiikkaa, tuottokehitystä yms. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiakkaan saama suullinen ja kirjallinen informaatio mm. sijoitusriskistä ovat vastanneet toisiaan. Mikään kirjallisessa materiaalissa ei tue väitettä, että vakuutuksenottajalle olisi luvattu erikseen tiedottaa sijoituskehityksestä tai muutoin sitä seurata hänen puolestaan. Väite tällaisen lupauksen antamisesta suullisesti ei ole uskottava. Sijoitustuotteiden myynnissä on syksystä 2007 lukien tullut nimenomaisesti dokumentoida sijoituspalvelun myyntiin johtaneita selvityksiä. Tällaisen dokumentaation puute ei kuitenkaan mitätöi muun kirjallisen materiaalin sisältöä eikä poista suullisesti esitetyn informaation merkitystä.
 
Vakuutusyhtiö kiistää laiminlyöneensä tiedonantovelvollisuuttaan.
Vakuutuksenottajalle toteutunut "vahinko" ei ole seurausta informaatiovelvollisuuden laiminlyönnistä vaan toteutuneesta sijoitusriskistä, joka on kohdannut vakuutuksenottajaa samalla tavalla kuin ketä tahansa ko. ajankohtana yleisen ja kohtuullisen tuotto- ja riskiennusteen saanutta asiakasta vastaavan tyyppisissä tavanomaisissa sijoituksessa.
 
Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä
 
Vakuutuksenottajan puolesta esittämässään lisäkirjelmässä hänen asiamiehensä toteaa, että jokainen täysi-ikäinen suomalainen tietää riskin suuruuden vaikuttavan tuoton suuruuteen. Lisäksi kaikki tietävät, että suuremman riskin ottajan on varauduttava menettämään sijoituksensa ainakin osittain. Tämä tieto ei siis tee vakuutuksenottajasta sijoitusgurua. Vakuutuksenottaja teki sijoitusneuvoja M.M.:lle etukäteen selväksi, että hän haluaa "huolettoman" vaihtoehdon, jota ei tarvitse jatkuvasti eikä edes usein seurata.
 
Asiamiehen mielestä vakuutusyhtiön ja M.M.:n kertomukselle ei voi antaa mitään painoa. Vakuutusyhtiöllä ei voi olla mitään luotettavaa tietoa siitä, mitä todella tapahtui. Jokaisen myyntitilanteen vain uskotellaan olevan samanlainen, vaikka näin ei ole. Vielä turhempaa on uskoa pankin sijoitusneuvojan selityksiä. Olisi täysin poikkeuksellista, jos esim. sijoitusneuvoja myöntäisi edes yhden kerran töpänneensä työssään.
 
Vakuutuksenottajan  kertomukselle taas pitäisi antaa enemmän painoa. Tavallinen ihminen ei lähde stressaavaan ja kaikin puolin epämiellyttävään prosessiin, ellei hän tunne kärsineensä suurta vääryyttä. Vakuutuksenottaja on juuri tällainen henkilö. Hänen kertomuksensa on luotettava myös siitä syystä, että hänen on helpompi muistaa asian yksityiskohdat, koska se oli hänelle ainutkertainen tapahtuma. Sijoitusneuvojalla saattaa olla tällaisia asiakasneuvotteluja useita joka päivä, joten hänen on vaikeampi muistaa, mitä on puhuttu tai luvattu juuri tässä tapauksessa.
 
Asian ydin on se, että vakuutuksenottaja teki M.M.:lle täysin selväksi, millaista sijoitusvaihtoehtoa hän tarvitsee. Kun asiakas kertoo haluavansa välttää riskiä ja jatkuvaa tuoton seuraamista, ei nyt valittua vaihtoehtoa olisi pitänyt missään nimessä suositella. Lisäksi M.M. tiesi vakuutuksenottajan pienen pankin asiakkaana tottuneen siihen, että pankki voi ilmoittaa yksittäiselle asiakkaallekin tätä koskevista merkittävistä muutoksista sijoituksissa tai muissa pankkiasioissa. Kummallakaan osapuolella ei ole esteettömiä todistajia, joilla olisi keskusteluista tietoa. On vain jonkin verran kirjallista näyttöä, jonka perusteella lautakunnan pitäisi tehdä ratkaisunsa. Jos osapuolten näkemykset ovat näin erilaiset, pitäisi riidanalaisia asioita tulkita elinkeinonharjoittajan eli vahvemman osapuolen vahingoksi.
 
Vakuutuksenottajan selostus tapahtumista
Kirjelmään on liitetty myös vakuutuksenottajan oma kertomus, jossa hän selostaa tapahtumien kulkua. Kertomuksesta ilmenee mm., että vakuutuksenottaja oli sijoittamassa omakotitalonsa myynnistä saamiaan varoja noin 100.000 euroa. Vakuutuksenottaja kiistää, että hänellä olisi aikaisempaa kokemusta tai kiinnostustakaan osake- tai rahastosijoittamiseen eikä siihen ole ollut mahdollisuuksiakaan. Pankin toimihenkilö laati ehdotuksen rahojen sijoittamiseksi nimenomaan sellaisiin huolettomiin pankin tuotteisiin, joita ei tarvitse seurata eikä spekuloida päivittäin, sillä vakuutuksenottaja oli lähdössä pitkälle ulkomaan matkalle. Hän oli tehnyt selväksi, ettei halua ”hermoja rassaavaa” toimintaa, kuten osakesijoittamista riesakseen matkan aikana. Vakuutuksenottaja viittaa myös siihen, että missään ei ollut näkyvää merkkiä siitä, että hän olisi tekemisissä vakuutusyhtiön kanssa.
 
M.M. esitteli pankin ja vakuutusyhtiön tuotteita yhdenveroisina, mutta rahastoihin liittyi hänen mukaansa riski, joten hän esitteli kaksi tuottoennustetta, 7 %:n tuotto tai, jos riski toteutuu, tuotto jää noin 2,5 %:iin. M.M. esitti 1/3 rahoista jättämistä tileille, 1/3 määräaikaistalletukseen ja 1/3 säästövakuutukseen. M.M.:n mukaan säästövakuutuksesta voi saada vähän paremman tuoton kuin määräaikaistalletuksesta, mutta säästövakuutukseen liittyi riski, että arvo vaihtelee ja rahastot on tarkoitettu pitkäaikaiseen talletukseen. M.M. oli myös tuonut esiin säästövakuutuksen veroedun kuolemantapauksessa. Pääoman menettämisen riskistä M.M. oli todennut riskin toteutumisen edellyttävän erittäin suuria mullistuksia maailmassa ja että sijoitusasiantuntijat pitävät rahastojen arvot positiivisena. Vakuutuksenottaja jäi siihen käsitykseen, että isompien riskien ilmetessä hänellä olisi aikaa toimia.
 
Vakuutuksenottaja myös kritisoi vakuutusta haettaessa esitettyjä laskelmia. Ne on annettu, vaikka pankin myöhemmän ilmoituksen mukaan tuottoennusteita ei edes kyetä laatimaan. Rahastot ovat olleet huomattavasti riskipitoisempia kuin myyntitilanteessa annettiin ymmärtää. M.M. ei osannut kuvata riskejä, ja missään vaiheessa ei ole ollut esillä, että vakuutuksenottaja olisi halunnut lähteä riskipitoiseen osakepelaamiseen. Vakuutuksenottaja katsoo tulleensa harhautetuksi säästövakuutusta myytäessä, joten ainoa realistinen vaihtoehto on purkaa kauppa.
 
Vakuutusyhtiön toinen vastine
 
Vakuutusyhtiö toistaa asiassa esittämänsä ja katsoo, että vakuutuksenottajan vaatimukset tulee perusteettomina hylätä. Vakuutusyhtiö tai sen asiamies eivät ole aiheuttaneet rahallista vahinkoa vakuutuksenottajalle. Hänen tällä hetkellä arvioitavissa oleva menetyksensä on aiheutunut aivan poikkeuksellisesta finanssikriisistä ja odottamattomasta markkinatilanteesta. Vakuutusyhtiö tai asiamies eivät ole syyllistyneet laiminlyöntiin.
 
Vakuutusyhtiö viittaa edelleen vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:ään sekä silloisen Vakuutusvalvonnan (nyk. Finanssivalvonta) 2.1.2002 vakuutussäästämisen markkinoinnista antamaan kannanottoon. VVV:n kannanotossa on mm. todettu, että esitettävien arviolaskelmien on perustuttava pitkäaikaisiin tuotto-odotuksiin ja kunkin sijoituskohteen yleisen luonteen perusteella määräytyviin keskimääräistuottoihin. Esimerkiksi osakerahaston tuottotaso voi perustua osakesijoitusten pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin. Arviolaskelma on tehtävä myös STM:n enimmäiskoron (laskuperustekorko) mukaan. Tältä osin vakuutusyhtiö toteaa, ettei se pysty tätä vakuutuksenottajan kylläkin itse tunnustamaa asiaa todentamaan, sillä syyskuussa 2007 asiakkaalle tulostettiin erillinen 2,5 %:n korolla oleva vertailulaskelma, mutta sitä ei arkistoitu, jos asiakas ei tätä vertailulaskelman mukaista tarjousta valinnut.
 
Vakuutusyhtiö viittaa myös siihen, että asia on ollut vakuutuksenottajan vaatimuksesta myös Finanssivalvonnan tutkittavana. Finanssivalvonta on lausunnossaan mm. todennut, että se seuraa yleisellä tasolla sitä, että vakuutusyhtiöiden käyttämät vakuutusehdot ovat lainmukaiset, tuotteista ja palveluista annetaan markkinoinnissa oikeat ja riittävät tiedot ja että vakuutustoiminnassa noudatetaan hyvää vakuutustapaa. Vaikka Finanssivalvonnalla ei ole toimivaltaa ratkaista vakuutusyhtiön ja sen asiakkaan välistä riita-asiaa esimerkiksi tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä, Finanssivalvonta on todennut, ettei sillä ole toimitettujen asiakirjojen perusteella huomautettavaa vakuutusyhtiön tai asiamiehen menettelystä.
 
Vakuutuksenottajan vaatimukset perustuvat lähes yksinomaan omiin jälkikäteisiin väitteisiin suullisista viesteistä, mitä ei voida pitää näyttönä siitä, että myynnissä olisi tapahtunut virheitä. Valtaosaan väitteistä olisikin mahdollista vastata vain henkilötodistelulla, jota lautakunnalle ei voida esittää. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan M.M.:n jo esittämä lausunto antaa asiasta kokonaisuuden kannalta paremman kuvan. Vakuutuksenottajan esittämät väitteet perustuvat M.M.:lta saadusta materiaalista poimittuihin irrallisiin lauseisiin, jolloin asiakokonaisuus on unohtunut.
 
Tuottoennusteista M.M. on todennut, että "ei ole olemassa mitään ennustelaskuria", mutta samassa kirjoituksessa hän on myös kuvannut markkinakehityksen vaihtelua ja sitä, että arvioita voidaan laatia ensisijaisesti vain menneeseen peilaten ja korostaen, ettei menneisyyskään ole tae tulevasta. Viestistä on luettavissa ennusteiden poikkeuksetta perustuvan omaisuusluokittaiseen tuottohistoriaan. Ko. tilanteessakaan ei ole ollut käytössä palvelua, jolla olisi voitu yksilöllisesti tehdä varmempaan lopputulokseen johtavia ennusteita vakuutuksenottajan tarjoamille pohjille. Väite tuottoennusteiden vaikeudesta ei ole näyttö siitä, että vakuutushakemuksessa esitetyt arviot olisivat "pelkkää valhetta".
 
Vakuutuksenottajalle on asiakaspalveluna tarjottu apua erilaisten vaihtoehtojen arvioinnissa tuomalla esille myös näiden erityispiirteitä tuoton muodostumisen tavasta ja riskitasosta. Vaihtoehdoissa on tuotu esille sijoituksen pitkäaikaista luonnetta korostaen niin sijoituskohteiden toipumisen mahdollisuutta kuin nousuodotuksen aavisteluakin. Samoissa kirjoituksissa on tarjottu myös muita vaihtoehtoja ja asianmukaisesti jätetty ratkaisun tekeminen vakuutuksenottajalle. On kohtuullista ajatella, että päättäessään toukokuussa 2008 olla muuttamatta sijoituskohteitaan, vakuutuksenottaja on viimeistään ottanut aktiivisesti vastuun tulevasta sijoituskehityksestä.
 
Vakuutusyhtiö katsoo, että asiaa tulee käsitellä lautakunnassa ensisijaisesti riidattomien faktojen perusteella ja näitä ovat kirjallisissa dokumenteissa esitetyt asiat. Asiakirjojen merkitys näyttönä ja ratkaisun perusteluna voidaan ohittaa vain, jos kiistattomasti esitetään yhtiön tai sen asiamiehen muulla tavoin antaneen vakuutuksenottajalle kirjallisten dokumenttien kanssa ristiriitaista selvitystä vakuutuksen sisällöstä.
 
Kaikki kirjallinen sopimusmateriaali tuo esille, että vakuutussopimus on tehty vakuutusyhtiön kanssa pankin toimiessa asiamiehenä. Vakuutuksenottaja kertoo itse, että hänelle on kerrottu sijoitukseen liittyvästä riskistä. Vakuutusyhtiön mielestä arviot ja ennusteet on laadittu ja esitetty täysin vakiintuneella tavalla VVV:n kannanoton mukaisella sisällöllä. Minkään prosenttimäärien välistä aluetta ei ole esitetty absoluuttisiksi "riskirajoiksi" vaan jopa pääoman menettämisen riski on tuotu esille kuten vakuutuksenottaja itse myöntää. Vakuutuksenottajan epäonnistunut sijoitustulos on pääosin aiheutunut historiallisen syvästä finanssikriisistä vuonna 2008, jonka vaikutusta hänkään ei voi siirtää pankin tai vakuutusyhtiön vastuulle, vaikka olisi itse vähätellyt riskistä saamiaan tietoja.
 
Vakuutusyhtiön mielestä vakuutuksenottajan väitteet ovat täsmentämättömiä. Ne kiteytyvät väitteeseen, että hänelle olisi myyty "liian" riskipitoinen sijoitus ja että hänellä olisi ollut "täysi syy olettaa", että hän saa palkilta lisäinformaatiota, jos kurssikehitys ei ole suotuisa.
 
Myyntiprosessissa säästövakuutus on ollut osa kokonaisuutta. Vakuutuksenottajalle suullisesti ja kirjallisesti annetussa informaatiossa on esitetty kokonaiskuva sopimukseen johtaneista tekijöistä ja myös sijoituksen pääomaan sisältyvästä riskistä. Annettu materiaali vastaa alalla yleisesti käytettyä ja hyväksyttyä vastaavaa materiaalia eikä kokonaisprosessista ole esitetty ristiriitaisuuksia tai puutteita, miten vakuutusyhtiö tai sen asiamies olisivat enemmän voineet varmistaa, että vakuutuksenottajalla on oikeat ja riittävät tiedot. Esitetystä selvityksestä käy ilmi, että asiakkaan taustaan, tuottotavoitteisiin, sijoitusaikaan ja sijoittajatyyppiin on paneuduttu hyvin.
 
Esittämillään perusteilla vakuutusyhtiö edelleen kiistää laiminlyöneensä tiedonantovelvollisuuttaan. Väite ”liian riskipitoisista" sijoituskohteista on jälkiviisautta. Kohteista ja riskistä annetut tiedot ja ennusteet ovat olleet kattavia eikä niissä ole osoitettavissa olennaisia virheitä. Toteutunut "vahinko" ei ole seurausta informaatiovelvollisuuden laiminlyönnistä vaan toteutuneesta sijoitusriskistä.
 
Vakuutusyhtiö on liittänyt vastineeseensa M.M.:n antamaksi selittämänsä kirjoituksen vakuutuksen myyntitilanteesta. Kirjoituksesta ei ilmene sen laatijaa eikä laatimisajankohtaa eikä sitä ole allekirjoitettu.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Ratkaistava kysymys
Vakuutuksenottaja on vaatinut 11.9.2007 tekemänsä 30.000 euron sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen purkamista vedoten keväällä 2008 havaitsemaansa vakuutussäästöjen arvon alenemiseen. Vakuutuksenottaja on perustelut vaatimustaan ensisijaisesti sillä, että hän katsoo saaneensa vakuutuksesta ja siihen liitettyjen sijoitusrahastojen ominaisuuksista harhaanjohtavaa, liian optimistista ja virheellistä tietoa. Vakuutuksenottajan mukaan pankin vakuutuksesta vakuutusyhtiön asiamiehenä antama tieto on saanut hänet sijoittamaan varojaan kohteisiin, jotka olivat hänen tavoitteisiinsa nähden liian riskipitoisia.
 
Sovellettavat lainkohdat
Vakuutuksenottajaa pankissa palvellut M.M. on toiminut vakuutusta tarjotessaan vakuutusyhtiön edustajana, joten asiaan on ensisijaisesti sovellettava 1.7.1995 voimaan tullutta vakuutussopimuslakia (543/94).
 
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (sellaisena kuin se on ollut voimassa puheena olevaa vakuutussopimusta tehtäessä laissa 543/1994) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
 
Lain 7 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle vuosittain tieto vakuutusmäärästä ja muista sellaisista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen vakuutuksenantajalla on tiedonantovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.
 
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Mitä 1 momentissa säädetään, on 2 momentin mukaan vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
 
Sovellettavat vakuutusehdot
Kysymyksessä olevaan vakuutussopimukseen sovellettavien 2.4.2007 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.2 (Eräiden termien merkitys) mukaan vakuutussäästöllä tarkoitetaan vakuutukseen liitettyjä sijoitussidonnaisia säästöjä.
 
Vakuutusehtojen kohdan 3.1.1. mukaan sijoitusrahastoihin liitetyille varoille vakuutusyhtiö ei maksa korkoa eikä vakuutus ole oikeutettu osallistumaan jaettavaan ylijäämään. Vakuutusyhtiö, rahastoyhtiö tai muu omaisuuden hoitaja ei vastaa arvojen kehityksestä tai mahdollisesta arvojen alentumisesta. Riski arvonmuutoksista on vakuutuksenottajalla.
 
Vakuutusehtojen kohdan 3.1.2. mukaan vakuutussäästön arvo määräytyy kunkin sijoitusrahaston osalta rahasto-osuuksien lukumäärän ja osuuden viimeksi vahvistetun arvon mukaan. Mahdollisissa ulkomaan rahan määräisissä sijoitusrahastoissa otetaan huomioon valuuttakurssi.
 
Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ja sijoitussidonnainen vakuutus  
Vakuutussopimuksen tekemistä edeltävästä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta vakuutuksen hakijaa kohtaan säädetään vakuutussopimuslain 5 §:ssä. Lain mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta.
 
Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset. Vakuutussopimuslaissa tai sen valmisteluasiakirjoissa ei ole puheena olevan vakuutussopimuksen tekemisen aikaan erikseen mainittu sijoitussidonnaista vakuutusta, sillä kyseinen vakuutusmuoto on tullut markkinoille aivan vakuutussopimuslain valmistelun loppuvaiheessa.
 
Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen perusteella lautakunta on noudattamassaan käytännössä katsonut, että sijoitussidonnaista vakuutusta tarjotessaan vakuutuksenantajan tai sen edustajan on annettava vakuutuksen hakijalle myös vakuutukseen liitettävissä olevien eri sijoituskohteiden ominaisuuksista sellaiset tiedot, että vakuutuksen hakijalla on tietojen perusteella mahdollisuus valita sijoitustavoitteensa huomioon ottaen itselleen sopivat kohteet. Jos vakuutuksenottajalle esitetään vakuutuksen tuottoa koskevia laskelmia, on niistä käytävä selkeästi ilmi, että kyse on vain arviosta.
 
Edelleen lautakunta on katsonut, että vakuutuksenantajan tulee nimenomaisesti ja selkeästi kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota siihen sijoitussidonnaisille vakuutussopimuksille luonteenomaiseen mahdollisuuteen, että tuoton asemesta vakuutukseen valittaviin sijoituskohteisiin kuuluvan sijoitusriskin vuoksi säästettäviä varoja voi myös menettää. Tällä tiedoilla on yleensä keskeinen merkitys vakuutuksenottajan taloudellisen turvallisuuden ja aseman kannalta.
 
Sanotuista syistä vakuutuksenantajan tulee selkeästi ilmoittaa vakuutuksen hakijalle, että vakuutukseen liitettäviin sijoitusinstrumentteihin liittyy aina riski siitä, että sijoitetuille varoille ei ehkä kerrykään tuottoa, ja erityisesti, että vastapainona tuotto-odotuksille varoja voi myös menettää. Kun vakuutuksenantaja on menetellyt kuvatulla tavalla, se ei ole vastuussa siitä vakuutuksenottajalle sijoittajana normaalisti kuuluvasta riskistä, että sijoitussidonnaiseen vakuutukseen liitettäväksi tarjotut sijoituskohteet eivät jälkeen päin tarkasteltuna olekaan antaneet arvioitua tuottoa tai että rahastosijoitukseen liittyvä riski osakekurssien alenemisesta on toteutunut.
 
Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Hallituksen esityksen mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
 
Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.
 
Asian arviointi
Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi ottaa vastaan henkilötodistelua. Näin ollen lautakunnan lausunto perustuu vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.
 
Vakuutuksenottaja on lautakunnalle osoittamissaan kirjelmissä myöntänyt olleensa vakuutussopimusta tehdessään tietoinen sijoittamisen perusasioista, kuten siitä, että sijoittamiseen liittyy riski sijoitettavien varojen menettämisestä. Toisaalta vakuutuksenottaja on esittänyt, ettei hänellä ollut aikaisempaa sijoituskokemusta tai kiinnostustakaan osake- tai rahastosijoittamiseen ja että hän oli halunnut sijoittaa varansa ”sellaisiin huolettomiin pankin tuotteisiin, joita ei tarvitse seurata … päivittäin”.
 
Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan 11.9.2007 allekirjoittamassa vakuutushakemuksessa on otsikon ”Ennuste vakuutussäästöstä” alla todettu mm., että vakuutuksen ”… arvo on sidottu valitun sijoituskohteen arvonkehitykseen. Osuuden arvo lasketaan pankkipäivittäin ja arvon vaihtelu näkyy säästön vaihteluna. Vakuutuksenantaja ei takaa tuottoa eikä pääoman säilymistä.” Hakemuksessa on ilmoitettu säästöennusteen laskennassa käytetyt kaksi osakerahastoa ja yhdistelmärahasto sekä niille laskelmaa varten oletettu tuotto prosentteina. Hakemuksessa on erikseen ilmoitettu vakuutuksenantajana oleva henkivakuutusyhtiö.
 
Lautakunta katsoo, että jo allekirjoittamansa hakemuksen perusteella vakuutuksenottajan on täytynyt olla selvillä siitä, että kyse on hänelle tarjottavasta henkivakuutusyhtiön myöntämästä sijoitussidonnaisesta vakuutussopimuksesta, joka tulisi sisältämään sijoitusriskiä. Vakuutushakemuksesta ilmenee se lukemalla, että hakemuksessa esitetty laskelma vakuutuksen tulevasta tuotosta perustuu vain oletuksiin eikä hakemuksen mukaisen oletustuoton saamista sopimuksessa mitenkään taata.
 
Vakuutushakemuksen merkintöjen mukaan vakuutuksenottaja on allekirjoituksellaan vahvistanut lisäksi saaneensa sopimusta 11.9.2007 tehtäessä vakuutuksen tuoteselosteen, vakuutusehdot, rahastoesitteen ja hinnaston.
 
Vakuutuksen tuoteselosteessa on sivulla 2 käsitelty vakuutuksen tuotto-odotusten, riskin ja säästöajan suhdetta todeten mm., että pitkä sijoitusaika tasaa yksittäiseen sijoituksen ajoittamiseen liittyvää riskiä. Jos ”…tuotto-odotus on korkealla, se edellyttää pidempää säästöaikaa ja valmiutta hyväksyä säästöjesi hetkelliset arvonmuutokset. Jos taas olet tyytyväinen alhaisempaan tuotto-odotukseen, säästöjesi arvonmuutokset ovat yleensä maltillisempia.”
 
Tuoteselosteen sivulla 3 otsikon ”Valitse sopivat rahastovaihtoehdot” alla todetaan: ”…rahastosidonnaisissa vakuutuksissa päätät itse omien vakuutussäästöjesi sijoituskohteen. Riskin hajauttamiseksi säästöt voidaan ohjata useampaan eri rahastoon. Vakuutussäästön arvo on sidottu valitun sijoituskohteen arvonkehitykseen. Rahaston sisältämien omaisuuserien markkina-arvo vaikuttaa sijoitusrahasto-osuuksien arvoon. Vakuutussäästöön suoritetut maksut kasvattavat sijoitusrahasto-osuuksien lukumäärää ja vakuutussopimuksen hoitamista varten veloitetut hoito- ja muut palkkiot puolestaan vähentävät osuuksien määrää.”
 
Tuoteselosteen sivulla kolme on edelleen lyhyesti esitelty kahdeksan vakuutukseen liitettävissä olevaa pankin rahastoyhtiön hallinnoimaa rahastoa. Kohdassa on edelleen huomautettu siitä, että vakuutusyhtiö ei vastaa vakuutussäästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa vakuutukseen liitettyjen sijoitusrahasto-osuuksien mahdollisesta arvon alentumisesta. Vakuutuksenottajan vakuutukseen valituista rahastoista todetaan seuraavaa:
 
[Yhdistelmärahasto] on matalariskinen yhdistelmärahasto, joka sijoittaa varansa markkinatilanteen mukaan pääosin suomalaisille ja eurooppalaisille korko- ja osakemarkkinoille. Perustilanteessa rahaston varoista sijoitetaan rahamarkkinoille 35 %, joukkolainamarkkinoille 50 %, suomalaisille osakemarkkinoille 10 % ja eurooppalaisille osakemarkkinoille 5 %. Enintään 25 prosenttia rahaston arvosta voidaan (sijoittaa) osakkeisiin ja osakepohjaisiin arvopapereihin.
[Pohjoismaiden ja Baltian osakerahasto] sijoittaa varansa ensisijaisesti Pohjoismaiden ja Baltian osakemarkkinoille. Enintään neljännes rahaston arvosta voidaan sijoittaa myös muille Euroopan talousalueen osakemarkkinoille ja enintään viidennes rahaston arvosta Venäjän osakemarkkinoille.
[Eurooppalaisten osakkeiden rahasto] sijoittaa varansa eurooppalaisiin, pääosin kasvu- ja arvo-osakkeisiin. Kasvuosakkeet ovat sellaisten yritysten osakkeita, joiden tuloskasvu on nopeampaa kuin pörssiyhtiöillä keskimäärin. Arvo-osakkeet ovat sellaisten yritysten osakkeita, joiden pörssikurssi on keskimääräistä alhaisempi verrattuna yhtiön varallisuuteen.
 
Vakuutushakemuksen mukaan vakuutuksenottajalle on annettu rahastoista myös rahastoesitteet. Rahastoesitteiden mukaan yhdistelmärahaston on todettu sopivan sijoittajille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta pääomamarkkinoista. Sijoitusajaksi on suositeltu vähintään kahta vuotta. [Pohjoismaiden ja Baltian osakerahaston] on todettu esitteessä sopivan korkeaa tuottoa tavoittelevalle pitkäaikaiselle sijoittajalle, joka hyväksyy sijoitusten voimakkaankin arvonvaihtelun. Suositeltavaksi sijoitusajaksi todetaan yli viisi vuotta. [Eurooppalaisten osakkeiden rahastoon] sijoittavan on voitava hyväksyä osakemarkkinoiden tilapäinen epäsuotuisa kehitys, ja näin ollen rahasto sopii sijoittajille, joilla on mahdollisuus tehdä sijoitus vähintään viideksi vuodeksi.
 
Lautakunta katsoo, että edellä mainittuihin asiakirjoihin ja vakuutushakemukseen normaalilla huolellisuudella perehtyvän vakuutuksenottajan on täytynyt olla selvillä siitä, että sijoitussidonnaisen vakuutussopimuksen tekeminen merkitsee varojen sijoittamista vakuutushakemuksessa mainittuihin sijoitusrahastoihin hakemuksesta ilmenevän jakauman mukaisesti. Rahastoista annettujen tietojen perustella vakuutuksenottajan on myös täytynyt käsittää, että rahastosidonnaisuus merkitsee vakuutussopimuksessa riskiä siitä, että vakuutussäästöjen arvo voi vaihdella ja että vakuutus voi tuoton sijasta osoittautua myös tappiolliseksi.
 
Vakuutuksenottaja on esittänyt vakuutukseen valittujen sijoituskohteiden olleen itselleen ”liian riskipitoisia”. Lautakunta toteaa, että asiakirjatietojen perusteella vakuutuksenottajan vakuutukseen sijoittama määrä on käsittänyt noin kolmasosan hänellä kaikkiaan sijoitettavissa olleista varoista. Sen perusteella, mitä vakuutuksenottaja on toivomansa sijoituskohteen ominaisuuksista ja ”huolettomuudesta” lautakunnalle jälkeen päin esittänyt, määräaikaistalletus olisi ollut hänelle jälkikäteen arvioiden mahdollisesti sopivin vaihtoehto myös nyt puheena olevien 30.000 euron osuuden sijoittamiseksi. Koska sijoituskohteesta päättäminen kuitenkin viime vaiheessa kuuluu aina sijoittajalle / vakuutuksenottajalle itselleen, on vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta ratkaisevaa, oliko vakuutusyhtiö ja sen asiamiehenä toiminut pankki antanut vakuutuksenottajalle vakuutussopimuksesta ja siihen liitettävissä olevista sijoituskohteista niiden valitsemiseksi riittävät ja oikeat tiedot.
 
Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että lain 9 §:n mukaista vakuutuksenottajan käsitystä vakuutuksen sisällöstä on lähtökohtaisesti arvioitava objektiivisesti eli sen mukaan, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija voi saamansa informaation perusteella päätyä. Lautakunta katsoo, että edellä selostettujen vakuutuksesta ja siihen liitetyistä rahastoista kirjallisesti saamiensa tietojen perusteella vakuutuksenottajan on pitänyt käsittää tekeillä olleen vakuutussopimuksen sijoitussidonnainen luonne.
 
Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on myöntänyt olleensa selvillä siitä peruslähtökohdasta, että osake- ja rahastosijoittamiseen liittyy riskejä. Hänen saamastaan aineistosta on käynyt selkeästi ilmi, että vakuutukseen valituista rahastoista kaksi on ollut osakemarkkinoille sijoittavia rahastoja, joiden osalta rahastoesitteissä on tuotu selkeästi esiin arvonvaihtelujen mahdollisuus ja sen vuoksi edellytettävä yli viiden vuoden vähimmäissijoitusaika riskien tasaamiseksi. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että objektiivisesti arvioituna vakuutuksenottajan olisi saamiensa tietojen perusteella myös pitänyt käsittää, että mainittuihin osakerahastoihin liittyvän sijoitusriskin vuoksi hänen vakuutukseen sijoittamansa varat tulevat olemaan alttiina rahasto-osuuksien arvonvaihtelulle.
 
Vakuutusyhtiön ei voida arvioida laiminlyöneen vakuutusta koskevaa tiedonantovelvollisuuttaan vain sen perusteella, että tässä tapauksessa vakuutukseen liitettyjen rahastojen osuuksien arvon alentuminen oli tapahtunut pian vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen. Sijoitustoiminnan luonteen vuoksi ei myöskään ole ollut mahdollista todeta, jäisikö vakuutussäästöjen arvon alentuminen keväällä 2008 pysyväksi. Vakuutuksen tuoteselosteessa on kerrottu, että arvonvaihtelujen tasaamiseksi riittävän pitkään sijoitusaikaan on syytä varautua ja vakuutuksenottaja on itsekin myöntänyt saaneensa vakuutuksesta neuvoteltaessa tiedon siitä, että rahastoihin on sijoitettava pitkäaikaisesti.
 
Vakuutuksenottaja on vielä esittänyt, että pienen pankin asiakkaana hän oli olettanut saavansa ohjeita tai varoituksen, mikäli sijoituksen arvo laskisi. Käytettävissään olevin keinoin lautakunta ei voi selvittää, mistä vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön edustajan välillä on vakuutussopimuksesta 11.9.2007 neuvoteltaessa tarkemmin keskusteltu. Tältä osin lautakunta kuitenkin toteaa, ettei vakuutuksenottajan esittämää palvelua tavanomaisesti kuulu sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin tai yleensäkään rahastosäästämiseen. Lautakunnan käytettävissä olevasta asiakirjaselvityksestä ei ilmene, että tällaisesta poikkeuksellisesta palvelusta myöskään olisi erikseen sovittu vakuutusyhtiön tai sen asiamiehenä toimineen pankin kanssa. Vakuutussopimuslain 7 §:n mukaan vakuutusyhtiö on vuosittain velvollinen lähettämään vakuutuksenottajalle vakuutusta koskevat tiedot.
 
Lautakunnan käsityksen mukaan on yleisesti tiedossa, että taloudelliseen toimintaan ja suhdannekehitykseen liittyy aina epävarmuustekijöitä, joiden vaikutus on otettava huomioon etenkin sijoitustoiminnassa. Vallitseva taloudellinen tilanne vaikuttaa myös matalariskisempiin sijoituksiin, joskin niiden arvonmuutokset ovat yleensä maltillisempia kuin korkeampaa riskiä sisältävissä sijoituskohteissa. Tästä seuraa vääjäämättä se, että myös valittaessa matalahkoakin riskiä sisältäviä sijoituskohteita sijoittajan on – jollei suorastaan välttämätöntä, niin ainakin aiheellista – säännöllisin väliajoin seurata sijoituksensa arvonkehitystä mahdollisesti tarvittavien muutosten tekemiseksi.
 
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, etteivät vakuutusyhtiö tai sen asiamiehenä toiminut pankki myöskään ole laiminlyöneet niille vakuutussopimuksen perusteella vakuutuksen voimassaoloaikana kuuluneita velvollisuuksia, vaikka ne eivät olekaan erikseen informoineet vakuutuksenottajaa vakuutussäästöjen arvon alentumisesta.
 
Lopputulos
Edellä selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen suostumaan vakuutuksenottajan vaatimukseen vakuutussopimuksen purkamisesta eikä korvaamaan hänelle mahdollisesti aiheutunutta vakuutussäästöjen arvon alentumista.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Rissanen ja jäsenet Helle, Kauppila, Korpiola ja Lehti. Sihteerinä toimi
Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia