Tapahtumatiedot
Asiakas joutui 9.7.2014 moottoripyörällään liikenneonnettomuuteen tilanteessa, jossa hän oli lähestymässä suojatietä ja hänen edellään ollut henkilöauto jarrutti. Asiakas ei saanut moottoripyöräänsä pysähtymään ajoissa, vaan hän osui henkilöauton kylkeen, josta moottoripyörä ajautui edelleen suojatielle. Siellä hän osui polkupyörää taluttaneeseen henkilöön. Käräjäoikeudessa asiakas tuomittiin rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Vakuutusyhtiö korvasi asiakkaan liikennevakuutuksesta henkilöauton korjauskustannuksia 2.387,46 euroa ja suojatiellä olleen henkilön hoitokuluja. Yhteensä vakuutusyhtiö maksoi liikennevakuutuksen perusteella 7.583,25 euroa. Yhtiö katsoi, että asiakas oli aiheuttanut vahingon liikennevakuutuslain 20 §:n mukaisesta törkeästä huolimattomuudesta, minkä vuoksi yhtiö esitti asiakkaalle takaisinsaantivaatimuksen maksetuista korvauksista. Neuvottelujen jälkeen yhtiö vaati asiakkaalta yhteensä 3.805,32 euroa, jonka asiakas maksoi yhtiölle 7.4.2016.
Asiakkaan valitus
Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä palauttamaan hänen maksamansa 3.805,32 euroa vähintään osittain sekä korvaamaan asian selvittämisestä syntyneitä asiantuntija- ja asianajopalkkioita yhteensä 448,00 euroa.
Asiakas katsoo, että hän ei ollut menetellyt törkeän huolimattomasti. Ajoneuvon voimakas äkkijarrutus suojatien edessä oli yllätys. Pitkän suoran tien kummallakaan puolella ei ollut jalankulkijoita näkyvissä. Jalankulkijat olivat tulleet omakotitalon varjosta, rehevän puuston ja pensaiston keskeltä. Auton äkkijarrutuksen huomattuaan asiakas oli jarruttanut voimakkaasti ja peräänajon väistääkseen ohjannut oikealle. Moottoripyörän astinlauta osui kuitenkin hiljaisessa vauhdissa auton takapuskuriin ja takarenkaaseen, josta moottoripyörä kimposi suojatielle. Vauhdin pysähdyttyä moottoripyörän etupyörä osui vielä jalankulkijan taluttamaan polkupyörään, jolloin polkupyörä kaatui ja jalankulkija kaatui sen päälle. Moottoripyörä kaatui vielä paikoillaan ollessaan osittain jalankulkijan päälle.
Asiakas ei siis ajanut jalankulkijan päälle, eikä jalankulkija vastoin ensimmäisiä lääkärikäyntimerkintöjä ollut raahautunut moottoripyörän mukana. Asiakkaan mukaan poliisin esitutkintapöytäkirjassa on epätarkkuuksia. Tuomioon kirjattu seikka, että auto olisi ollut pysähtyneenä 10 sekuntia ennen törmäystä, ei pidä paikkaansa; tuossa ajassa asiakas olisi varmasti saanut moottoripyöränsä pysähtymään. Asiakas ei ollut ymmärtänyt pyytää tuomiosta kappaletta itselleen eikä hakea siihen muutosta, koska tuomarin mukaan tuomiolla ei sakon lisäksi olisi muita seuraamuksia. Vakuutusyhtiön regressivaatimus tuli täytenä yllätyksenä.
Asiakkaan mukaan hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta, joten hänen takaisin maksamansa määrä tulee palauttaa, tai ainakin hänen korvausvelvollisuuttaan tulee huomattavasti kohtuullistaa. Rikostuomio ei sido korvausratkaisua tehtäessä. Asiakas ei ollut päihtynyt eikä ajanut ylinopeutta. Tilanne johtui ajoneuvon äkkijarrutuksesta, eikä asiakkaan teon arvioiminen törkeäksi huolimattomuudeksi ole perusteltua vain sen vuoksi, ettei hän ajanut suoraan henkilöauton perään vaan yritti väistää törmäyksen.
Asiakas katsoo myös, ettei hän ollut tehnyt sitovaa sopimusta korvauksen takaisin maksamisesta. Vakuutusyhtiö suostui keskustelujen jälkeen alentamaan vaatimuksensa määrää, koska kaikki korvatut vahingot ja hoitokulut eivät olleet aiheutuneet tästä tapahtumasta, minkä asiakas oli osoittanut asiantuntijaselvityksillä. Asiakas maksoi yhtiön vaatiman määrän 7.4.2016 välttyäkseen enemmiltä viivästysseuraamuksilta ja saadakseen liikennevakuutuksen bonuksen palautumaan ennalleen. Hänellä ei ole ollut käytettävissään lainoppinutta avustajaa, eikä hän voinut ymmärtää, että tämän laskun maksamisesta tulisi myöhemmän käsittelyn estävä sopimus.
Takaisin vaadittu määrä 3.805,32 euroa ylittää vahingosta aiheutuneet todelliset kustannukset ainakin 1.000 eurolla. Onnettomuudessa jalankulkija oli loukkaantunut lievästi ja saanut mustelmia ja naarmuja. Hän oli valittanut kipua polvissaan ja vasemmassa kädessään, mutta hän oli muun muassa kyennyt itse kävelemään lääkäriin. Asiakas katsoo, että neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen syntyneet fysioterapiakulut eivät olleet aiheutuneet tästä onnettomuudesta vaan jalankulkijan vanhoista vammoista, nivelrikosta ja rappeumasta.
Vakuutusyhtiön vastine
Yhtiö viittaa käräjäoikeuden tuomioon ja katsoo asiakkaan menetelleen liikennevakuutussopimuslain 20 §:n tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomasti.
Takaisinsaantivaatimuksen esittämisen jälkeen osapuolet olivat 5.4.2016 tehneet sähköpostikeskustelussa sopimuksen, jonka mukaan asiakas suorittaa yhtiölle 3.555,00 euroa korkoineen eli yhteensä 3.805,32 euroa, minkä jälkeen yhtiöllä ei ole asiakasta kohtaan muita vaatimuksia. Asiakas on maksanut sovitun määrän 7.4.2016, ja yhtiö on luopunut osasta vaatimuksiaan. Vakuutusyhtiö katsoo ensisijaisesti, että osapuolet ovat tehneet asiassa oikeudellisesti sitovan sopimuksen sekä korvausvastuun perusteesta että sen määrästä, eikä lautakunnan siten tulisi ottaa kantaa valituksessa esitettyihin vaatimuksiin.
Toissijaisesti vakuutusyhtiö katsoo, että sen takautumisvaatimus on joka tapauksessa ollut oikeutettu, ja asiakkaan vaatimus tulee hylätä. Käräjäoikeus oli asiaa koskevan todistelun, myös henkilötodistelun, perusteella päätynyt pitämään asiakkaan menettelyä törkeän huolimattomana. Tämä menettely täyttää myös liikennevakuutuslain 20 §:n mukaisen törkeän huolimattomuuden kriteerit. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan lautakunnan ei olisi perusteltua arvioida kirjallisessa menettelyssä tapahtumien kulkua tai asiakkaan menettelyä ja tuottamuksen astetta toisin kuin tuomioistuin oli laajemman näytön perusteella tehnyt.
Selvitykset
Lautakunnan käyttöön on toimitettu esitutkinta-aineistoa ja käräjäoikeuden tuomio. Siinä asiakkaan tekoa oli arvioitu törkeänä, koska hän oli rikkonut pysähtymisvelvollisuutta ennen suojatietä, jossa hänen olisi pitänyt noudattaa erityistä huolellisuutta, ja suojatielle oli ollut menossa jalankulkijoita. Lisäksi on toimitettu asiantuntijaselvitys moottoripyörän autolle aiheuttamista vaurioista ja osapuolten kirjeenvaihtoa takautumisvaatimuksen määrästä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiön asiakkaalle esittämä liikennevakuutuskorvausta koskeva takautumisvaatimus ollut perusteltu ja onko korvausvelvollisuudesta jo sovittu osapuolia sitovalla tavalla.
Sovellettavat lainkohdat ja FINEn ohjesääntö
Liikennevakuutuslain 20 §:n mukaan jos moottoriajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos vahinko on aiheutunut huolimattomuudesta ajettaessa luvattomasti käyttöön otetulla ajoneuvolla tai jos joku on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle. Edellä tarkoitettu korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 4 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.
Sopimus, jolla yhtiö pidättää itselleen korvausvelvollista vastaan laajemman oikeuden kuin tässä pykälässä säädetään, on mitätön.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.
Vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.
FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta käsittelee liikennevakuutusta koskevia asioita vain, milloin kyse on yksityisoikeudellisesta riidasta, jota liikennevahinkolautakunta tai muu vastaava elin ei ole toimivaltainen käsittelemään.
Asian arviointi
Käsittelyratkaisu
Asiassa on kysymys vakuutusyhtiön vakuutuksenottajaan kohdistamasta liikennevakuutuskorvaukseen perustuvasta takautumisvaatimuksesta.
Vakuutuslautakunnan tehtävänä on käsitellä muun muassa vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välisiä riitoja. Selvityksen mukaan liikennevahinkolautakunta on katsonut, ettei se ole toimivaltainen käsittelemään tätä tapausta. Asiassa on näin ollen FINEn ohjesäännön mukaiset perusteet käsitellä tapaus Vakuutuslautakunnassa.
Takautumisvaatimuksen peruste ja määrä
Vakuutusyhtiö on ensisijaisesti vedonnut osapuolten solmimaan sopimukseen. Asiakas on riitauttanut korvaussopimuksen synnyn sekä korvausvastuunsa perusteen ja määrän.
Vakuutuslautakunta katsoo, että toimitetun sähköpostikeskustelun sanamuodon perusteella osapuolet olivat solmineet korvaussopimuksen ja myös toimineet sen mukaisesti. Liikennevakuutuslain 20 § 2 momenttiin viitaten lautakunta katsoo kuitenkin voivansa arvioida asiakkaan esittämät korvausvastuun perusteeseen ja määrään liittyvät väitteet.
Vaatimuksensa perusteeksi vakuutusyhtiö on esittänyt sen, että asiakas oli aiheuttanut liikennevahingon törkeästä huolimattomuudesta. Kysymys on samasta menettelystä, jota käräjäoikeus oli arvioinut liikenneonnettomuuteen liittyvässä rikosasiassa. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei sille esitetystä aineistosta ilmene perusteita arvioida tapahtumien kulkua toisin kuin mitä käräjäoikeus oli tehnyt. Lautakunta katsoo näin ollen, että asiakas oli aiheuttanut törmäysvahingon liikennevakuutuslain 20 §:n mukaisesta törkeästä huolimattomuudesta.
Vastuun määrän osalta lautakunta toteaa, että osapuolten neuvottelujen tuloksena vakuutusyhtiö oli luopunut osasta vaatimuksiaan. Lautakunnalle toimitetun 6.4.2016 päivätyn erittelyn perusteella auton korjauskuluista vaadittu määrä vastaa asiakkaan esittämää käsitystä vaurioitumisen laajuudesta, ja polkupyörästä sekä vaatteista vaadittu määrä vastaa asiakkaan näkemystä vahingon määrästä. Jalankulkijalle aiheutuneiden fysioterapiakulujen osalta hoitavan lääkärin näkemys on selvityksen mukaan ollut se, että nämä kulut johtuvat liikenneonnettomuudesta, minkä näkemyksen asiakkaankin on katsottava sopimuksen tehdessään hyväksyneen. Lautakunnalle ei ole esitetty perusteita, joiden nojalla asiakkaalta vaadittavaa korvausmäärää tulisi vahingonkorvauslain mukaan sovitella.
Esitetystä selvityksestä ei siten ilmene perusteita poiketa osapuolten neuvottelemasta takautumisvastuun määrää koskevasta sopimuksesta. Vakuutusyhtiö ei ole edustanut itselleen enempää kuin mihin sillä liikennevakuutuslain 20 §:n mukaan on oikeus.
Muut vaatimukset
Asiakas on vielä vaatinut asiantuntija- ja asianajajakustannustensa korvaamista 448,00 eurolla.
Lautakunta toteaa, että neuvottelutilanteissa osapuolet vastaavat lähtökohtaisesti itse asianajo- yms. kuluistaan. Tämäntyyppiset kulut saattavat olla oikeusturvavakuutuksen perusteella korvattavia, mutta asian käsitteleminen Vakuutuslautakunnassa edellyttäisi tätä koskevaa korvauspäätöstä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön takautumisvaatimus on ollut liikennevakuutuslain mukaan oikeutettu, ja osapuolten 5.4.2016 sopima määrä on ollut perusteltu. Lautakunta ei suosita muutosta asiaan.
Lautakunta ei käsittele asiakkaan kuluvaatimusta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Raulos
Jäsenet:
Rantala
Sario
Siirala
Uimonen