Tapahtumatiedot

Poliisin 18.8.2014 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan X Oy:n ravintolatiloihin oli murtauduttu 15.8.2014 kello 03.00 ja 9.30 välisenä aikana. Ravintolasta oli anastettu muun muassa huomattava määrä käteistä rahaa ja erinäistä elektroniikkaa mukaan lukien kaksi karaokelaitetta ja niihin kuuluneita levyjä. Vakuutuksenottaja X Oy on hakenut korvausta vahingosta yritysvakuutuksestaan. X Oy:n 19.8.2014 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan vahingon määrä oli yhteensä 67 698 euroa, josta X Oy on ilmoittanut anastettujen karaokelaiteiden osuudeksi 21 180 ja 16 050 euroa sekä levyjen arvoksi 6 000 euroa.

Vakuutusyhtiö oli korvauskäsittelyn aikana kuullut vakuutuksenottajan edustaja A:ta. Kuulemisesta laadittuun 17.10.2014 päivättyyn ja A:n allekirjoittamaan muistioon on muun muassa kirjattu, että A oli ostanut KSF -karaokelaitteen eräältä toiselta ravintoloitsijalta, joka oli myynyt ravintolansa joulukuussa 2013. A:n mukaan itse karaokelaitteet olivat halpoja, mutta musiikkitiedostot ja käyttöoikeudet maksoivat. Laitetta ei ollut maksettu suoraan X Oy:n tililtä, vaan A kertoi ottaneensa lainaa X Oy:ltä, mikä näkyi kirjanpidosta. Vahinkohetkellä laite oli ollut varastossa varakoneena ja se oli ollut määrä ottaa käyttöön ravintolatoimintaa laajennettaessa. Melplayer -laitteen ohjelmistoineen A oli kertonut ostaneensa vuonna 2008. Itse laite oli vaihdettu uuteen versioon vuonna 2012, ja käyttöoikeudet oli siirretty siihen. 

Vakuutusyhtiö on korvannut päätöksellään 27.11.2014 väitetystä vahingosta osan eli 4 747,04 euroa. Vakuutusyhtiö on katsonut tässä asiassa riidan kohteena olevien karaokelaitteiden osalta, ettei KSF -laitteen ollut osoitettu olleen X Oy:n omaisuutta, koska sen ostoa ei ollut merkitty yrityksen kirjanpitoon. Melplayer-laite oli leasing-laite eikä sopimusta sen siirtymisestä X Oy:n omistukseen ollut toimitettu vakuutusyhtiölle. Leasing-omaisuus ei kuulunut vakuutuksen piiriin.

Asiakkaan valitus

X Oy on pyytänyt asiasta 6.3.2015 päivätyllä valituksella lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vakuutusyhtiötä korvaamaan KSF -karaokelaitteesta ohjelmineen ja käyttöoikeuksineen 20 500 euroa, Melplayer3 -karaokelaitteesta ohjelmineen ja käyttöoikeuksineen 17 200 euroa sekä anastetuiksi ilmoittamistaan Finnkaraoke dvd-levyistä 6 000 euroa. X Oy on perustellut vaatimustaan sillä, että KSF -karaokelaitteen rahoitus X Oy:n varoista oli selvitetty vahinkokäsittelyssä. Laitteen hankinta oli myös merkitty X Oy:n kirjanpitoon tositteella 31.8.2014. Kirjaus oli tehty vasta tuolloin, koska X Oy:n hallituksen varsinainen jäsen A oli matkustanut ulkomaille pian laitteen hankkimisen jälkeen ja ollut poissa suurimman osan ajasta ennen vahinkoa. Selvityksenä A:n matkasta X Oy on vedonnut toimittamiinsa asiakirjajäljennöksiin. A:n poissa ollessa ravintolan asioita oli hoitanut hänen veljensä, jolta oli jäänyt toimittamatta huomattava määrä tositteita kirjanpitoon.

Melplayer -karaokelaitteen osalta X Oy on lausunut vakuutusyhtiön ymmärtäneen vahinkotapahtuman väärin.  Laite oli hankittu vakuutusyhtiön mainitsemalla leasing-sopimuksella, jonka vuokra-ajan päätyttyä laite käyttöoikeuksineen oli siirtynyt sen myyneen R Oy:n kautta X Oy:n omistukseen. Sopimuksen päätyttyä laite oli vaihdettu uuteen malliin, joka oli tullut suoraan X Oy:n omistukseen. X Oy on vedonnut R Oy:n asiasta antamaan 19.1.2015 päivättyyn lausuntoon.

Vakuutusyhtiö ei myöskään päätöksessään perustellut, miksi vahinkoilmoituksessa mainittuja DVD-levyjä ei ollut korvattu. X Oy:n mielestä vakuutusyhtiöllä ei ollut perustetta jättää levyjä korvaamatta. X Oy on vedonnut tuotteiden toimittajan arvioon levyjen 7 500 euron arvosta ja on vaatinut korvauksen suorittamista sen perusteella.

X Oy on 26.5.2015 päivätyissä lisäkirjelmissään lausunut KSF -karaokelaitteen osalta, että vakuutusyhtiön selvityspyyntöihin oli pyritty vastaamaan mahdollisimman täydellisesti. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt erityistä pyyntöä laitteen merkki-, malli- ja ikätiedoista. Vahingon määrä oli laitteen hankintahinta. X Oy on korostanut, että itse laitteiden arvo oli vähäinen. Laite oli tietokone, jonka kiintolevylle oli asennettu karaokekappaleiden kaupallisesti hyödynnettäviä käyttöoikeuksia, joiden arvosta laitteen arvo pääasiallisesti muodostui. Käyttöoikeudet eivät olleet kuluvaa käyttöomaisuutta.  Kyseinen laite oli ostettu yksityishenkilöltä, mutta ei yksityiskäyttöön tai A:lle henkilökohtaisesti. Yksityiskäyttöön samat käyttöoikeudet olisi saanut huomattavasti edullisemmin, mutta niiden käyttäminen kaupallisesti ei olisi ollut sallittua.

Melplayer -karaokelaitteen osalta X Oy on vedonnut kirjanpidon tositteeseen laitteen vaihtamisesta uudempaan. Tositteen mukaan ei ollut epäselvää, että laite oli ollut X Oy:n omaisuutta. Finnkaraoke -levyjen hankintatosite oli todennäköisesti hävitetty vanhan kirjanpidon mukana. Lisäkirjelmässään 11.9.2015 X Oy on pyytänyt ottamaan kantaa myös maksettavien korvausten suuruuteen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 28.4.2015 päivätyssä vastineessaan, että X Oy:n korvausvaatimus karaokelaitteista ja -levyistä oli hylätty selvitysten riittämättömyyden vuoksi. Vakuutusyhtiö on vedonnut X Oy:n vakuutukseen sovellettavien yleisten vakuutusehtojen kohtaan 11.1 korvauksen hakijan velvollisuuksista. Vahinkokäsittelyn yhteydessä 20.8.2014 asiakasta oli pyydetty toimittamaan muun muassa varastettujen laitteiden hankintatositteet sekä merkki-, malli- ja ikätiedot. X Oy oli toimittanut käteiskuitin KSF-Player -karaokelaitteesta sekä laitevalmistajan edustajan lausunnon Melplayer -karaokelaitteen arvosta.

KSF -karaokelaitteen käteiskuitin mukaan laite oli hankittu yksityishenkilöltä eli käytettynä eikä käteiskuitista voitu päätellä laitteen ikää. Kuitista ei myöskään ilmennyt laitteen mallitietoja, joita vahingon määrän määrittämiseksi tarvittaisiin. Koska kyseessä oli käteisosto, X Oy:ltä oli pyydetty kirjanpidon tositetta siitä, että kyseessä oli yrityksen nimiin hankittu omaisuus. A oli ilmoittanut ostaneensa karaokelaitteen yksityishenkilönä ja ottaneensa tätä varten lainaa yrityksensä tililtä. Tästä oli toimitettu tositteeksi kuitti, jonka mukaan X Oy:n tililtä oli siirretty 20 000 euroa A:n tilille. Näin ollen on osoitettu, ettei kyseessä ollut yrityksen karaokelaite, vaan A oli ostanut sen yksityishenkilönä.

X Oy on 6.3.2015 päivätyssä valituksessaan vedonnut pääkirjaotteeseen, jonka mukaan karaokelaite oli kirjattu 31.8.2014 yrityksen kirjanpitoon. Vakuutusyhtiön mukaan A oli kuitenkin vahinkoon liittyen jo 13.11.2014 toimittanut vakuutusyhtiölle päivältä 31.8.2014 pääkirjaotteen, jossa kirjausta ei ollut, vaikka tositetta laitteen hankinnasta oli useasti pyydetty. Vakuutusyhtiö ei pitänyt toimitettua pääkirjaotetta luotettavana vahinkoselvityksenä, kun käteiskuitti karaokelaitteistosta oli päivätty 7.1.2014 eli seitsemän kuukautta aikaisemmin.

Laitevalmistajan edustajan lausunnossa oli todettu, että X Oy oli vuonna 2008 hankkinut Melplayer 2 -karaokelaitteen leasing-sopimuksella. Laitteen ja siihen kuuluvien levyjen kokonaishinta oli 17 200 euroa. Lausunnon mukaan X Oy oli kuitenkin uusinut koneen ja ohjelmiston marraskuussa 2012 Melplayer 3 -laitteeksi, joka oli ilmoitettu anastetuksi. Laitteen myynyt R Oy oli vahvistanut tämän lausunnossaan. Vakuutusyhtiön mukaan sille oli toimitettu vain laitteen vuokrasopimus vuodelta 2008, mutta kirjanpidosta ei saatujen tietojen mukaan löytynyt merkintää laitteen siirtymisestä X Oy:n omistukseen vuonna 2011 eikä laitteen uusimisesta vuonna 2012. Yrityksen kirjanpito ei siis tukenut laitevalmistajan edustajan lausuntoa, joten laitehankinnoista ei ollut luotettavaa tietoa.

Vakuutusyhtiön mukaan saatujen tietojen perusteella karaokelaitteiden laatua, ikää ja omistussuhteita ei voitu riittävän luotettavasti osoittaa, jotta vahinko olisi voitu korvata. Laitevalmistajan edustajan 22.8.2014 antamassa lausunnossa oli mainittu, että Melplayer 2 -laitteeseen sisältyneiden karaokelevyjen lisäksi X Oy:llä oli ollut muita levyjä 7 500 euron arvosta. Näistäkään levyistä ei ollut toimitettu tositteita, joten niitä ei voitu korvata. Vakuutusyhtiö on 22.9.2015 päivätyissä lisäkirjelmissään huomauttanut, että X Oy:n vahinkoilmoituksessa tai rikosilmoituksessa ei mainittu Finnkaraoke -merkkisiä levyjä. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei sillä ollut aihetta muuttaa korvauspäätöstä. Jos Vakuutuslautakunta päätyisi toiseen ratkaisuun, laskettaisiin vahingon määrä laitteiden ja levyjen osalta käyvän arvon mukaan, jota ikä- ja mallitietojen puuttuessa ei kuitenkaan voitu määrittää.

Vakuutusyhtiö on 12.5.2015 päivätyssä lisävastineessaan lausunut, että ulkomaanmatkoista toimitettujen selvitysten perusteella A oli ollut 7.1.2014 tehdyn KSF -karaokelaitteen hankinnan jälkeen Suomessa ainakin 19.1.2014 asti ja ajan 9.2. – 7.4.2014. Tällöin hänellä olisi ollut yli kaksi kuukautta aikaa toimittaa laitteen hankintatosite kirjanpitäjälle. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei mainituilla tiedoilla ollut vaikutusta asiaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko X Oy esittänyt vakuutusyhtiölle riittävän selvityksen siitä, että se oli omistanut vahinkotapahtumassa 15.8.2014 anastetuiksi ilmoittamansa karaokelaitteet ja -levyt.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Asiaan sovellettavien vakuutusyhtiön yleisten vakuutusehtojen kohdan 11.1 mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä. Vakuutusyhtiölle on varattava mahdollisuus tarkastaa vahinko.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset. Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutusyhtiö on perustanut karaokelaitteita ja -levyjä koskevan kielteisen päätöksensä olennaisesti siihen seikkaan, ettei sen pyytämistä X Oy:n kirjanpitotiedoista ilmennyt, oliko X Oy todellisuudessa omistanut sanotut laitteet ja levyt. Vakuutusyhtiö ei sinänsä ole kiistänyt kysymyksessä olevaa anastusvahinkoa.

Lautakunta toteaa, että korvauksen hakijalla on voimassa olevan oikeuden mukaan velvollisuus näyttää korvattavan vakuutustapahtuman sattuminen ja siitä aiheutuneen vahingon määrä. Vakuutussopimuslaki tai tähän asiaan sovellettavat yleiset sopimusehdot eivät edellytä määrämuotoista selvitystä, vaan korvauksen hakijan vahingosta ja sen kohteena olleesta omaisuudesta antamaa selvitystä harkitaan kokonaisuutena.

Poliisin 18.8.2014 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan X Oy:n edustaja oli ilmoittanut poliisille ravintolatiloista 15.8.2014 anastettuun omaisuuteen kuuluneiksi muiden muassa nyt riidan kohteena olevat karaokelaitteet ja dvd-levyt. Myös vakuutusyhtiölle tekemässään 19.8.2014 päivätyssä vahinkoilmoituksessa X Oy oli ilmoittanut sanotun omaisuuden anastetuksi. X Oy:n vakuutusyhtiölle ja lautakunnalle toimittamista asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että nimenomaan X Oy olisi vahinkohetkellä omistanut puheena olevan omaisuuden. Lautakunta katsoo, ettei sen käytettävissä olevista asiakirjoista ole tullut tämän kysymyksen osalta ilmi sellaisia seikkoja, joiden nojalla lautakunnalla olisi syytä poiketa vakuutusyhtiön asiassa tekemästä korvausratkaisusta.

Lautakunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusyhtiön toimittaman tosin vasta 13.4.2015 päivätyn vakuutuskirjajäljennöksen mukaan X Oy:n yritysvakuutuksella on ollut vakuutettuna X Oy:n irtaimisto jälleenhankinta-arvostaan. Irtaimistoa koskevaan kohtaan on lisäksi kirjattu, että vakuutettuun omaisuuteen kuuluu myös lainattu ja vuokrattu vakuutuspaikalla oleva omaisuus yhteensä 10 000 euroon asti. Korvauksen edellytyksenä on, että vakuutettu on vastuussa kyseisestä omaisuudesta eikä sitä ole muutoin vakuutettu.

Tämän vuoksi ja koska vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt anastusvahingon sattumista tai sitä, etteivätkö karaokelaitteet ja -levyt olleet X Oy:n ravintolatiloissa ja X Oy:n vastuulla, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee edellä mainitun vakuutuskirjalle merkityn sopimusehdon perusteella korvata anastetuista laitteista niiden arvosta saatu selvitys huomioon ottaen vakuutuskirjan mukainen 10 000 euron korvausmäärä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan X Oy:n anastetuiksi ilmoittamista karaokelaitteista ja -levyistä vakuutuskirjan mukaisen lainattua ja vuokrattua vakuutuspaikalla ollutta omaisuutta koskevan 10 000 euron vakuutusmäärän mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Löppönen

Makkula

Nyyssölä

Sarpakunnas

Sjögren