Tapahtumatiedot

Asiakas oli joulukuussa 2008 ottanut ratsuhevoselleen hevosvakuutuksen 20.000 euron vakuutusmäärällä. Hevonen loukkaantui esteratsastuskilpailussa 6.9.2009. Vammaa hoidettiin ja se näytti parantuvan, mutta valmennuksen lisääntyessä vamma uusi.

Eläinlääkäri totesi hevosella 22.8.2012 kaularangan fasettiniveltulehduksesta johtuvan hermojuurivaurion ja selkäydinvaurioepäilyn. Hänen mukaansa vammat invalidisoivat hevosen pysyvästi, ja eläinsuojelullisista syistä hevonen tulisi lopettaa. Hevonen lopetettiin 1.9.2012. Asiakas vaati korvausta hevosvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö korvasi hevosen hoitokuluja ja maksoi käyvän arvon mukaisena korvauksena menetetystä eläimestä 10.000 euroa.

Valitus

Asiakas kertoo ostaneensa hevosen 25.000 eurolla ja vakuuttaneensa sen 20.000 eurosta, jonka vakuutusyhtiö hyväksyi. Asiakas aloitti määrätietoisen koulutuksen ja valmennuksen tähtäimenä edetä nuorten hevosten luokista aina 150 cm tasolle asti. Hevonen osoittautui lahjakkaaksi ja yhteistyöhalukkaaksi, ja suunnitelmat alkoivat toteutua hyvin. 6.9.2009 sattui kilpailutilanteessa tapaturma, josta aiheutunutta vammaa hoidettiin useita kertoja pitkän ajan kuluessa, mutta lopulta eläinlääkäri määräsi hevosen lopetettavaksi.

Asiakas katsoo, että vakuutustapahtumana on 6.9.2009 sattunut onnettomuus eikä hevosen lopettaminen. Korvaus tulee maksaa vakuutusmäärän suuruisena, mistä hän on maksanut vakuutusmaksunkin. Asiakas viittaa hankkimaansa asiantuntijalausuntoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutuksen kohteen vakuutusmäärä on osa vakuutusmaksun määräytymisperustetta. Vakuutusmäärän avulla vakuutuksenottaja voi arvioida kohteen arvoa ja vakuutusyhtiö riskinsä suuruutta. Vakuutusmäärän tulee ehtojen mukaan vastata kohteen arvoa. Vakuutuksenottajaa pyydetään vuosittain kiinnittämään huomiota siihen, että vakuutusmäärä ja kohteen arvo vastaavat toisiaan.

Vakuutusmäärä ei ole automaattisesti korvauksen enimmäismäärä. Ehtojen mukaan korvauksen enimmäismäärä on käypä arvo, kuitenkin korkeintaan vakuutusmäärä. Käypä arvo tarkoittaa sitä rahamäärää, jonka vakuutuksenottaja olisi hevosesta voinut saada, jos hän olisi myynyt sen välittömästi ennen vakuutustapahtumaa.

Vakuutusyhtiö viittaa hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja katsoo, että hevosen loukkaantumisesta johtunut pitkä kilpailutauko oli alentanut sen arvoa kisahevosena. Alan harrastaja ei ole valmis maksamaan samaa hintaa hevosesta, joka kilpailee ja antaa näyttöjä verrattuna hevoseen, joka ei kilpaile eikä sen näyttöjä voi arvioida. Estehevosen kilpailukokemuksella on tärkeä merkitys sen koulutuksessa ja arvonmäärittelyssä. Jos tarjolla on kaksi samanlaista hevosta, joista toisella on katkeamaton kilpailu-ura ja toisella vamman vuoksi katkolla ollut ura, niiden käypä arvo ei ole sama. Vamman vuoksi ostaja ottaisi riskin siitä, menestyykö hevonen ja saako hän rahoilleen vastinetta. Vakuutusyhtiö pitää hevosen käypänä arvona enintään 10.000 euroa.

Selvitykset

Vakuutusyhtiö on pyytänyt hevosen arvosta asiantuntijalausuntoa A:lta, joka on erittäin kokenut esteratsastaja ja valmentaja. Lausunnossaan A toteaa, että 8-vuotias esteruuna kilpaili 5-vuotiaana nuorten hevosten kansallisia luokkia 110 cm tasolla ja 6-vuotiaana 120 cm tasolla. Tulokset olivat tasaisen hyviä, joukossa myös sijoituksia.

Jostain syystä hevonen ei kilpaillut lainkaan kausilla 2011–2012, mikä vaikuttaa sen arvoon kisahevosena. 120-tasolla kilpailleena ja lähes kahden vuoden kisatauon pitäneenä sen arvo on näkemättä hankala määrittää, sillä siihen vaikuttavat myös hevosen ratsastettavuus, tulevaisuuden odotukset kisahevosena, eli luonne ja kapasiteetti, sekä terveys ja edellytykset terveyden puolesta kisakäyttöön.

A:n mukaan hintaluokka vastaa lähinnä hyvän harrasteratsun hintaa, ei kilpahevosen, sillä hevosen koulutustaso esteillä vastaa 6-vuotiaan tasoa. Estehevosella kilpailukokemuksella on tärkeä merkitys sen koulutuksessa ja arvonmäärittelyssä. Näiden seikkojen perusteella hevosen arvo kesällä 2012 on maksimissaan 10.000 euron luokkaa. Jos terveydessä (kestävyydessä kilpakäytössä) on ollut ongelmia tai hevonen on ollut harrastelijan käytössä, arvo laskee lähemmäs 5.000–6.000 euroa.

Vakuutusyhtiö täsmensi lausunnon saatuaan A:lle, että hevonen oli sairastanut aika pitkään. A toteaa, että hän ei lausuntoa antaessaan tiennyt, että hevonen oli ollut pitkään loukkaantuneena ja että se lopetettiin eläinsuojelullisista syistä. A:n arvio oli perustunut olettamukseen, että nuorena hevosena kilpaillut ratsu jää jostain syystä harrastekäyttöön, ja se joudutaan lopettamaan äkillisen tapaturman johdosta. Tässä tapauksessa hevosen arvo ei missään tapauksessa ylitä 10.000 euroa, jos arvo määritetään juuri ennen lopettamista.

Asiakas on pyytänyt hevosen arvosta asiantuntijalausunnon B:ltä, joka on ratsuhevosten kasvattaja, nuorten hevosten kouluttaja ja hyvin kokenut ratsastaja. Lausunnossaan B katsoo, että hevosen 25.000 euron ostohinta vastasi kyseisen hevosen arvoa joulukuussa 2008. Hevonen kilpaili hyvällä menestyksellä 5-vuotiaana nuorten hevosten kansallisia luokkia 110–120 cm tasolla. Hevonen meni 6.9.2009 kilpailutilanteessa esteen sekaan ja kipeytyi, mutta kuukauden hoitojakso auttoi ja tarkempi vamman laatu jäi piiloon. B:n mukaan kilpailutulokset vuodelta 2009 osoittavat hevosen säilyttäneen ja jopa nostaneen arvoaan.

Hevonen kilpaili vielä hoitojen lomassa 6-vuotiskaudella 120 cm tasolla, ja tulokset olivat tasaisen hyviä.

B katsoo, että vamman hoito ja siitä seurannut kilpailutauko eivät alenna hevosen hyvyyttä ja sen arvoa. Hevosta oli systemaattisesti koulutettu ja valmennettu niin, että tulevaisuuden tavoitteena oli 9–10 -vuotiskausina kilpailla Grand Prix-tasolla. B:n kokemuksen mukaan hevonen on 25.000–30.000 euron arvoinen näillä kilpailusuorituksilla, sillä koulutustasolla ja erittäin miellyttävällä luonteella ja hyvällä kapasiteetilla.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien hevosvakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata näiden ehtojen mukaisesti kohdassa 5 mainituista vakuutustapahtumista aiheutunut vahinko.

Ehtojen kohtien 4.1–4.2 mukaan vakuutusmäärä on rahamäärä, joka eläimelle on merkitty vakuutuskirjaan. Vakuutusmäärä voi olla korkeintaan hevosen käypä arvo, joka määräytyy hevosen ostohinnan taikka siitos-, kilpailu- tai muiden ansioiden perusteella.

Ehtojen kohdan 5.2.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, kun vakuutettu eläin

• kuolee tapaturman seurauksena
• tapaturman seurauksena vammautuu niin vakavasti, että eläimen lopettaminen on eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen perusteella suoranaisesti onnettomuuteen liittyen välttämätöntä
• kuolee sairauden seurauksena
• sairastuu niin vakavasti, että sen lopettaminen eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen mukaan on välttämätöntä
• katoaa tai anastetaan, eikä eläintä ole saatu takaisin kahden kuukauden kuluessa.

Ehtojen kohdan 5.6 mukaan välttämättömänä pidetään lopettamista, joka suoritetaan eläinlääkärin määräyksestä tai kehotuksesta, kun eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Vakuutuksen korvaussäännösten kohdan 6.1.1 mukaan hevosen kuolemasta, välttämättömästä lopettamisesta, katoamisesta tai anastamisesta aiheutuneena vahinkona korvataan hevosen käypä arvo vähennettynä mahdollisella teurastamosta saadulla tilityshinnalla. Vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on kuitenkin hevosen vakuutusmäärä.

Hevosen käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka hevosesta olisi voitu saada myytäessä se välittömästi ennen vakuutustapahtumaa.

Ratkaisu

Asiassa on kyse hevosen lopettamisesta maksettavan vakuutuskor­vauksen määrästä.

Ehtojen kohdan 6.1.1 mukaan vakuutusyhtiön velvollisuutena on maksaa eläimen käypä arvo eli myyntiarvo juuri ennen ehtojen kohdassa 5.2.1 määriteltyä vakuutustapahtumaa, kuitenkin enintään eläimen vakuutusmäärä.

Asiakkaan hevonen oli loukkaantunut 6.9.2009 esteratsastuskilpailun yhteydessä. Tapaturma ei ollut niin vakava, että hevonen olisi suoraan sen johdosta pitänyt lopettaa. Vammaa hoidettiin ja hevonen näytti toipuvan, mutta myöhemmin vamma uusi. Eläinlääkäri totesi hevosella kesällä 2012 kaularangan fasettiniveltulehduksesta johtuvan hermojuurivaurion ja epäili selkäydinvauriota. Tätä tilaa hän piti niin vakavana, että hevonen piti sen johdosta lopettaa.

Lautakunta katsoo, että kyse ei ole vakuutusehtojen kohdassa 5.2.1 määritellystä tapahtumasta, jossa hevosen lopettaminen olisi ollut suoranaisesti onnettomuuteen liittyen välttämätöntä. Kyse on lähinnä tilanteesta, jossa hevosen lopettaminen käy sairauden vuoksi välttämättömäksi. Ehtojen kohdan 6.1.1 mukaan vakuutusyhtiön kor­vausvelvollisuuden sisältönä on tällöin maksaa eläimen käypä arvo kesällä 2012.

Tapauksessa on ollut kyse kilpailukäyttöön valmennettavasta ja koulutettavasta hevosesta. Lautakunta pitää uskottavana, että hevosta kilpailukäyttöön ostavalle henkilölle kyseisen hevosen kilpailumenestys ja näytöt ovat keskeinen tekijä myyntihinnan muodostumisessa. Tällöin hevosen vammautumisesta johtuva pitkä kilpailutauko todennäköisesti alentaa hevosen myyntihintaa.

Lautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota vakuutusehtojen kohtiin 4.1 ja 4.2, joissa vakuutusmäärän yhteydessä käyvän arvon on todettu määräytyvän hevosen ostohinnan taikka siitos-, kilpailu- tai muiden ansioiden perusteella. Käypää arvoa on siten määritelty erisisältöisesti ja jossain määrin ristiriitaisestikin ehtojen kohdissa 4.1–4.2 ja 6.1.1.

Epäselviä vakuutuksen vakioehtoja on tulkittava laatijansa vahingoksi. Tämän ja edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, ettei hevosen käypää arvoa voi korvaustilanteessa perustaa pelkästään hevosen senhetkiseen myyntihintaan, vaan huomioon on otettava myös ostohinnan ja kilpailumenestyksen kaltaisia seikkoja silloin, kun ne korottavat hevosen käypää arvoa myyntiarvoon verrattuna.

Tapauksessa on esitetty selvitystä siitä, että kyseisen hevosen vakuutusmäärä 20.000 euroa vastasi sen arvoa ostohetkellä, hevonen oli saavuttanut kilpailumenestystä ja sillä oli potentiaalia menestyä jatkossakin. Nämä seikat huomioon ottaen Vakuutuslautakunta arvioi hevosen vakuutuksesta korvaukseksi suoritettavaksi käyväksi arvoksi tässä tapauksessa 15.000 euroa. Jo maksettu korvaus huomioon ottaen lautakunta suosittaa 5.000 euron lisäkorvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA