Vakuutuksenottajien omakotitalon lämminvesijohto alkoi vuotaa elokuussa 2004. Vakuutusyhtiö piti vahinkoa korvattavana. Asiassa syntyi riitaa vakuutuksenottajien oman pakkaus-, siirto- ja purkutyön tuntihinnan suuruudesta ja oman auton käytöstä maksettavan kilometrikorvauksen suuruudesta.

 

Vakuutuksenottaja hoiti rakennuttamistehtävät itse. Näihin töihin käytettyjen tuntien erottelu oli vaikeaa, joten korvausvaatimus 449,94 eur perustuu rakennuttajakonsulttien yleisiin veloitusperusteisiin. Erään rakennuttajatoimis­ton veloitus tässä hankkeessa olisi ollut 4 % urakkasummasta. Vakuutuksenottajan ei tarvinnut maksaa konsultin yleiskuluja, joten korvausvaatimuksessa rakennuttajakonsulttien yleisten veloitusperusteiden mukaan määräytynyttä summaa alennettiin 60 %. Korvattavaksi vaaditut rakennuttamistehtävät käsittävät purkutyön valvonnan, urakkaohjelman ja sopimuksen laadinnan, kuivatuksen ja korjaustyön valvonnan, aikataulusta huolehtimisen, matka-ajat, korjauskohteen vartioinnin, maksuliikenteen hoitamisen ym.

 

Korvausta vaadittiin vielä mm. puhelin- ja kopiointikuluista.

 

 

Vakuutusyhtiö maksoi vakuutuksenottajien omasta pakkaus-, purku-, siivous- ym. työstä (yht. 248 tuntia) korvausta 7 eur tunnilta vaatimuksen oltua 15 eur. Oman auton käytöstä kilometrikorvaus oli 25 senttiä kilometriltä vaaditun 38 sentin asemasta.

 

Vaadituista valvontatöistä vakuutusyhtiö korvasi 20 tuntia x 8 eur. Korvauspäätöksessä on todettu, että vakuutuksesta korvataan vahinkotapahtumasta vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko. Tämän vuoksi aikataulusta huolehtiminen, korjauskohteen vartiointi ja muut vastaavat kustannukset eivät kuulu vakuutuskorvauksen piiriin. Myöskään puhelin- ja kopiointikustannusten kaltaiset sekalaiset kulut eivät ole korvattavia.

 

 

Sama vakuutusyhtiö oli vuonna 2003 hyväksynyt oman pakkaus-, siivous- yms. työn korvattavaksi tuntihinnaksi 12 eur. Vakuutuslautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan korvausta oli tuolloin vaadittu 18 tunnilta yhteensä 216 eur. Työtunnit koostuivat korjaajien opastamisesta, purkujätteiden kuljetuksesta, eristeiden asentamisesta ym.. Vakuutusyhtiön pitäisi nyt korvata vakuutuksenottajien omasta työstä 15 eur tai vähintään vuoden 2003 mukaiset 12 eur tunnilta. Perusteita ei ole esitetty sille, miksi tuntikorvaus olisi alentunut kahdessa vuodessa 12 eurosta 7 euroon. Työtuntien erisuuruinen määrä näissä eri vahinkotapauksissa ei liene peruste kahdelle erilaiselle tuntikorvaukselle.

 

Oman auton käytöstä vaadittu kilometrikorvaus 38 senttiä/km perustuu valtion matkustussäännön mukaan valtion virkamiehelle maksettavaan korvaukseen. Miksi vakuutusasiakkaan pitäisi olla valtion virkamiestä huonommassa asemassa ja tyytyä korvauspäätöksen mukaiseen korvaukseen 25 senttiä/km?

 

Rakennuttamistehtävistä korvausvaatimus on edelleen 449,94 eur. Vahinko­selvityspöytäkirjan mukaan vakuutuksenottaja on korjaustyön rakennuttaja eli korjaustyön tilaaja ja yhteyshenkilö, pyytää korjaustyöstä urakkatarjoukset ja huolehtii, että työn laajuus on riittävä ja kaikki suoranainen vahinko korjataan. Vakuutuksenottaja on myös korjaustyön valvoja eli valvoo, että työn laatu ja varustetaso on sovitunlainen ja että laskutus vastaa toteutunutta työmäärää ja hyväksyy allekirjoituksellaan korjaustyötä koskevat laskut ennen laskujen toimittamista vakuutusyhtiöön. Vakuutuksenottaja toteaa olevansa koulutukseltaan rakennusalan diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori. Hän on toiminut talonrakennustekniikan professorina. Näin ollen hänellä on ollut taito ja edellytykset hoitaa korjaushankkeen rakennuttamistehtävät vakuutusyhtiön ohjeiden mukaisesti.

 

Aikataulusta huolehtiminen on yksi rakennuttajan keskeinen tehtävä, toisin kuin korvauspäätöksessä väitetään. Vartioinnista huolehtiminen osoittautui tässä tapauksessa konkreettiseksi tehtäväksi, koska lähiseudun koulupojat alkoivat juosta korjaustyön aikana asumattomana olleen talon pihalla ja jopa talon katolla. Poikien nimet saatiin selville, ja ottamalla yhteyttä heidän vanhempiinsa toiminnan laajeneminen suoranaiseksi ilkivallaksi saatiin vältettyä. Taloon mahdollisesti kohdistunut ilkivalta olisi ollut ehtojen mukainen korvattava tapahtuma, joka nyt siis saatiin vartioinnilla vältettyä. Korvattavan vahingon torjumiskustannukset ovat vakuutusehtojen mukaan korvattavia. Korvauspäätöksessä mainittu tuntimäärä 20 tuntia rakennuttamis- ja valvontatehtäviin on mielivaltainen, eikä se perustu mihinkään. Päätöksen mukainen korvausmäärä 8 eur tunnilta on myös mielivaltainen ja ristiriidassa saman vakuutusyhtiön vuoden 2003 korvauskäytännön kanssa.

 

Puhelin- ja kopiokustannusten osalta vakuutuksenottaja toteaa, että aiemman vahingon yhteydessä mm. puhelinkuluista saatiin samalta vakuutusyhtiöltä korvausta.

 

 

Vakuutuksenottajat ovat vaatineet korvausta omasta työstään 15 eur tunnilta. Tätä on perusteltu mm. sillä, että vieraalla teetettynä pakkaus- ja siivoustyö olisi tullut kalliimmaksi. Vakuutusyhtiö pitää kuitenkin siivous- ja pakkaustyön osalta 7 euron tuntikorvausta riittävänä ottaen huomioon, että kyseessä on veroton vahingonkorvaus. Ammattiliikkeen tuntiveloitusta ei voida pitää vertailukohtana. Ammattiliikkeen pitää kattaa veloituksellaan verot, sosiaalikulut ja muut yrityksen kiinteät kustannukset. Vakuutuksen perusteella maksettavat verottomat vahingonkorvaukset eivät voi ylittää 10 eur/h. Yhtiön korvauskäytännön mukaisesti omista töistä maksettavat korvaukset ovat 6–10 eur tuntihinnan välillä työn vaativuudesta, raskaudesta ja muista tekijöistä riippuen. Siivous- ja pakkaustöistä voidaan maksaa näillä perusteilla 6–7 eur tunnilta.

 

Korvausta oman auton käytöstä on vaadittu 0,38 eur/km. Vakuutuksen perusteella korvattaviksi kilometrikustannuksiksi voidaan katsoa auton käyttökustannukset eli lähinnä polttoainekustannukset. Pääomakustannukset ja auton käyttömaksu eivät johdu vakuutustapahtumasta. Verohallituksen päätöksen mukaan korvaus on vuonna 2004 0,38 eur/km. Kansaneläkelaitoksen hallitus on puolestaan sairausvakuutuslain nojalla vahvistanut oman auton käytön kustannusten määräksi 0,20 eur/km vuonna 2004.

 

Molemmat laskelmat auton käyttökustannuksista perustuvat Autoliitto ry:n laskelmiin. Verohallituksen päätöksen perusteena olevassa laskelmassa on otettu huomioon myös auton hankkimisesta aiheutunut pääomakustannus eli kuoletus autolainasta ja lainan korko. Käyttökustannuksiin puolestaan kuuluvat polttoaine-, rengas-, vakuutus- ja muut muuttuvat kulut. Käyttökustannusten osuus on n. 0,20 eur/km. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan näillä perusteilla kilometrikorvaus 0,20 eur/km olisi riittävä vakuutuskorvaus. Kor­vauskäytäntönä on kuitenkin maksaa 0,25 eur/km, jos liikutaan painavammalla lastilla tai vaihtoehtoisesti pakettiautolla tai peräkärry on auton perässä. Vakuutusyhtiö ei maksa lisäkorvausta oman auton käytöstä.

 

Rakennuttamistehtävistä korvausta on vaadittu 449,94 eur. Tähän määrään on päästy soveltamalla rakennuttajakonsulttien yleisiä veloitusperusteita. Korvausta on tähän mennessä maksettu 20 tuntia x 8 eur eli 160 eur. Vakuutusyhtiö pitää korvattua työtuntimäärää riittävänä korvauksena kohteen valvontatöistä. Työn vaativuuden perusteella vakuutusyhtiö korottaa kuitenkin tuntikorvauksen 10 euroon tunnilta. Tältä osin vakuutusyhtiö maksaa 40 euron suuruisen lisäkorvauksen.

 

Puhelin- ja kopiokuluista vakuutusyhtiö toteaa, että ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko. Näin ollen korvausta ei voida maksaa vahingon selvittelystä ja muista välillisistä kulueristä kuten puhelin- ja kopiokustannuksista.

 

 

Valtion virkamies hankkii auton yleensä ottaen omia yksityisiä ajojaan varten eikä virkatehtävien hoidosta johtuvien satunnaisten ajojen takia. Jos virkamiehellä on runsaasti virka-ajoja, hänelle järjestetään niitä varten virka-auto, eikä oman auton käyttöä korvata. Korvausvaatimus tältä osin on edelleen 0,38 eur/km.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 5.5.1 mukaan vakuu­tuksesta korvataan vahinkotapahtumasta vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko. Suoranaisen esinevahingon lisäksi korvataan kohtuulliset kustannukset, jotka vakuutuksenottajalle ovat aiheutuneet sattuneen tai välittömästi uhkaavan tämän vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Lisäksi vakuutuksesta korvataan vakuutusyhtiön etukäteen hyväksymät kohtuulliset, ylimääräiset asumis- ja kuljetuskustannukset ja muut vastaavat menot, joita vakuutetulle aiheutuu vakinaiseen asuntoon kohdistuneesta tämän sopimuksen perusteella korvattavasta esinevahingosta, jonka vuoksi vakuutettu joutuu tilapäisesti muuttamaan vakinaisesta asunnostaan muualle. Näitä kustannuksia korvataan enintään vuoden pituiselta ajalta.

 

Käsillä olevassa tapauksessa riitaa on vakuutuksenottajan omana työnä tehdyn siivous-, pakkaus- yms. työn tuntihinnasta, oman auton käytön kilometrikorvauksen suuruudesta, rakennuttamistehtävien hoitamisen korvaamisesta ja vielä puhelin- ja kopiointikustannusten korvaamisesta.

 

Vakuutuksenottajien oman siivous-, pakkaus- yms. työn osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiöiden korvauskäsittely on massamittaista toimintaa. Se seikka, että nyt kyseessä oleva vakuutusyhtiö on aiemman vahinkotapahtuman yhteydessä voinut korvata huomattavasti pienemmän työtuntimäärän korkeammalla tuntitaksalla, ei tarkoita sitä, että sen myös nyt käsillä olevassa tapauksessa olisi suoritettava korvaus tuon taksan mukaisesti. Vakuutuslautakunnan käsiteltävinä olleiden kotivakuutustapausten perusteella alalla on vuonna 2004 tämänkaltaisesta työstä maksettu 8–9 euron suuruinen tuntikorvaus. Alan käytännöstä olevien tietojen perusteella ja ottaen huomioon, että kyseessä on vakuutuksenottajille veroton vakuutuskorvaus, Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa nyt kyseessä olevan puhdistus-, siivous- yms. työn 8,5 euron tuntihinnalla.

 

Vakuutuslautakunta on käsitellyt oman auton käytöstä aiheutuvien kustannusten korvaamista mm. lausunnossaan VKL 149/02. Tuohon lausuntoon viitaten Vakuutuslautakunta toteaa, että verohallituksen päätöksen mukainen kilometrikorvaus 0,38 eur/km sisältää myös auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset eli kuoletuksen autolainasta ja lainan koron, ja käyttökustannusten osuus (polttoaine-, rengas-, vakuutus- ym. muuttuvat kulut) on n. 0,20 eur/km. Lautakunnan käsityksen mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa lausunnonpyytäjä ei ole hankkinut autoaan nimenomaan tai pääosin nyt kyseessä olevan vahinkotapahtuman vuoksi. Tässä tilanteessa Vakuutuslautakunta pitää riittävänä, että vakuutusyhtiö maksaa kilometrikorvauksen auton käyttökustannuksien perusteella. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätöksessään käyttämä kilometrikorvaus 0,25 eur/km on riittävä. Tältä osin lautakunta ei suosita lisäkorvausta.

 

Rakennuttamistehtävien osalta lautakunta katsoo, että omana työnä tehdyn valvontatyön korvausta laskettaessa korvausmäärää ei voida perustaa konsulttitoimistojen yleisiin veloitusperusteisiin, koska korvausta hakeville ei omana työnä tehdyn valvonnan osalta ole syntynyt näitä yleisiä veloitusperusteita vastaavaa suoranaista esinevahinkoa. Omana työnä tehty valvonta tulee lautakunnan mielestä korvata samoin kuin muukin vahinkoa kärsineen tekemä oma työ. Tämä korvaus on vahinkoa kärsineelle veroton.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta hakevalla on näyttötaakka kärsimänsä vahingon määrästä. Valvontatyön osalta vakuutuksenottaja ei ole esittänyt mitään tuntimääräistä vaatimusta, eikä vakuutusyhtiön arvioimaa 20 työtunnin määrää ole osoitettu liian alhaiseksi. Ottaen huomioon, että kyseessä on vakuutuksenottajalle veroton korvaus, Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa 10 euron suuruista tuntikorvausta riittävänä. Lautakunta ei suosita tältä osin lisäkorvausta.

 

Vakuutuksenottajan vaatimien vahingontorjuntakulujen osalta lautakunta ei ole voinut todeta, että tuona aikana olisi ollut käsillä laissa ja vakuutusehdoissa tarkoitettu välitön ilkivalta- tms. korvattavan vahingon uhka.

 

Puhelin- ja kopiointikulujen osalta Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että nämä eivät ole vahingosta johtuvaa suoranaista esinevahinkoa, eikä vakuutusyhtiö ole niitä velvollinen korvaamaan.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo ja jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.