Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiölle oli selvinnyt 22.7.2013 auton ilkivaltavahingon käsittelyn yhteydessä, että vakuutuksenottajan omistamaa autoa oli käyttänyt tämän tytär kolme vuotta. Sekä auton liikenne- että vapaaehtoiseen autovakuutukseen omistajaksi ja haltijaksi oli merkitty vakuutuksenottaja.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutushakemuksen yhteydessä vakuutusyhtiölle oli toimitettu tieto, jonka mukaan vakuutuksenottaja oli ajoneuvon haltija. Vahingon käsittelyssä oli käynyt ilmi, että ajoneuvon todellinen haltija oli vakuutuksenottajan tytär. Vakuutusyhtiö katsoi, että sille oli toimitettu vilpillisesti väärä tieto ajoneuvon todellisesta haltijasta. Vakuutusyhtiö viittasi vakuutussopimuslain 1 ja 23 §:iin ja katsoi sekä liikenne- että vapaaehtoisen autovakuutuksen rauenneiksi niiden alkamispäivästä 1.7.2012 lukien. Lisäksi vakuutusmaksuja ei palautettu. Tämän jälkeen vakuutuksenottaja ilmoitti vakuutusyhtiölle, että hän oli käyttänyt ajoneuvoa yhdessä tyttärensä kanssa. Hän oli tarvinnut autoa mm. peräkärryn vetämiseen. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan muuttanut aiempaa päätöstään.

Valitus

Vakuutuksenottaja ei ole vakuutusta ottaessaan tiennyt, mikä haltijan merkitys on liikennevakuutuksessa ja mikä merkitys sillä on vakuutusyhtiölle. Vakuutuksenottaja katsoo antaneensa oikeat vastaukset tehtyihin kysymyksiin, koska hän päättää omasta autostaan ja sen käytöstä itse eikä hän ole tiennyt, että auton lainaamisella tyttärelle on merkitystä vakuutusyhtiölle. Hän ei ole antanut vääriä tietoja tahallisesti eikä varsinkaan vilpillisesti. Vakuutuksenottaja ei tiennyt, että hänen olisi pitänyt ilmoittaa vakuutusyhtiölle, jos hän lainaa jo 12 vuotta omistuksessaan ja hallinnassaan ollutta autoa samassa kaupungissa asuvalle tyttärelleen. Auton vakuuttamiselle tyttären nimiin ei olisi ollut mitään estettä. Vakuutuksenottaja on tarvinnut myös itse autoa mm. peräkärryn vetämiseen. Tytär on lainannut autoa vaihtelevasti. Vakuutuksenottaja on olettanut, että vakuutussopimus on ollut voimassa, koska hän on maksanut vakuutuksensa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on vastineessaan ensin käynyt läpi vakuutuksen ottamista. Vakuutus on otettu internetin kautta ja vakuutuksen tekohetkellä olleessa internet –kaavakkeessa on ollut kohdassa ”Auton haltijan tiedot” kolme vaihtoehtoa eli ”Olen auton:

• omistaja ja haltija
• haltija
• omistaja"

Tämän valikon alla on ollut teksti: ”Vakuutuksenottajan on oltava ajoneuvorekisteriin merkittävä omistaja tai haltija. Merkitse haltijaksi ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä. Vain vakuutuksenottajan vakuutus- ja vahinkohistoriaa (bonus) voidaan käyttää liikennevakuutuksessa”

Vakuutuksenottaja on yksiselitteisesti ilmoittanut olevansa ajoneuvon haltija, sillä hän on valinnut kohdan ”omistaja ja haltija”. Vakuutuksenottaja on varmuudella ollut tietoinen siitä, että haltijaa koskevalla kysymyksellä tarkoitetaan tietoa siitä, kuka ajoneuvoa tosiasiassa pääsääntöisesti käyttää. Internet- hakemuksessa käytetty ilmaisu on yksiselitteinen.

Vahinkotapahtuman jälkeen vakuutuksenottaja on soittanut vahingosta puhelinpalveluun ja hän on yksiselitteisesti ilmoittanut useamman kerran puhelun aikana, että ajoneuvo on ollut kolme vuotta vakuutuksenottajan tyttären käytössä. Vakuutuksenottajan olisi tullut ilmoittaa vakuutusta tehdessään itsensä ajoneuvon omistajaksi ja tyttärensä sen haltijaksi. Vasta myöhemmin liikennevakuutuksen raukeamisen jälkeen ja valittaessaan asiasta Vakuutuslautakuntaan, vakuutuksenottaja on tuonut esiin, että hän on käyttänyt autoa tyttärensä ohella. Vakuutusyhtiö pitää luotettavampana vakuutuksenottajan puhelimessa heti vahingon jälkeen ilmoittamaa tietoa ajoneuvon käyttäjästä kuin hänen myöhemmin reklamaatiovaiheessa antamia tietoja. Vakuutusyhtiö on vielä purkanut kirjoitusasuun puhelintallenteesta ne kohdat, joissa asiasta on puhuttu. Vakuutuslautakunnalle on toimitettu kyseinen puhelintallenne. Vakuutuksenottaja on täten ilmoittanut vakuutusta tehdessään väärän tiedon ajoneuvon haltijasta.

Ajoneuvon haltijaa koskeva tieto on tieto, jota tarkoitetaan vakuutussopimuslain 22 §:ssä. Haltijatiedolla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuuta arvioitaessa ja kyseessä on tieto, joka vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen: sekä sen perusteisiin että bonusten määrään. Vakuutuksenottaja on ollut tietoinen, ettei ajoneuvon vakuuttamisjärjestely ole ollut asianmukainen. Järjestelyllä on tavoiteltu taloudellista hyötyä vakuutusmaksujen osalta. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on toiminut vakuuttamistilanteessa vakuutussopimuslain 23§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vilpillisesti.

Tiedonantovelvollisuutta tulee arvioida vakuuttamishetken tietojen perusteella eikä sillä, että vakuutuksenottaja on omistanut ajoneuvon 12 vuotta ja että se on ollut aiemmin hänen hallinnassaan, ole asian arvioinnissa merkitystä. Myöskään henkilöiden sukulaisuussuhteella ei ole asiassa merkitystä, sillä vakuutuksenottaja ja tämän tytär eivät ole asuneet enää samassa taloudessa vakuutuksenottamishetkellä tai sen jälkeen.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei korkeimman oikeuden tuomio KKO 2006:79, tarkoita sitä, että vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momenttia voisi soveltaa vain ”bulvaanitilanteissa”. Asiassa ei ole myöskään merkitystä sillä, olisiko ajoneuvon todellinen haltija voinut saada vakuutusta. Merkitystä ei ole silläkään, onko vakuutuksenottaja tiennyt haltijatiedon merkityksellisyydestä.

Vakuutussopimuslain vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä tulee soveltaa myös liikennevakuutuksen ottamiseen. Ajoneuvon omistajaksi ja haltijaksi voidaan ajoneuvorekisteriin merkitä vain henkilöt, joiden osalta tiedot pitävät paikkansa. Tämä kanta käy ilmi Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisuista. Ajoneuvon omistajalla ja sen haltijalla on liikennevakuutuslain 3 a §:n ja 15 §:n mukaan vakuuttamisvelvollisuus. Tämä tarkoittaa vain ajoneuvon todellista omistajaa ja haltijaa. Liikennevakuutuksen osalta todellisen haltijan tieto on keskeinen, sillä hinnoittelu perustuu lakiin ja bonusjärjestelmä on lakisääteinen elementti liikennevakuutuksessa. Liikennevakuutuksen vahinkohistoria on henkilökohtainen ja se vaikuttaa merkittävällä tavalla vakuutusmaksun määrään.

Vakuutussopimuslain tiedonantovelvollisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan liikennevakuutukseen ja tämä ilmenee hallituksen esityksessä HE 63/2009. Lainsäädäntöä ei voi tulkita niin, että se suosisi virheellisten tietojen antamista vakuutusyhtiölle tai suojaisi totuutta vastaamatonta tilannetta, jos kyseessä on lakisääteinen vakuutus. Myös Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisut liikennevakuuttamattomien ajoneuvojen hyvikeasioissa tukevat sitä, että vakuutusyhtiö voi rauettaa liikennevakuutuksen vilppitapauksessa. Liikenteen turvallisuusviraston ohjeesta ilmenevä kanta tukee liikennevakuutuksen raukeamismahdollisuutta. Myös liikennevakuutuskeskus on antanut asiaa koskevan ohjeen. Finanssivalvontakaan ei ole katsonut, että vakuutussopimuslain 22 §:ä ja 23 §:ä ei voitaisi soveltaa liikennevakuutukseen ja että liikennevakuutusta ei voitaisi näiden lainkohtien perusteella katsoa rauenneeksi.

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen vakuutusratkaisu liikennevakuutuksen osalta on lain mukainen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut:

• Ajoneuvovakuutuksen vakuutushakemus, joka on täytetty internetissä.
• Puhelintallenne puhelimitse tehdystä vahinkoilmoituksesta.
• Vakuutusyhtiön kirjeenvaihtoa siitä, onko ajoneuvon käyttäjää kysytty vakuutuksenottajalta kirjallisesti tai muutoin.
• Helsingin hallinto-oikeuden päätöksiä liikennevakuutuksen hyvikeasiassa.
• Liikenteen turvallisuusviraston ohje liikennevakuutuksesta ja vakuutustietovarastosta
• Liikennevakuutuskeskuksen ohje ”bulvaanitapausten” käsittelystä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa

Kyseessä on liikennevakuutusasia. Liikennevahinkolautakunta käsittelee toiminnastaan annetun lain perusteella liikennevahinkojen korvausasioita. Koska liikennevakuutuksen voimassaoloasia ei ole liikennevahingon korvausasia tai muukaan liikennevahinkolautakunnan toimivaltaan kuuluva asia, nyt kysymyksessä olevaa asiaa ei voida käsitellä liikennevahinkolautakunnassa. Sen sijaan Vakuutuslautakunta voi ohjesääntönsä 6 §:n perusteella käsitellä asian.

Kysymyksen asettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko liikennevakuutusyhtiöllä ollut oikeus katsoa liikennevakuutussopimus yhtiötä sitomattomaksi ja kohdella sitä sopimuksen alkamisesta saakka mitättömänä vakuutuksenottajan vakuutuksen tekemisen yhteydessä antamien virheellisten tietojen perusteella.

Lainkohdat

Liikennevakuutuslain 3 a §:n mukaan, mitä liikennevakuutuslaissa säädetään moottoriajoneuvon omistajasta, koskee myös toisen pysyvään hallintaan luovutetun moottoriajoneuvon haltijaa.

Liikennevakuutuslain 15 §:n mukaan liikenteessä käytettävää moottoriajoneuvoa varten on ajoneuvon omistajalla, ei kuitenkaan valtiolla, oltava liikennevakuutus 19 §:ssä tarkoitetussa vakuutusyhtiössä.

Liikennevakuutusasetuksen 3 §:n mukaan liikennevakuutusyhtiö ei saa kieltäytyä antamasta ja voimassa pitämästä siltä haettua vakuutusta, jos vakuutus koskee sellaista moottoriajoneuvoa, jota varten yhtiöllä toimilupansa tai ilmoituksensa sekä vahvistetun yhtiöjärjestyksensä tai sääntöjensä mukaan on oikeus myöntää vakuutus.

Vakuutussopimuslain 1 §:n 2 momentin mukaan laki ei koske lakisääteistä vakuutusta eikä jälleenvakuutusta. Lakia sovelletaan kuitenkin liikennevakuutuslain (279/1959) mukaisiin vakuutuksiin, jollei liikennevakuutuslaissa toisin säädetä.

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Asian arviointi

Vakuutuksenottaja on ottanut omistamalleen ajoneuvolle sekä liikenne- että vapaaehtoisen autovakuutuksen internetin kautta 4.6.2012. Vakuutusyhtiön ilmoittaman mukaan vakuutuksenottaja on ilmoittanut hakemuksen ”Auton haltijan tiedot” -kohdassa olevansa auton omistaja ja haltija.

Liikennevakuutuslain mukaan moottoriajoneuvon omistajalla tai pysyvällä haltijalla on oltava omistamaansa tai hallinnassaan olevaa moottoriajoneuvoa varten liikennevakuutus. Liikennevakuutuslakiin perustuvan liikennevakuutusasetuksen mukaan liikennevakuutusyhtiön on myönnettävä ja pidettävä voimassa siltä otettu moottoriajoneuvon liikennevakuutus.

Asiassa ei ole riitaa siitä, etteikö vakuutuksenottaja olisi auton oikea omistaja. Näin ollen hän on liikennevakuutuslainsäädännön mukaan oikea henkilö ottamaan autolleen liikennevakuutuksen ja vakuutusyhtiö on velvollinen myöntämään hänelle tällaisen vakuutuksen ja pitämään sen voimassa.

Vakuutussopimuslain 1 §:n mukaan liikennevakuutukseen sovelletaan vakuutussopimuslakia, jollei liikennevakuutuslaissa toisin säädetä.

Liikennevakuutuslainsäädäntö on erityislainsäädäntöä, joka säätelee liikennevakuutuksia ja sen säännökset menevät vakuutussopimuslain säännösten edelle, jos liikennevakuutuslainsäädännön velvoitteet ovat ristiriidassa vakuutussopimuslain mukaisten seurausten kanssa.

Liikennevakuutuslain mukainen ajoneuvon omistajan ja pysyvän haltijan liikennevakuutuksen ottamispakko ja liikennevakuutusasetuksen mukainen liikennevakuutusyhtiön liikennevakuutuksen myöntämispakko sekä voimassapitämispakko poikkeavat vapaaehtoisia esinevakuutuksia koskevista vakuutussopimuslain säännöksistä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin mukaiset seuraukset vakuutuksen raukeamisesta vakuutuksenottajan menetellessä vilpillisesti tiedonantovelvollisuutta täyttäessään ja liikennevakuutusyhtiöllä oleva velvollisuus pitää myöntämänsä liikennevakuutus voimassa ovat seurauksiltaan ristiriidassa keskenään silloin, kun vakuutuksenottajana on vakuuttamisvelvollinen moottoriajoneuvon omistaja tai pysyvä haltija. Vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin säännöksiä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksista ei tällöin voida soveltaa.

Lopputulos

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on ajoneuvon omistaja ottanut liikennevakuutuksen ajoneuvolleen. Vakuutusyhtiöllä on ollut velvollisuus pitää tämä ajoneuvon omistajan liikennevakuutus voimassa. Vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin säännökset syrjäytyvät tällaisessa tilanteessa eikä niitä noudateta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön ilmoitus vakuutuksenottajan liikennevakuutuksen rauettamisesta on ollut tehoton.

Asian lopputulokseen nähden Vakuutuslautakunnan ei ole tarpeen liikennevakuutuksen osalta ottaa kantaa vakuutuksenottajan menettelyyn tiedonantovelvollisuutta täytettäessä.

Asia liittyy ratkaisuositukseen VKL 121/14.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti laajennetun jaoston puheenjohtaja Rissanen, puheenjohtajat Melander, Norio-Timonen, Norros ja Raulos, jäsenet Sario, Siirala ja Uimonen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA