Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja oli 10.10.2012 kuljettamassa ajoneuvoyhdistelmää, kun yhtäkkiä tielle juoksi poro, jolloin vakuutuksenottaja joutui jarruttamaan voimakkaasti. Vakuutuksenottajan mukaan auto törmäsi lauman viimeiseen poroon, joka lennähti tien sivuun. Jarrutuksen voimasta perävaunussa etummaiset puutavaraniput ja vetoautossa olleista kuudesta nipusta neljä päällimmäistä luistivat välipuiden päällä etuseinää vasten, mutta perävaunun takimmaiset niput pysyivät paikallaan. Vetoauton etuseinä painoi myös hytin takaseinää vänkärin puolelta tuulenohjurin kohdalta ruttuun. Sidontaliinat, jotka oli vedetty ristiin nippujen edestä, olivat painuneet lautojen väliin niin, että niput pääsivät liikkumaan eteenpäin. Vetoauton keulasta irtosi rekisterikilpi, osa puskurin muoviosista ja lisäksi kuljettajan puolinen umpio halkesi. Vakuutuksenottaja ilmoitti tapahtuneesta hätäkeskukseen, josta hänelle annettiin lupa lähteä paikalta kolaripaikan merkinnän jälkeen.
Korvausta kuorma-auton ja peräkärryn vahingoista on haettu vakuutuksenottajayrityksen kaskovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös 20.11.2012
Vakuutusyhtiö on todennut päätöksessään, että kuorma-auton ja perävaunun vahingot, poislukien kuorma-auton keulan vaurio, olivat aiheutuneet jarrutuksen seurauksena liikkuneesta kuormasta. Yhdistelmäajoneuvolla poron kokoiseen eläimeen törmätessä ei voitu katsoa, että törmäyksen ja kuorman liikkumisen välillä olisi syy-yhteys. Vahinko ei siten ollut aiheutunut välittömästi törmäyksestä, eivätkä korvauksen edellytykset täyttyneet.
Valitus
Vakuutuksenottaja on todennut, että olisi ollut tuhoisampaa väistää poroa pientareen puolelle, jossa auto olisi todennäköisesti kaatunut. Vakuutuksenottajan mielestä oli kohtuutonta, jos vahinkotapahtuma ei täytä minkään korvattavan vakuutustapahtuman ehtoja. Kuorma oli sidottu erityisen hyvin, koska vakuutuksenottaja tiesi, että tavaraa oli säilytetty vesisateessa ja se oli siten erittäin liukasta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että vakuutus sisälsi yksiselitteisen ehtokohdan, jonka mukaan hirvivahinkovakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajoneuvon omasta kuormasta. Myös kolarointivakuutus sisälsi vastaavan rajoitusehdon.
Vakuutusyhtiö on lausunut, että erilaiset rajoitusehdot olivat vakuutusehdoissa tavanomaisia ja tyypillisiä, ja vakuutuksenottajan oli osattava varautua niihin vakuutusta otettaessa. Ehdon kohtuullisuutta arvioitaessa oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota siihen, oliko ehto vakuutuslainsäädännöstä tai vakiintuneesta vakuutuskäytännöstä poikkeava. Tässä tapauksessa sovellettava rajoitusehto ei ollut poikkeava, vaan samanlainen rajoitus löytyi useiden eri vakuutusyhtiöiden vakuutusehdoista. Rajoitusehdon olemassaololle oli vakuutusteknisesti järkeviä tarkoitusperiä, jotka hyödyttivät välillisesti koko vakuutuskollektiivia.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että rajoitusehdon soveltaminen ei johtanut kohtuuttomuuteen. Lisäksi yhtiö on todennut, että korvausasian ratkaisemisen kannalta ei ollut olennaista pohtia, millä muulla tavoin vahinko olisi voinut aiheutua ja minkä suuruisia kustannuksia siitä olisi mahdollisesti voinut aiheutua. Asiassa ei ollut esitetty, että kuorman aiheuttamat vahingot olisi korvattava pelastamiskustannuksina, mutta yhtiö on kuitenkin lausunut, ettei ratkaisun KKO 2007:23 vuoksi siihen olisi edellytyksiäkään.
Selvitykset
Vakuutuksenottaja on toimittanut kuvan puun kuormaamisen järjestelyistä. Hän on todennut, että kuormaliinojen nimellislujuus oli 4000 kg/kpl. Vetoautossa oli kuusi nippua ja perävaunussa 12 nippua.
Vakuutuksenottaja on kertonut, että hän sitoi vetoauton niput ristisidonnalla ja perävaunun niput oli sidottu melkein etuseinää vasten, joten siihen ei tarvinnut kuin kolme sidontaliinaa. Niput oli jätettävä seinästä irti niiden painon takia.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
5.1 Kolarointivakuutus
5.1.1 Vakuutustapahtuma
Kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut
1. ajoneuvona tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
5.1.2 Rajoitukset
Kolarointivakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajoneuvossa olleesta kuormasta ellei se ole suoranainen ja välitön seuraus 5.1.1 perusteella korvattavasta tapahtumasta (esim. huolimattomasti kiinnitetty kuorma liikkuu ja aiheuttaa vahingon ajoneuvolle tai sen ikkunalasille).
Kohdan 5.3.1 mukaan hirvivahinkovakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut hirvieläimeen (hirvi, poro, peura, kauris) törmäämisestä. Törmäämisellä tarkoitetaan hirvieläimeen osumista. Hirvieläimen väistämisestä aiheutuneet vahingot korvataan kolarointivakuutuksesta kolarointivakuutuksen ehtokohdan mukaisesti (katso kohta 5.1).
5.3.2 Rajoitukset
Hirvivahinkovakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajoneuvossa olleesta kuormasta (esimerkiksi huolimattomasti kiinnitetty kuorma liikkuu ja aiheuttaa vahingon ajoneuvolle tai sen ikkunalasille).
Lainkohdat
Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.
Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Lain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.
Ratkaisu
Tapauksessa on kyse kuormana olleiden puutavaranippujen autolle ja perävaunulle aiheuttamasta vahingosta. Jarrutuksen voimasta ne lähtivät liikkeelle ja osuivat muun muassa kuorma‑auton etuseinään, joka vahingoittui. Kuorman aiheuttamat vahingot on suljettu kohdan 5.3.2 ja kohdan 5.1.2 sisältämän rajoitusehdon perusteella vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.
Poron melko alhaisen painon vuoksi vetoauton keulaan on syntynyt vain vähäisiä vahinkoja. Poroon törmäämisestä aiheutunut hidastuvuus on ollut liian pientä aiheuttaakseen puutavaran siirtymisen. Kuorman liikkuminen ei siis ole johtunut törmäyksestä. Selvityksen mukaan puu oli sidottu ristisidoksella ja erityisen hyvin, koska kyse oli märästä puusta. Kuorma on kuitenkin purkautunut, ja vahingot ovat aiheutuneet tästä purkautuneesta kuormasta. Kyseessä on rajoitusehdon mukainen tilanne. Sovellettava rajoitusehto on tavanomainen, eikä sitä ole pidetty kohtuuttomana. Kyseisen rajoitusehdon soveltaminen ei tässä tapauksessa myöskään johda kohtuuttomuuteen.
Vakuutuslautakunta katsoo, että liikenteessä saattaa esiintyä monenlaisia äkillisiä ja yllättäviä tilanteita, minkä vuoksi ajoneuvoa kuljettavalla on oltava valmius esimerkiksi äkkijarrutuksen tekemiseen. Vakuutuksenottajan tässä tapauksessa tekemä äkkijarrutus ei ole sellainen erityinen toimenpide, että kyseessä olisi vakuutussopimuslain 32 §:n mukainen välittömästi uhkaavan vahingon torjuntatoimi.
Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan puukuorman aiheuttamia vahinkoja autovakuutuksen perusteella.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Makkula, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren sekä varajäsen Mitts. Sihteerinä toimi Nikunlassi.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA