Tapahtumatiedot

A:lla (s. 1939) ja B:lla (s. 1941) oli molemmilla vuosina 1992 ja 1994 alkaneet laskuperustekorkoon sidotut vapaaehtoiset eläkevakuutukset. Vuonna 1992 alkaneet vakuutukset olivat yrityksen ottamia ja sisältävät elinikäisen vanhuuseläkkeen 65 ikävuodesta alkaen. Vuonna 1994 alkaneiden vakuutusten ottajina olivat A ja B itse ja niiden mukaan A:n eläke maksettiin ikävälillä 58 - 65 vuotta ja B:n eläkettä 62 ikävuodesta alkaen eliniäksi. Vuonna 1992 alkaneista vakuutuksista annettujen vakuutuskirjojen mukaan vakuutuksen perusteella maksettavat etuudet määräytyvät maksettujen vakuutusmaksujen ja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti. Vuoden 1994 vakuutusten vakuutuskirjoissa todetaan lisäksi, että vakuutukseen liittyy vakuutusehtojen mukainen indeksiehto.

A ja B reklamoivat joulukuussa 2011 vakuutusyhtiölle siitä, että se ei ollut antanut vakuutuksille indeksihyvitystä moneen vuoteen. He vetosivat 1.3.1987 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen 13 §:ään, jossa - samoin kuin vakuutuksen vahvistuksessa - indeksiehto oli mainittu. Elinkustannusindeksi oli noussut 10 vuodessa 20 %, kun A:n ja B:n mukaan samana aikana eläkkeisiin oli tehty vain 2,5 %:n korotus.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vastauksessaan 10.1.2012 vakuutusyhtiö selosti eläkkeiden korotuksen määräytymisen periaatteista, että vakuutusten laskuperustekorko on 4,5 % vuodessa. Kustakin vakuutusmaksusta kertyvän eläkkeen määrässä on etukäteen huomioitu 4,5 %:n vuosittainen tuotto maksuhetkestä vakuutusajan loppuun saakka. Vakuutuksen kokonaistuotto muodostuu laskuperustekorosta ja asiakashyvityksestä. Vakuutusyhtiön hallitus päättää asiakashyvityksen määrän.

Asiakashyvityksen määrä perustuu mm.:

- yleiseen korkotasoon,

- vakuutusyhtiön sijoitustoiminnan onnistumiseen pitkällä aikavälillä,

- vakuutusyhtiön vakavaraisuuteen sekä

- taatun laskuperustekoron tasoon.

Vakuutusyhtiön tavoitteena on antaa pitkällä aikavälillä eläkevakuutussäästöille ennen kuluja ja veroja kokonaistuotto, joka on vähintään Suomen valtion 10 vuoden joukkovelkakirjalainan korkotason mukainen. Vakuutuksen asiakashyvitykset ja vakuutuksen kokonaistuotto sekä vertailuna kokonaistuoton tavoitetaso olivat vuosilta 2007 - 2011 seuraavat:

                             Asiakashyvitys   Kokonaistuotto   Valtion 10 v. velkakirjan koron keskiarvo edellisenä vuonna *)

1.1.2008               0,25 %                 4,75 %                4,29 %

1.1.2009               0,00 %                 4,50 %                4,30 %

1.1.2010               0,00 %                 4,50 %                3,74 %

1.1.2011               0,00 %                 4,50 %                3,00 %

1.1.2012               0,00 %                 4,50 %                 3,02 %

*) Lähde: Suomen Pankki. Vuoden 2011 luku on ajalta 1.1.2011 - 15.12.2011

Yleinen korkotaso on merkityksellinen tekijä asiakashyvitystä päätettäessä, koska se luo pohjan sijoitustoiminnan tuleville tuotoille. Korkotason ollessa alhainen, jopa matalampi kuin sopimusten laskuperustekorko, vakuutusyhtiön on välttämätöntä varautua alhaiseen korkotasoon vahvistamalla vakavaraisuutta tai vastuuvelkaa, jotta mahdollistetaan vakuutuksille luvatun laskuperustekoron maksaminen myös alhaisten korkojen ympäristössä. Merkittävin tekijä vuoden 2011 asiakashyvityksiä päätettäessä olikin yleinen korkotaso. Suomen Valtion 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan korkotasot liikkuivat vuoden aikana 3 prosentin ympärillä, ollen alimmillaan jopa alle 2,5 prosenttia.

Korkotasoon nähden korkea laskuperustekorko on siis tarkoittanut viime vuosina sitä, että asiakashyvitystaso on jäänyt korkeamman korkotason aikana totuttua tasoa alhaisemmaksi.

Vakuutukseen liittyy vakuutusehtojen mukainen indeksiehto. Ehtojen mukaan kertynyttä etuutta korotetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä annettavalla hyvityksellä/indeksillä. Hyvitykset päättää vakuutusyhtiön hallitus. Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.3.1995 asti vahvistanut henkivakuutusyhtiöiden laskuperusteet ja yhtiön antaman asiakashyvityksen yhtiöiden tekemien esitysten pohjalta. Tämän jälkeen jokaisen henkivakuutusyhtiön hallitus on vahvistanut yhtiön laskuperusteet ja maksettavien asiakashyvitysten määräytymisperusteet ja tason. Nämä tiedot sisältävät laskuperusteet toimitetaan vuosittain etukäteen Finanssivalvonnalle tiedoksi.

Vakuutusyhtiö ei ole sitoutunut tiettyyn asiakashyvityksen tasoon. Vakuutusehtojen mukaan asiakashyvitys/indeksi vahvistetaan vuosittain. Vakuutusyhtiölain mukaisesti asiakashyvityksiä annettaessa on otettava huomioon, mistä sopimuksista ylijäämää on muodostunut ja kuinka paljon. Asiakashyvitykset eivät saa myöskään vaarantaa yhtiön vakavaraisuutta ja mahdollisuutta huolehtia velvoitteistaan tulevaisuudessa. Asiakashyvitysten taso on lisäksi pyrittävä pitämään vuodesta toiseen tasaisena.

Yli ajan tarkasteltuna vakuutusyhtiö katsoi onnistuneensa sijoitustoiminnassa ja vakavaraisuuden ylläpidossa hyvin. Korkea vakavaraisuus on mahdollistanut laskuperustekoron ja asiakashyvityksen maksamisen myös tilanteissa, joissa sijoitustoiminnalla ei ole saatu riittävää tuottoa.

Syyskuun 2011 loppuun mennessä yhtiön tulos ennen veroja oli 107 milj. euroa. Sijoitusomaisuuden markkina-arvojen muutoksen huomioiva käypien arvojen verojen jälkeinen tulos oli -204 milj. euroa. Sijoitusomaisuuden tuotto käyvin arvoin oli -3,8 %. Vakavaraisuusaste on laskenut vuoden 2010 lopun 25,8 prosentista syyskuun 2011 lopun 18,9 prosenttiin. Vakuutusyhtiö viittasi siihen, että asiakashyvityksistä tehdään vuosittain selvitys, joka on luettavissa yhtiön internet-sivulla. Vuoden 2011 selvitys julkaistaan yhtiön tulosjulkistuksen jälkeen helmikuussa.

Valitus

A ja B toteavat ottaneensa kyseiset vapaaehtoiset eläkevakuutukset vuosina 1992 ja 1994. Vakuutuksia otettaessa vakuutusehtojen 13 §:ssä oli selvästi indeksiehto. Vakuutusyhtiön hallitus on päättänyt, ettei sitä tarvitse noudattaa yhtiön vakavaraisuuden takia. A ja B kysyvätkin, voidaanko vakuutussopimusta muuttaa vakuutusyhtiön hallituksen päätöksellä. Eläkkeiden ostovoima on 10 vuodessa laskenut 20 %. Lisäksi A ja B ihmettelevät, miten laskuperustekorko on laskettu eläkkeen loppuun asti. Heidän mielestään indeksiehto on sitova eikä sitä voi poistaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa toimineensa vakuutussopimusten ja vakuutusehtojen mukaan. A ja B ovat vakuutettuina sekä itse ottamissaan että yrityksen ottamissa yksilöllisissä eläkevakuutuksissa. Yrityksen ottamiin vakuutuksiin sovelletaan yritysvakuutus, joustavamaksuisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusehtoja (1.7.1995) ja vakuutettujen itse ottamiin vakuutuksiin sovelletaan joustavamaksuisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusehtoja (1.7.1995). Hyvityksiä koskeva ehtojen kohta 7 on molemmissa ehdoissa samansisältöinen.

Vakuutettujen itse ottamien eläkevakuutusten vakuutuskirjojen mukaan vakuutukseen liittyy vakuutusehtojen mukainen indeksiehto. Vakuutusten alkamisaikaan sovellettujen ehtojen 12 §:n mukaan:

- kertynyttä etuutta korotetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä

- korotukselle haetaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus.

Termiä indeksiehto käytettiin 1980–1990 -luvuilla eri yhtiöiden myymissä vakuutussopimuksissa yleisesti. 2000-luvulla vakuutusyhtiöt ovat myös yleisesti luopuneet indeksiehto -termin käytöstä ja korvanneet sen termillä asiakashyvitys. Indeksiehdolla ei tarkoitettu, että vakuutus olisi ollut sidottu johonkin tiettyyn yleiseen indeksiin, vaan tarkoituksena on ollut kertoa, että etuuksia, omavastuun määriä tai maksimikorvauksia tarkistetaan vuosittain. Vakuutuksessa ei ole luvattu, että tarkistus olisi sidottu mihinkään tiettyyn indeksilukuun, esim. TyEL-indeksiin, palkkaindeksiin tms.

Vuosittaisen korotuksen eli asiakashyvityksen päättää vakuutusyhtiön hallitus. Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.3.1995 asti vahvistanut henkivakuutusyhtiöiden laskuperusteet ja yhtiön antaman asiakashyvityksen yhtiöiden tekemien esitysten pohjalta.

Tämän jälkeen jokaisen henkivakuutusyhtiön hallitus on vahvistanut yhtiön laskuperusteet ja maksettavien asiakashyvitysten määräytymisperusteet ja tason. Vuonna 1995 lähetettiin vakuutussopimuslain muutoksen vuoksi koko vakuutuskannalle 1.7.1995 voimaan tulleet ehdot. Näissä ehdoissa, kohdassa 7, on todettu, että korotuksen suuruuden päättää vakuutusyhtiön hallitus.

Kun sosiaali- ja terveysministeriö luopui asiakashyvityksen etukäteen vahvistamisesta, velvoitettiin yhtiöt toimittamaan asiakashyvityspäätökset etukäteen tiedoksi ensin sosiaali- ja terveysministeriölle ja myöhemmin Vakuutusvalvontavirastolle /Finanssivalvonnalle. Yhtiö toteaa, että sen laskuperusteet sisältävät tiedot maksettavien asiakashyvitysten määräytymisperusteista ja niiden tasosta. Laskuperusteet toimitetaan vuosittain etukäteen Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta on hyväksynyt, että annettava asiakashyvitys voi olla myös 0 %.

Vakuutusyhtiölain mukaisesti vakuutusyhtiön on asiakashyvityksiä annettaessa noudatettava kohtuusperiaatetta. Lisäetujen antamisessa on kohtuullisessa määrin otettava huomioon muun muassa, mistä sopimuksista ylijäämää on muodostunut ja kuinka paljon. Asiakashyvitykset eivät saa myöskään vaarantaa yhtiön vakavaraisuutta ja mahdollisuutta huolehtia velvoitteistaan tulevaisuudessa. Asiakashyvitysten taso on lisäksi pyrittävä pitämään vuodesta toiseen tasaisena.

Vakuutusyhtiö toteaa asiakashyvitystensä riippuvan mm. vakuutuksen laskuperustekorosta. Kaikkien nyt kyseessä olevien vakuutusten laskuperustekorko on 4,5 %. Laskuperustekorko tarkoittaa eläkkeen määrässä etukäteen huomioonotettua tuottoa. Eläkkeen määrä lasketaan vakuutuksen säästöjen perusteella siten, että kun otetaan huomioon vakuutetun elinajanodote ja eläkesäästön 4,5 %:n tuotto-oletus, koko säästö tulee käytetyksi eläkeaikana.

Yhtiön jakama kokonaishyvitys (laskuperustekoron ja asiakashyvityksen summa) on alittanut useana vuonna 4,5 % tason, lukuun ottamatta sopimuksia, joissa laskuperustekorko on 4,5 %. Näin ollen alhaisemmat laskuperustekorkokannat ovat saaneet pienempää tuottoa kuin 4,5 % kanta. Koska alhaisempiin laskuperustekorkoihin sisältyy yhtiön kannalta pienempi korkoriski ja asiakkaan kannalta suurempi heilahtelu tuotoissa kuin 4,5 % laskuperustekorkokannan osalta, pitäisi alhaisemman laskuperustekoron vakuutusten kokonaishyvitysten olla keskimäärin hieman korkeampia kuin 4,5 % laskuperustekorkoisilla vakuutuksilla. Jos korot lähivuosina nousevat, tullee yhtiö noudattamaan tätä periaatetta, etenkin kun 4,5 % laskuperustekorkoinen kanta on saanut usean vuoden merkittävää ylituottoa verrattuna markkinakorkoihin.

Korotuksen määräytyminen on kerrottu A:lle 10.1.2012 lähetetyssä kirjeessä. Vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole sitoutunut tiettyyn asiakashyvityksen tasoon. Vakuutusehtojen mukaan asiakashyvitys/korotus vahvistetaan vuosittain. Yhtiön hallitus on vahvistanut hyvitykset kohtuusperiaatteen mukaan. Eläkevakuutuksille, joissa laskuperustekorko on 4,5 %, asiakashyvitykseksi on vahvistettu 0 %.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Ratkaistava kysymys

Erimielisyys asiassa koskee A:n ja B:n eläkevakuutussopimusten sisältöä, tarkemmin vakuutusyhtiön vakuutuksille antamien indeksikorotusten / asiakashyvitysten määräytymisperusteita ja määrää. A:n ja B:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on jättänyt noudattamatta vuosina 1992 ja 1994 alkaneissa eläkevakuutuksissa sovittua indeksiehtoa. Valittajat ovat vedonneet vakuutukseen alun alkaen sovellettujen vakuutusehtojen 13 §:ään. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutussopimuksissa ei ole sovittu indeksiehdosta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutusyhtiön 1.3.1987 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen osan ”Eläketurvan indeksiehto ja muita määräyksiä” 12 §:n mukaan eläketurvaa korotetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä. Tälle korotukselle haetaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus. 13 §:n mukaan siltä osin kuin eläke vastaa viimeksi kuluneen kalenterivuoden vakuutusmaksuja, indeksikorotus on niin monta 12-osaa täydestä korotuksesta kuin ko. eläkeosa on ollut voimassa täysinä kuukausina.

Vakuutusyhtiön selvittämän mukaan se on muuttanut koko vakuutuskantaan sovellettavia vakuutusehtoja 1.7.1995 lukien vakuutussopimuslain muutoksen vuoksi. Kyseisten uusien sekä yritysten ottamiin että yksilöllisiin eläkevakuutuksiin sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 7 (Hyvitykset) mukaan kertynyttä etuutta korotetaan vuosittain kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä annettavalla hyvityksellä, jonka suuruuden päättää [vakuutusyhtiön] hallitus. (7.1) Viimeksi kuluneen kalenterivuoden vakuutusmaksun osalta hyvitys on niin monta 12-osaa täydestä hyvityksestä kuin kyseisen etuuden osa on ollut voimassa täysinä kuukausina. (7.2)

Asian arviointi

1) Eläkevakuutussopimuksissa mainitun indeksiehdon luonteesta

A:n ja B:n eläkevakuutussopimukset on tehty vuosina 1992 ja 1994, joten niihin on tekemisaikaan sovellettu vanhaa 1.1.1934 voimaan tullutta vakuutussopimuslakia, johon ei ole sisältynyt vakuutussopimuksen tekemistä koskevia erityisiä säännöksiä.

Vakuutuksia koskeneissa tarjouksissa, päivätty 8.6.1992 [ja 8.12.1994], on todettu, että: ”Vakuutuksen tuotto muodostuu [muutoin] laskuperustekorosta ja indeksihyvityksistä. Laskuperustekorko on 4,5 % vuodessa. Vakuutussäästöä korotetaan lisäksi vuosittain vahvistettavan indeksin mukaisesti, joka vuoden 1992 [1994] alussa oli 6 % [4 %].”

Vuonna 1992 alkaneista yrityksen ottamista vakuutuksista annettujen vakuutuskirjojen mukaan: ”Vakuutuksen perusteella maksettavat etuudet määräytyvät maksettujen vakuutusmaksujen ja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti.” Vuoden 1994 vakuutusten vakuutuskirjoissa on edellisen lisäksi todettu, että: ”Vakuutukseen liittyy vakuutusehtojen mukainen indeksiehto”. B:n vakuutuksesta lautakunnalle annetuissa 22.12.1994 ja 16.1.1995 päivätyissä ilmoituksissa on niin ikään viitattu vakuutukselle annettaviin indeksihyvityksiin.

A:n ja B:n viittaamien 1.3.1987 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen loppuosan otsikko on kuulunut: ”Eläketurvan indeksiehto ja muita määräyksiä”. Ehtojen 12 §:ssä on todettu, että eläketurvaa korotetaan vuosittain ja 13 §:ssä korottamisesta on mainittu käyttäen termiä ”indeksikorotus”. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksiin 1.7.1995 alkaen sovellettujen ”yritysvakuutus, joustavamaksuisen yksilöllisen eläkevakuutuksen” sekä ”joustavamaksuisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusehtojen” vastaavassa eläkkeiden korottamista koskevassa kohdassa 7 indeksiehdosta ei enää mainita, vaan vakuutusehdoissa on käytetty ilmaisua ”hyvitys”.

Lautakunta toteaa, että selostetuista indeksiehtoa ja -korotusta koskevista maininnoista huolimatta sopimusasiakirjoissa ja vakuutusehdoissa ei yksilöidä, mitä vuosittain vahvistettavaa indeksiä mahdollisista eri vaihtoehdoista olisi käytettävä, kun vakuutusten tuottamien etuuksien korotuksia sopimusaikana lasketaan. Näin ollen eläkevakuutussopimuksissa käytetty ilmaisu ”indeksiehto” ei ole yksiselitteinen. Se ei suoraan viittaa esimerkiksi A:n ja B:n esittämään elinkustannusindeksiin, vaikka ilmaisua muusta sopimuksesta erillään tarkasteltuna voikin sinänsä syntyä vaikutelma, että vakuutuksen etuuksien korotus jollakin tavalla riippuisi inflaatiosta tai elinkustannusten kehittymisestä.

Siihen, että tässä tapauksessa eläkevakuutussopimuksissa mainittu ”indeksiehto ja -korotus” eivät merkitse vakuutuksen etujen automaattista tarkistamista tietyn sopimuksen ulkopuolelta määräytyvän indeksipisteluvun perusteella, viittaa jo vakuutuksiin alun alkaen sovellettujen vakuutusehtojen 12 §. Sen mukaan indeksikorotuksille on tullut aina hakea sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus.

A:n ja B:n vakuutuksiin niiden alusta lukien sovellettujen säännösten mukaan mainittuja vakuutusehtojen 12 §:n mukaisia laskuperustekoron ylittäviä ”indeksikorotuksia” tehdessään vakuutusyhtiön on tullut noudattaa vakuutusyhtiölain (tuolloin 28.12.1979/1062) 13 luvun määräyksiä henkivakuutuksen ja vakuutuksille annettavien lisäetujen perusteista. Nykyisin vastaavat - ja jäljempänä tarkemmin selostettavat - määräykset sisältyvät vakuutusyhtiölain (521/2008) 13 lukuun. Voimassa oleva lain mukaan vakuutuksille annettaville asiakashyvityksille ei kuitenkaan enää ole etukäteen haettava viranomaisen vahvistusta, mutta vakuutusyhtiön on lähetettävä asiakashyvitysten määräytymisperusteet ja niiden tasoa koskevat tiedot sisältävät vakuutusten laskuperusteensa tiedoksi Finanssivalvonnalle.

Asiassa ei näin ollen ole kyse A:n ja B:n esittämin tavoin siitä, että vakuutusyhtiön hallitus olisi päättänyt muuttaa tai olla noudattamatta A:n ja B:n eläkevakuutusten ehtoja tai olla antamatta vakuutuksille niissä sovittuja korotuksia.

Lisäksi lautakunta toteaa, että asiakirjojen perusteella vakuutusyhtiö on jo vakuutuksia koskeneissa tarjouksissa vuosina 1992 ja 1994 sekä sen jälkeenkin vuosittain ilmoittanut A:lle ja B:lle vakuutusten ”indeksikorotusten” määrät prosentteina. Ilmoitetut prosenttikorotukset eivät ole vastanneet esimerkiksi elinkustannusindeksin muutosta. Tästä huolimatta asiakirjoista ei ilmene, että A ja B olisivat tämän johdosta tehneet mitään huomautusta vakuutusyhtiölle ennen vuotta 2011.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei A:n ja B:n eläkevakuutussopimuksia ole perustellusti voitu alun alkaenkaan tulkita siten, että niiden perusteella maksettavien eläkkeiden määrä olisi sopimuksissa sidottu johonkin tiettyyn indeksikantaan. Sittemmin vakuutusyhtiö onkin siirtynyt käyttämään päättämistään eläkkeiden korotuksista niiden todelliseen luonteeseen paremmin sopivaa nimitystä asiakashyvitys, mikä ei kuitenkaan ole merkinnyt sitä, että hyvitysten määräytymisperusteisiin olisi tehty niiden suuruuteen vaikuttavia muutoksia verrattuna alkuperäisiin sopimuksiin.

2) Asiakashyvitysten suuruudesta

Lautakunnalle annetuista asiakirjoista ei ilmene, että eläkevakuutussopimuksille maksettavan kiinteän 4,5 %:n laskuperustekoron lisäksi vakuutusyhtiö olisi antanut A:lle ja B:lle sitoumusta vakuutuksille maksettavien indeksi-/ asiakashyvitysten vähimmäismäärästä. Vakuutusyhtiö on A:lle ja B:lle 10.1.2012 antamassaan vastauksessa ja lautakunnalle antamassaan vastineessa selostanut niitä perusteita, jotka sen on ollut vakuutusyhtiölain mukaan otettava huomioon päättäessään kulloinkin annettavan asiakashyvityksen määrästä.

Indeksitarkistusten eli sittemmin asiakashyvitysten jakotavan osalta lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiölain mukaan eläkevakuutuksiin on voitu tehdä indeksitarkistuksia vain edellyttäen, että indeksitarkistukset on voitu rahoittaa vakuutustoiminnan tuottamalla ylijäämällä. Tämän ylijäämän jakamiseen vakuutusyhtiön myöntämien eri vakuutusten kesken on tullut soveltaa vakuutusyhtiölain turvaavuus- ja kohtuusperiaatteita. Nykyisin voimassa olevassa laissa (18.7.2008/521) kohtuusperiaatteesta on säädetty 13 luvun 2 §:ssä.

Lisäetujen, eli tässä tapauksessa eläkevakuutukselle maksettujen indeksitarkistusten ja asiakashyvitysten, yleiseen myöntämistasoon vaikuttavia perustekijöitä ovat lain mukaan vakuutusyhtiön vakavaraisuus ja velvoite lisäetujen tason jatkuvuuteen. Ratkaistaessa tämän jälkeen, miten lisäetuihin käytettävissä olevat varat on jaettava erityyppisille vakuutuksille, on otettava huomioon eri vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa.

Vakuutusyhtiön esittämän mukaan se on päättänyt 4,5 %:n laskuperustekorolla myöntämiensä eläkevakuutusten asiakashyvitysten määräksi vuodesta 2009 lähtien 0 %. Päätöksen perusteena ovat olleet vakuutuksissa noudatettavat laskuperusteet ja vallitseva matala korkotaso. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella Finanssivalvonnalla, jolle vakuutusyhtiön on tullut vuosittain toimittaa vakuutustensa laskuperusteet, ei ole ollut huomauttamista vakuutusyhtiön menettelyyn.

Lautakunta toteaa, että puheena oleville eläkevakuutuksille maksettavan vallitsevaan korkotasoon nähden korkeamman 4,5 %:n laskuperustekoron vuoksi vakuutusten osuus vakuutustoiminnan tuottaman ylijäämän muodostumiseen, sikäli kuin sitä on lainkaan syntynyt, on joka tapauksessa muita vakuutuskantoja pienempi. Vaikka vakuutusyhtiö ei olekaan antanut näille vakuutuksille enää asiakashyvitystä, on niille jo maksetun 4,5 %:n laskuperustekoron määrä vakuutusyhtiön antamien tietojen mukaan viime vuosina kuitenkin ylittänyt alemmilla laskuperustekorkokannoilla myönnetyille vakuutuksille maksetun kokonaiskoron määrän.

Lopputulos

Edellä selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole menetellyt lain tai sopimusehtojen vastaisesti, kun se ei ole maksanut A:n ja B:n eläkevakuutuksille suurempia asiakashyvityksiä.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kummoinen ja Lehti sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA