Haku

VKL 144/13

Tulosta

Asianumero: VKL 144/13 (2014)

Vakuutuslaji: Sairausvakuutus

Ratkaisu annettu: 18.06.2014

Lakipykälät: 20, 20 a

Henkilövakuutus. Vakuutusmaksun korottaminen. Korvausmenon kehitystä koskeva peruste. Luonnollinen maksu. Muutoksesta ilmoittaminen. Todistelu.

Tapahtumatiedot

A:lla (synt. 1953) on ollut vuonna 1991 alkanut henkivakuutukseen liittyvä sairausvakuutus, jota koskeva vakuutusturva on päättynyt 31.12.2013. Vakuutus sisältää myös myöhemmin päättyvän kuolemanvaravakuutuksen, kuolemanvaravakuutuksen tapaturmaisen kuoleman osalta ja vakuutuksen tapaturmaisen invaliditeetin osalta. Vakuutuskirjan 26.12.2002 mukaan vakuutuskauden 2003 vakuutusmaksu on ollut kokonaisuudessaan 361,76 euroa ja sairausvakuutuksen osalta 198,90 euroa. Vakuutuskirjan 10.12.2010 mukaan vakuutuskauden 2011 vakuutusmaksu oli kokonaisuudessaan 703,21 euroa. Sairausvakuutuksen osalta vakuutuskaudella 2011 vakuutusmaksu oli 341,10 euroa.

Vakuutusyhtiön 17.11.2011 päivätyn ilmoituksen mukaan korvausmenon kehityksen vuoksi sairausvakuutuksen vakuutusmaksua korotetaan vakuutuskauden [2012] alusta. Korotuksen suuruus on 13 prosenttia. Vakuutusmaksussa huomioidaan tiedotteen mukaan lisäksi ikä- ja indeksikorotukset. Ilmoituksen mukaan A:lle toimitetaan pian vakuutuskirja ja lasku, josta maksun suuruus ilmenee. Vakuutusyhtiö kertoi vuositiedotteessaan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietopalvelun mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana yksityisten lääkäripalveluiden maksut ovat nousseet 76 prosenttia ja tutkimuksen sekä hoidon maksut 64 prosenttia. Vakuutuskirjan (2.12.2011) mukaan vakuutusmaksu oli vakuutuskaudella 2012 kokonaisuudessaan 837,11 euroa, josta sairausvakuutuksen osuus oli 422,20 euroa.

Vakuutuskirjoihin 2002, 2010 ja 2011 otettujen merkintöjen mukaan korvausmäärät ja vakuutusmaksu tarkistetaan elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti vakuutuskauden alussa. Edellä mainittujen vakuutuskirjojen perusteella myös sairausvakuutuksen enimmäiskorvausmäärää on korotettu.

Valitus

A on tyytymätön sairausvakuutuksen vakuutusmaksujen korotukseen. Hän pitää maksun korotusta kohtuuttomana eikä hyväksy vakuutusyhtiön vuositiedotteessa esittämää perustetta kustannusten väitetystä noususta. A viittaa lisäksi vakuutusmaksun kokonaismäärään vakuusmaksukausilla 2003 ja 2012. Vuonna 2003 henkilövakuutusten vakuutusmaksu oli 361,76 euroa, kun se vuonna 2012 oli 837,11 euroa. Vuosimaksu on kasvanut kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaiseksi eli vakuutusmaksu on kasvanut enemmän kuin vakuutusyhtiö esittää kustannusten kasvaneen. Lääkäripalvelujen kustannukset ovat nousseet 76 prosenttia ja vakuutuksen vuosimaksu 120–130 prosenttia, joten vakuutusmaksun korotus on perusteeton

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan A:n vakuutus on voimassa sen vakuutuskauden loppuun, jonka aikana vakuutettu täyttää 60 vuotta. Vakuutuksen maksut ovat ns. luonnollisia maksuja eli vakuutusmaksun määrä nousee vakuutusaikana vuosittain vakuutetun iän mukaan ikään perustuvan tilastollisen vakuutusriskin perusteella. Tämän vakuutuskannan vakuutusmaksuja ei ole indeksiä lukuun ottamatta korotettu ennen vuotta 2011. Vakuutuksesta maksettujen korvausten määrä on kuitenkin jatkuvasti noussut yleistä kustannustason muutosta kuvaavaa elinkustannusindeksiä enemmän. Vakuutuskannan korvausmeno on kehittynyt siten, että vuosina 2008–2011 kanta on ollut vakuutusyhtiölle tappiollinen eli vakuutuksesta on maksettu korvauksia asiakkaille enemmän kuin siitä on peritty riskivakuutusmaksua. Tästä syystä kyseisen vakuutuskannan vakuutusmaksuihin on 1.6.2011 alkaen tehty vakuutusmaksukausittain 13 prosentin maksunkorotus. Lisäksi vakuutusmaksuissa on huomioitu normaalit ikä- ja indeksikorotukset.

Vastineessa viitataan vakuutusyhtiön matemaatikon selvitykseen. Sen mukaan vakuutusmaksu koostuu korvauksia varten varatusta ns. riskimaksusta ja vakuutuksen hoitamisen kustannuksia varten varatusta ns. kustannuskuormituksesta. Sairausvakuutusten osalta vakuutusten hoitamisen kustannuksen vastaavat kutakuinkin perittyä kustannuskuormitusta, mutta riskimaksut eivät ole olleet riittäviä maksettuihin korvauksiin nähden vuoden 2005 jälkeen. Selvityksessä olevan taulukon perusteella riskimaksujen ja korvausten suhde on vuonna 2006 ollut 105 prosenttia, kun sama suhde on vuonna 2011 ollut 147 prosenttia.

Selvityksen mukaan vuosina 2002–2005 riskimaksut riittivät kattamaan maksetut korvaukset, mutta vakuutuskannassa tapahtui voimakas muutos vuosien 2005–2008 aikana. Korvausmenossa tapahtui muutos, jota ei enää vuosien 2008 ja 2009 jälkeen voitu pitää tilapäisenä ja satunnaisena ilmiönä. Toimenpiteet maksunkorotusten valmistelemiseksi aloitettiin siten jo alkuvuodesta 2010 ja korotusten toteuttaminen aloitettiin vuoden 2011 aikana. Maksunkorotukset päätettiin toteuttaa maltillisesti, koska liian voimakkaat korotukset, joihin korvausmenon kehitys sinänsä olisi antanut aihetta, eivät välttämättä johda haluttuun kannattavuuden korjaantumiseen terveempien vakuutettujen lopettaessa vakuutuksiaan.

Vastineen mukaan korvausmenon kehityksen taustalla vaikuttavat kohonneet sairaanhoidon kustannukset. Sairaanhoidosta aiheutuvat tutkimus-, hoito- ja lääkekustannukset ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosina. Esimerkiksi yksityisten lääkäripalveluiden maksut ovat nousseet 76 prosenttia ja tutkimuksen sekä hoidon maksut 64 prosenttia 10 vuoden aikana (lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietopalvelu SOTKAnet). Yksityisten sairaanhoitopalvelujen käyttö on myös lisääntynyt julkisin varoin ylläpidetyn sairaanhoidon ongelmien takia (esimerkiksi hoito- ja leikkausjonot).

Mikäli tietty vakuutuskanta muodostuu vakuutusyhtiölle tappiolliseksi, vakuutusmaksujen korotuksen yhtenä vaihtoehtona on vastineen mukaan koko vakuutuskannan irtisanominen. Tällöin on mahdollista, että vakuutetut jäävät muuttuneen terveydentilansa takia kokonaan vaille vakuutusturvaa tai vakuutukseen voi tulla rajoitusehtoja. Koko tappiollisen vakuutuskannan irtisanomista on kuitenkin pidettävä viimesijaisena vaihtoehtona. Kun otetaan huomioon kyseisen sairauskuluvakuutuskannan korvausmenon kehitys (tappiollisuus), 13 prosentin suuruista vakuutusmaksun korotusta ei voida pitää kohtuuttomana. Vakuutusyhtiön mukaan sillä on ollut vakuutusehtojen mukainen peruste vakuutusmaksun korottamiselle.

Vastineen täydennys

Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä täydentämään vastinettaan siltä osin, kuinka vakuutusmaksu on muuttunut vuosina 2002–2012 ikä- ja indeksikorotusten johdosta. Vakuutusyhtiön lisävastineen mukaan elinkustannusindeksin vaikutus vakuutusmaksun kasvuun on ollut vuodesta 2002 vuoteen 2012 yhteensä noin 18 prosenttia. Iän nousun vaikutus vakuutusmaksun kasvuun on ollut noin 73 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2012. Vakuutusmaksun iästä riippuva muutos perustuu tilastollisesti arvioituun ikäkohtaiseen korvausmenoon. Se on 50-vuotiailla noin 5 prosenttia vuodessa ja 60-vuotiailla noin 6 prosenttia vuodessa. Vuodesta 2002 vuoteen 2012 A:n iästä johtuva vakuutusmaksun kasvu on ollut keskimäärin 5,6 % vuodessa. Koska iän karttuessa vakuutusryhmän suhteellinen korvausmeno kasvaa vakuutusriskin kasvaessa, on vakuutetun ikä vuosina 2002–2012 vaikuttanut suhteellisesti paljon vakuutusmaksun kehitykseen. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutukseen tehdyt ikä- ja indeksikorotukset ovat lain ja vakuutusehtojen mukaisia. A:lle on ilmoitettu niistä asianmukaisesti vakuutussopimusta tehtäessä ja vuosittain sen jälkeen.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 20.1 a §:n (Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen) mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.

Saman pykälän 3 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Saman pykälän 5 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Vakuutusehdot

3 Vakuutusmaksun maksaminen ja maksun laiminlyönti

3.1 Vakuutusmaksu kultakin vakuutusmaksukaudelta määräytyy sen alussa voimassa olevien laskuperusteiden mukaan. Vakuutusmaksun mää­rään vaikuttaa vakuutetun ikä ja sukupuoli sekä voimassa olevat vakuutusmäärät. Ensimmäisen vakuutuskauden maksu määräytyy siten, että kul­takin kauden aikana alkaneelta kuukaudelta peri­tään kahdestoistaosa vuosimaksusta.

5 Indeksiehto

Vakuutussopimukseen sisältyvät vakuutusmäärät ja korvausten enimmäismäärät tarkistetaan vuosittain vakuutuskauden alusta lukien vakuutuskirjaan merkityn indeksin muutosta vastaavasti.

13 Vakuutusehtojen ja laskuperusteiden muuttaminen

13.1 [Vakuutusyhtiöllä] on oikeus muuttaa laskuperus­teita, vakuutusehtoja ja muita sopimusehtoja, jos muutoksen syynä on

– uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomai­sen määräys,

– ennalta arvaamaton olosuhteiden muutos,

– muutos yleisessä kuolevuuskehityksessä tai

– yleisen korkotason aleneminen alle laskuperus­toissa käytetyn korkotason.

13.2 Muun kuin kuoleman varalta voimassa ole­van vakuutusturvan ehtoja ja laskuperusteita voi­daan muuttaa myös silloin, kun muutos perustuu korvausmenon kehitykseen tai vakuutussopimuk­seen vaikuttavan kustannustason nousuun, joka ylittää vakuutusturvan indeksikorotuksen.

13.3 Laskuperusteita voidaan muuttaa korkein­taan muutoksen perustetta vastaavasti.

13.4 Lisäksi [vakuutusyhtiöllä] on oikeus tehdä vakuu­tusehtoihin ja muihin sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutusturvan keskeiseen sisältöön.

Ratkaisu

Asetelma

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus korottaa A:n sairausvakuutusten vakuutusmaksua. A on tyytymätön yhtiön vakuutusmaksukaudeksi 2012 tekemään maksukorotukseen ja hän on kiinnittänyt huomiota myös vakuutusmaksun kasvamiseen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla.

Vakuutusyhtiö katsoo, että sillä on vakuussopimuksen sisällön ja lain perusteella ollut oikeus korottaa vakuutusmaksua. Perusteena vuosien 2011 ja 2012 maksukorotuksille on vakuutusyhtiön mukaan korvausmenon kehitys. Vakuutusyhtiö on esittänyt asiassa selvitystä korvausmenossa tapahtuneesta kehityksestä. A:n vakuutukseen on vakuutusyhtiön mukaan tehty lisäksi ikä- ja indeksikorotuksia. Nämä korotukset koskevat myös muita vakuutusturvia kuin sairausvakuutusta. Yhtiö on lisävastineessaan selvittänyt näiden vaikutusta A:n vakuutusmakuun vuodesta 2002 lukien.

Vakuutuslautakunta tarkastelee asiaa ensin ikä- ja indeksikorotuksien osalta. Tämän jälkeen tarkastellaan vakuutusmaksukaudeksi 2012 sairausvakuutukseen tehtyä maksunkorotusta.

Ikä- ja indeksikorotukset

Vakuutusyhtiön mukaan A:n vakuutukseen on tehty vuosien 2002 ja 2012 välillä ikä- ja indeksikorotuksia. Vakuutuskirjan (2010) mukaan vakuutusmaksu määräytyy vuosittain vakuutetun iän ja sukupuolen sekä voimassa olevien vakuutusmäärien perusteella. Myös vakuutusehtojen mukaan vakuutetun ikä vaikuttaa vakuutusmaksuun. Kysymyksessä on tämä huomioiden ns. luonnollisiin vakuutusmaksuihin perustuva vakuutussopimus, jossa vakuutusmaksu muuttuu vakuutusriskissä tapahtuvaa muutosta mukaillen. Henkilövakuutuksissa tämä merkitsee pääsääntöisesti sitä, että vakuutusmaksu kasvaa vakuutetun iän noustessa.

Selvityksen perusteella A:n vakuutukseen on tehty ikäkorotuksia, joiden suuruus on ajanjaksolla 2002–2012 ollut keskimäärin 5,6 prosenttia vuodessa. Lautakunnan käsityksen mukaan osapuolten välillä ei ole erimielisyyttä ikäkorotusten suuruudesta.

Vakuutuskirjan mukaan korvausmäärät ja vakuutusmaksu tarkistetaan elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti vakuutuskauden alussa. Vakuutusehtojen mukaan vakuutussopimukseen sisältyvät vakuutusmäärät ja korvausten enimmäismäärät tarkistetaan vuosittain vakuutuskauden alusta lukien vakuutuskirjaan merkityn indeksin muutosta vastaavasti. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella vakuutusyhtiö on tehnyt indeksikorotuksia vakuutusmaksun ohella vakuutusmääriin ja korvausten enimmäismääriin. Lautakunta pitää asiassa selvitettynä, että A:n vakuutussopimukseen liittyy indeksiehto, joka koskee myös vakuutusmaksua.

Edellä todettu merkitsee sitä, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus tehdä vakuutusmaksukaudeksi 2012 vakuutussopimukseen sen alkuperäisen sisällön nojalla ikä- ja indeksikorotuksia. Nämä korotukset perustuvat vakuutussopimuksen alkuperäiseen sisältöön eikä niiden asianmukaisuutta tarkasteltaessa ole merkityksellistä se, kuinka vakuutuskannan korvausmeno on kehittynyt tai kuinka paljon terveydenhuoltokulut ovat yleisesti nousseet

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan selvittänyt A:n vakuutukseen tehtyjen ikä- ja indeksikorotusten suuruutta. Käytettävissä oleva selvitys huomioiden Vakuutuslautakunta pitää A:n vakuutukseen tehtyjen ikä- ja indeksikorotusten suuruutta ajanjaksolla 2002–2012 tasoltaan vakuutusyhtiön esittämien perusteiden mukaisena. Lautakunta ei ole voinut sille esitetty selvitys huomioiden todeta, että ikä- tai indeksikorotukset taikka vakuutusmaksukaudeksi 2012 tehty 13 prosentin maksunkorotus olisi laskettu virheellisesti. Näin ollen tapauksessa jää maksunkorotusten määrän osalta tarkasteltavaksi se, onko vakuutusyhtiön vakuutusmaksukaudeksi 2012 tekemä 13 prosentin maksunkorotus perusteiltaan hyväksyttävä.

Korvausmenon kehitykseen liittyvä maksunkorotus

Vakuutussopimuslain mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. A:n vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen perusteella sairausvakuutuksen ehtoja ja laskuperusteita voi­daan muuttaa, kun muutos perustuu korvausmenon kehitykseen. Tämä merkitsee sitä, että vakuutusyhtiöllä on vakuutusehtojen mukaan oikeus korottaa vakuutusmaksua, jos siihen on korvausmenon kehityksestä johtuva peruste.

Vakuutusyhtiön esittämän selvityksen perusteella edellä tarkoitettu vahinkosuhde on kasvanut sairausvakuutuksen osalta vuosina 2006–2011 niin, että se on noussut 105 prosentista 147 prosenttiin.

Vahinkosuhteella kuvataan tässä tapauksessa vuosittaista vakuutetuille maksetun korvausmenon ja vakuutusmaksutulon riskimaksuosuuden välistä suhdetta. Vahinkosuhde kuvaa korvausmenon ja vakuutusmaksutulon suhdetta vuosittaisella tasolla. Tarkasteltaessa vahinkosuhdetta vakuutusmaksunkorotusta seuraavana vuonna perustuu vahinkosuhdetta kuvaava luku mahdollisesti muuttuneen korvausmenon ja indeksiehdolla tai jollakin muulla perusteella korotetun vakuutusmaksutulon riskimaksuosuuden väliseen suhteeseen. Mikäli vahinkosuhteessa ei tällaisessa tilanteessa tapahdu muutosta, on maksunkorotus kattanut korvausmenon toteutuneen kasvun.

Vakuutuslautakunta pitää yleisesti tunnettuna, että erityisesti yksityissektorin terveydenhuollon kustannustaso on 2000-luvulla noussut merkittävästi. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön tämän vakuutuskannan korvausmenon kehityksestä ja vahinkosuhteesta esittämää selvitystä uskottavana.

A:n vakuutuksen vakuutuskannan korvausmenossa tapahtuneen kehityksen ja vahinkosuhteen tason huomioiden lautakunta pitää vakuutusyhtiön vakuutusmaksukaudeksi 2012 tekemää 13 prosentin maksunkorotusta niin perusteen kuin korotuksen määrän osalta vakuutusehtojen mukaisena ja hyväksyttävänä.

Muutosta koskeva ilmoitus

Vakuutussopimuslain 20.5 a §:n mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Vakuutusyhtiön A:lle lähettämä vakuutusmaksukauden 2012 maksumuutoksia koskeva tiedote on päivätty 17.11.2011. Tässä tiedotteessa on kerrottu, että vakuutusmaksuun tehdään korvausmenon muutokseen perustuva 13 prosentin korotus. Lisäksi vakuutusyhtiö on ilmoittanut samassa yhteydessä, että vakuutusmaksussa huomioidaan ikä- ja indeksikorotukset. Tiedotteessa ei ole ilmoitettu uutta vakuutusmaksua. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella uuden vakuutusmaksun euromäärä on ilmoitettu 2.12.2011 päivätyssä vakuutuskirjassa ja maksulipussa.

Vakuutussopimuslain alkuperäisten esitöiden (HE 114/1993, s. 38) mukaan vakuutusmaksun muuttamisesta on ilmoitettava myös silloin, kun muutos on tehty vakuutussopimuksessa sovittujen perusteiden mukaisesti esimerkiksi indeksin muutoksen perusteella. Esitöiden mukaan muutosta koskevassa ilmoituksessa on mainittava sekä aikaisempi maksu että muutettava maksu. Vakuutussopimuslain 1.11.2010 voimaan tulleita muutoksia koskevan esitöiden (HE 63/2009, s. 23) mukaan nyt tarkasteltavan lainkohdan sanamuotoa on täsmennetty sen selvittämiseksi, että muutos tulee voimaan vain, jos siitä on ilmoitettu vakuutuksenottajalle momentissa säädetyllä tavalla.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut A:lle vakuutussopimuslain 20.5 a §:ssä tarkoitetun määräajan puitteissa sairausvakuutukseen tehtävän korotuksen prosenttiosuuden ja huomauttanut myös alkuperäiseen sopimukseen perustuvista ikä- ja indeksikorotuksista kertomatta niiden määrää. Vakuutusyhtiö on käytettävissä oleva selvitys huomioiden lähettänyt A:lle tiedon uuden vakuutusmaksun euromäärästä 2.12.2011, joten tämä tieto on lähetetty A:lle, kun vakuutusmaksukauden alkuun 1.1.2012 alkaen on ollut alle kuukauden aika.

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön muutosilmoitusta koskevan lainkohdan keskeisenä sisältönä sitä, että vakuutuksenottaja saa muutostilanteissa laissa määritellyn ajan harkita omaa menettelyään riittävän muutosta koskevan tiedon perusteella. Tässä tapauksessa A on tullut tietoiseksi korvausmenon kehityksen perusteella tehtävästä korotuksesta ja sen suhteellisesta määrästä 17.11.2011 lähetetyn ilmoituksen nojalla. Vakuutuslautakunta katsoo, että korvausmenon muutokseen perustuvan maksukorotuksen osalta vakuutusyhtiö on täyttänyt vakuutussopimuslain 20.5 a § mukaiset vaatimukset niin, että muutos on voinut tulla voimaan 1.1.2012 alkaneen vakuutusmaksukauden alusta.

Kun vakuutusyhtiö ei ole ilmoittanut ikä- ja indeksikorotusten osalta niiden suhteellista osuutta tai euromääräistä osuutta eikä vakuutusmaksun kokonaismäärää koskevaa tietoa ole lähetetty A:lle ennen 2.12.2011, ei A ole näiden korotusten osalta voinut harkita menettelyään riittävän tiedon pohjalta laissa määriteltyä aikaa. Ikä- ja indeksikorotuksiin perustuva maksumuutos ei ole voinut tulla A:n vakuutuksessa voimaan 1.1.2012 alkavalla vakuutusmaksukaudella, vaikka maksumuutokset perustuvat alkuperäiseen sopimukseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön vakuutusmaksukaudeksi 2012 tarkoittamat vakuutusmaksujen muutokset ovat sisällöltään olleet lain ja sopimusehtojen mukaisia. Koska vakuutusyhtiö ei ole lähettänyt maksumuutosta koskevaa ilmoitusta ikä- ja indeksikorotusten osalta vakuutussopimuslain 20.5 a §:ssä tarkoitetussa ajassa, ei nyt tarkasteltava maksunkorotus ole tältä osin voinut tulla A:n vakuutuksessa voimaan 1.1.2012 alkavalla vakuutusmaksukaudella. Korvausmenon kehityksen perusteella tehty 13 prosentin maksumuutos on sen sijaan tullut voimaan 1.1.2012 lukien.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Kauppila, Kummoinen ja Lehti sekä varajäsen Sario. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta