Lausunnonpyytäjä oli 7.12.2006 huomannut v. 1980–82 rakennetun puurunkoisen tiiliverhoillun omakotitalonsa ruokailutilan lattian olevan kostea teknisen tilan puoleiselta seinustalta. Kävi ilmi, että teknisessä tilassa olevan lämminvesivaraajan varoventtiili oli alkanut tiputtaa vettä lattialle (lausunnonpyytäjän mukaan käyttövesi oli ollut sameata ja tummaa muutamaa viikkoa aiemmin, ja varoventtiili on voinut jumittua tämän vuoksi osin auki). Teknisen tilan lattiakaivo oli tukkeentunut hienojakoisesta hiekasta, minkä vuoksi vesi on noussut pintalattian päälle.

 

Kosteuskartoituksessa oli todettu pintalattian kostuneen teknisen tilan ja osin saunan, pesuhuoneen ja ruokailutilan osalta. Lisäksi pesuhuoneen suihku­nurkkauksen alaosassa on paikoin kosteutta (lattian ja seinän rajakohdan silikonisaumat ovat paikoin auki).

 

 

Korvausta on vaadittu 7.12.2006 todetusta alapohjan kosteusvauriosta. Vahinkoilmoituksen mukaan rikkoutuneesta varoventtiilistä oli vuotanut vettä. Lämminvesivaraajan alla ollut lattiakaivo oli tukkeutunut hienosta hiekasta ja tämän seurauksena varoventtiilistä valunut vesi oli noussut teknisen tilan lattialle kastellen alapohjarakennetta ja seinärakenteen alaosan. Teknisen tilan lattia on pin­noittamatonta betonia.

 

Kosteuskartoituksessa 12.1.2007 on lisäksi todettu suihkuvesien aiheuttama kosteusrasite pesuhuoneen suihkunurkassa, vettä on päässyt alapohjarakenteeseen laattasaumojen raoista.

 

Laajan kotivakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka ir­taimistolle tai rakennukselle itselleen aiheutuu valmistus- tai aineviasta, työ- tai käyttövirheestä taikka joka aiheutuu rakennukselle sen rikkoutuessa suunnittelu- perustus- tai rakennusvirheestä.

 

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka ir­taimistolle tai rakennukselle itselleen aiheutuu kulumisesta, ruostumisesta, syöpymisestä, pilaantumisesta, sienettymisestä, lahoamisesta, aineen väsymisestä tai vastaavasta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä, ellei tämä välittömästi johdu vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

 

Veden- ja kosteuseristysmääräysten C2 vuodelta 1976 kohdan 2.3 mukaan kylpy­huoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja ra­kenteisiin haitallisessa määrin.

 

Rakennusten veden- ja kosteuseristysohjeiden (RIL 107-1981) vuodelta 1981 kohdan 2.3 mukaan:

-         Märkien huonetilojen lattiassa on oltava vedeneristyskerros. Tarvittaessa on myös märkien huonetilojen seinissä oltava vedeneristys.

-         Maanvaraisissa tiloissa, joissa on lattiakaivo, tulee vedeneristyksenä käyttää vähintään yhtä bitumi- tai kuumabitumimattoa

-         Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi, siten että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.

-         Putkien läpiviennit yms. lävistykset tehdään vedeneristyksen kohdalta vedenpitäviksi.

-         lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitokset tehdään vedenpitäviksi. Kermi­eristyksessä on laipan oltava riittävän leveä, yleensä 150 mm.

 

Kiinteistössä tehtyjen tutkimusten perusteella todetut kos­teusvauriot ovat olleet seurausta rakenteisiin valuneista varaajan ylivuotovesistä ja pesutiloissa laattasaumojen raoista rakenteisiin valuneista suihkuvesistä. Edellä mai­nitut rakenteet eivät täytä rakennuksen rakentamisajankohdan mukaisia vesi- ja kosteuseristysohjeita ja määräyksiä.

 

Edellä mainituin perustein kyseessä ei ole vakuutusehtojen mukainen äkillinen ja en­nalta arvaamaton tapahtuma, vaan kosteusvauriot ovet seurausta rakennuksessa todetuista rakennusvirheistä. Vahinkoa ei korvata.

 

 

Korvaus on evätty asianmukaisen vesieristyksen puutteen vuoksi. Lausunnonpyytäjä keskusteli kosteusmittaajan kanssa, joka myös ihmetteli päätöstä ja kehotti tiedustelemaan vesieristyksestä rakennustarkastajalta. Rakennustarkastaja oli sitä mieltä, että 80-luvun vesieristysohjeet olivat suosituksia, määräykset tulivat voimaan vasta 90-luvulla, joten niihin ei voisi vedota. Hänen mielestään vanhempien kuin 90-luvun talojen kotivakuutuksia maksetaan sitten turhaan, sillä niissä ei vielä ole määräysten mukaisia vesieristyksiä, jos korvausvelvollisuutta tulkitaan näin. Vakuutusta otettaessa tällaisista ehdoista ei koskaan kerrota, silloin kaikki korvataan.

 

Lausunnonpyytäjä epäili veden seassa olleen hiekkaa, sillä samoihin aikoihin myös WC:n vesisäiliö alkoi vuotaa ja vesitilassa oli mustaa "mönjää". Vahin­kotarkastajan mielestä kunnallisessa vedessä ei voi olla hiekkaa! Lausunnonpyytäjä selvitti lämminvesivaraajaa myyvästä ja huoltavasta liikkeestä, että kyseisessä varaajassa ei ole anodia, joka olisi voinut hapertua, mistä hiekkamainen aine olisi voinut olla peräisin. Vahinko aiheutui äkillisesti eikä sitä voinut arvata ennalta, sen aiheutti ulkoinen tekijä.

 

Pesuhuoneen ja saunan seinien oli tarkoituskin kuivausfirman ohjeen mukaan kuivua vapaasti. Silikonien korjaus on jo tehty itse, sitä ei ollut tarkoituskaan teettää vakuutuskorvauksella.

 

Lausunnonpyytäjä kritisoi vielä vahinkotarkastajan käyttäytymistä. Tarkastajan pitäisi olla myös asiakaspalvelija ja hänen käytöksensä sen mukaista.

 

 

Yhtiö viittaa korvauspäätökseensä. Vakuutuksesta korvataan äkillisestä ennalta arvaamattomasta syystä aiheutunut vahinko, eikä rakennusvirheistä johtuvia kosteusvaurioita voida pitää ennalta arvaamattomina vahinkoina. Ne ovat väistämättä seurausta virheellisestä työstä tai suunnittelusta.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 21.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

 

Ehtojen kohdan 21.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata:

 

21.2.1 vahinkoa, joka irtaimistolle tai rakennukselle itselleen aiheutuu valmistus- tai aineviasta, työ- tai käyttövirheestä.

 

21.2.2 vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu sen rikkoutuessa suunnittelu-, perustus- tai rakennusvir­heen vuoksi

 

21.2.3 vahinkoa joka irtaimistolle tai rakennukselle itselleen aiheutuu kulumisesta, ruostumisesta, syöpy­misestä, pilaantumisesta, sienettymisestä, lahoa­mi­sesta, aineen väsymisestä tai vastaavasta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä ellei tämä välittömästi johdu vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneesta äkilli­sestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

 

Lausunnonpyytäjän v. 1980–82 rakennetussa omakotitalossa on todettu kosteusvauriota. Aineistosta ilmenee kaksi kosteudenlähdettä: omakotitalon teknisessä tilassa olevan lämminvesivaraajan varoventtiili on vuotanut, minkä lisäksi suihkun roiskevesistä on aiheutunut paikoittaista kosteutta pesuhuoneen seinärakenteisiin. Riidatonta on, ettei suihkuvesien aiheuttama rakenteiden kostuminen tule korvattavaksi kotivakuutuksesta. Riitaa on siitä, tuleeko vakuutusyhtiön korvata lämminvesivaraajan vuotovesien aiheut­tamat alapohja- ja seinärakenteiden vauriot.

 

Lausunnonpyytäjä on maininnut, ettei vakuutuksia otettaessa koskaan kerrota vakuutuksen rajoitusehdoista. Hän ei kuitenkaan ole esittänyt yksilöityjä väitteitä tai näyttöä siitä, että nyt kyseessä oleva vakuutusyhtiö olisi laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa lausunnonpyytäjän ottaessa kotivakuutuksen. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta antaa tapauksessa lausunnon siitä, onko vakuutusyhtiö korvausvelvollinen vakuutuksen normaalien vakioehtojen perusteella.

 

Selvityksen mukaan teknisessä tilassa oleva lattiakaivo oli tukkeutunut, jolloin vesi on noussut lattialle. Tilan lattiarakenteena on pinnoittamaton betonilaatta, jolloin lattialle tullut vesi on päässyt imeytymään rakenteisiin ja leviämään siellä.

 

Esitetyn selvityksen perusteella hyvä rakentamistapa on jo talon rakentamis­ajankohtana edellyttänyt sitä, että lämminvesivaraajan sijaintihuoneessa on lattiakaivo ja huonetilan lattia on vedenpitävä. Lausunnonpyytäjän omakotitalossa teknisen tilan lattia on ollut pinnoittamatonta betonia, eikä se siis ole ollut vedenpitävä. Lattia on tältä osin rakennettu hyvän rakentamistavan vastaisesti. Jos lattia olisi ollut vedenpitävä, lattialle vuotanut vesi ei olisi aiheuttanut rakennevaurioita.

 

Vakuutuslautakunta on samantapaisia lämminvesivaraajan vuotoja koskevassa käytännössään (mm. lausunnossa VKL 201/98) katsonut, ettei tämäntyyppisessä vahinkotapauksessa vahingon varsinaisena syynä ole varaajan vuotaminen vaan sen sijaintitilan rakenteiden puutteellisuus. Hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta johtuvat vahingot eivät lautakuntakäytännön mukaan ole vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttamia.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan varaajavuodon aiheuttamia rakennevaurioita kotivakuutuksen perusteella.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.