Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä SA:n vapaa-ajan asunto tuhoutui palovahingossa 5.3.2005. Vahinkoasiaa hoiti SA:n puolesta PP. Vakuutuslautakunnalle toimitettujen sopimusasiakirjojen perusteella SA edustajanaan PP tilasi kesämökin kunnostustöiden rakennuttaja- ja valvontatyöt I Oy:ltä. I Oy pyysi urakkatarjouksia kesämökin uudelleen rakentamisesta ja varustelemisesta. Saaduista tarjouksista halvimman oli antanut P Oy (verollinen hinta 89.450 eur). P Oy:n kanssa solmittiin pienurakkasopimus, johon tilaajaksi on merkitty SA edustajanaan PP.

Kesämökin puurakenteiden pystyttäminen aloitettiin keväällä 2006 ja vakuutusyhtiö korvasi I Oy:n ja P Oy:n laskuja. Rakentamisen ollessa jo melko pitkällä havaittiin, että P Oy:n kohteessa käyttämät hirret ovat erittäin kosteita. Hirsiin tuli sinistymää ja tuhohyönteisten reikiä. Ilmeni, että P Oy oli ollut yrityssaneerauksessa ja sen taloudellinen kantokyky sopimusrikkomustilanteessa oli heikko. Seuranneessa oikeudenkäynnissä katsottiin, että P Oy:n miltei valmiiksi rakentama kesämökkirakennus on niin pahasti vaurioitunut, että se pitää purkaa ja pystyttää uudelleen. Käräjäoikeuden tuomiolla 15.10.2007 P Oy velvoitettiin maksamaan SA:lle sopimusrikkomuksen perusteella vahingonkorvausta ym. runsaat 130.000 eur. Asiamiehen ilmoituksen mukaan ulosmittauksessa P Oy ei ole maksanut SA:n saatavasta edes osaa.

Lausunnonpyytäjän kanta

Vakuutusyhtiön tulee korvata kesämökin purkamisesta ja uudelleenrakentamisesta aiheutuneet kustannukset. PP:n ryhdyttyä vahingon jälkeen selvittämään uuden vastaavan rakennuksen rakentamista vakuutusyhtiön taholta oli ilmoitettu, että kohteen rakentamista tulee valvomaan I Oy. Vakuutusyhtiö ei ilmoittanut, että vakuutuksenottajalla olisi itsenäinen oikeus valita kohteelle valvoja. Näissä oloissa vakuutuksenottaja oli tehnyt sopimuksen I Oy:n kanssa.

Lisäksi vahinkotarkastaja oli ilmoittanut, että vakuutusyhtiön hyväksymä ”avaimet käteen” –sopimus tarkoittaa sitä, että tilaajan on ainoastaan hyväksyttävä kohde. Mitään ei kerrottu tilanteesta, jossa kohde ei olekaan hyväksyttävissä.

Valvoja oli toimenkuvansa mukaisesti pyytänyt tarjouksia ja saanut lausunnonpyytäjän tietojen mukaan kaksi tarjousta. Näistä P Oy:n tarjous oli edullisempi, mutta sen mukaan puutavara tulee Virosta. PP oli ollut haluton hyväksymään tarjousta katsottuaan toisen tarjouksen olevan kokonaisedullisempi, mutta PP:lle oli ilmoitettu, ettei vakuutusyhtiö tule hyväksymään muuta kuin edullisimman tarjouksen. Samalla ilmoitettiin, että P Oy on tehnyt aiemminkin vastaavia urakoita, joissa vakuutusyhtiö on maksanut kustannukset. Ilmoitettiin myös, ettei tilaajan tarvitse hyväksyä huonoa lopputulosta. Vakuutuksenottaja jäi näin perustellusti siihen käsitykseen, että vakuutusyhtiö joka tapauksessa vastaa vakuutuksen perusteella siitä, että palaneen tilalle tulee vastaava rakennus. Hän katsoi tässä tilanteessa olevansa pakotettu tekemään urakkasopimuksen P Oy:n kanssa.

Vakuutuksenottajan asiamies lähetti 15.6.2007 vakuutusyhtiölle korvausvaatimuksen vakuutuksenottajalle P Oy:n menettelystä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusyhtiö vakuutussopimuksen mukaan vastaisi siitä, että vakuutuksenottaja saa vakuutusehtojen mukaisen vanhaa vastaavan rakennuksen. Kun rakennuttamiseen on liittynyt konsultointia vakuutusyhtiön taholta, yhtiöllä on myös erityinen velvollisuus tarkistaa sopimuskumppanien edellytykset suorittaa vakuutusehtojen mukainen urakkasuoritus asianmukaisesti. Nyt vakuutuksenottaja on saanut hyväkseen keskeneräisen vapaa-ajan asunnon, jota ei saa käyttökelpoiseksi ilman, että se aiheuttaisi lisäkustannuksia pelkän purkamisen ja uudelleen rakentamisen osalta vajaat 120.000 eur.

Korvausvaateeseen ei saatu vakuutusyhtiöltä vastausta ennen asiamiehen tiedustelua 1.11.2007. Siinä vakuutusyhtiö katsoi, ettei se ole asiassa vastuussa eikä sen velvollisuutena ole vaatimuskirjeen johdosta antaa ratkaisua valitusosoituksineen.

Vakuutuksenottaja katsoo, että vakuutusyhtiö on velvollinen myötävaikuttamaan siihen, että vakuutuksenottaja saa vakuutussopimuksen mukaisesti tuhoutuneen tilalle vastaavan rakennuksen vakuutusyhtiön kustannuksella. Vakuutusyhtiön erityiseen vastuuseen johtaa mm. se seikka, että urakoitsijan osalta joudutaan yleisesti ja myös tässä tapauksessa valitsemaan edullisin työnsuorittaja, jolla ei ollut edellytyksiä hoitaa urakkaa asianmukaisesti.

Vakuutusyhtiön kanta

Vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan lausunnonpyytäjän vaatimus on vakuutusyhtiöön kohdistuva vahingonkorvausvaatimus. Lausunnonpyytäjä katsoo, että vakuutusyhtiö on korvausvelvollinen P Oy:n epäonnistuneen työsuorituksen vakuutuksenottajalle aiheuttamasta vahingosta. Perusteluna on väite siitä, että vakuutusyhtiö olisi jotenkin määrännyt vakuutuksenottajan tekemään konsulttisopimuksen I Oy:n kanssa ja että yhtiö olisi käytännössä määrännyt vakuutuksenottajan valitsemaan urakoitsijaksi P Oy:n

Vahingonkorvausvaatimus kiistetään.

Vakuutukseen perustuvaa velvollisuutta korvata palossa tuhoutunutta mökkiä vastaavan uuden mökin jälleenhankintakustannukset ei ole kiistetty eikä kiistetä. Oheistettujen korvauspäätösten mukaan vakuutusyhtiö on tähän mennessä maksanut vakuutuskorvauksia 69.445 eur ja korvaamatta on 20.005 eur. Lisäkorvaukset maksetaan kun rakentamistoimet on saatettu loppuun.

Vakuutusyhtiö pitää selvänä, ettei se ole vastuussa vakuutuksenottaja SA:n sopimuskumppanin P Oy:n epäonnistuneesta työsuorituksesta. Vakuutuksenottajan asiamies oli alkuvuonna 2007 pyytänyt vakuutusyhtiön edustajalta puhelimitse kannanottoa siihen, onko vakuutusyhtiö tilaajasuhteessa P Oy:hyn tai onko vakuutusyhtiö ehdottomasti edellyttänyt SA:ta valitsemaan juuri P Oy:n jälleenrakentajaksi. Jo tuolloin vakuutusyhtiön edustaja kertoi asiamiehelle, ettei vakuutusyhtiö ole tilaajana eikä ole mitenkään ehdottomasti edellyttänyt SA:ta valitsemaan urakoitsijaksi juuri P Oy:tä. Tämä tieto on peräisin asiaa hoitaneelta vahinkotarkastaja S:ltä, jonka omakohtainen selvitys on toimitettu Vakuutuslautakunnalle. Lisäksi P Oy:n ja SA:n välisestä pienurakkasopimuksesta selvästi ilmenee, että työn tilaajana on SA.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kyseessä oli pyrkimys hakea vakuutusyhtiöstä maksajaa tilanteeseen, jossa urakoitsija ei mahdollisesti kykenisikään kantamaan virhevastuutaan.

Myöhemmin SA:ta edustanut PP oli yhteydessä vakuutusyhtiöön, ja hänelle vakuutusyhtiön edustaja kertoi saman kannanoton kuin SA:n asiamiehelle. Myös PP kertoi saman huolen urakoitsijan mahdollisesta kyvyttömyydestä virhevastuunsa kantamiseen. Erityisesti tämän seikan vuoksi hänen mielestään vakuutusyhtiön olisi tullut ottaa vastuu urakoitsijan virheestä. Vakuutusyhtiön edustaja ei kuitenkaan katsonut voivansa poiketa siitä menettelytavasta, jolla yhtiö palvelee kaikkia vastaavassa tilanteessa olevia kotivakuutusasiakkaitaan. Vakuutusyhtiön vastuu rajoittuu palaneen mökin tilalle rakennettavan vastaavan mökin urakkasopimuksen mukaiseen hintaan.

Lausuntopyynnössä vahingonkorvausvaatimus on perustettu siihen, että vakuutusyhtiö on jotenkin määräillyt urakoitsijan tai konsultin valintaa. Vakuutusyhtiö kiistää määränneensä tai pakottaneensa vakuutuksenottajaa hänen valitessaan sopimuskumppaneikseen I Oy:n ja myöhemmin P Oy:n. Yhtiö viittaa vahinkotarkastaja S:n lausumaan. S ei ole itse toiminut kohteen valvojana eikä ole määrännyt tai painostanut lausunnonpyytäjää valitsemaan konsultiksi I Oy:tä, eikä S ole mitenkään osallistunut urakoitsijan valintaan. Hän on vain käyttänyt saatuja urakkatarjouksia oikean vakuutuskorvaustason määrittämisessä. P Oy:n tarjous vastasi S:n käsitystä korvauksen oikeasta määrästä, ja tämän ns. rahoituskannanoton valvoja ja PP päätyivät valitsemaan urakoitsijaksi P Oy:n. Vakuutusyhtiön yleisen menettelytavan mukaan asiakkaalla on täysi oikeus valita mieleisensä urakoitsija, mutta tekninen tarkastaja arvioi vakuutuksesta korvattavan määrän annettujen tarjousten pohjalta.

Mikään asiakirjanäyttö ei tue lausunnonpyytäjän väitteitä. Vakuutuksenottaja on solminut konsulttisopimuksen I Oy:n kanssa, joka on sitten vakuutuksenottajan lukuun lähettänyt urakkatarjouspyynnöt. Saadut kolme tarjousta ovat olleet loppusummaltaan 168.000 eur, 95.000 eur ja 89.450 eur. Tämän jälkeen SA on tehnyt pienurakkasopimuksen P Oy:n kanssa. SA:n ja P Oy:n välisessä sopimukseen perustuvassa vahingonkorvausriidassa mainittu sopimussuhde on ollut riidaton seikka.

Tapaus on ymmärrettävä niin, että lausunnonpyytäjä katsoo vakuutusyhtiönsä olevan velvollinen kattamaan lausunnonpyytäjän itsensä valitseman rakennusliikkeen vahingonkorvausvastuun epäonnistuneesta työsuorituksesta. Syynä on lausunnonpyytäjän epäily siitä, ettei rakennusliike kykene vastuutaan taloudellisesti kantamaan.

Vakuutusyhtiö katsoo ottaneensa sen vastuun, joka sille vakuutussopimuksen perusteella tässä tapauksessa kuuluu.

Vahinkotarkastaja S:n selvitys

8.4.2008 allekirjoittamassaan selvityksessä tekninen tarkastaja S toteaa mm., että palovahingon jälkeisessä katselmuksessa hän keskusteli SA:ta edustaneen PP:n kanssa mm. siitä, miten jälleenrakennustyöt saataisiin ripeästi käyntiin. S:n muistikuvien mukaan PP:llä ei ollut tiedossaan kohteelle sopivaa valvojaa, ja kysyttäessä S ehdotti I Oy:tä, jonka osaamisesta S:llä oli entuudestaan hyvä kuva. PP suhtautui ajatukseen myönteisesti, ja S otti yhteyttä I Oy:hyn ja kehotti tätä olemaan yhteydessä PP:hen ja sopimaan tapaamisen, jos kyseinen työtehtävä I Oy:tä kiinnostaisi. PP ja I Oy:n edustaja tapasivat, ja PP palkkasi I Oy:n tehtävään. Tämän jälkeen asiat lähtivät etenemään heidän hoidossaan normaalilla tavalla kohti varsinaista rakennustyötä.

S:llä ei ole tietoa siitä, ettei PP olisi halunnut hyväksyä P Oy:n tarjousta. Normaalin rakennusalan käytännön mukaan urakkakilpailun voittaa edullisimman tarjouksen tekijä. Rakennuttaja valitsee sen urakoitsijan, joka on myös osoittanut pystyvänsä suoriutumaan vastaavista tehtävistä. S:n tiedossa ei ollut mitään negatiivista urakoitsijan osaamisesta tai muusta suoriutumisesta, joten vakuutusyhtiön puolesta S:llä ei ollut mitään moitittavaa tiedotettavaksi vakuutuksenottajalle. P Oy oli hoitanut erään toisen tämän vakuutusyhtiön asiakkaan kohteen hyvin. S ei osallistunut urakoitsijan valintaan sinänsä. Hän tarkasti I Oy:ltä saamansa urakkatarjoukset ja havaitsi P Oy:n tarjouksen edullisimmaksi. Tämä vastasi S:n käsitystä oikeasta vakuutuskorvaustasosta. Tämän jälkeen I Oy ja PP valitsivat P Oy:n ja tekivät sen kanssa urakkasopimuksen. Yleisesti S toteaa, että asiakkaalla on täysi valta valita urakoitsija, mutta hänen tehtävänään on arvioida vakuutuskorvaus annettujen tarjousten pohjalta.

S toteaa, että vakuutusyhtiön rooli tässä kuten muissakin vastaavissa tapauksissa on olla vahingon korvaajana vahinkoa edeltäneeseen tasoon. Mitään konsultin roolia teknisellä tarkastajalla ei ole vakuutuksenottajaa kohtaan, vaan juuri siksi vakuutuksenottaja ja hänen valitsemansa ulkopuolinen konsultti sopivat rakennuttaja- ja valvontatehtävistä. S pyrkii toki parhaansa mukaan neuvomaan ja opastamaan asiakasta, jotta hän pääsisi rakennusprojektissaan liikkeelle ja eteenpäin mahdollisimman hyvin.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Tapaukseen sovellettavien vahinkovakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 20.1 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutuksen laajuudesta riippuen näiden ehtojen mukaisesti ehdoissa tarkemmin mainituista vakuutustapahtumista vakuutuksen kohteena olevalle omaisuudelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset.

Arvioimis- ja korvaussäännösten kohdan 20.5.1 mukaan omaisuuden, vahingon ja korvauksen määrän arvioimisen perusteena on omaisuuden arvo.

Omaisuuden arvo on sen jälleenhankinta-arvo, ellei muuta ole sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan. Omaisuuden arvo on kuitenkin päivänarvo, kun omaisuuden päivänarvo on alle 50 % jälleenhankinta-arvosta.

Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen tarvittavaa rahamäärää.

Kohdan 20.7.3 mukaan vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään jäännösarvo.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata kohtuullisin kustannuksin, vahingon määrä on korjauskustannukset.

Korvauksen määrä jälleenhankinta-arvon mukaan on vahingon määrä vähennettynä omavastuulla. Jos jälleenhankitun tai korjatun omaisuuden arvo on vahingoittuneen omaisuuden jälleenhankinta-arvoa suurempi, ei ylimenevää osaa oteta huomioon korvausta laskettaessa.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai että samalle tontille tai tilalle rakennetaan taikka irtaimen omaisuuden sijalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus, jota laskettaessa käytetään vakuutusarvona omaisuuden päivänarvoa. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Korvaussäännösten kohdan 20.8.2 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus korvauksen rahana maksamisen asemesta uudelleen rakennuttaa, hankkia tai korjauttaa hävinnyt tai vahingoittunut omaisuus.

Vahinko ja riitakysymys

Vakuutuksen kohteena oleva vapaa-ajan asunto on kärsinyt palovahingon 5.3.2005. Sopimusasiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja SA on tilaajana solminut uuden kesämökin rakennustyön rakennuttamista ja valvontaa koskevan konsulttisopimuksen I Oy:n kanssa ja pienurakkasopimuksen P Oy:n kanssa.

Vakuutusyhtiö on katsonut vakuutuksen perustuvaksi velvollisuudekseen korvata uuden vapaa-ajan asunnon rakentamisesta aiheutuneet pienurakkasopimuksen mukaiset kustannukset. Yhtiö on tehnyt useita tätä koskevia korvauspäätöksiä.

P Oy:n tuhoutuneen kesämökin tilalle rakentama uusi vapaa-ajan asunto on osoittautunut vakavasti kosteusvaurioituneeksi. Vaurioituminen huomattiin rakennustöiden ollessa huomattavan pitkällä. Miltei valmis mökki täytyy purkaa ja rakentaa uudestaan. Tästä aiheutuu selvityksen mukaan n. 120.000 eur kustannukset, jotka P Oy on käräjäoikeuden tuomiolla velvoitettu korvaamaan vakuutuksenottaja SA:lle. P Oy:n taloudellinen kantokyky on kuitenkin epävarma.

Riitakysymyksenä asiassa on se, onko vakuutusyhtiö vakuutuskorvauksena tai vahingonkorvauksena velvollinen maksamaan SA:lle ne lisäkustannukset, jotka hänelle ovat aiheutuneet P Oy:n suoritusvirheen johdosta. Kysymys on käytännössä siitä, onko vakuutusyhtiö vakuutusehtojen tai korvauskäsittelyn aikaisen menettelynsä perusteella vastuussa P Oy:n työn laadusta ja lopputuloksesta.

Yhtiön vakioehtojen mukainen korvausvastuu

Vakuutusehtojen pääsäännön mukaan vakuutusyhtiön velvollisuutena nyt käsillä olevan kaltaisissa korvattavissa vahinkotapahtumissa on korjauskustannusten tai kohteen jälleenhankinta-arvon maksaminen rahana. Rakennusvahingoissa tämä usein tarkoittaa urakkasopimuksen mukaisen summan ja mahdollisten valvojan kulujen ym. kustannusten korvaamista, kuten tässäkin tapauksessa korvauspäätösten perusteella on lähdetty tekemään. Tällöin tyypillisesti kohteen omistaja/vakuutuksenottaja toimii työn tilaajana, ja vakuutusyhtiölle jää lähinnä laskujen maksajan rooli. Työn toteuttava itsenäinen urakoitsija vastaa työn tilaajalle työnsä virheistä tai puutteista. Vakuutusyhtiölle ei pelkän kustannusten korvaamisen perusteella synny vastuuta urakoitsijan työn laadusta tilaajana toimivaan kohteen omistajaan/vakuutuksenottajaan nähden.

Vakuutusehtojen kohdan 20.8.2 mukaan rahakorvauksen vaihtoehtona on se, että vakuutusyhtiö uudelleen rakennuttaa tai korjauttaa vakuutuksen kohteen. Tällöin vakuutusyhtiö siis toimii sekä tarvittavien töiden tilaajana että niiden rahoittajana. Tekninen tarkastaja S:n kertomuksen ja konsultointi- ja urakkasopimusten sanamuodon perusteella vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole tätä oikeuttaan tässä tapauksessa käyttänyt. Konsultointi- ja urakkasopimuksiin työn tilaajaksi on merkitty kohteen vakuutuksenottaja. Vakuutuksenottaja on myös tosiasiallisesti käyttänyt työn tilaajan oikeuksia mm. siten, että hän on aloittamassaan oikeudenkäynnissä esittänyt sopimusrikkomukseen perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia urakoitsijaa kohtaan.

Yhtiön korvauskäsittelyn aikainen menettely

Lausuntopyyntöä on ensisijaisesti perusteltu sillä, että vaikka konsultointi- ja urakkasopimuksissa tilaajana onkin vakuutuksenottaja, vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa ehdottomasti edellyttänyt I Oy:n valitsemista konsultiksi ja käytännössä määrännyt, että P Oy valitaan urakoitsijaksi, minkä vuoksi vakuutusyhtiön on katsottava ottaneen myös vastatakseen mm. P Oy:n työn laadusta ja lopputuloksesta. Vakuutusyhtiö on kiistänyt vaikuttaneensa vakuutuksenottajan sopimuskumppaneiden valintaan ja todennut, että vakuutuksenottajalla on tässäkin tapauksessa ollut vapaus valita haluamansa valvoja ja urakoitsija. Saatuja tarjouksia on yhtiön mukaan käytetty vain vakuutuskorvauksen määrän laskemisessa.

Vakuutuslautakunnan menettely on puhtaasti kirjallista, eikä suullisen todistelun vastaanottaminen valan tai vakuutuksen nojalla ole lautakunnassa mahdollista. Lautakunta ratkaisee sen käsiteltäväksi saatetut asiat käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen perusteella.

Tätä vahinkoasiaa vakuutuksenottajan puolesta hoitaneen PP:n ja tekninen tarkastaja S:n kertomukset vakuutusyhtiön roolista eroavat voimakkaasti toisistaan. Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty mitään sellaisia sopimuksia, muistioita, vahinkoselvityspöytäkirjoja tai muuta vastaavaa asiakirjaselvitystä, joka tukisi lausunnonpyytäjän näkemystä siitä, että vakuutusyhtiö on käytännössä valinnut lausunnonpyytäjän sopimuskumppanit hänen puolestaan. Valvojana toimineen I Oy:n tai urakoitsijana toimineen P Oy:n kommentteja Vakuutuslautakunnalle ei ole toimitettu.

Käytettävissään olevan kirjallisen selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta, että vakuutusyhtiö vastoin kiistämistään olisi tässä tapauksessa vaikuttanut valvojan tai urakoitsijan valintaan niin paljon, että sille tämän vuoksi olisi katsottava syntyneen myös vastuu valvojan tai urakoitsijan työn laadusta ja lopputuloksesta.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan niitä suoritusvirheeseen perustuvia kustannuksia, jotka urakoitsija P Oy on käräjäoikeuden tuomiolla velvoitettu maksamaan vakuutuksenottajalle.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Taipale ja jäsenet Laapotti, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Raulos.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA