Tapahtumatiedot

Asiakas (s. 1953) oli ollut työnantajansa X Oy:n palveluksessa 1.12.1980–21.10.1983, minkä jälkeen hän oli ollut osuuskunta Y:n palveluksessa ajalla 1.11.1983–15.7.1985. Asiakas siirtyi 1.8.1985 takaisin X Oy:n palvelukseen.

Asiakas haki 15.3.2013 X Oy:n eläkesäätiöltä vanhuuseläkettä 60 vuoden iästä alkaen. Hän perusteli hakemustaan työhistoriallaan X Oy:n palveluksessa ja katsoi, että myös Y:n palveluksessa vuosina 1983–1985 tehty työ tulisi tapauskohtaisen harkinnan perusteella lukea hänen hyväkseen. Hänen tuolloiset tehtävänsä olivat olleet hyödyksi 1.8.1985 alkaneen X Oy:n työsuhteen kannalta.

Eläkesäätiön hallitus käsitteli asian 13.2.2014. Säätiön sääntöjen 6 §:n 3 momentin mukaan ennen 1.4.1982 palvelukseen tulleilla ja yhtäjaksoisesti X Oy:n palveluksessa olleilla eläkeikä on 60 vuotta. Asiakkaan yhtäjaksoinen palvelussuhde oli alkanut vasta 1.8.1985.

Sääntöjen 4 §:n 6 momentin mukaan säätiön hallituksella oli erityisistä syistä oikeus hyväksyä eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi muunkin työnantajan palveluksessa ollutta aikaa. Hallitus ei kuitenkaan voinut suosia päätöksenteossaan ketään yksittäistä henkilöä, joten hyväksyminen olisi velvoittanut hallitusta käymään kaikkien toimintapiiriläisten työsuhteet läpi. Tällaisella päätöksellä olisi saattanut muissa tapauksissa olla eläkesäätiölle merkittäviä kustannusvaikutuksia. Asiakkaan osalta eläkevastuu olisi lisääntynyt noin 245.000 eurolla.

Hallitus katsoi vastaavansa eläkesäätiön taloudellisten toimintaedellytysten turvaamisesta ja säätiöön kuuluvien henkilöiden tasapuolisesta kohtelusta. Erityisiä syitä poiketa säätiön säännöistä ei tapauksessa ollut. Hallitus päätti, ettei asiakkaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi lueta Y:lle tehtyä työjaksoa, eikä hänelle myönnetä vanhuuseläkettä alennetussa eläkeiässä 10.12.2013 alkaen.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo, että hänelle tulisi myöntää vanhuuseläke 60 vuoden iästä alkaen. Sääntöjen 6 §:n 3 momentissa ei edellytetä palvelussuhteen yhtäjaksoisuutta vaan 30 vuoden yhteismäärää. Asiakas oli tullut X Oy:n palvelukseen ensimmäisen kerran jo 1.12.1980 ja ollut kolmivuorotyössä selvästi sääntöjen edellyttämää enemmän. Sääntöjen 4 §:n 2 momentin mukaan palvelusajaksi katsotaan koko se aika, joka on oltu yhdessä tai useammassa erässä työsuhteessa työnantajaan. Jos yhtäjaksoisuutta kuitenkin edellytetään, olisi kohtuullista hyväksyä Y:lle tehty työ asiakkaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi.

Asiakkaan käsityksen mukaan muita vastaavanlaisia eläkehakemuksia ei ole tulossa, koska yli 30 vuotta olleet ja 15 vuotta jatkuvaa kolmivuorotyötä tehneet ovat jo siirtyneet säätiön eläkkeelle 60-vuotiaina. Asiakasta nuoremmat kolmivuorotyötä tehneet tai normaalia päivätyötä tehneet eivät täytä varhennetun eläkkeen ehtoja. Todellista kustannusvaikutusuhkaa ei siten ole.

Eläkesäätiön vastine

Eläkesäätiön toimintapiiriin tuleminen on edellyttänyt 20 vuoden ikää ja vähintään kolmen vuoden yhtäjaksoista palvelussuhdetta. Asiakkaan ensimmäinen, vuonna 1983 päättynyt palvelussuhde oli kestänyt alle kolme vuotta. Tuona aikana hän ei vielä ollut tullut säätiön toimintapiiriin, eikä hänellä ollut mitään oikeuksia säätiön etuuksiin. Hän oli tullut toimintapiiriin vasta 1.8.1988, toisen työsuhteensa aikana. Lisäeläkettä laskettaessa otetaan kuitenkin huomioon myös aiempi työsuhde, ja asiakkaalla on siten yli 30 vuotta eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusaikaa. Hänen työnsä on koko ajan ollut kolmivuorotyötä. 

Asiakkaan eläkeikä on 65 vuotta. Säätiön sääntöjen 6 §:n 3 momentin mukaan työntekijällä on kuitenkin oikeus vanhuuseläkkeeseen jo 60 vuoden iässä tietyin edellytyksin. Asiakas täyttää momentin palvelusaika- ja vuorotyöedellytykset. Tämä oikeus vanhuuseläkkeeseen on kuitenkin vain niillä henkilöillä, jotka ovat tulleet X Oy:n palvelukseen 1.4.1982 tai sitä ennen. Se työsuhde, josta asiakkaan on tarkoitus siirtyä eläkkeelle, on alkanut vasta vuonna 1985.  Tämän vuoksi hän ei täytä sääntöjen mukaisia eläkkeen saamisen edellytyksiä.

Sääntöjen 4 §:n 6 momentin mukaan säätiön hallitus voi hyväksyä eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi myös muun työnantajan palveluksessa ollutta aikaa. Se seikka, hyväksytäänkö Y:lle tehty työ asiakkaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi, ei vaikuta hänen eläkeikäänsä. Sääntöjen 6 §:n 3 momentin mukaan työsuhteen olisi pitänyt alkaa nimenomaan X Oy:ssä viimeistään 1.4.1982. Lisäpalvelusajalla ei voi ”paikata” kahden X Oy:n työsuhteen välistä aikaa niin, että palvelusajan X Oy:ssä voitaisiin katsoa alkaneen jo 1.12.1980. Lisäpalvelusajalla on merkitystä vain eläkkeen määrää laskettaessa, jollei palveluskuukausia muuten ole riittävästi. Lisäksi lisäpalvelusajan hyväksyminen on harkinnanvarainen asia, ei ehdoton oikeus.

Säätiö toteaa vielä, että se ei ole muidenkaan henkilöiden kohdalla hyväksynyt oikeutta alempaan eläkeikään vastaavassa tilanteessa. Sääntöjen 6 §:n 4 momentin mukaan hallituksella on eläkeikäasiassa oikeus käyttää harkintaa vain, jos on kyse poikkeamisesta kolmivuorotyön vaatimuksesta. Asiakkaalla olisi oikeus vanhuuseläkkeeseen 60 vuoden iässä ainoastaan, jos hänen voimassa oleva työsuhteensa olisi alkanut 1.4.1982 tai sitä ennen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko asiakkaalla oikeus saada eläkesäätiön sääntöjen 6 §:n 3 momentin mukainen vanhuuseläke jo 60 vuoden iästä alkaen. Riidatonta on, että momentin sisältämät palvelusajan kokonaiskestoa ja kolmivuorotyön kestoa koskevat edellytykset täyttyvät. Riitaista on se, miten momentissa olevaa työsuhteen alkamista koskevaa ehtoa on tulkittava.

Asiakas on lisäksi katsonut, että säätiön hallituksen tulisi käyttää sääntöjen 4 §:n 6 momentin mukaista harkintavaltaansa ja myöntää eläke.

Sovellettavat eläkesäätiön säännöt

Eläkesäätiön 1.1.2010 alkaen sovellettavien sääntöjen 4 §:n (Eläkkeeseen oikeuttava palvelusaika) 6 momentin mukaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi on eläkesäätiön hallituksella lisäksi oikeus erityisistä syistä hyväksyä joko kokonaan tai osaksi se aika, jonka eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva henkilö on 20 vuotta täytettyään ollut muun kuin edellä 5 momentissa tarkoitetun työnantajan palveluksessa.

Sääntöjen 6 §:n (Vanhuuseläke) 3 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa on sanottu, vanhuuseläkkeeseen on oikeutettu eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluva henkilö, joka 60 vuoden iän ja 30 vuoden eläkkeeseen oikeuttavan palvelusajan saavutettuaan on yhteensä 15 vuotta (180 kuukautta) työskennellyt keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työnantajalla tai välittömästi ennen työnantajan palvelukseen tuloaan 4 §:n 4 momentissa mainituissa yhtiöissä. Tätä momenttia sovelletaan vain niihin työsuhteessa oleviin henkilöihin, jotka ovat tulleet työnantajan palvelukseen 1.4.1982 tai sitä ennen.

Pykälän 4 momentin mukaan eläkesäätiön hallituksella on oikeus päättää, että myös muissa kuin edellä 3 momentissa mainituissa töissä, joissa työn laatu tai olosuhteet sitä vaativat, on oikeus vanhuuseläkkeen saamiseen 30 palvelusvuoden saavuttamisen jälkeen ennen 1 momentissa mainittua eläkeikää, ei kuitenkaan aikaisemmin kuin 60 vuoden iässä.

Asian arviointi

Sääntöjen 6 §:n 3 momentin mukaan oikeus 60 vuoden iästä maksettavaan vanhuuseläkkeeseen on vain niillä työsuhteessa olevilla henkilöillä, jotka ovat tulleet työnantajan palvelukseen 1.4.1982 tai sitä ennen. Se työsuhde, jonka perusteella asiakas on tullut eläkesäätiön toimintapiiriin ja josta hän on jäämässä eläkkeelle, on alkanut vasta 1.8.1985. Tämä työsuhde ei siten oikeuta asiakasta sääntöjen
6 §:n 3 momentin mukaiseen eläkkeeseen.

Se seikka, että asiakas oli ollut X Oy:n palveluksessa myös vuosina 1980–1983, jää sääntöjen 6 §:n 3 momentin kannalta vaille merkitystä. Aiemman työsuhteensa aikana asiakas ei vielä ollut lainkaan tullut eläkesäätiön toimintapiiriin.
Lisäksi momentin ilmaisu ”[…] työsuhteessa oleviin henkilöihin, jotka ovat tulleet […]” tarkoittaa Vakuutuslautakunnan tulkinnan mukaan sitä, että palvelussuhteen X Oy:öön tai momentista ilmenevään muuhun yhtiöön on tullut olla viimeistään 1.4.1982 alkaen jatkuva.

Eläkesäätiön sääntöjen 4 §:n 6 momentissa säätiön hallitukselle on varattu mahdollisuus päättää muulle työnantajalle tehdyn työn hyväksymisestä eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi. Tämä varaus ei sisällä mahdollisuutta päättää myös eläkeiästä tai sääntöjen 6 §:n 3 momentin mukaisesta jatkuvan palvelussuhteen alkamisedellytyksestä muulla tavalla kuin säännöistä ilmenee. Sääntöjen 6 §:n 4 momentin mukainen harkintamahdollisuus puolestaan koskee vain työtehtävien laatua ja olosuhteita eli käytännössä 6 §:n 3 momentin mukaista kolmivuorotyöedellytystä. Säännöissä ei siten ole varattu säätiön hallitukselle asiakkaan tarkoittamaa harkintamahdollisuutta, eikä säätiö selvityksensä mukaan muutenkaan ole hyväksynyt oikeutta alempaan eläkeikään muiden vastaavassa tilanteessa olleiden toimintapiiriin kuuluvien kohdalla.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että eläkesäätiön päätös hylätä asiakkaan eläkehakemus on ollut sääntöjen mukainen, eikä asiassa ole perusteita suosittaa harkinnanvaraista poikkeamista säännöistä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Rissanen, puheenjohtaja
Raulos, sihteeri

Jäsenet:
Ahlroth
Kummoinen
Lehti
Niklander
Kaitemo