Lausunnonpyytäjänä oleva LVI-alan yritys on ottanut vakuutusyhtiöstä vastuuvakuutuksen vuonna 2000. Lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan vakuutusta myönnettäessä lausunnonpyytäjälle oli kerrottu, että vakuutus kattaa toiminnan harjoittamisessa ja työsuoritusten yhteydessä aiheutetut vahingot.

 

Lausunnonpyytäjä oli tehnyt 28.3.2007 eräälle yksityishenkilölle viemärin avaustyön. Järjestelmään kuuluvan säiliön mallista ja putkesta puuttuvasta tarkistuskaivosta johtuen paineletkua ei saatu viemäriputkeen. Lausunnonpyytäjä oli tehnyt korjauksen niin, että alipaine oli imutettu säiliöön. Tällöin viemäriputki aukesi, mutta säiliö luhistui.

 

Korvausta aiheutuneesta säiliön vaurioitumisesta haettiin lausunnonpyytäjän vastuuvakuutuksesta.

 

 

Yhtiö on antanut asiassa korvauspäätöksen 4.5.2007 sekä käsitellyt asian uudelleen 15.6.2007.

 

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen maksamisen sillä perusteella, että kysymys on vakuutuksen rajoitusehdossa 3.2.3 kuvatusta käsiteltävänä olleelle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta.

 

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön yhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.

 

Vakuutussopimusta tehtäessä vuonna 2000 vakuutusyhtiön virkailija oli sanonut, että tämä vakuutus on niin kutsuttu ”honkkelivakuutus”, joka korvaa vahingot työtehtävissä. Vahingon sattumisen jälkeen lausunnonpyytäjä oli ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön. Tällöin toinen virkailija oli tarkistanut yrityksen vakuutuksen ja todennut, että vakuutukset ovat kunnossa ja käskenyt ottamaan valokuvia vahingosta.

 

Korvauspäätöksessä on perusteltu hylkäävää ratkaisua sillä, ettei vakuutus korvaa työkohdetta. Tässä tapauksessa työkohteena oli viemäri eikä säiliö, joka tässä tapauksessa rikkoutui. Korvausta tulee tälläkin perusteella vakuutuksesta maksaa.

 

 

Yhtiö kiistää vaatimuksen. Kyseessä on rajoitusehdossa 3.2.3 kuvattu käsiteltävänä olevan omaisuuden vahingoittuminen. Käsiteltävänä oleva omaisuus on rajattu vakuutuksen ulkopuolelle. Kyse on kyseisillä toimialoilla toimivien yritysten tavanomaisesta liikeriskistä, joiden kattamista vastuuvakuutuksella ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena.

 

Näyttöä vakuuttamisvirheestä ei ole esitetty. Vakuutuksen myyneen henkilön antaman selvityksen mukaan hän ei pysty muistamaan tätä nimenomaista myyntitilannetta, mutta kertoo, että on vakuutuksia myydessään aina käynyt läpi paitsi hinnoittelun myös tärkeimmät rajoitukset, etenkin vastuuvakuutuksessa sekä omavastuun. Lausunnonpyytäjän valituksessaan käyttämää termiä ”honkkelivakuutus” virkailija ei ilmoituksensa mukaan ole koskaan kuullutkaan, joten ei ole kyseistä vakuutusta tällä tavoin asiakkaalle kuvaillut. Vakuutuksenottajalle on laskun yhteydessä postitettu vakuutusehdot ja tuoteseloste, joihin häntä on kehotettu tutustumaan.

 

 

Lautakunnalla on ollut käytettävissään vastuuvahinkoilmoitus 12.4.2007 ja lausunnonpyytäjän oikaisuvaatimus vakuutusyhtiölle 8.6.2007.

 

Lautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä toimittamaan lautakunnalle 1) kopion vakuutushakemuksesta; 2) vakuutuksen tehneen asiamiehen kirjallisen lausunnon erityisesti siltä osin, onko ja mitä on kerrottu tapauksessa kyseessä olevasta rajoitusehdosta; sekä vielä 3) selvityksen siitä, onko lausunnonpyytäjälle annettu ennen vakuutussopimuksen solmimista asiakirjoihin liitetty tuoteseloste.

 

Vakuutusyhtiö on vastannut lautakunnan lisäselvityspyyntöön toteamalla, että vakuutushakemuksesta ei voida toimittaa kopiota, koska vakuutus on myyntihenkilön toimesta tehty niin kutsutulla PT-järjestelmällä, josta se siirtyy suoraan vakuutuskantaan eli vakuutukseksi. Tämän seurauksena asiakkaalle lähtee vakuutuskirja ja kuitti.

 

Vakuutuksen myynyt henkilö on kertonut myyntitilanteesta vastineessa selostetulla tavalla. Hän ei pysty muistamaan kyseessä olevaa myyntitilannetta, mutta kertoo, että vakuutusta myytäessä on aina käynyt läpi hinnoittelun ja omavastuiden lisäksi tärkeimmät rajoitukset, etenkin kun kyseessä on vastuuvakuutus. Virkailija kysyy tämän jälkeen asiakkaalta, onko tällä jotain kysyttävää asian tiimoilta. Mikäli asiakkaalla ei ole kysyttävää, virkailija on olettanut asiakkaan ymmärtäneen tuotteen sisällön.

 

Vakuutusyhtiön mukaan tuotteen sisältö on käyty läpi myyntitilanteessa ja tuoteseloste on postitettu asiakkaalle vakuutuskirjan ohessa.

 

 

 

 

Asiassa on kiistatonta, että lausunnonpyytäjä on menetellyt työsuoritusta tehdessään 28.3.2007 vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla suhteessa asiakkaaseensa siltä osin kuin kysymys on säiliön vaurioitumisesta aiheutuneesta vahingosta.

 

Kysymys on siitä, onko esillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiön taholta laiminlyöty antaa lausunnonpyytäjälle vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetut tarpeelliset tiedot ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutusturvan olennaisista rajoituksista. Lisäksi on kysymys siitä, soveltuisiko rajoitusehto 3.2.3 esillä olevaan vahinkotapahtumaan.

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksenhakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

 

Asiassa on riidatonta, että vakuutuksenottajana on ollut LVI-alan yrittäjä ja että kysymys on ollut nimenomaan tätä yritystoimintaa varten hankitusta vastuuvakuutuksesta. Rajoitusehdon 3.2.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun valmistettavana, asennettavana, korjattavana taikka muulla tavoin käsiteltävänä. Lautakunta pitää selvänä, että kun kysymys on toiminnanharjoittajan vastuuvakuutuksesta, vakuutusyhtiön on vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan kerrottava tällaisesta rajoitusehdosta ennen vakuutussopimuksen päättämistä. Kysymys on toiminnanharjoittajan vastuuvakuutusturvan olennaisesta rajoituksesta.

 

Lausunnonpyytäjä ja vakuutusyhtiö ovat erimielisiä siitä, mitä tietoja vakuutusyhtiö on lausunnonpyytäjälle antanut ennen vakuutussopimuksen päättämistä. Lautakunta ei voi kuulla asianosaisia todistelutarkoituksessa tai todistajia valan tai totuusvakuutuksen velvoittamana asian selvittämiseksi miltään osin. Ratkaisu perustetaan käytettävissä olevaan kirjalliseen aineistoon siltä osin kuin sitä ei ole pidettävä ristiriitaisena taikka epäuskottavana.

 

Lautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä toimittamaan 1) kopion vakuutushakemuksesta, 2) vakuutuksen tehneen asiamiehen kirjallisen lausunnon siltä osin kuin kysymys on niistä tiedoista, joita asiamies on kertonut rajoitusehdosta, sekä 3) selvityksen siitä, onko ennen vakuutussopimuksen solmimista annettu tuoteseloste. Vakuutusyhtiö on vastannut tähän lisäselvityspyyntöön toteamalla, että vakuutushakemusta ei ole mahdollista toimittaa. Yhtiö on esittänyt, että vakuutustuotteen sisältö on käyty läpi myyntitilanteessa ja että vakuutusehdot ja tuoteseloste on postitettu asiakkaalle vakuutuskirjan ohessa.

 

Vakuutusyhtiön edellä mainitun vastauksen perusteella on selvitetty, että tuoteselostetta ja vakuutusehtoja ei ole annettu lausunnonpyytäjälle ennen vakuutussopimuksesta päättämistä. Vakuutushakemustakaan ei ole käytettävissä. Asiassa on siten jäänyt luotettavasti selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi täyttänyt sille vakuutussopimuslain 5 §:n nojalla kuuluvan tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksesta päättämistä. Sillä, mitä tietoja vakuutusyhtiö on mahdollisesti antanut lausunnonpyytäjälle vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen, ei ole merkitystä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttymistä arvioitaessa.

 

Koska vakuutusyhtiö on laiminlyönyt sille vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan kuuluvan tiedonantovelvollisuutensa, lautakunta katsoo, että vakuutus on tullut vakuutussopimuslain 9 §:n nojalla voimaan sen sisältöisenä, ettei siinä sovelleta puheena olevaa rajoitusehtoa 3.2.3.

 

Lausuntopyynnössä esitetyn väitteen vuoksi on lopuksi lausuttava siitä, onko vaurioitunut säiliö rajoitusehdossa 3.2.3 kuvattu vakuutuksenottajan valmistettava, asennettavana, korjattavana taikka muulla tavalla käsiteltävänä ollut omaisuus. Vastaus tähän kysymykseen on myöntävä. Korjaustoiminnan kohteena on ollut lausunnonpyytäjän asiakkaan viemäröintijärjestelmä kaikkine siihen liittyvien osineen, säiliö mukaan lukien. Säiliön vaurioituminen on siten rajoitusehdossa 3.2.3 kuvattu korvausturvan piirin ulkopuolelle rajattu tapahtuma. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavaa merkitystä, koska rajoitusehtoa 3.2.3 ei edellä esitetyistä syistä sovelleta tässä vakuutuksessa.

 

 

Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan ehtojen mukaisen korvauksen 28.3.2007 tapahtuneesta vastuuvahingosta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Koskenvuo, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA