Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana ja vakuutettuna olevan valittaja A:n hallitsemassa osakehuoneistossa numero 38 oli ollut vaikutusajaltaan ja laajuudeltaan riidan­alainen kosteuslähde, jonka johdosta paitsi tuossa asunnossa 38 myös sitä ympäröivissä ja alapuolisissa asunnoissa 39 sekä 33 ja 32 oli todettu erinäisiä rakenteellisia kosteusvaurioita.

Asunto-osakeyhtiö oli korjannut näitä kosteus­vaurioita ja esittänyt A:lle yhteensä noin 17 000 euron määräisen vahingon­korvausvaatimuksen katsoen, että A on korvausvastuussa aiheutuneista kustannuksista. Korvausta haettiin A:n yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 30.5.2012 sekä käsitellyt asian uudelleen 14.1.2013. Yhtiö on evännyt korvauksen katsoen, että kysymyksessä on rajoitusehdossa 190.4.2.10 määritelty kosteudesta aiheutunut vahinko, joka jää näin ollen A:n yksityishenkilön vastuuvakuutuksen korvausturvan ulkopuolelle. Vakuutusyhtiön tämä käsitys on perustunut siihen, että vesivahinko ei ole voinut olla seurausta vain yhdestä yksittäisestä tapahtumasta, jolloin vettä olisi tulvinut erittäin runsaasti myös kylpyhuoneen ulkopuolelle. Vauriot eivät ole voineet syntyä vain pienestä vesimäärästä, vaan tällainen vaurio on voinut syntyä esimerkiksi niin, että kylpyhuoneesta on tulvinut runsaasti vettä. A:n puolesta esitetty teoria veden pääsemisestä eteisen parkettilattian alle huoneis­tossa 38 kesän 2011 viemäritukoksen yhteydessä ei ole todennäköinen. Kysymys on näin ollen rajoitusehdossa tarkoitetusta tilanteesta, jonka johdosta korvausta ei tule maksettavaksi.

Valitus

A on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisu­suositusta asiasta. A vaatii, että vakuutusyhtiö todetaan olevan velvollinen korvaamaan täysimääräisesti aiheutunut vahinko. Vahinko on aiheutunut selvästä korvausehtojen piiriin kuuluvasta vesivahingosta, joka tietenkin tuo mukaan kosteusvaurioita. Vahinko on myös ollut äkillinen, mutta olosuhteista johtuen se on jäänyt piiloon ja huomaamatta. A:n käsityksen mukaan kysymyksessä olevat vauriot ovat aiheutuneet, kun A:n huoneiston kylpyhuoneessa oli kesällä 2011 valunut vettä suihkua käytettäessä lattialle osin kynnyksen yli, mutta suurimmalta osin kynnyksen ja eteisen lattian välisestä raosta parketin alle. Vettä oli kerääntynyt, koska viemäri veti huonosti. Eteisen lattialla oleva vesi kuivattiin rievulla ja luultiin, että vesivahinko on sillä hoidettu. Kuitenkin vettä oli joutunut myös parketin alle, mitä ei silloin huomattu eikä normaalilla tarkastelulla olisi voinutkaan huomata. Parketin alapuoliset rakenteet ovat sen laatuiset, että vesi läpäisee ohuehkon sementtipinnan ja pääsee saman tien imeytymään syvemmälle ja laajemmalle. Vesi etenee helposti huokoisissa rakenteissa. Asunto-osakeyhtiössä tehtyjen mittausten pohjalta mahdollinen vesivahingon lähde on paikannettu A:n asuntoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on antanut vastineen 26.4.2013. Yhtiö kiistää vaatimuksen vedoten siihen, että kysymyksessä on rajoitusehdossa 190.4.2.10 määritelty kosteuden aiheuttama vahinko. Yhtiön käsityksen mukaan ei ole mitenkään mahdollista, että loppuvuodesta 2011 todettu kosteusvaurio olisi aiheutunut kesällä 2011 suihkussa käynnin yhteydessä, jolloin vettä oli havaittu tulleen kylpyhuoneen ulkopuolelle vain kerran ja oven edessä oli lätäkkö. Vakuutusyhtiön tekniset asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että mikäli kyseinen vahinko olisi seurausta yhdestä tapahtumasta, olisi vettä tulvinut erittäin runsaasti myös kylpyhuoneen ulkopuolelle. Myöskään kosteusvauriokartoituksen laatineen henkilön mukaan vauriot eivät ole voineet syntyä vain pienestä vesimäärästä, vaan tällainen vaurio olisi voinut syntyä esimerkiksi niin, että kylpyhuoneesta on tulvinut runsaasti vettä.

Kylpyhuoneen sisäpuolelta otetuista valokuvista näkee, että oviaukon ympärillä on puurakenteet turvonneet ja maali hilseillyt, mikä on seurausta pitkästä kosteusrasituksesta. Myös verieristys näyttää olevan puutteellinen. Eteisestä päin otetusta valokuvasta näkee, että kaatoja ei juurikaan ole. Yhtiön käsityksen mukaan todennäköisesti kylpyhuoneelle onkin tehty jonkinlaista paik­kaus­ta jossain vaiheessa ja vesieristys on saatettu toteuttaa puutteellisesti. Kosteusvauriokartoitusraportin sivulla 4 olevasta pohjapiirustuksesta näkyy huoneiston vaurioalue. Mikäli vaurio olisi seurausta tästä kesällä 2011 tapahtuneesta suihkussa käynnistä, olisi vaurioitunut alue yhtiön käsityksen mukaan siinä kohtaa, mikä nyt on merkitty ei-vaurioituneeksi, toisin sanoen oviaukon edessä eikä nurkan takana. Jos kerran suihkuvesi on tullut oven ulkopuolelle, olisi se silloin kastellut oven edustan ja alueen sen ympäriltä eikä kulman takana olevaa käytävää ja aivan sen perimmäiseen nurkkaan asti. Näyttää ilmeiseltä, että kosteusvaurio on aiheutunut siltä seinustalta, missä lavuaari on. Todennäköisesti roiskevedet ovat päässeet vuosien kuluessa vesieristeen läpi, mistä vahinko on aiheutunut. PK Kuivauksen lasku sisältää homepurkutöitä, mikä myös osoittaa, että vaurioitunut alue on ollut homeista. Homekasvuston syntymiseen menee vähintään kahdeksan kuukautta aikaa kosteusvaurion syntymisestä. Edellä esitetyillä perusteilla kysymys on kosteudesta aiheutuneista vaurioista, jotka on rajattu vakuutusturvan ulkopuolelle. Näillä perusteilla yhtiön päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

• vastuuvahinkoilmoitus 19.1.2012
• korvauspäätös 30.5.2012
• yhtiön uudelleenkäsittelypäätös 14.1.2013
• yhtiön puhelinmuistiot 12. ja 13.4.2012
• PK Kuivauksen lasku 17.2.2012
• A:n sähköpostiviesti vakuutusyhtiölle 3.5.2012, liitteenä valokuvia
• PK Kuivauksen kosteusvauriokartoitus 29.12.2011
• A:n taloyhtiön kiinteistövakuutusta koskeva toisen vakuutusyhtiön korvauspäätös 23.1.2012
• vastuuvakuutusehdot

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Sovellettavan sopimusehdon mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuksen voimassaoloaikana todettuun tekoon tai laiminlyöntiin.

Rajoitusehdon 190.4.2.10, jonka otsikkona on ”Kosteus ja tulviminen”, mukaan ”[v]akuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu kosteudesta, sadeveden tai sulamisveden aiheuttamasta tulvimisesta”.

Ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että A:n hallitsemassa osakehuoneistossa nr. 38 on ollut jokin sellainen vaikutusajaltaan ja laajuudeltaan riidan­alainen kosteuslähde, jonka seurauksena paitsi tuossa asunnossa nr. 38, myös sen viereisessä asunnossa nr. 39 sekä alapuolisissa asunnoissa nr. 33 ja nr. 32 oli todettu erinäisiä rakenteellisia kosteusvaurioita. A:n lautakunnassa esittämän käsityksen mukaan vesivahingot ovat olleet seurausta eräästä tapahtumasta kesällä 2011, jolloin vettä oli päässyt karkaamaan suihkun alueelta. A oli kuitenkin vakuutusyhtiölle 3.5.2012 klo 10:03 lähettämässään sähköpostissa ajatellut myös pesukoneen olleen mahdollinen syy vesivahinkoon.

Asunto-osakeyhtiö oli korjannut näitä kosteus­vaurioita ja esittänyt A:lle yhteensä noin 17.000 euron määräisen vahingon­korvausvaatimuksen katsoen, että A on korvausvastuussa aiheutuneista kustannuksista. Korvausta oli tämän jälkeen haettu A:n yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta.

Asianosaiset eivät ole lausuneet siitä A:n vahingonkorvausvastuun – ja näin ollen myös vakuutusyhtiön korvausvastuun – syntymisen kannalta olennaisesta esikysymyksestä, onko A menetellyt vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla huolimattomasti ja onko hän siten ylipäätään velvollinen maksamaan asunto-osakeyhtiölle sen vaatimaa vahingonkorvausta. Lautakunnan käytettävissä olevasta aineistosta ei muutenkaan voida tehdä luotettavia päätelmiä A:n mahdollisesta huolimattomuudesta. Myöskään asunto-osakeyhtiön korvausvaatimuksen määrää koskevat kysymykset eivät ole nyt esillä.

Esillä olevassa asiassa on erimielisyyttä ainoastaan rajoitusehdon 190.4.2.10 soveltamiseen liittyen siitä, mistä tapahtumasta tai tapahtumasarjasta A:n hallitsemassa huoneistossa nr. 38 asunto-osakeyhtiössä todetut erinäiset kosteusvauriot ovat aiheutuneet. Kysymys on siitä, onko esillä olevassa tapauksessa aiheutunut vesivahinko jätettävä A:n yksityishenkilön vastuuvakuutuksen ulkopuolelle siitä vakuutusyhtiön esittämästä syystä, että kysymys olisi rajoitusehdossa 190.4.2.10 määritellystä kosteusvahingosta.

Tapauksen arviointi

Lautakunta toteaa, että sovellettavaksi esitetyn rajoitusehdon mukaan ”[v]akuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu kosteudesta, sadeveden tai sulamisveden aiheuttamasta tulvimisesta”.

Rajoitusehtoa on mahdollista tulkita lauseopin perussääntöjen mukaisesti niin, että ehdon viimeiseen lauseeseen sisältyvä määrite (appositioattribuutti) ”sadeveden tai sulamisveden aiheuttamasta tulvimisesta” antaa sisällön sanalle ”kosteudesta”. Tämän tulkinnan mukaan vakuutuksesta ei siis korvata vahinkoa, joka aiheutuu kosteudesta, joka puolestaan tarkoittaa sadeveden tai sulamisveden aiheuttamaa tulvimista. Tästä puolestaan voitaisiin päätyä siihen, että koska esillä olevassa asiassa ei ole kysymys sadeveden tai sulamisveden aiheuttamasta tulvimisesta, kysymys ei siten myöskään olisi sellaisesta kosteudesta, jota rajoitusehdossa tarkoitetaan.

Mainitulla rajoitusehdolla on kuitenkin otsikko ”Kosteus ja tulviminen”, josta voitaisiin päätellä myös, että kosteudella ja tulvimisella tarkoitettaisiin toisistaan poikkeavia ilmiöitä.

Yleisten sopimusoikeudellisten tulkintasääntöjen mukaan ehtoja on tulkittava kokonaisuutena. Tässä tapauksessa ehdon sisällön ja otsikon perusteella on erikseen tarkasteltuina mahdollista päätyä toisistaan poikkeaviin tulkintoihin. Ehto on siten epäselvä.

Yleisten sopimusoikeudellisten tulkintasääntöjen mukaan epäselvää ehtoa on tulkittava laatijansa vahingoksi. Tässä tapauksessa on lisäksi kysymys vakioehdosta, jota tulee jo sellaisenaan tulkita laatijansa vahingoksi. Koska kysymys on myös rajoitusehdosta, sitä koskee vielä kolmaskin tulkintasääntö, jonka mukaan rajoitusehtoa on tulkittava suppeasti.

Edellä selostettujen tulkintasääntöjen valossa on perusteltua päätyä siihen, että tarkasteltavana olevaa rajoitusehtoa 190.4.2.10 tulee tulkita niin, että korvausturvan ulkopuolelle jäävällä kosteudella tarkoitetaan ainoastaan sadeveden tai sulamisveden aiheuttamasta tulvimisesta johtuvaa kosteutta. Koska esillä olevassa asiassa ei ole kysymys sadeveden tai sulamisveden tulvimisesta aiheutuneesta kosteudesta, ei yhtiöllä ole ollut oikeutta evätä korvausta esittämällään rajoitusehdon 190.4.2.10 soveltamiseen nojautuneella perusteella.

Asian ratketessa edellä selostetulla perusteella lautakunta ei ota kantaa siihen, onko A menetellyt ylipäätään huolimattomasti. Samasta syystä lautakunnan on tarpeetonta ottaa myöskään kantaa vahingon määrää tai syy-yhteyttä koskeviin kysymyksiin.

Johtopäätös

Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan ehtojen mukaisen korvauksen A:n huoneistossa aiheutuneeksi todetun asunto-osakeyhtiön vesivahingon johdosta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA