Tapahtumatiedot

Kattourakoitsijan työntekijä oli loukkaantunut vakavasti vakuutuksenottaja IR Oy:n teollisuushallityömaalla 11.10.2010. Työntekijä oli ollut asentamassa harvalaudoitusta kattotuolien päälle kuuden metrin korkeudessa. Lauta oli katkennut työntekijän astuttua kattotuolien välissä laudoitukselle, jolloin työntekijä oli pudonnut asfaltille. Työkohteeseen ei ollut asennettu suojakaiteita tai -rakenteita eikä työntekijällä ollut putoamista estäviä valjaita. Seuranneessa rikosoikeudenkäynnissä käräjäoikeus katsoi 6.11.2012 antamallaan tuomiolla IR Oy:n hallituksen puheenjohtajan ja IR Oy:n syyllistyneen työturvallisuusrikokseen.

Kattourakoitsijan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö on käräjäoikeuden tuomioon vedoten katsonut IR Oy:n olevan laiminlyöntiensä vuoksi 50 %:n osuudelta korvausvastuussa kattourakoitsijan työntekijälle aiheutuneesta vahingosta. Vakuutusyhtiö on vaatinut 13.6.2013 päivätyllä kirjeellä IR Oy:ltä vastaavan osuuden suorittamista kattourakoitsijan työntekijälle jo maksamistaan ja jatkossa maksettavista korvauksista tapaturmavakuutuslain 61 §:n nojalla. Vakuutusyhtiön vaatimuksen määrä oli tuolloin 42 886,44 euroa.

Vaatimuksen johdosta IR Oy on hakenut korvausta toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vastuuvakuutus tässä asiassa kysymyksessä olevassa vakuutusyhtiössä on alkanut 1.4.2011. Sitä ennen IR Oy:llä oli ollut vastuuvakuutus eräässä toisessa vakuutusyhtiössä.

Vakuutusyhtiö on ensin sähköpostissaan 3.2.2014 ja sen jälkeen 16.7.2014 päivätyllä päätöksellään kieltäytynyt maksamasta korvausta vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohtaan 3.1, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana. Koska työtapaturma oli sattunut ja henkilövahinko todettu 11.10.2010, jolloin vastuuvakuutus ei ollut voimassa, ei korvausta voitu suorittaa. Vakuutusyhtiö on viitannut Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jossa on katsottu, että erityisten määräysten puuttuessa vakuutusehdoista vahingon toteamishetkenä oli pidettävä ensimmäistä mahdollista toteamisajankohtaa.

Lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohdan 3.2.25 rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos virhe, virheellisyys tai muu korvausvastuun peruste oli tai olisi pitänyt olla vakuutuksenottajan tiedossa vakuutuksen tullessa voimaan. Tässä tapauksessa henkilövahinko oli aiheutunut ja vakuutuksenottajan oli täytynyt olla siitä tietoinen ennen vakuutuksen alkamista. Vakuutusehdossa ei edellytetty, että vakuutuksenottaja oli tiennyt tai käsittänyt, että häntä kohtaan saatetaan tulevaisuudessa esittää kyseistä vahinkoa koskeva korvausvaatimus.

Asiakkaan valitus

IR Oy on vedonnut siihen, että sillä on ollut koko toimintansa ajan voimassa oleva vastuuvakuutus, mutta kumpikaan vakuutusyhtiöistä ei suostunut korvaamaan vahinkoa. IR Oy:n mielestä nyt kysymyksessä olevaa vakuutusehtoa voitiin perustellusti pitää epäselvänä. Siitä ei ilmennyt, tarkoitetaanko ehdolla vahingon sattumisen vai sen aiheuttamisen toteamista vakuutuskaudella.

Tässä tapauksessa voitiin katsoa, että vakuutusyhtiö oli vastuussa, koska IR Oy:n oli todettu aiheuttaneen henkilövahinkoa nimenomaan siinä vaiheessa, kun käräjäoikeus oli antanut tuomionsa ja tuominnut IR Oy:n työturvallisuusrikoksesta.  Oli siis eri asia todeta, että henkilövahinko oli sattunut, kuin todeta, että vahingon aiheuttaja oli ollut IR Oy. Ennen käräjäoikeuden antamaa tuomiota IR Oy:n ei ollut todettu aiheuttaneen mitään.

Epäselvää ehtoa on tulkittava laatijan eli vakuutusyhtiön vahingoksi. Tulkinta, että korvauksen kannalta merkityksellistä olisi nimenomaisesti aiheuttamisen toteaminen, näyttäisi vastaavan myös oikeuskirjallisuudessa esitettyä kantaa siitä, mitä on pidettävä vakuutustapahtumana vastuuvakuutuksen kohdalla. Teoksessa Vakuutusoikeus (Esko Hoppu — Mika Hemmo, WSOY, Porvoo 2006) s. 26 on todettu, että vastuuvakuutuksessa vakuutustapahtuma on se, että henkilö joutuu vahingonkorvausvelvolliseksi. Tässä tapauksessa IR Oy on joutunut vahingonkorvausvelvolliseksi vasta käräjäoikeuden antaman tuomion ja tätä seuranneen vakuutusyhtiön regressioikeuden realisoiduttua.

IR Oy:n näkemyksen mukaan oli mahdotonta ajatella, että vakuutusten siirto yhtiöstä toiseen siten, että vakuutusten voimassaolo ei ollut missään vaiheessa katkennut, olisi voinut johtaa siihen, että kumpikin vakuutusyhtiö voisi vakuutusehtoihinsa vedoten välttyä korvausvastuulta. Vastuu vahingosta ei voinut jäädä IR Oy:n itsensä korvattavaksi. IR Oy onkin pyytänyt ratkaisua siitä, kumpi vakuutusyhtiöistä oli korvausvelvollinen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on uudistanut 16.7.2014 päivätyssä korvauspäätöksessään lausumansa kannan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko kattourakoitsijan työntekijän loukkaantumisesta aiheutunut vahinko, josta tapaturmavakuutusyhtiö on esittänyt IR Oy:tä kohtaan tapaturmavakuutuslain 61 §:ään perustuvan takautumisvaatimuksen, todettu IR Oy:n nyt kysymyksessä olevasta vakuutusyhtiöstä ottaman vastuuvakuutuksen voimassaoloaikana.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1, korvattavat vahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 3.2.25, tiedossa ollut vahingonuhka, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos virhe, virheellisyys tai muu korvausvastuun peruste oli tai olisi pitänyt olla vakuutuksenottajan tiedossa vakuutuksen tullessa voimaan.

Asian arviointi

Asiakirjojen mukaan IR Oy:n korvausvastuun perusteena oleva työtapaturma on sattunut 11.10.2010. IR Oy:n puheena oleva toiminnan vastuuvakuutus on alkanut 1.4.2011. IR Oy:n näkemyksen mukaan sen olisi todettu aiheuttaneen kysymyksessä olevan henkilövahingon vasta käräjäoikeuden annettua tuomionsa työturvallisuusrikosta koskeneessa asiassa, mikä oli tapahtunut 6.11.2012. Näin ollen vahinko oikeuttaisi korvaukseen 1.4.2011 alkaneesta vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että IR Oy:n vastuuvakuutukseen sovellettavien ehtojen kohdassa 3.1. on määritelty vakuutuksesta korvattaviksi vahingoiksi sellaiset vahingot, jotka on todettu vakuutuskauden aikana.

Lautakunta katsoo, ettei vakuutusehtojen kohtaa 3.1 voida pitää epäselvänä. Vakuutusehdon sanamuodon mukaan ratkaisevaa on itse vahingon toteaminen. Merkitsevää ei sen sijaan ole se, milloin vahingosta vastuullinen taho voidaan vahvistaa, milloin vahingosta esitetään vakuutettua kohtaan korvausvaatimus taikka milloin vahingon aiheuttanut toimenpide tai laiminlyönti oli tapahtunut.

Tässä tapauksessa itse vahinko oli todettu välittömästi työtapaturman satuttua 11.10.2010 eli jo ennen kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksen voimaan tuloa 1.4.2011. Samasta syystä kysymyksessä on myös ollut vastuuvakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 3.2.25 mukainen vahinko, jonka korvausvastuun perusteesta IR Oy oli ollut tietoinen jo vakuutuksen tullessa voimaan.

Lopputulos

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Raulos, puheenjohtaja                                           
Isokoski, sihteeri

Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Pesonen
Sjögren