Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutettu S.H. oli patikointimatkalla leiriytynyt tunnelitelttaan parkkipaikan läheisyyteen 19.9.2011. Yön aikana S.H:n suojapressun alla ollut rinkka oli kadonnut ja S.H. oletti sen varastetun. S.H. teki asiasta rikosilmoituksen 21.9.2011. S.H. arvioi menetetyn omaisuuden määräksi yhteensä 6.387,90 euroa. Ilmoituksen mukaan 399 euron arvoisessa rinkassa oli muun muassa nokia N97 matkapuhelin (arvo 629 euroa), navigaattori (arvo 550 euroa), Apple Macbook tietokone (arvo 2499 euroa) sekä erinäisiä vaellusvarusteita. S.H.  Haki korvausta menetetystä omaisuudestaan kotivakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan S.H:n esittämät selvitykset vahinkotapahtumasta eivät ole riittävät eikä korvausta varastetusta rinkasta ja sen sisällöstä voida näin ollen maksaa. Yhtiö viittaa päätöksessään yleisten sopimusehtojen kohtaan 9.1 sekä vakuutussopimuslain 69 §:ään.  Lopuksi yhtiö toteaa vielä, ettei S.H. ole vastannut yhtiön edustajan yhteydenottoihin yhtiön vastuun selvittämiseksi.

Asiakkaan valitus

S.H. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

S.H. kertoo valituksessaan, että hän on jättänyt menemättä tapaamiseen vakuutusyhtiön edustajan kanssa syystä, että edustajan sähköpostivastaukset ovat olleet S.H:n näkemyksen mukaan aggressiivisia sekä yhteistyöhaluttomia. Lisäksi S.H:n katsoo, että kyseessä olevan selvittelyn olisi voinut hoitaa myös sähköpostin välityksessä.

S.H. toteaa, että poliisi on kuullut häntä asianomistajan ominaisuudessa hänen tekemäänsä rikosilmoitusta koskien 21.4.2012. Kuulustelun jälkeen S.H:ta on epäilty petoksen yrityksestä, kunnes syyttäjänvirasto on tehnyt 15.7.2013 päätöksen syyttämättä jättämisestä sillä perusteella, ettei asiassa ollut näyttöä rikoksesta. S.H. viittaa kuulustelukertomuksiin ja niistä ilmenevään selvitykseen tapahtumien kulusta. S.H. toteaa kuitenkin, että hän olisi joka tapauksessa antanut samat tiedot myös vakuutusyhtiölle yhtiön niitä kysyessä.

Valituksen mukaan S.H. on kertonut anastustapahtumasta yksityiskohtaisesti sekä vastannut kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin. S.H. katsoo myös, ettei annetuissa vastauksissa sekä esitetyssä tapahtumankulussa ole ristiriitaa. Näin ollen asiassa esitetty korvausvaatimus tulee hyväksyä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja lainkohtiin.

Yhtiö toteaa vastineessaan, että vakuutuksenottajan velvollisuutena on toimittaa vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan S.H:n kertomusta tapahtumien kulusta sekä kadonneiden tavaroiden arvosta ja alkuperästä on pidettävä siinä määrin epäselvänä, ettei tapauksessa voida katsoa näytetyn sattuneen korvattavaa vakuutustapahtumaa.

Vastineen mukaan S.H. ei ole esimerkiksi pystynyt kertomaan, millä linja-autovuorolla hän oli matkustanut tapahtumapaikkakunnalle taikka mihin aikaan hän saapui perille. Hän ei myöskään ollut kertonut patikkamatkastaan kenellekään. S.H:n kaupasta ostamat ruoat eivät myöskään olleet retkieväiksi sopivia. Niin ikään S.H. ei ole pystynyt toimittamaan mitään selvitystä taikka ostokuitteja mistään muista menetetyistä esineistä kun Nokia N97 puhelimesta. Tietokoneen hinnasta hän on antanut eriäviä hintoja poliisille (2.500 dollaria) ja vakuutusyhtiölle 2.499 euroa. Myös koneen ostopaikasta ja tavasta on esitetty eriäviä selvityksiä.

Selvyyden vuoksi yhtiö toteaa, että S.H:lla on ollut tiedossa yhtiön yhteystiedot, jonne selvitys olisi ollut mahdollista toimittaa.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, ettei se ole ratkaisutoiminnassaan sidottu asiassa annettuun syyttämättäjättämispäätökseen, eikä siitä myöskään ilmene sellaisia seikkoja joiden nojalla korvauspäätöstä olisi aihetta muuttaa. Sen sijaan syyttäjänkin toteaa päätöksessä, että S.H:n kertomusta voidaan perustellusti epäillä, vaikka näyttö rikoksesta ei riittänytkään syytekynnyksen ylittymiseen.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella vakuutusyhtiö toteaa, ettei se pidä S.H:n tapahtumakertomusta uskottavana, erityisesti kun otetaan huomioon, ettei S.H. ole kyennyt esittämään mitään näyttöä telttaretkestä tai varastetusta omaisuudesta.  Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, ettei perusteita päätöksen muuttamiselle ole.

Asiakkaan vastaus ja yhtiön lisävastine

Vastauksena vakuutusyhtiön vastineessaan esittämiin väitettyihin epätarkkuuksiin S.H. haluaa todeta ensinnäkin, että hän on kuulusteluissa kertonut saapuneensa paikkakunnalle A Express-bussilla, josta hän on patikoinut tapahtumapaikalle noin 6-9 tunnissa. Hän toteaa muistaneensa asiat sillä tarkkuudella kuin 7 kuukauden jälkeen on aihetta odottaa. Bussilipun S.H. on kertonut maksaneensa käteisellä tai kortilla. Maksu on ilmeisesti tapahtunut käteisellä, koska hänen tilitiedoissaan ei näy vastaavaa korttimaksua. Samoin vastoin yhtiön väitettä on myös tietokone mahdollista ostaa nettikaupasta käteisellä käyttämällä esimerkiksi postiennakkoa. Arvioimansa hinnan hän kertoo olleen muistinvarainen.

S.H. toteaa myös, ettei ole päässyt etsimään kaikkia mahdollisia sähköposteja syystä, että osa hänen edellisistä sähköpostiosoitteistaan ei ole enää toiminnassa eikä hänellä ole pääsyä kaikkiin vanhoihin luottokorttitapahtumiin. S.H. pitää myös kohtuuttomana yhtiön vaatimusta, että kaikki arkisetkin ostot on kirjattava ylös. Hän ei myöskään ymmärrä, miksi hänen tulisi informoida muita henkilöitä mahdollisista menoistaan. S.H. viittaa vielä yhtiölle lähettämiinsä sähköposteihin, joista käy ilmi hänen olleen aktiivinen asian selvittämisessä. S.H:n mukaan tutkijan tapaamatta jättämisellä ei ole asiassa merkitystä, koska asian olisi hyvin voinut hoitaa puhelimitse tai sähköpostilla.

Vakuutusyhtiö toteaa lisävastineessaan, ettei S.H:n vastauksessa ole esitetty mitään sellaista, jonka perusteella annettua päätöstä olisi aihetta muuttaa. Yhtiö viittaa edelleen asiassa annettuun vastineeseen ja aineistoon.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa asiassa on kysymys siitä, onko vakuutettu S.H. esittänyt riittävän ja luotettavan selvityksen häntä kohdanneesta varkausvahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä voidaan kohtuudella vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuus hankkia selvitys.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 9 mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeellisia vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot vahinkotapahtumasta: mitä, miten, missä ja milloin sattunut. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta, ennen kuin se on saanut kaikki tarvittavat selvitykset.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on asiassa evännyt korvauksen S.H:n rinkan ja sen sisällön menettämisestä sillä perusteella, ettei S.H. ole kyennyt näyttämään asiassa tapahtuneen korvattavaa vahinkotapahtumaa. Yhtiö on todennut, ettei se pidä S.H:n kertomusta uskottavana, koska hän ei ole kyennyt esittämään näyttöä telttaretkestä taikka varastetusta omaisuudestaan. S.H. on näkemyksensä mukaan esittänyt selvitystä yhtiölle niin tarkasti kuin sitä on ollut saatavilla. S.H. vetoaa myös asiassa annettuun syyttämättäjättämispäätökseen, jonka mukaan esitettyjä selvityksiä ja S.H:n kertomusta kokonaisuutena arvioiden eivät edellytykset syytteen nostamiselle täyty.

S.H:ta on epäilty petoksen yrityksestä asiassa, jossa vakuutusyhtiö on ollut asianomistajana. Syyttäjä on kuitenkin katsonut 15.7.2013 päivätyllä päätöksellään, ettei asiassa ole näyttöä rikoksesta. Syyttämättäjättämispäätöksessä todetaan muun muassa, ettei esitutkinnassa esiin tulleita seikkoja kokonaisuudessa arvioiden olisi voitu pitää todennäköisempänä sitä, että S.H:n kertomus olisi valheellinen kuin sitä, että S.H. puhuu totta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että rikosasian lopputuloksella ei ole oikeusvoimavaikutusta myöhemmässä riita-asiassa. Tämä merkitsee sitä, että vahingon syntyolosuhteisiin tai korvausmenettelyyn liittyvässä rikosasiassa tehty ratkaisu ei ole sitova vakuutusasiaa ratkaistaessa. Rikosasiassa esille tulleilla seikoilla voi silti olla tapauksesta riippuen harkintaa ja selvitysten arviointia ohjaavaa vaikutusta myöhemmässä riita-asiassa.

Huomioon on kuitenkin otettava perustavanlaatuinen ero yhtäältä rikosprosessin ja sen esivaiheiden sekä toisaalta siviilioikeudellisen riidanratkaisun, josta myös vakuutuskorvausta koskevassa riidassa on kyse, välillä. Rikosprosessissa arvioidaan sitä, onko rikoksen tapahtumisesta niin suuri varmuus, että yhteiskunnan on perusteltua ja oikeutettua rankaista tekijää, toisin sanoen tarkoituksellisesti aiheuttaa hänelle haitallinen ja vahingollinen seuraamus kuten sakkorangaistus tai vapauden menetys. Selvää on, että rikosprosessissa näyttötaakkaa, eli riski riittävän näytön puuttumaan jäämisestä, kuuluu rangaistusta vaativalle viranomaiselle eli syyttäjälle.

Siviilioikeudellisessa riidassa on sen sijaan kysymys siitä, kummalla kahdesta lähtökohtaisesti tasavertaisesta osapuolesta on parempi oikeus riidan kohteeseen. Lähtökohta on, että kummankin osapuolen on näytettävä omien vaatimustensa perusteet toteen. Tätä pääsääntöä sovelletaan myös vakuutuskorvausta koskevassa riidassa, jossa korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus häntä kohdanneesta vahingosta. Vakuutussopimuslaissa säädetään myös korvauksen hakijan selvitysvelvollisuudesta. Lain säännöksen mukaisesti korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutussopimuslaki tai tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot eivät edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä vahingosta, vaan esitettyä selvitystä harkitaan tapauskohtaisesti ja kokonaisuus huomioon ottaen.

Kuvatusta erosta rikos- ja siviiliprosessin välillä seuraa, että vaikka tietyssä tapauksessa ei katsottaisi olevan riittävästi näyttöä vastaajan syyttämiseksi tai tuomitsemiseksi petoksesta, tästä ei suoraan ole pääteltävissä, että hänen vaatimustensa perusteiden olisi siviiliriidassa katsottava tulleen riittävästi näytetyksi. Viimeksi mainittua kysymystä on arvioitava itsenäisesti ja soveltaen nimenomaan sitä tilannetta ja riitatyyppiä koskevia sääntöjä.

S.H. on useasti todennut asiaa selvitettäessä, ettei hän kykene muistamaan erinäisiä merkityksellisiä yksityiskohtia tapahtumaolosuhteista tai menetettyjen tavaroiden osalta. Rikosprosessissa tämä on ohjannut harkintaa siten, ettei syyttäjä ole katsonut syytekynnyksen ylittyvän. Kun rikosprosessissa näyttötaakka kuuluu syyttäjälle, on luonnollista, että myös riski käsittelyn kestämisestä ja siitä seuraavasta muistikuvien haalistumisesta sekä muista näyttövaikeuksista kuuluvat syyttäjäpuolelle. Vakuutuskorvausta koskevassa riidassa riski vaatimuksen perusteiden ja vahingon määrän selvittämisestä on kuitenkin edellä todetuin tavoin korvausta hakevalla. Samoin kuuluu korvauksen hakijalle riski siitä, että ajan kulumisen myötä vaatimusten perusteiden selvittäminen vaikeutuu. Tapauksessa S.H. on myöntänyt jättäneensä vastaamatta vakuutusyhtiön edustajien yhteydenottoihin ja näin itse suoraan myötävaikuttanut asian selvittämisen viivästymiseen.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan käsillä olevassa tapauksessa ei ole riittävästi esitetty selvitystä vakuutustapahtumasta eikä myöskään menetetyistä tavaroista. Edellä selostetuin perustein lautakunta katsoo asiaa kokonaisuutena arvioiden tapauksessa jääneen näyttämättä, että S.H:ta on kohdannut vakuutusehtojen mukainen varkausvahinko.

S.H. on esittänyt lautakunnalle pyynnön, että lautakunta vahvistaisi hänen oikeudenkäyntikulujensa omavastuuosuuden oikeusapupäätöksen mukaisesti. Sikäli kuin pyynnöllä tarkoitetaan lautakunnalle valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannuksien korvaamista, lautakunta toteaa, ettei se ohjesääntönsä mukaan käsittele tällaisia vaatimuksia. Vakuutuslautakunta voi kuitenkin käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Lautakunnalla käytettävissä olleista selvityksistä ei kuitenkaan ilmene, että asiassa olisi haettu oikeusturvaetua vakuutusyhtiöltä. Vakuutuslautakunta ei näin ollen voi ottaa asianajokulujen korvaamiseen kantaa vaatimuksen ollessa ennenaikainen.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutattavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

Jäsenet:

Eskuri

Karimäki

Korpiola

Rusanen