Haku

VKL 113/08

Tulosta

Asianumero: VKL 113/08 (2008)

Vakuutuslaji: Oikeusturvavakuutus

Ratkaisu annettu: 17.06.2008

Hovioikeuden jäseniin kohdistettu vahingonkorvauskanne sopimusrikkomusoikeudenkäynnissä annetun tuomion johdosta Juttujen peruste Yksi vai kaksi vahinkotapahtumaa?

Vakuutuksenottaja HB-B Oy (jäljempänä HB), jonka asiamiehenä toimi asianajaja E.P., oli vastaajana RH Ab:n (jäljempänä R) nostamassa sopimusrikkomusta ja vahingonkorvausta koskeneessa oikeudenkäynnissä, jossa käräjäoikeus antoi tuomionsa 19.8.1997. Jutussa käsiteltiin yritysten välistä myyntisopimusta, jonka HB oli R:n mukaan rikkonut, ja tämän johdosta esitettyjä korvausvaatimuksia. Käräjäoikeuden mukaan HB hävisi jutun ja sen tuli maksaa R:lle korvauksia ja oikeudenkäyntikulut.

Vakuutuksenottaja HB valitti hovioikeuteen, joka lainvoimaiseksi jääneellä tuomiollaan 12.11.1998 hylkäsi valituksen.
 
Vakuutusyhtiö oli 10.2.1997 myöntänyt HB:lle oikeusturvaedun em. oikeudenkäyntiin ja maksanut sen perusteella enimmäiskorvausmäärän 25.229 euroa.
 
Vakuutuksenottaja HB:n mukaan asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet olivat huolimattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä tehneet väärän tuomion. Tämä oli tapahtunut muun muassa epäämällä HB:n hovioikeudessa tarjoama uusi todistelu, sivuuttamalla HB:n ja R:n välisen kirjallisen sopimuksen sopimusehdot ja osapuolten kirjeenvaihdosta selville käyvät tosiseikat, antamalla virheellisesti asianosaisen kertomukselle suurempi merkitys kuin todistajan kertomukselle sekä arvioimalla näyttöä todistustaakkasääntöjen vastaisesti. Tästä oli ollut seurauksena väärä ratkaisu, jolla HB oli velvoitettu korvauksiin R:lle. HB:n mukaan hovioikeuden jäsenet olivat täten aiheuttaneet HB:lle taloudellista vahinkoa.
 
HB oli kohdistanut hovioikeuden jäseniin korvausvaatimuksen, minkä nämä olivat yhteisesti 3.3.2006 kiistäneet. Tämän johdosta vakuutuksenottaja HB asiamiehenään asianajaja E.P. osoitti korkeimmalle oikeudelle vahingonkorvausta koskevan haastehakemuksen 20.12.2006, jossa vaadittiin hovioikeuden jäsenien yhteisvastuullista velvoittamista korvaamaan aiheuttamansa 152.713,03 euron varallisuusvahinko korkoineen.
 
Oikeusturvapyyntö
Vakuutusyhtiölle 9.1.2007 osoittamassaan oikeusturvapyynnössä asiamies E.P. toteaa, että hänen asiakkaallaan HB:llä on vakuutusyhtiössä oikeusturvavakuutuksen sisältävä yritysvakuutus. Oheisen haastehakemuksen ja sen yleisperusteluina olevan liitekansion sisältämässä asiassa asiamies pyytää HB:lle oikeusturvaetua. Kysymys on tuottamuksellisella virkarikoksella tuomiovaltaa käytettäessä aiheutetusta vahingosta, jossa vaatimukset perustuvat oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 12 §:ään.
 
Niin oudolta kuin se mahdollisesti saattaa tuntuakin, että haastehakemus on osoitettu korkeimmalle oikeudelle, niin näin se nyt vain sattuu olemaan, kun vastaajat ovat vastuussa hovioikeudenneuvoksina eli hovioikeuden varsinaisina jäseninä aiheuttamastaan vahingosta, jollaisesta menettelystä, silloin kun perustana on tuottamuksellinen virkarikos, korvausvaatimukset ajetaan samalla foorumilla, missä virkasyytekin ajettaisiin, jos sellainen olisi laitettu vireille.
 
Osoitukseksi siitä, että vastaajat kiistävät kanteen, asiamies liittää mukaan alkuvuodesta 2006 lähettämänsä lähetekirjeen, jonka mukana aineisto toimitettiin vastaajien tiedoksi ja tiedusteltiin heidän kantaansa vahingonkorvauskysymykseen sekä yhden hovioikeudenneuvoksista kaikkien vastaajien puolesta antaman vastauskirjoituksen, jossa vaatimukset kiistetään. Asia on vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla riitainen.
 
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutuksenottaja HB:lle osoittamassaan päätöksessä 27.11.2007 vakuutusyhtiö toteaa HB:n nostaneen vahingonkorvauskanteen hovioikeuden tuomareita vastaan. Kuultavana ja asiassa osallisena on myös Suomen valtio. Asia käsitellään korkeimmassa oikeudessa.
 
Vahingonkorvauskanteen taustalla on HB:n ja R:n välinen oikeudenkäynti sekä sen lopputulos, jonka mukaan HB on tuomittu maksamaan R:lle korvausta sopimusrikkomuksen perusteella. Nyt HB vaatii tuomion ja päätökset tehneiltä hovioikeustuomareilta vahingonkorvauksena HB:n R:lle maksettavaksi tuomittuja korvauksia.
 
Asiaan liittyy vahingonkorvauskanavointisääntöjen johdosta myös Suomen valtio, jolta korkein oikeus on pyytänyt lausumaa.
 
Oikeusturvavakuutuksen yleisten ehtojen kohdan 105.2 mukaan kysymyksessä on yksi vahinkotapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.
 
Toiminnan oikeusturvavakuutuksen ehdon 240.2 mukaan vakuutusturva ei korvaa kustannuksia oikeudenkäynnissä, jonka vakuutettu tai hänen asiamiehensä on aloittanut ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin ovat tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttaneet tarpeettoman oikeudenkäynnin.
 
Edellä mainitun ehtokohdan mukaan vakuutusturva ei myöskään korvaa kustannuksia oikeudenkäynnistä, jossa vakuutetun vaatimus on jätetty tutkimatta tai hylätty vanhentuneena tai lakiin perustumattomana.
 
Toimitettujen selvitysten perusteella jutun laatu ja oikeudellinen luonne eivät ole riittävästi täsmentyneet oikeusturvavakuutuksen ehtojen soveltamisen kannalta seuraavien seikkojen johdosta:
 
Tässä tapauksessa kysymys on samalla oikeudenkäyntiaineistolla käytävästä saman vahingonkorvausasian käsittelyn ”jatkeesta” kuin aikaisemmassa oikeudenkäynnissä, jonka johdosta HB on tuomittu maksamaan korvauksia R:lle. Asiassa on HB:n kannalta kysymys R:lle maksettavaksi tuomittujen korvausten maksamisen välttämisestä hakemalla tuomittua korvausta vahingonkorvauskanteena Suomen valtiolta / hovioikeuden tuomareilta oikeudenkäyntimenettelyvirheen ja saman oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Lähtökohtaisesti vahingonkorvausvastuuta ja tuomarien vastuuta arvioidaan heidän käytössään olleen oikeudenkäyntiaineiston perusteella.
 
Näin ollen edellä mainittuihin oikeusturvavakuutuksen yleisiin ehtoihin viitaten kysymys on lähtökohtaisesti samasta vahinkotapahtumasta kuin mihin vakuutusyhtiö on tehnyt myönteisen oikeusturvaetupäätöksen 10.2.1997. Tässä vahingossa on enimmäiskorvausmäärä 25.229 euroa maksettu täyteen.
 
Mikäli kuitenkin katsotaan, että kysymyksessä on vakuutusehtojen mukaisesti eri vahinkotapahtumat, tulee huomioon ottaa edellä mainitut toiminnan oikeusturvavakuutuksen ehtokohdat. Tässä tapauksessa Suomen valtio ja hovioikeuden jäsenet ovat vastauksessaan vedonneet, että kanne on perusteeton ja oikeudenkäynti tarpeettomasti aiheutettu. Lisäksi he ovat tämän johdosta esittäneet myös asiaa hoitavaan asiamieheen kohdistuvan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Jutun luonteen johdosta asiassa käsiteltäneen korkeimmassa oikeudessa myös yleisesti kanteen tutkimisen edellytyksiä liittyen tuomioistuinten jäsenten korvausvastuun syntymiseen sekä muihin laissa mainittuihin edellytyksiin.
 
Näin ollen edellä mainittujen toiminnan oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti kysymyksessä saattaa olla kyseessä olevien ehtokohtien mukainen oikeudenkäynti. Tämän vuoksi oikeusturvaetua ei voida tässä vaiheessa myöntää.
 
Asiamiehen kirjeestä 14.9.2007 ilmenee, että korkein oikeus on varannut HB:lle tilaisuuden antaa lausuma Suomen valtion ja hovioikeuden jäsenten vastausten johdosta 10.9.2007 mennessä. Mikäli HB on jo antanut lausuman ja katsoo, että sillä on tämän oikeusturva-asian kannalta merkitystä, vakuutusyhtiö pyytää toimittamaan sen yhtiölle.
 
Lisäksi vakuutusyhtiö pyytää toimittamaan korkeimman oikeuden ratkaisun, jotta yhtiö voi lopullisesti ottaa kantaa oikeusturvaedun myöntämiseen. Mikäli korkein oikeus tekee käsittelyssä välipäätöksiä ennen asian lopullista tuomiota, vakuutusyhtiö pyytää toimittamaan myös nämä päätökset oikeusturvaedun harkitsemista varten.
 
Jatkokäsittely
Kirjeessään 4.12.2007 vakuutusyhtiölle HB:n asiamies E.P. toteaa, ettei hänen asiakkaansa tee mitään sellaisella eipäs-juupas-kannanotolla, jonka vakuutusyhtiö on vastikään lähettänyt oikeusturva-asiassa. Asiamies pyytää hylkäämään hakemuksen, jotta siihen päästään hakemaan sitten muutosta. HB:n sopimusperusteinen vastuukysymys R:lle on ollut elävän elämän tasolla kokonaan muu tapahtuma, oikeussuhde, olosuhde, oikeustoimi tai oikeudenloukkaus kuin tuomareitten virkavirheeseen perustettu heihin kohdistuva vahingonkorvausvaatimus. Ja näin asia on myös oikeuslähteiden ja materiaalisten oikeusperusteiden tasolla. Asiamies ei voi ymmärtää laisinkaan, että vakuutusyhtiössä ei pystytä tätä asiaa näkemään sellaisena kuin laki maassa on.
 
Koska 27.11.2007 päivätyssä vakuutusyhtiön kirjeessä kuitenkin asetetaan vielä jonkinlaisia toiveita asiamiehen hovioikeuden jäsenten ja valtion vastauskirjelmiin antaman kirjallisen lausuman suhteen, asiamies liittää kyseisen kirjoituksen mukaan. Vakuutusyhtiön tässä asiassa ilmaisema oikeudellinen epätietoisuus hämmentää. Ei ole uutta ja outoa, että vakuutusyhtiöstä tulee eioota. Uutta on se, että useitten kuukausien pohdiskelu ei ole ollut omiaan aukaisemaan asiaa vakuutusyhtiön pohtijoille laisinkaan. Yritysten välisen sopimusperusteisen korvausriidan sekoittaminen tuomioistuimen jäsenten virkavelvollisuuksia ja niiden rikkomista koskevan sopimuksen ulkoisen korvausperusteen vastuukysymyksiin saa vanhan konkarin tuntemaan suorastaan myötähäpeää niiden puolesta, jotka ovat joutuneet ottamaan vakuutusyhtiössä kontolleen tämän kohteliaaseen muotoon kirjoitetun eioon. Vakuutusyhtiön kirje ei ole vakuutusyhtiön päätös.
 
Vakuutusyhtiön kirjeessä annetaan ymmärtää, ettei se aio ottaa enemmälti kantaa oikeusturvapyyntöön ennen kuin tuomioistuimen, tässä tapauksessa korkeimman oikeuden, pääasiaratkaisun perusteella. Tämä on ennenkuulumatonta. Oikeusturvakirje antaa sellaisen kuvan, että vakuutusyhtiö on pyrkinyt astumaan tuomioistuimen saappaisiin. Siksi se on jättäytynyt odottelemaan viisaammaksi tunnustamansa tahon oikeudellista ratkaisua jutun riitakysymykseen. Asiassa on jo toki tullut selväksi se, ettei vakuutusyhtiössä pystytä ratkaisemaan tätä asiaa hylkypäätöksellä niin, että se itsekään uskoisi ratkaisuperustelujensa pitävyyteen.
 
Näihin aikoihin saakka ei vakuutusyhtiön oikeusturvavastuun olemassaolo ole ollut riippuvainen siitä seikasta, kuinka asiassa lopulta käy. Syy on siinä, että vakuutusyhtiöille ei ole suotu perustuslaissa tuomiovaltaa. Tietysti eri asia on se, että kanne jäisi tutkimatta. Tämä seikka on otettu huomioon jo vakuutusehdoissakin, mutta tämä asia olisi ollut toki itsestään selvä ilman vakuutusehtojakin. Eihän tutkimatta jäävässä asiassa voi olla kysymys asiasta, joka voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, kuten oikeusturvan perusedellytys kuuluu.
 
Mutta mitenkäs nyt tämä HB:n kanne voisi jäädä tutkimatta, kun hovioikeustuomarit ovat itsekin myöntäneet foorumin olevan oikean sekä korvausperusteen sinällään nojaavan materiaaliseen lakiin? Heidänkin mielestään siis asia kuuluu korkeimman oikeuden toimivaltaan, mikä seikka oikeusturvavakuutuksen kannalta vain on relevanttia.
 
Kirjeessään vakuutuksenottaja HB:lle 29.1.2008 vakuutusyhtiö toteaa vastaanottaneensa reklamaation. Oikeusturva-asiassa vakuutusyhtiön 27.11.2007 tekemä päätös on valituskelpoinen, koska siinä haettua etua ei ole myönnetty.
 
Esitetyn asiakirja-aineiston perusteella vakuutusyhtiö on päätynyt siihen, että nyt nostetussa kanteessa on kyseessä sama korvausasia ja aiemman prosessin jatke, johon etu on jo kertaalleen myönnetty. Tämän vuoksi uutta oikeusturvaetua ei myönnetä. Mikäli käsittelyssä korkeimmassa oikeudessa ilmenee asioita, joiden perusteella päätöstä tulisi arvioida toisin, vakuutusyhtiö käsittelee luonnollisesti asian uudelleen.
 
Vakuutusyhtiö on päätöksessään tuonut toissijaisesti esiin myös muita tärkeitä perusteita otettavaksi huomioon – lähinnä informatiivisessa mielessä – kuten kanteen tutkimatta jättäminen. Jos kanne jätettäisiin jostain syystä tutkimatta, oikeusturvavakuutus ei korvaa kuluja. Päätöksen tutkimatta jättämisestä tekee korkein oikeus.
 
Lausuntopyyntö
Lausuntopyynnössään 8.2.2008 asiamies E.P. toteaa pyyntöön jäljennöksenä oheistettavan korkeimman oikeuden tuomion sisältävässä asiassa pyytäneensä päämiehelleen HB:lle oikeusturvapäätöstä yritysvakuutukseen sisältyvän oikeusturvavakuutuksen perusteella.
 
Vakuutusyhtiö on katsonut, että nostetussa kanteessa on kyseessä sama korvausasia ja aiemman prosessin jatke, johon etu oli jo kertaalleen myönnetty ja oikeusturvaedun koko vakuutuslimiitti käytetty.
 
Aiemmin kysymyksessä oli ruotsalaisen R:n kanne HB:tä vastaan siitä, että yhtiö olisi lainvastaisesti irtisanonut määräaikaisen yksinmyyntisopimuksen. Tällä perusteella R oli vaatinut tuomioistuinta vahvistamaan, että sopimussuhteen yksipuolinen päättäminen oli lainvastainen, sekä vaatinut tuomioistuinta velvoittamaan HB:n korvaamaan sille tästä toimenpiteestä aiheutuneet vahingot. HB on kiistänyt kanteen sekä perusteeltaan että määrältään.
 
HB oli hävinnyt jutun pääasiakysymyksen siten, että hovioikeus oli katsonut sopimuksen irtisanomisen olleen purkamisen ja tämän tapahtuneen perusteettomasti. Ei siis esimerkiksi lainvastaisesti, kuten kanteessa oli vaadittu, vaan ainoastaan perusteettomasti. Vahingonkorvauksia on tuomittu.
 
Myöhemmin oli käynyt ilmi seikkoja, joista HB saattoi päätellä hovioikeuden suhtautuneen tehtäväänsä vähintään yliolkaisesti, muun muassa edellyttämättä vastoin HB:n kiistämistä väitetyistä palkkakustannuksista tositteita näytöksi palkkakustannusten todenperäisyydestä. Palkkakustannusten maksu oli uskottu pelkästään R:n toimitusjohtajan suullisen, ilman totuusvakuutusta annetun asianosaiskertomuksen perusteella ja sen ilmoituksen varassa, että näitä ”ei oltu ennätetty tähän istuntoon hankkia”, vaikka jo ensimmäisessä kirjallisessa vastauksessa käräjäoikeudelle oli HB vaatinut tällaisia maksutositteita nähtäväkseen, ja sama vaatimus toistettiin vielä hovioikeuden suullisessa pääkäsittelyssäkin. Eli kantajayhtiön toimitusjohtajan pelkkä suullinen ilmoitus merkitsi hovioikeudelle näyttöä sopimusajan alkupään palkkakustannusten todenperäisyydestä ja sitä kautta R:n valmiudesta ryhtyä heti sopimuskauden alettua HB:n tuotteiden myyntityöhön.
 
Myöhemmin hovioikeuden ratkaisun jo saatua lainvoiman oli käynyt ilmi, että eräässä pubissa paikkakunnalla, josta R:n asiamies oli kotoisin, oli yleisesti naureskeltu sille, miten hölmö voi olla hovioikeus, kun uskoo pelkästään asianosaisen väitteen palkanmaksun tapahtumisesta, vaikka vastapuoli hovioikeudessa oli tivaamalla tivannut ”kuitteja pöytään”.
 
HB teki tästä asiasta rikosilmoituksen, koska sen myötä oli elänyt/kuollut HB:n koko menestymismahdollisuus kyseisessä oikeudenkäynnissä. Sen seurauksena toimitettiin poliisitutkinta, ja korkein oikeus purki HB:n tekemästä hakemuksesta hovioikeuden tuomion siltä osin kuin siinä oli hyväksytty kyseisiä palkkakustannuksia. Muuhun ei korkein oikeus katsonut purkuvaltuuksiensa riittävän, kun ratkaisevana todisteluna vastaanotettu R:n toimitusjohtajan todistelukertomus oli annettu ilman totuusvakuutusta.
 
Koska juuri näiden palkkakustannusten hyväksyminen, joka oli siis tehty vastoin tuomioistuimen todisteluharkinnalta vakiintuneesti edellytettäviä näytön tasokriteereitä, muodosti ylipäätään perustan sille, että R:n kannetta saatettiin miltään osin hyväksyä, on HB katsonut, että hovioikeudessa tuomion antamiseen osallistuneet hovioikeudenneuvokset olivat huolimattomuudesta tai taitamattomuudesta aiheuttaneet vääräksi muodostuneella tuomiollaan HB:lle vahingon, jonka määrä oli joko koko tuomittu määrä tai ainakin se osuus tuomiosta, jossa positiivinen ja negatiivinen sopimusetu menivät päällekkäin.
 
Perusteet HB:n vaatimukselle tässä korkeimmassa oikeudessa ajetussa vahingonkorvausjutussa, josta nyt on kysymys Vakuutuslautakunnassa oikeusturvahakemuksen hylkyperusteiden osalta, ilmenevät korkeimman oikeuden tuomioon liitetystä haastehakemuksesta. Jutussa on erittäin laaja kirjallinen selvitys ja todisteluaineisto, joka on vakuutusyhtiön hallussa ja jonka vakuutusyhtiö toimittanee Vakuutuslautakunnalle asiaan perehtymistä varten.
 
Vakuutusyhtiön korvauspäätöksissä on esitetty perusteluksi, että tässä HB:n nostamassa kanteessa, jossa vastaajina ovat hovioikeuden tuomarit, on kysymys samasta asiasta kuin R:n ajamassa kanteessa HB:tä vastaan. Tältä osin käy sanoa, että ensinnäkin asianosaiset ovat kokonaan eri tahot, ja kun ensin mainitussa oli kysymys sopimuksen sisäisestä vahingonkorvausjuridiikasta, on tässä viime mainitussa kysymys sopimuksen ulkoisesta korvausjuridiikasta eli huolimattomuudesta tai taitamattomuudesta tuomarintyössä aiheutetusta vahingosta oikeusalamaiselle.
 
Arvioitavana on vakuutusehtojen se kohta, joka määrittää yhden vakuutustapahtuman olemassaolon. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa vakuutetulla on useita riita-asioita, jotka perustuvat samaan 1) tapahtumaan 2) olosuhteeseen 3) oikeustoimeen tai 4) oikeudenloukkaukseen.
 
Kaksi asiaa on päivänselviä: tapahtuma ja oikeudenloukkaus ovat kumpikin täysin eri eli muuta kuin ”samaa”. Olosuhde koski ensimmäisessä jutussa R:n ja HB:n sopimusperusteista fyysistä toimimista elinkeinomarkkinoilla; tässä jutussa olosuhde koski tuomioistuimen lakisääteistä toimintaa riitaparttien välisen oikeudenkäyntiasian ratkaisemisessa. Oikeustoimen samaisuudesta ei tietysti voi olla kysymys laisinkaan, kun termiä oikeustoimi sovelletaan ensinnäkin suppeasti sen mukaisesti kuin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa säädetään tai toiseksi verrataan oikeustoimia sopimuskumppaneiden välillä ja oikeustoimia osana oikeusalamaisen ja tuomioistuimen välisessä lakisääteisessä vuorovaikutuksessa.
 
Sen johdosta ei mitenkään voine olla mahdollista, että kysymys olisi vakuutusyhtiön väittämällä tavalla saman korvausriidan jatkamisesta, joka oli aiemmin käyty R:n ja HB:n välillä sopimusriitana. Riita-asian ”perustumisella” tarkoitetaan aina oikeustosiseikkaa, s.o. sitä elävän elämän sattumusta, joka aiheuttaa oikeudellisen kolliisiotilanteen. Tuomioistuimen vastuu voi perustua vain tuomioistuimen omaan tekemiseen, jonka kannalta on täysin yhdentekevää, kenen tai millainen juttu tuomioistuimen tupeloitavana on ollut.
 
Aiempi korvausriita ainoastaan osoittaa sen vahinkomäärän enimmäissuuruuden, joka HB:lle oli aiheutettu. Korkein oikeus on hylännyt kanteen. Tämä ei ole oikeusturvaedun käyttämisen kannalta relevantti seikka, koska vakuutusyhtiöt eivät omaa tuomiovaltaa, eivät edes siinä tapauksessa, että molemmat partit ovat saman vakuuttajan asiakkaita.
 
Korkeimman oikeuden tuomio osoittaa huolelliselle lukijalle sen, että hovioikeuden tuomio on kautta linjan virheellinen, mutta kun sen ei ole päätelty olleen ”ilmeisen” tai ”niin ilmeisen, että...” virheellinen, on HB hävinnyt jutun.
 
Muun muassa tuomittujen vahingonkorvausten osalta korkeimman oikeuden tuomiosta nähdään vaivattomasti, että hovioikeuden ratkaisu on ollut täysin päin mäntyä.
 
HB:n mukaan tässä on kysymys aivan eri henkilöitten vastuuperusteesta, minkä kysymyksen arvioinnissa ainoastaan vastuun määrä korreloi aikaisemman oikeudenkäynnin ja sen perusteena olevan oikeussuhteen kysymyksiin.
 
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan 8.4.2008 vakuutusyhtiö toteaa seuraavaa:
 
1)   Lausuntopyyntöjen kiistäminen
HB on pyytänyt Vakuutuslautakunnalta lausuntoa vakuutusyhtiön päätöksen 27.11.2007 johdosta. Vakuutusyhtiö on katsonut, että korkeimmassa oikeudessa vireillä olleen vahingonkorvauskanteen käsittely hovioikeustuomareita vastaan voidaan tulkita muun muassa saman aiemman sopimusriita-asian jatkeeksi ja ns. samaksi vakuutustapahtumaksi, johon vakuutusyhtiö on myöntänyt HB:lle 10.2.1997 oikeusturvaedun. Vakuutustapahtuman enimmäiskorvausmäärä 25.229 euroa on korvattu täyteen määrään.

Päätös on annettu ns. välipäätöksenä, koska oikeusturvaedun kohteena oleva asia on ollut vireillä korkeimmassa oikeudessa (korkeimman oikeuden tuomio 5.2.2008). HB:tä on pyydetty toimittamaan lisäselvityksenä korkeimman oikeuden tuomio lopullisen päätöksen arvioimiseksi. Korkeimman oikeuden tuomion 5.2.2008 vakuutusyhtiö on saanut Vakuutuslautakunnan lausuntopyynnön liitteenä. Sen johdosta vakuutusyhtiö ei ole antanut vakuutetulle erikseen uutta päätöstä. Vakuutusyhtiö antaa asiassa tämän vastineen ohella päätöksen, joka vastaa sisällöltään tätä vastinetta. Vakuutusyhtiö katsoo, että Vakuutuslautakunta voi antaa lausunnon, koska vakuutusyhtiön kanta rakentuu samoille perusteille kuin päätös 27.11.2007.

Vakuutusyhtiö katsoo nyt toimitetun lisäselvityksen ja vakuutetun kirjelmän perusteella edelleen, että kysymys on ehtojen tarkoittamasta 1) samaan vakuutustapahtumaan liittyvästä asiasta (ehto 105.2) ja 2) asiaa ei myöskään voida saattaa välittömästi käräjäoikeuden tutkittavaksi (ehto 240.1).
 
2)   Oikeusturva-asian taustalla olevat kanteet
Nyt korkeimmassa oikeudessa 5.2.2008 käsitelty kanne liittyy HB:n ja R:n väliseen pitkäkestoiseen oikeudenkäyntiasiaan. Tuossa jutussa HB on velvoitettu maksamaan R:lle korvausta sopimusrikkomuksen perusteella. HB on hävinnyt jutun. Tuohon asiaan myönnetty oikeusturvaetu on käytetty.

Oikeusturvaedun hakemiseen liittyvässä asiassa HB on nyt korkeimmassa oikeudessa katsonut, että hovioikeuden jäsenet ovat tehneet asiassa virheellisiä käsittelyratkaisuja todistelun vastaanottamisen ja vahingon määrän arvioinnin osalta, jonka johdosta HB on kärsinyt tuomitun vahingon. Korkein oikeus on tuomiossaan 5.2.2008 hylännyt kaikki HB:n vaatimukset.
 
Kiistämisen perustelut
A. Sama olosuhde – sama asia
Vakuutusyhtiö katsoo, että kysymyksessä on oikeusturvaehtojen 105.2 rajoitusehdon tarkoittama tilanne, jossa jälkimmäinen oikeudenkäynti hovioikeustuomareita perustuu samaan tapahtumaan / olosuhteeseen / oikeustoimeen / oikeudenloukkaukseen eli alkuperäiseen HB:n ja R:n väliseen sopimukseen, sen päättämiseen, siihen liittyvään korvausasiaan ja siitä seuranneeseen oikeudenkäyntiin.

Uutta kannetta voidaan luonnehtia suoraan aiemman oikeudenkäynnin jatkeeksi taikka ”ylimääräiseksi muutoksenhakukeinoksi” hovioikeuden jo kerran antaman tuomion muuttamiseksi. Lähtökohtaisesti käräjäoikeuden tai hovioikeuden tuomiot voidaan saada oikaistua yleisellä muutoksenhaulla, valitusluvan saamisella tai esimerkiksi ylimääräisillä muutoksenhakukeinoilla. Nämä mahdollisuudet on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan käyty loppuun.

Tässä tapauksessa saman, jo kertaalleen ”hävityn” riita-asian oikeellisuus on tutkittu korkeimmassa oikeudessa täysin samalla oikeudenkäyntiaineistolla, mutta vain eri vastuuperusteella hovioikeuden jäseniä vastaan. HB:n kannalta tarkasteltuna jutun intressi – tuomitun vahingonkorvauksen poistaminen – on ollut myös sama.

Korkeimmassa oikeudessa nyt käsitellyssä kanteessa on ollut kysymys hovioikeuden tuomion virheellisyyden arvioinnista. Hovioikeuden tuomarien vahingonkorvausvastuuta voidaan arvioida oikeudenkäynnissä vain sille esitetyn aineiston perusteella. Tärkeänä perusteena HB:llä on ollut muun muassa todistelun vastaanottamista koskeva hovioikeuden käsittelyn ratkaisu. Tältä osin korkein oikeus on 5.2.2008 katsonut, että vastuu riittävän todistelun arvioinnista ja esittämisestä on HB:llä. Korkein oikeus ei ole todennut hovioikeuden ylittäneen harkintavaltaansa. Myös vahingonkorvausten määrän laskemisen osalta korkein oikeus on hylännyt kanteen.

Myöskään se, että kanneperusteena on vahingonkorvausvelvollisuus sopimusperusteen sijasta, ei ainakaan tässä tapauksessa voi muuttaa arviointia toiseksi. Tässä tapauksessa hovioikeuden päätösten ja prosessitoimien uudelleen tutkiminen eri vastuuperusteella on tosiasiallisesti saman tuomion uudelleen tutkimista. Normaalisti virheellisen tuomion tutkinta tapahtuu muutoksenhaussa. Nyt juttuun myönnetty enimmäismäärä on käytetty jutun aiempiin vaiheisiin.
 
B. Käräjäoikeuteen saatettava asia
Vakuutusehdon 240.1 perusteella kysymys ei ole asiasta, joka voitaisiin saattaa välittömästi käräjäoikeuden tutkittavaksi.

Korkein oikeus tutkii viran puolesta toimivaltuutensa asiassa. Vahingonkorvauskanne hovioikeustuomareita vastaan on tutkittu korkeimmassa oikeudessa. Vahingonkorvauskannetta hovioikeustuomareita vastaan ei voida näin ollen nostaa välittömästi käräjäoikeudessa. Vaatimus tulee myös hylätä tällä perusteella.
 
Yhteenvetona
Oikeusturvavakuutuksen ehtojen soveltamisen kannalta kysymyksessä oleva uusi kanne on pohjimmiltaan perustunut täysin samaan olosuhteeseen eli HB:n ja R:n väliseen alkuperäiseen sopimusriitaan, johon etu on kertaalleen jo myönnetty. Jutun intressinä on ollut tuomiossa velvoitettujen korvausten poistaminen.
 
Vahingonkorvauskannetta hovioikeustuomareita vastaan tutkitaan korkeimmassa oikeudessa, eikä asia ole ehtojen tarkoittama välittömästi käräjäoikeuteen saatettava asia.
 
Vakuutetun vaatimukset on hylättävä.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Vakuutusehdot
 
Oikeusturvavakuutusehto 240: Toiminnan oikeusturva, voimassa 1.1.2007 alkaen
 
Kohta 240.1 Korvattavat kustannukset
Vakuutuksen tarkoitus
Vakuutusturvan tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa.
 
Vakuutusturva koskee vakuutuskirjassa mainittua toimintaa.
 
Vakuutettu voi käyttää vakuutusta asioissa, jotka voidaan välittömästi saattaa käräjäoikeuden tutkittavaksi taikka vastaavien ulkomaisten tuomioistuinten tutkittavaksi vakuutuskirjassa mainituissa maissa…
 
Oikeusturvavakuutuksen yleiset ehdot 100, voimassa 1.1.2007 alkaen
 
Kohta 105.2, Oikeusturvavakuutuksen korvaussäännöt
Vahinkotapahtuma
Asiassa, jonka johdosta oikeusturvaa haetaan, tulee olla kysymys syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimuksen katsotaan olevan riitautettu silloin, kun asiassa on esitetty yksilöity vaatimus, joka on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään.
 
Kysymyksessä on yksi vahinkotapahtuma silloin, kun kaksi tai useampia tämän vakuutuksen vakuutettuja on riita-, rikos- tai hakemusasiassa samalla puolen tai vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.
 
Ratkaisu
 
Esillä olevassa tapauksessa on kyse hovioikeuden jäseniin kohdistetusta vahingonkorvauskanteesta sopimusrikkomusoikeudenkäynnissä annetun tuomion johdosta, juttujen perusteesta sekä siitä, onko kyseessä yksi vai kaksi vahinkotapahtumaa.
 
Vakuutuksenottaja HB, jonka asiamiehenä on toiminut asianajaja E.P., on hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla 12.11.1998 vastaajana hävinnyt R:n vireille paneman sopimusrikkomusta ja vahingonkorvauksia koskeneen oikeudenkäynnin. Vakuutusyhtiö on myöntänyt HB:lle tähän oikeudenkäyntiin oikeusturvaedun ja maksanut sen perusteella enimmäiskorvausmäärän.
 
HB:n mukaan hovioikeuden tuomion antaneet oikeuden jäsenet ovat eri tavoin virheellisesti toimien huolimattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä tehneet väärän tuomion ja aiheuttaneet näin HB:lle taloudellista vahinkoa. HB on ollut velvollinen tuomion perusteella maksamaan R:lle korvauksen, mitä HB on vaatinut oikeuden jäseniltä takaisin. Näiden kieltäydyttyä HB on pannut korkeimmassa oikeudessa vireille vahingonkorvausoikeudenkäynnin, johon se on hakenut oikeusturvaetua.
 
Vakuutusyhtiö on evännyt oikeusturvaedun. Yhtiön mukaan jälkimmäinen oikeudenkäynti on ollut samaa vahinkotapahtumaa ensimmäisen kanssa, josta on jo maksettu enimmäiskorvaus. Lisäksi oikeusturvaedun myöntämisen edellytyksenä on, että asia voidaan välittömästi saattaa käräjäoikeuden tutkittavaksi.
 
Oikeusturvavakuutusehtojen mukaan kysymyksessä on yksi vahinkotapahtuma muun muassa silloin, kun vakuutetulla on useita riita-asioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen. Vakuutettu voi käyttää vakuutusta asioissa, jotka voidaan välittömästi saattaa käräjäoikeuden tutkittavaksi.
 
Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottaja HB:n intressinä molemmissa oikeudenkäynneissä on ollut vahingonkorvauksen määrä. Ensimmäisessä prosessissa sitä on vaadittu HB:ltä sopimusrikkomuksen vuoksi. Lautakunta katsoo, että rikkomus on tuossa oikeudenkäynnissä ollut ehtojen tarkoittama tapahtuma tai oikeudenloukkaus, johon vahingonkorvausta eli intressiä koskenut riita on perustunut. Jälkimmäisessä oikeudenkäynnissä HB:n vastaavan suuruinen korvausvaatimus on perustunut hovioikeuden jäsenten menettelyyn. Koska yhden vahinkotapahtuman määrittely tapahtuu samaperusteisen tapahtuman tai oikeudenloukkauksen perusteella, lautakunta katsoo, että esillä olevissa oikeudenkäynneissä korvausvaatimus on esitetty kahdella eri perusteella ja kyse on näin ollen ollut kahdesta vahinkotapahtumasta.
 
Hovioikeus ja korkein oikeus ovat käräjäoikeuden muutoksenhakuasteita, joissa tapahtuva käsittely kuuluu oikeusturvavakuutuksesta maksettavan korvauksen piiriin. Tämän vuoksi, jos jokin asia prosessuaalisten säännösten vuoksi tulee saattaa vireille suoraan muutoksenhakuasteissa ilman käräjäoikeuskäsittelyä, lautakunta katsoo, ettei oikeusturvaetua voida käräjäoikeusvaiheen puuttumisen vuoksi evätä.
 
Edellä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja HB:lle tulee myöntää oikeusturvaetu jälkimmäiseen oikeudenkäyntiin.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Aminoff, Kaivola, Meincke ja Nyyssölä sekä varajäsen Paloranta. Sihteerinä toimi Savonen.
 
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia