Tapahtumatiedot

B Oy:n vuokralle ottama TV-tuotantolaitteistolla varustettu perävaunu oli tuhoutunut tulipalossa 19.8.2012. Osa perävaunuun asennetuista laitteista oli vuokrattu S Oy:ltä, joka oli vakuuttanut omistamansa laitteet vakuutusyhtiöstä A ottamallaan yritysvakuutuksella. Myös B Oy oli vakuuttanut perävaunun laitteistot vakuutusyhtiöstä B ottamallaan yritysvakuutuksella.

Vakuutusyhtiö A oli korvauspäätöksellään 5.11.2012 korvannut tuhoutuneista laitteista S Oy:lle niiden leasingsopimuksen mukaan jäljellä olleiden vuokraerien määrän eli vakuutuksen omavastuun jälkeen 743 058,86 euroa. Sittemmin vakuutusyhtiö A on vaatinut vakuutusyhtiöltä B osaa korvaussummasta katsoen, että kysymyksessä oli monivakuutustilanne. Vakuutusyhtiö B on kuitenkin torjunut vaatimuksen lausuen, ettei vakuutusten kohteena ollut sama etuus. 

Asiakkaan valitus

Vakuutusyhtiö A on pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta siitä, oliko tilanteessa kyse vakuutussopimuslain tarkoittamasta monivakuutuksesta ja tuliko vakuutusyhtiö B:n suorittaa vakuutussopimuslain 60 §:n nojalla sen vastuumäärää vastannut osuus palovahingosta vakuutusyhtiö A:lle.

Vakuutusyhtiö A:n mukaan sen S Oy:lle myöntämässä omaisuusriskivakuutuksessa oli ollut vakuutettuna omaisuutena S Oy:n ”omistamat, leasingsopimuksen perusteella kolmannelle osapuolelle liisaamat laitteet, joiden vakuuttamisvelvollisuus on [S Oy:llä]”. Vakuutussopimuksen mukaan maksimikorvaus leasingsopimusta kohti oli 1 000 000 euroa.

Vakuutusyhtiö B:n toimittaman "Määräaikaistarkistus" -nimisen asiakirjan mukaan B Oy:n ottama all risk -vakuutus oli sisältänyt irtaimiston ja erikseen mainitun liikkuvan kaluston. Vakuutuskirjan mukaan vakuutusmäärät olivat:
”Irtaimisto (Rakennus), DC HDI [perävaunun rekisterinro]” 2 296 900 euroa ja ”Liikkuva kalusto (Rakennus)” 3 770 000 euroa. Vakuutusyhtiö B:n edustajan 26.9.2012 lähettämän sähköpostin mukaan "Palanutta kalustoa on vakuutettu perävaunun kiinteänä kalustona DC HD1 [perävaunun rekisterinro], vakuutusmäärä 2 296 900 euroa sekä erikseen lueteltuna liikkuvana kalustona. Vakuutuskirjassa ei ole mainittu rahoitusomaisuutta erikseen eikä [S Oy:tä] edunsaajaksi, mutta vakuutusmäärät näyttävät kattavan koko kaluston".

Vakuutusyhtiö A on vedonnut vakuutussopimuslain 3 §:n 1 momenttiin sekä 59, 60 ja 62 §:ään ja lausunut, etteivät vakuutusyhtiö B:n toimittama aineisto ja viestintä tukeneet näkemystä, että vakuutusyhtiössä B vakuutettuna etuutena olisi ollut vuokra-aika. Vakuutettuna kohteena oli sitä vastoin ollut mediavaunun palossa tuhoutunut irtaimisto. Vakuutusyhtiö A:n käsityksen mukaan kysymyksessä oli esinevakuutus, josta korvattiin edunsaajalle all risk -periaatteella vakuutusmäärän puitteissa aiheutuneita esinevahinkoja mukaan lukien palovahingot. Vakuutusyhtiö B:n vakuutuskirjassa ei mainittu edunsaajaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että edunsaajana olisi ollut vakuutuksenottaja, joka ei ollut mainittujen esineiden omistaja. Ei ollut perustetta sille, että edunsaajana olisi ollut jokin muu taho kuin irtaimiston omistaja. Näin ollen B Oy:n ottaman vakuutuksen edunsaajaksi oli katsottava irtaimiston omistaja eli S Oy.

Vakuutusyhtiön vastine

Myös vakuutusyhtiö B on lautakunnalle toimittamassaan vastineessa vedonnut vakuutussopimuslain 3 §:n 1 momenttiin sekä 59, 60 ja 62 §:ään ja vakuutusehtojensa vastaaviin määräyksiin katsoen, että kyse ei ollut monivakuutuksesta. Vakuutusyhtiö B on lausunut, että vakuutusyhtiö A:n vakuutuksessa oli vakuutettuna S Oy:n etuus, kun taas vakuutusyhtiö B:n vakuutuksessa vakuutettuna oli B Oy:n etuus.

Vakuutussopimuslain 62 §:n ja vakuutusehtojen mukaan omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu. Vaaranvastuussa on kysymys siitä, kumpi - vuokralleantaja vai vuokralleottaja - kantaa haitalliset seuraamukset tavaran tuhoutumisesta, katoamisesta, huonontumisesta tai vähentymisestä sopijapuolista riippumattomasta syystä. Jos vaaranvastuu on vuokralleantajalla, hän joutuu toimittamaan uutta tavaraa vahingoittuneen tai tuhoutuneen tilalle. Jos taas vaaranvastuu tavarasta on vuokralleottajalla, hänen on maksettava vuokra ja muut sopimukseen perustuvat maksut, vaikka tavara on vahingoittunut tai tuhoutunut.

S Oy:n ja B Oy:n välisen vuokrasopimuksen kohdassa 13 on todettu, että vaaranvastuu ja riski vuokrakohteen vahingoittumisesta oli vuokralleottajalla siihen asti, kunnes vuokrakohde oli vuokra-ajan päätyttyä luovutettu tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti vuokralleantajalle. Sopimuksen kohdan 13 mukaan vuokralleottaja oli vuokralleantajan vaatiessa velvollinen suorittamaan vuokralleantajalle erääntyneiden maksamattomien vuokrien ja muiden sopimukseen perustuvien maksujen lisäksi varsinaisen vuokra-ajan erääntymättömien vuokrien ja jäännösarvon eräpäivälle lasketun nykyarvon yhteismäärän vähennettynä vuokralleantajan vuokrakohteesta mahdollisesti saamalla vakuutuskorvauksella.

Vakuutussopimuslain 59 §:n mukaan, jos usea vakuutuksenantaja on myöntänyt samalle etuudelle vakuutuksen saman vahingon varalta, on jokainen heistä vakuutetulle vastuussa, niin kuin olisi yksin myöntänyt vakuutuksen. Vakuutusoikeuden opintomonisteen 2006 s. 10, Hoppu - Hemmo, mukaan ''etuus voidaan määritellä henkilön taloudelliseksi intressiksi esineeseen. Esineen omistajan intressi, etuus, esineeseen on mm. se, että esine säilyy vahingoittumattomana; ts. esineen arvo ei vahinkotapahtuman johdosta alene, mutta sen lisäksi hänen intressissään saattaa olla se, että hän voi käyttää esinettä. Myös muilla henkilöillä kuin esineen omistajalla saattaa olla etuus esineeseen. Jos esine on velan panttina - kiinteistö on esimerkiksi kiinnitetty velan vakuudeksi - kiinnityksenhaltijan intressissä on, että esine ei menetä sillä tavalla arvoaan, että sen vakuusarvo vähenee. Kiinnityksenhaltijalla on näin omistajan intressistä erottuva oma etuus esineeseen".

Teoksen, Vakuutusoikeus 2006 s. 228, Hoppu - Hemmo, mukaan "monivakuutus ei myöskään synny, jos sekä esineen omistaja että pantinhaltija vakuuttavat kumpikin etuutensa eri vakuutuksilla saman vaaran varalta, sillä omistajan vakuutus koskee hänen etuuttaan omistajana ja pantinhaltijan vakuutus taas hänen etuuttaan pantinhaltijana. Vakuutusten kohteena ei ole sama etuus."

Vakuutussopimuslain 62 §:ssä on säädetty, että jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuutta ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu. Vakuutussopimuslain 3.1 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön. Vakuutussopimuslaissa muulle vakuutetulle tai vakuutuskorvaukseen oikeutetuille kuin vakuutuksenottajalle on säädetty tietyt oikeudet. Vakuutuksenantaja ja -ottaja eivät voi keskinäisin sopimuksin puuttua tällaisen vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun haitaksi heidän oikeuksiinsa ja etuihinsa" (Vakuutusoikeuden opintomoniste 2006 s. 11–12, Hoppu - Hemmo).

Samalla tavoin kuin oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kiinnityksenhaltijalla oli omistajan intressistä erottuva oma etuus esineeseen, on myös sillä, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu, omistajan intressistä erottuva oma etuus esineeseen. Nyt käsiteltävässä tapauksessa vakuutusyhtiössä A oli vakuutettu S Oy:n etuus omistajana, kun vakuutusyhtiössä B oli vakuutettu vuokralleottaja B Oy:n etuus, johon omaisuutta koskenut vaaranvastuu kohdistui. Esittämillään perusteilla vakuutusyhtiö B on katsonut, ettei asiassa ollut kyse monivakuutuksesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko B Oy:n vuokralle ottamalle omaisuudelle 19.8.2012 sattunutta palovahinkoa arvioitava vakuutussopimuslain mukaisena monivakuutustilanteena ja onko vakuutusyhtiö B sen vuoksi velvollinen vakuutussopimuslain 60 §:n nojalla suorittamaan vastuumääräänsä vastanneen osuuden vahingon määrästä vakuutusyhtiö A:lle.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n 1 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Vakuutussopimuslain 59 §:n mukaan, jos usea vakuutuksenantaja on myöntänyt samalle etuudelle vakuutuksen saman vahingon varalta, on jokainen heistä vakuutetulle vastuussa niin kuin olisi yksin myöntänyt vakuutuksen. Mikäli etuus vakuutukset yhteenlaskettuina on ylivakuutettu, vakuutetulla ei kuitenkaan ole oikeutta saada korvausta eri vakuutuksista yhteensä enempää kuin vahingon määrä, ellei 57 §:n 2 momentista muuta johdu.

Vakuutussopimuslain 60 §:n mukaan, jos usea vakuutuksenantaja on vastuussa samasta vahingosta ja eri vastuumäärät yhteenlaskettuina ylittävät vakuutetulle tulevan korvauksen, jaetaan vastuu vakuutuksenantajien kesken vastuumäärien suhteessa.

Vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutusyhtiö A:n S Oy:lle myöntämään omaisuusriskivakuutukseen sovellettavien 1.1.2012 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut äkillinen, ennalta arvaamaton tapahtuma.

Vakuutusyhtiö B:n B Oy:lle myöntämään all risks -vakuutukseen sovellettavien 1.8.2009 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman vakuutetulle omaisuudelle aiheuttamat suoranaiset esinevahingot.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain mukaisesta monivakuutuksesta on kyse silloin, kun eri vakuutusten kohteena on sama etuus, vakuutukset on otettu saman vahingon varalta, vakuutukset ovat samanaikaisesti voimassa ja vakuutuksenantajia ja vakuutussopimuksia on vähintään kaksi.

Tässä tapauksessa palovahingossa 19.8.2012 tuhoutuneen perävaunun sisältämä laitteisto on ollut vakuutettuna sekä S Oy:n vakuuttamana vakuutusyhtiössä A että B Oy:n vakuuttamana vakuutusyhtiössä B. Vakuutusyhtiö A:n antaman 5.1.2012 päivätyn vakuutuskirjan jäljennöksen mukaan vakuutettuna omaisuutena on ollut S Oy:n ”omistamat leasingsopimuksen perusteella kolmannelle osapuolelle liisaamat laitteet, joiden vakuuttamisvelvollisuus on [S Oy]:llä”. Vakuutusyhtiö B:n antaman ”Määräaikaistarkistus” -otsikolla nimetyn asiakirjan mukaan irtaimiston vakuutuksella on ollut muun muassa vakuutettuna palossa tuhoutunut perävaunu ”DC HDI [perävaunun rekisterinro]” vakuutusmäärällä
2 296 900 euroa sekä erikseen lueteltu ”Liikkuva kalusto (Rakennus)” vakuutusmäärällä 3 770 000 euroa. Molemmat vakuutukset ovat niihin sovellettujen vakuutusehtojen mukaan kattaneet vakuutuksen kohteen palovahingot.

Monivakuutusta koskevan kysymyksen kannalta ratkaisevaksi jää siten se, ovatko vakuutussopimukset koskeneet samaa etuutta.

S Oy oli vuokrannut kyseiset laitteet 5.2.2009 päivätyllä ja sittemmin 26.8.2009 muutetulla leasingsopimuksella B Oy:lle. Vuokrasopimuksen ehtojen kohtien 2 ja 13 mukaan vuokrakohteen omistusoikeus on pysynyt S Oy:llä, mutta vaaranvastuu ja riski vuokrakohteen tuhoutumisesta on ollut B Oy:llä vuokralleottajana siihen asti, kunnes vuokrakohde on vuokra-ajan päätyttyä luovutettu vuokrasopimuksen ehtojen mukaisesti vuokralleantajalle.

Vakuutusyhtiö A:n vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutettu on se, jonka hyväksi vahinkovakuutus on voimassa. Yleisten sopimusehtojen kohdan 17.1 mukaan sen lisäksi, mitä kyseiseen vakuutukseen liittyvissä varsinaisissa vakuutusehdoissa on muutoin määrätty vakuutetusta, jollei toisin ole sovittu, on omaisuutta (suoranaista esinevahinkoa) koskeva vakuutus voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutusyhtiö B:n myöntämään vakuutukseen sovellettavien 1.11.2010 alkaen voimassa olleiden yleisten vakuutusehtojen mukaan vakuutukseen sovelletaan vakuutussopimuslakia, ellei ehdoissa ole toisin määrätty. Yleisten vakuutusehtojen kohdan 18.1 mukaan sen lisäksi, mitä näissä vakuutusehdoissa on muutoin määrätty vakuutetusta, on omaisuutta koskeva vakuutus voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Lautakunta toteaa, että edellä selostetuilta osin sekä vakuutusyhtiö A:n että vakuutusyhtiö B:n vakuutusehtojen sisältö vastaa vakuutussopimuslain 62 §:ää, jonka mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan ohella muiden muassa sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu. Näin ollen molemmat vakuutussopimukset ovat kattaneet sekä S Oy:n etuuden vuokratun laitteiston omistajana että B Oy:n etuuden omaisuutta koskeneen vaaranvastuun kantajana.

Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjojen mukaan (HE 114/1993 vp s. 63) sovellettaessa 62 §:ää sillä ei ole merkitystä, oliko henkilö jo vakuutussopimusta tehtäessä pykälässä tarkoitetun vakuutetun asemassa vai onko tähän johtava oikeussuhde syntynyt vasta myöhemmin. Myös oikeuskirjallisuudessa on omaksuttu kanta, jonka mukaan monivakuutuksen syntyminen ei välttämättä edellytä sitä, että vakuutussopimuksissa olisi nimenomaisesti määrätty siitä, kenen etuutta vakuutus koskee, vaan monivakuutus voi syntyä myös tässä asiassa kysymyksessä olevan kaltaisissa tilanteissa suoraan vakuutussopimuslain 62 §:n nojalla (Vakuutusoikeus 2006 s. 229, Hoppu - Hemmo).

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutussopimuksiin sovellettavien ehtojen ja vakuutussopimuslain 62 §:n perusteella molemmilla vakuutuksilla on myös ollut vakuutettuna sama etuus. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöiden A ja B korvausvastuuta 19.8.2012 sattuneesta palovahingosta on nyt puheena olevan S Oy:lle suoritetun vakuutuskorvauksen osalta arvioitava vakuutussopimuslain monivakuutusta koskevien säännösten perusteella ja myös vakuutusyhtiö B on vakuutussopimuslain 60 §:n perusteella osavastuussa vahingosta.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa vakuutussopimuslain 60 §:n nojalla vakuutusyhtiö B:tä suorittamaan vakuutusyhtiöiden vastuumäärien mukaisen suhteen perusteella lasketun osuutensa vahingon määrästä vakuutusyhtiö A:lle.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Nyyssölä

Partanen

Sjögren