Tapahtumatiedot

Valittajat ovat työskennelleet X:n kaupungin satamassa erään huolintaliikkeen ahtaajina. He olivat pysäköineet omat autonsa sataman pysäköintialueelle. Satamassa oli tehty kaupungin toimesta laajentaminen, missä yhteydessä oli tehty räjäytystyötä alkuvuonna 2012. Kaupunki oli tilannut louhintatyöt maanrakennusliike P Oy:ltä. P Oy oli puolestaan käyttänyt louhintatyössä panostajana vakuutuksenottajana olevan louhintaliike H Oy:n palveluksessa olevaa panostajaa.

Valittajien mukaan heidän yhteensä 46 henkilöautossa oli todettu huhtikuussa 2012 erinäisiä vaurioita tuulilasissa ja maalipinnoissa. Nämä vauriot olivat valittajien käsityksen mukaan aiheutuneet louhintatyömaalta lentäneistä pienistä kivistä, kivituhkasta tai kivipölystä.

Valittajat olivat hakeneet korvausta työmaalla panostajana toimineen louhintaliike H Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 2.10.2012. Yhtiö on kiistänyt korvausvaatimuksen. Yhtiön mukaan saatujen selvitysten perusteella ei voida pitää selvitettynä, että valittajien autojen vahingot olisivat syy-yhteydessä räjäytystöihin. Lisäksi on epäselvää, onko vakuutuksenottajana oleva louhintaliike H Oy ylipäänsä vastuussa räjäytystöissä mahdollisesti syntyvistä vahingoista. H Oy on tehnyt työtä maanrakennusliike P Oy:n työmaalla ja P Oy:n lukuun. Kolmanneksi louhintaliike H Oy:n vakuutus ei kata lainkaan näin suuria räjäytystöitä. Tämä seikka on saatu selville vasta korvauskäsittelyn yhteydessä. Näillä perusteilla korvausta H Oy:n vastuuvakuutuksesta ei makseta.

Valitus

Valittajat ovat tyytymättömiä vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytävät lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta. Louhintatyöstä on lentänyt todistettavasti valittajien käyttämälle työntekijöiden pysäköintialueelle kiviä maalis-huhti­kuussa 2012. Tämä alkoi selvitä, kun ahtaajien luottamusmies oli todennut 23.4.2012 sataman pysäköintialueella pysäköitynä olleessa autossaan kiven­iskemiä, joita siinä ei aiemmin ole ollut. Myös auton tuulilasissa oli useita pieniä valkoisia hakkautumia, joita ei aiemmin ole ollut. Samaan aikaan useat muutkin työntekijät olivat kertoneet havainneensa autoissaan vastaavanlaisia vaurioita. Kaikissa autoissa vauriot ovat olleet samantyyppisiä, pieniä kiven­iskemiä ja kivituhkan/kivipölyn aiheuttamaa harmautta tuulilasissa ja konepellillä. Yhteensä vahingoittuneita ajoneuvoja on ollut 46.

Asiasta ilmoitettiin P Oy:n edustajalle 26.4.2012 ja tämän yhtiön edustaja oli pysäköintipaikan tarkastettuaan kieltänyt vahinkojen aiheutuneen yhtiön suorittamien louhintatöiden yhteydessä. Mitään muuta selittävää syytekijää ei kuitenkaan ollut löydettävissä. P Oy suostui kuitenkin siihen, että kivipölyn tuhkaamat autot pesetettiin sen kustannuksella. Kivien lentämistä pysäköintialueelle on ollut todistamassa useampi silminnäkijä, joukossa myös vakuutuksenottajana olevan louhintaliikkeen palveluksessa oleva K. P Oy:n edustaja siirsi asian käsittelyn kuitenkin louhintaliike H Oy:lle, jonka panostaja oli ollut suorittamassa louhintatyötä kyseisellä P Oy:n työmaalla P Oy:n lukuun. Louhintaliike puolestaan on siirtänyt korvausasian vastuuvakuutusyh­tiönsä käsiteltäväksi.

Valittajien käsityksen mukaan syy-yhteys autojen vaurioiden ja louhintatyön välillä on selvä. Lisäksi, mikäli louhintaliike H Oy:llä ei ole ollut asianmukaista louhintatyövakuutusta, valittajat pyytävät lautakuntaa lausumaan siitä, onko vakuutusyhtiö kuitenkin vastuussa vahingosta sillä perusteella, että se on vakuuttanut kyseiset louhintatyöt virheellisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on kiistänyt vaatimuksen. Yhtiö on todennut, että louhintaliike H Oy:llä on ollut vastuuvakuutus pieniä louhintatöitä varten. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa louhintamäärä on 46 000 m³, joka on ylittänyt reilusti vakuutuksen maksimikuutiomäärän, eikä vastuuvakuutus siis näin ollen kata louhintatyöstä aiheutuvia vahinkoja. Vakuutuksenottaja ei ole ottanut yhtiöstä kohdekohtaista vastuuvakuutusta kyseessä olevalle louhintakohteelle. Vastuuvakuutus on vapaaehtoinen vakuutus, jonka ottamisesta päättää vakuutuksenottaja itse. Vakuutuksenottajan vakuutusratkaisu on toimialalle tyypillinen.

Vahinkokäsittelyn aikana on selvinnyt, että louhintaliike H Oy:n työntekijä oli toiminut maanrakennusliike P Oy:n työmaalla P Oy:n lukuun, joten on epäselvää, onko H Oy lainkaan vastuussa räjäytystyössä aiheutuneista vahingoista. Syy-yhteyden osalta on selvittämättä, miten louhintatyössä suoritetusta räjäytyksestä on lentänyt kivisuihku korkean mäen taakse räjäytyssuunnasta taaksepäin. Näitä seikkoja ei ole tarkemmin selvitetty, koska vahinkoasian käsittelyä ei ole jatkettu siitä syystä, että yhtiössä ei ole ollut kyseessä olevaa työmaata kattavaa vakuutusta.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana olevalle louhintaliike H Oy:lle on varattu 16.5.2013 lähetetyllä kirjeellä mahdollisuus antaa asiassa vastine 31.5.2013 mennessä. Vastinetta ei ole annettu.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

• vahinkoilmoitus
• korvauspäätös
• työmaapäällikkö K:n (maanrakennusliike P Oy) 28.6.2012 antama selvitys tapahtumista
• aluehallintoviraston päätös sataman laajentamiseen liittyen 21.11.2011
• vakuutuskirja 28.3.2013
• vakuutusehdot

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Ehdon mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Räjäytysvahinkoa koskevan erityisehdon mukaan vahinko korvataan, jos se johtuu vieraalla työvoimalla tai toiselle suoritetusta räjäytystyöstä tai siitä aiheutuvasta maanpainumasta tai maansiirtymästä.

Louhintaliike H Oy:n vakuutuskirjaan on merkitty räjäytystyötä koskeva erityisvastuu siten rajattuna, että vakuutus kattaa räjäytystyöt työkohteissa, joissa louhintamäärä on enintään 500 m³.

Ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys yksinomaan siitä, onko valittajille aiheutunut esinevahinko korvattava louhintaliike H Oy:n toiminnanharjoittajan vastuuvakuutuksen perusteella. Asiassa ei ole kysymys maanrakennusliike P Oy:n tai sen mahdollisen vastuuvakuutusyhtiön velvollisuudesta korvata valittajille aiheutunutta vahinkoa.

Asianosaiset ovat olleet erimielisiä myös siitä, ovatko valittajien autoissa todetut vauriot syy-yhteydessä räjäytystyöhön. Syy-yhteyteen voitaisiin ottaa kantaa joko ennen muista vahingonkorvaus- ja vakuutuskysymyksistä lausumista tai ratkaista se vasta näiden muiden kysymysten jälkeen.

Koska käsillä olevassa asiassa on kysymys H Oy:n vastuuvakuutusyhtiön korvausvelvollisuudesta, on prosessiekonomisesti järkevintä ottaa syy-yhteyskysymys arvioitavaksi vasta sen jälkeen, kun on ensin ratkaistu, kuuluuko käsillä oleva vahinkotilanne ylipäätään H Oy:n vastuuvakuutuksen korvausturvan piiriin.

Tapauksen arviointi

Lautakunta toteaa, että louhintaliike H Oy:n vakuutuskirjasta ilmenee, että sen vastuuvakuutuksen erityisehdon mukainen räjäytysvahinkovastuu rajautuu työkohteisiin, joissa louhintamäärä on enintään 500 m³. Valittajat eivät ole kiistäneet sitä, että tässä tapauk­sessa louhintatyön kuutiomäärässä laskettu laajuus on ollut huomattavasti yli mainitun vakuutussopimuksen mukaisen enimmäismäärän eli 500 m³. Tällä perusteella kysymys ei ole vastuuvakuutuksen ehtojen perusteella katettavasta vahingosta.

Valittajat ovat esittäneet, että asiassa tulisi lausua siitä, onko vakuutusyhtiö vakuuttanut virheellisesti kyseisen työkohteen tai muutoin menetellyt vakuutusturvan laajuuden sopimisen osalta velvollisuuksiensa vastaisesti. Vakuutusyh­tiön käsityksen mukaan kyseessä on ollut vapaaehtoisesti valittava vakuutusturvan laajuus ja tässä tapauksessa riittävää vakuutusturvaa ei ole otettu. Louhintaliike H Oy ei ole myöskään ottanut kohdekohtaista vakuutusta.

Vakuutuksenottajana olevalle louhintaliike H Oy:lle on varattu mahdollisuus käyttää esillä olevassa asiassa puhevaltaa, jota mahdollisuutta se ei ole kuitenkaan käyttänyt. Kun kysymys on H Oy:n vastuuvakuutusturvan ulottuvuudesta, on H Oy:n asiana esittää mahdolliset väitteet sen ja vakuutusyhtiön välisestä vakuuttamisvirheestä, mikäli H Oy haluaa oman vakuutussuojansa ulottuvuuden kannalta tällaisen väitteen esittää.

Ottaen erityisesti huomioon, ettei louhintaliike H Oy ole halunnut käyttää asiassa puhevaltaansa, ei lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen valossa voida siten pelkästään valittajien esittämän väitteen johdosta päätyä siihen, että louhintaliike H Oy:n vastuuvakuutusturvan laajuus olisi jäänyt sen tahtomaa suppeammaksi.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää korvausratkaisua asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA