Tapahtumatiedot

A oli vakuuttanut matkailuautonsa osakaskovakuutuksella, joka sisälsi hirvi­vahinko-osan. Vakuutukseen ei kuulunut törmäysvahinko-osaa.

Vahinkoilmoituksen tapahtumakuvauksen perusteella valtatiellä 14.1.2013 ajettaessa vastaantuleva ajoneuvoyhdistelmä väisti tielle juossutta poroa ja ohjautui A:n käyttämälle kaistalle sekä osui poroon. A väisti vastaan liukunutta ajoneuvoyhdistelmän perävaunua ajoradan ulkopuolelle ja osui aurausvalliin. Tielle juossut poro osui A:n autoon ajoradan ulkopuolella. Vahinkoilmoitukseen liittyi vahinkopaikkapiirros.

A:n autossa vahinkohetkellä matkustajana olleen B:n antaman selvityksen mukaan noin 250 metriä ennen ajoneuvoyhdistelmän kohtaamista tielle juoksi kaksi poroa. Toinen poroista juoksi ajoneuvoyhdistelmän eteen eikä ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja onnistunut väistämään sitä vasemmalta, vaan yhdistelmä törmäsi poroon. Poro sinkoutui B:n antaman selvityksen mukaan A:n kuljettaman auton alle väistöliikkeestä huolimatta. Törmäyshetkellä A:n kuljettaman auton etäisyys ajoneuvoyhdistelmän perävaunuun oli 15–20 metriä.

Vahinkoilmoituksen mukaan A:n autoon tuli arviolta 3 500 euron suuruiset vahingot, kun sen etupuskuri, konepelti, rintapelti ja alusta vaurioituivat. A haki korvausta kaskovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan käytettävissä olevan selvityksen perusteella ajoneuvon vauriot ovat aiheutuneet lumipenkkaan törmäyksestä. Vakuutusehtojen mukaan hirvivahinko-osasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on törmääminen hirvieläimeen. Hirvivahinko-osasta korvataan vain hirvieläimeen tapahtuneesta törmäyksestä aiheutuneet vahingot, ei väistämisvahinkoja.

Valitus

A pyytää auton vaurioiden korvattavuudesta Vakuutuslautakunnan ratkaisu­suositusta. Valitukseen on liitetty vahinkopaikkapiirros, joka vastaa sisällöltään vahinkoilmoituksessa esitettyä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan hirvivahinko-osasta korvataan vaurio, joka aiheutuu välittömästi hirvieläimen, kuten poron, kanssa tapahtuneesta yhteentörmäyksestä. Lisäksi tapahtumalta edellytetään äkillisyyttä ja ennalta arvaamattomuutta. Vakuutusehtojen mukaan väistövahingot korvataan törmäysvahinko-osasta.

Tässä tapauksessa poro on osunut ensin ajoneuvoyhdistelmän vetoautoon eikä A:n ajoneuvoon. A ei ole väistänyt poroa, vaan väistö aurausvalliin on tehty perävaunuun törmäämisen välttymiseksi. Törmäys poroon on tapahtunut vasta aurausvallissa. Poro on kuollut tai loukkaantunut pahoin rekan kanssa tapahtuneessa yhteentörmäyksessä ja sinkoutunut edelleen A:n käyttämän ajoradan puolelle. Vakuutusyhtiön mukaan tapahtumaketju huomioiden ei voida katsoa, että A:n ajoneuvo olisi vaurioitunut ennalta arvaamattomasti ja välittömästi poron kanssa tapahtuneessa törmäyksessä.

Vakuutusyhtiö katsoo ensisijaisesti, että hirviturvan tunnusmerkistössä korvattavaksi kuvattu vakuutustapahtuma ei voi tarkoittaa törmäystä, jossa ajoneuvo vahingoittuu kuolleesta tai pahoin loukkaantuneesta hirvieläimestä, joka sinkoutuu vakuutettua ajoneuvoa päin toisen ajoneuvon kanssa ensin tapahtuneen törmäyksen seurauksena. Ehtoa ei voi pitää sanamuotonsa ja tarkoituksensa perusteella niin epäselvänä, että sitä tulisi tulkita vakuutuksenantajan vahingoksi pelkästään siksi, koska ehtokohdassa ei ole erikseen mainintaa törmäyksestä elävään ja omin jaloin liikkuvaan hirvieläimeen. Vastakkaisesta tulkinnasta seuraisi se, että osakaskovakuutuksesta tulisivat ehdon nykyisellä sanamuodolla korvattavaksi myös törmäysvahingot, jotka aiheutuisivat ajoradalla makaavaan kuolleeseen hirvieläimeen törmäyksestä tai toisen ajoneuvon sinkoamaan hirvieläimeen törmäyksestä. Tulkinta johtaisi vakuutusyhtiön mukaan hirviturvan alkuperäisen korvauspiirin selvään laajentamiseen.

Hirvivahinko-osan ehtoja tulkittaessa tulee korvausedellytystä välittömästä ja ennalta arvaamattomasta vahingosta tulkita siitä lähtökohdasta, että vakuutuksen kohteen vahingoittuminen on seuraus ensin tapahtuneesta törmäyksestä hirvieläimeen. Korvattavuus ei voi perustua sille, että ajoneuvo osuu jossain vaiheessa tapahtumaketjua hirvieläimeen ainakaan niissä vahingoissa, joihin liittyy aktiivinen hirvieläimen väistäminen ja väistön yhteydessä tapahtuu myös muu törmäys kuin törmäys hirvieläimeen.

Vastineen mukaan A:n auto on vaurioitunut aurausvalliin väistön seurauksena, vaikka poro ei olisi osunutkaan A:n ajoneuvoon. B on kertonut poron sinkoutuneen auton alle. Kaikki tai ainakin valtaosa vaurioista ovat aiheutuneet aurausvalliin törmäyksestä, eivät poroon törmäämisestä.

Toissijaisesti vakuutusyhtiö katsoo, että hirvivahinko-osasta korvattavaksi tulevat ne vahingot, jotka ovat välittömästi aiheutuneet kuolleen poron kanssa sattuneesta törmäyksestä. A:n auto ei ole suistunut tieltä poron kanssa tapahtuneen törmäyksen seurauksena, vaan A:n aktiivisen perävaunun väistön seurauksena.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Saman lain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Vakuutusehtojen kohdan 3.4 mukaan hirviturvasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on törmääminen hirvi­eläi­meen. Hirvieläimen väistämisestä aiheutuneet vahingot korvataan törmäysturvasta.

Vakuutuslautakunta toteaa selvyyden vuoksi, että vakuutussopimuslain mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Lisäksi laissa määrätään vakuutusyhtiön korvausvelvollisuudesta sanotun velvollisuuden täyttämisestä aiheutuneiden kustannusten osalta. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO 2007:23 (ään.) käsitellyt hirvieläimen väistämisestä aiheutuneiden vaurioiden korvattavuutta vakuutussopimuslain tarkoittamina pelastamiskuluina hirvivahinko-osasta. Korkein oikeus katsoi päätöksessään, että hirven väistämistä ei voida pitää vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettuna, vahingon torjumiseen tähtäävänä pelastamistoimena. Hirven väistämisen katsottiin olevan kuljettajan yleiseen huolellisuusvelvollisuuteen kuuluva menettely, joka tapahtuu usein vaistonvaraisesti. Ennakkopäätöksen mukaan tällöin kysymyksessä ei ole laissa tarkoitettu [pelastamis]toimi, jolla kuljettaja pyrkisi tietoisesti torjumaan korvattavaa esinevahinkoa, eikä vakuutusyhtiö ollut tapauksessa velvollinen korvaamaan autolle tieltä suistumisesta aiheutunutta vahinkoa vakuutussopimuslain 61 §:ssä tarkoitettuina pelastamiskustannuksina.

Vakuutuslautakunta pitää nyt tarkasteltavassa asiassa riidattomana, että A on joutunut pois ajoradalta väistettyään ajoneuvoyhdistelmää, joka väisti tielle juossutta poroa. A:n auton joutuminen pois ajoradalta ja auton osuminen aurausvalliin eivät ole johtuneet poroon törmäämisestä. Riidatonta kuitenkin on, että ensin ajoneuvoyhdistelmään osunut poro on osunut A:n kuljettamaan autoon ajoradan ulkopuolella. A:n vakuutus sisältää hirvivahinko-osan, mutta ei yleistä törmäysvahinko-osaa.

Vakuutuksen hirvivahinko-osasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön vahinko, jonka syynä on törmääminen hirvieläimeen. Väistämisestä aiheutuneita vahinkoja ei korvata hirvivahinko-osasta. A:n auton vaurioita ei korvata hirvivahinko-osasta siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet ajoneuvoyhdistelmän väistämisestä ja siitä seuranneesta A:n auton aurausvalliin osumisesta. Väistämisestä aiheutuneita vahinkoja ei tee korvattavaksi vakuutusehtojen ja lain perusteella se seikka, että poikkeava liikennetilanne on saanut alkunsa hirvieläimen tielle juoksemisesta.

Vakuutuslautakunta pitää poron törmäämistä A:n autoon äkillisenä ja ennalta arvaamattomana. Vakuutusehdot eivät edellytä, että vakuutettuun autoon törmäävä hirvieläin kulkisi neljällä jalalla tai että se olisi elossa. Ehdoissa ei ole myöskään rajattu hirvivahinko-osan ulkopuolelle tilanteita, joissa hirvi­eläin törmää vakuutuksen kohteena olevaan ajoneuvoon toisesta autosta saadun kimmokkeen voimasta. Tapauksessa on kysymys vakuutusehtojen mukaisesta hirvivahingosta siltä osin kuin A:n auton vauriot ovat aiheutuneet törmäyksestä poroon. Näistä vaurioista vakuutusyhtiön tulee suorittaa A:lle vakuutussopimuksen mukainen korvaus. Poroon törmäyksestä aiheutuneiden vaurioiden osuus jää ensi vaiheessa osapuolten selvitettäväksi.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA