Lausunnonpyytäjä oli hakeutunut hammaslääkärin vastaanotolle 15.1.2005, jolloin oli todettu hampaan d22 murtuneen noin puolestavälistä juurta. Hammas heilui voimakkaasti ja oli kiinni vain limakalvossa. Lausunnonpyytäjän nyt vaurioitunut hammas oli juurihoidettu 29.12.1997 – 27.1.1998 ja paikkauksen tueksi oli juuren sisään laitettu juurikanavaruuvi.

 

Korvausta hampaan vaurioitumisesta haettiin leivänvalmistajan tuotevastuuvakuutuksesta.

 

Yhtiö ei ole maksanut korvausta tapahtuneen vuoksi. Kyseisessä asiassa ei ole esitetty vahingon aiheuttanutta tuotetta eikä muutakaan todistusaineistoa leipomon korvausvelvollisuuden määrittämiseksi.

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.

 

Leipomon omistaja oli puhelimessa tammikuussa 2005 kertonut lausunnonpyytäjälle, että aikaisemminkin on heidän leivissään ollut kiviä.

 

Yhtiö kiistää korvausvaatimuksen. Valittaja on tammikuussa kertonut vakuutuksenottajan edustajalle puhelimitse, että hänen hampaansa on katkennut edellä mainitussa leivässä olleen kovan esineen, mahdollisesti kiven takia. Tämä oli tapahtunut 31.12.2004. Hammaslääkäriin lausunnonpyytäjä oli mennyt 15.1.2005.

 

Hammaslääkäri on antanut lausunnon 1.3.2006 ja valittaja on myös itse kertonut, että sama hammas oli aikaisemmin 1997–1998 juurihoidettu, ja paikkauksen tueksi oli juuren sisään laitettu juurikanavaruuvi.

 

Lausunnonpyytäjän aviomiehen 15.6.2005 antamasta kirjallisesta todistajalausunnosta käy ilmi, että lausunnonpyytäjän haukatessa leipää oli kuulunut rusahdus, jolloin hän oli huutanut, nyt meni hammas. Tämän jälkeen lausunnonpyytäjä oli niellyt suunsa tyhjäksi. Leipää tai sen pakkausta ei ole säilytetty, joten niitä ei ole voitu myöhemmin tutkia.

 

Hammaslääkärin puoleen lausunnonpyytäjä on kääntynyt vasta 10–11 päivää ilmoitetun vahingon jälkeen.

 

 

Lausunnonpyytäjä on lisäkirjelmässään 23.2.2006 ja toisessa lisäkirjelmässään 10.4.2006 esittänyt mm. seuraavaa. Katkenneelle hampaalle on tehty juurihoito tammikuussa 1998 ja paikkauksen tueksi juuren sisään on laitettu juurikanavaruuvi. Hammas oli katkennut syvältä ehjältä kohdalta. Tällä kertaa esine sattui varmaan hampaiden väliin. Paikkoja on ennenkin lähtenyt samanlaista leipää syödessä, mutta nyt tuli niin iso remontti, että 720 euron           eläkkeellä ei sitä pystynyt maksamaan. Piti lainata sukulaisilta. Hammaslääkärin vastaanotolle lausunnonpyytäjä pääsi vasta myöhemmin.

 

 

Vakuutusyhtiö on lisäkirjelmässään 19.4.2006 vedonnut siihen, että syödessä ruoan varsinainen hienontaminen tapahtuu poskihampailla, jonka jälkeen suussa ollut ruoka vasta niellään. Lausunnonpyytäjän kohdalla pureminen on tapahtunut niin, että etuhammaskin on osallistunut siihen välittömästi rusahtaen. Ruisleipää ei yleisen elämänkokemuksen mukaan, vaikka se olisi pehmeääkin, saa kuitenkaan nieltävään muotoon kertapuraisulla, vaan se edellyttää poskihampaalla tapahtuvaa perusteellisempaa hienontamista. Tällöin olisi kiven olemassaolo tullut varmuudella esille niin, että se olisi voitu ottaa talteen.

 

 

Asiassa on kysymys siitä, onko lausunnonpyytäjän 31.12.2004 syömä vakuutuksenottajan valmistama ruisleipä ollut turvallisuudeltaan puutteellinen, ja onko lausunnonpyytäjän hammasvaurio aiheutunut ruisleivän aiheuttamana.

 

Tuotevastuulain 3 §:n mukaan vahingonkorvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon ajankohta, jona tuote laskettiin liikkeelle, tuotteen ennakoitavissa oleva käyttö, tuotteen markkinointi ja käyttöohjeet sekä muut seikat.

 

Tuotevastuulain 4a §:n mukaan vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys.

 

Esillä olevassa asiassa on kuvattu hampaan vaurioituneen 31.12.2004 siten, että lausunnonpyytäjä oli haukatessaan ruisleipää huudahtanut ”nyt meni hammas”. Tämän jälkeen lausunnonpyytäjä oli niellyt suunsa tyhjäksi eikä leipää tai sen pakkausta ole säilytetty.

 

Lautakunnalle on toimitettu lausunnonpyytäjän toimesta näyte vakuutuksenottajan valmistamasta ruisleivästä. Kyseinen näyte ei ole juuri samasta leivästä, jota lausunnonpyytäjä on tapahtumapäivänä 31.12.2004 syönyt, mutta ilmeisesti kysymys on samasta tuotteesta. Lautakunnan käytettävissä olevasta leipänäytteestä käy ilmi, että kyseessä on paksu pehmyt leipä, joka ei sisällä minkäänlaisia kovia siemeniä eikä leipä ole pinnaltaankaan erityisen kova. Hammas on siten todennäköisesti vaurioitunut jonkin vierasesineen tai rakenteellisen heikkoutensa vuoksi.

 

Lautakunnan käsityksen mukaan on aina mahdollista, että leivän valmistusprosessin yhteydessä taikinaan tai paistovaiheen yhteydessä leipään saattaa joutua vieraita esineitä. Mahdollisuus on erittäin pieni, mutta se on olemassa.

 

Lautakunta ei voi kuulla asianosaisia tai leivän valmistajan edustajaa todistelutarkoituksessa asian selvittämiseksi miltään osin. Lautakunta perustaa asian ratkaisun käytettävissään olevaan kirjalliseen materiaaliin siltä osin kuin materiaalissa esiintyviä seikkoja ja väitteitä ei ole pidettävä epäluotettavina.

 

Lautakunnan käsityksen mukaan ei ole yleistä, että hammasvaurion sattuessa mahdollinen vieras esine tai se ruoka-aine, jota parhaillaan syötiin, niellään, jos hammas on vaurioitunut havaittavalla tavalla syönnin yhteydessä. Tässä asiassa on kertomusta hampaan vaurioitumistavasta täydennetty myöhemmin siten, että mahdollisesti kivi olisi mennyt hampaan väliin. Lautakunta ei pidä lausunnonpyytäjän kertomusta tässä asiassa yksin riittävänä selvityksenä tapahtumainkulusta. Vierasesinettä ei ole otettu talteen, vaikka yleisen kokemuksen mukaan ei ole yleistä, että hammasvaurion sattuessa suu syödään puhtaaksi.

 

Käytettävissä oleva selvitys lausunnonpyytäjän vaurioituneen hampaan aikaisemmasta tilasta viittaa siihen, että hammas on juurihoitojen vuoksi ollut tavanomaista heikompirakenteinen. Lautakunta katsoo jääneen luotettavasti osoittamatta, että vakuutuksenottajana olevan leipomon myymässä leivässä olisi ollut vierasesineitä tai että leipä olisi muutoin ollut ominaisuuksiltaan tuotevastuulaissa tarkoitetulla tavalla turvallisuudeltaan puutteellinen 31.12.2004.

 

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA