Tapahtumatiedot

Maatilan tuotantorakennus on 29.11.2010 tuhoutunut tulipalossa. Korvauksia vahingoista on haettu maatilavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on maksanut korvauksia sekä rakennuksen että irtaimiston osalta. Kyseessä on ollut rakennuskokonaisuus, johon on kuulunut vuonna 1950 rakennettu sikalarakennus, jota oli peruskorjattu vuosien kuluessa. Lisäksi rakennuskokonaisuuteen on kuulunut kuivurirakennus, kuivuri ja siilot, jotka on rakennettu vuonna 2004, sekä muita maatilataloudessa käytettyjä tiloja.

Vakuutusyhtiö on maksanut tuhoutuneesta sikalarakennuksesta 130 950 euroa päivänarvoperusteisesti. Palovahingossa tuhoutuneesta kuivurirakennuksesta, kuivurista ja siiloista on korvattu jälleenhankintahinnan mukaisesti 133 013 euroa. Sikalakalusteet on katsottu tuotantoa palveleviksi laitteiksi ja niistä on korvattu jälleenhankintahinnan mukaisesti vähennettynä ikäpoisto 13 560 euroa. Vakuutusyhtiö on lisäksi päättänyt korvata puhallinjärjestelmän ja patterijärjestelmät jälleenhankintahinnan mukaisesti. Kostutuslinja sikalakalusteisiin on korvattu jälleenhankintahinnan mukaan ja vakuutusyhtiö on korvannut tältä osin 14 590 euroa.

Valitus

Lausuntopyynnössään vakuutuksenottaja on ilmoittanut hyväksyvänsä irtaimistoon ja keskeytysvakuutukseen liittyvät korvauspäätökset, mutta olevansa tyytymätön rakennuksesta maksettuun korvaukseen. Tältä osin vakuutusyhtiö on korvannut 130 950 euroa. Tavarantarkastuksessa rakennuksen jälleenhankintahinnaksi on arvioitu 369 180 euroa. Tästä summasta on vähennetty jäännösarvo, jolloin tulokseksi on saatu 311 540 euroa. Kun päivänarvoprosentiksi on saatu 42 %, on korvausmäärä ollut 130 950 euroa. Vakuutuksenottaja on katsonut, että rakennuksen päivänarvo on vahinkohetkellä ollut yli puolet jälleenhankinta-arvosta ja että tämän vuoksi korvaus tulisi maksaa jälleenhankinta-arvon mukaisesti. Kun arvioitiin rakennuksen jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhdetta, rakennusta oli tarkasteltava kokonaisuutena. Vakuutusyhtiön hankkimassa tavarantarkastuksessa oli jätetty samaan rakennukseen kiinteästi kuuluvia kohteita pois. Pois oli jätetty kuivuri ja viljasiilot kattorakennelmineen, rehustamon kalusteet ja niiden uudelleen asentaminen, lihasikalan kalusteet ja ilmanvaihto sekä kasvinsuojeluhuoneen kalusteet ja pumppujen sähkötyöt. Tarkastelun ulkopuolelle jätetyt kiinteistön osat ovat olleet uusia. Kuivuri oli rakennettu vuonna 2004 ja lihasikala vuonna 2008.

Vakuutuksenottaja on tehnyt laskelmia rakennuksen päivänarvosta ja jälleenhankinta-arvosta ja hän on katsonut, että päivänarvo oli 56 % rakennuksen jälleenhankinta-arvosta. Tämän vuoksi koko korvaus tuli suorittaa jälleenhankinta-arvon mukaan. Rakennus oli hyvässä kunnossa ja tarkoituksenmukaisessa ja tuotannollisessa käytössä.

Jäännösarvon osalta lausuntopyynnössä on todettu, että vakuutuskorvauksesta oli vähennetty seinien, perustusten ja lattian jäännösarvona 57 640 euroa. Tätä jäännösarvoa ei jälleenhankinta-arvosta tullut vakuutuksenottajan mukaan vähentää. Vakuutuksenottaja on kertonut, että joulukuussa 2010 pidetyssä neuvottelussa on ollut mukana myös vakuutusyhtiön edustaja. Tuossa tilaisuudessa oli todettu yhteisesti, että rakennus oli järkevämpää purkaa kuin korjata ja tämän vuoksi vakuutuksenottaja oli vakuutusyhtiön ohjeiden mukaisesti alkanut suunnitella korvaavaa rakennusta siltä pohjalta, että rakennus tultiin purkamaan. Vakuutusyhtiö pyysi tarjouksia purkamisesta tammikuussa 2011 ja hyväksyi purkutarjouksen. Yhteisellä päätöksellä sovittiin tuolloin, että rakennus puretaan vasta maaliskuussa, jolloin uuden rakentaminen voitaisiin aloittaa heti jäätymättömältä maapohjalta. Vakuutuksenottajalla oli uudelleenrakentamisen suunnitelmat valmiina ja piirrettävänä rakennuslupahakemusta varten helmikuussa 2011. Maaliskuussa, kun rakennus piti jo sopimuksen mukaisesti purkaa, vakuutusyhtiö lähetti paikalle tavarantarkastajan. Hänen arvionsa mukaan rakennus tulisi korjata ja laskelmissa vähentää edellä mainittu jäännösarvo. Vakuutuksenottajan oli tuossa vaiheessa enää mahdoton perääntyä rakennuksen purkuvaihtoehdosta. Rakennus oli odottanut koko talven kylmillään purkamista ja seinien välissä oli runsaasti jäätynyttä vettä. Talvella 2011 pakkasta kesti poikkeuksellisen pitkään. Rakennuksen jäännösarvolla ei ole ollut vakuutuksenottajalle keväällä 2011 enää minkäänlaista arvoa.

Vakuutuslautakunnan lausuntoa on pyydetty siitä, onko vakuutusyhtiön tekemä päivänarvon mukainen korvauspäätös virheellinen, koska koko rakennuksen päivänarvo oli kiistatta ollut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta. Lisäksi on pyydetty lausuntoa siitä, onko jäännösarvon vähentäminen perusteltua, kun otettiin huomioon tapahtumien kulku.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö oli omissa laskuissaan saanut sikalarakennuksen päivänarvoprosentiksi 35. Kun vakuutuksenottaja oli kertonut, että tulipalossa tuhoutunut sikalarakennus tulisi korvata jälleenhankinta-arvon mukaan, vakuutusyhtiö oli tilannut vahinkokohteeseen tavarantarkastuksen. Vakuutusyhtiö oli korvannut tulipalossa tuhoutuneesta rakennuksesta 130 950 euroa tavarantarkastuskertomuksen mukaisesti.

Vakuutuksenottaja oli valituksessaan katsonut, että rakennusta, kuivuria ja siiloa tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Kuivuri, joka sisältää siilot, on viljatilan välttämättömyys Suomessa. Kuivuri on kallis kokonaisuus ja tavallisin ratkaisu on pakettikuivuri. Kuivuria on käsitelty nyt kyseessä olevassa tapauksessa käyttötarkoituksensa mukaisesti itsenäisenä teknillisenä rakennuksena. Kuivurista oli korvattu 133 013 euroa, mikä oli perustunut uudishankintahinnan mukaan pyydettyihin tarjouksiin.

Lausuntopyynnössä esitettyyn näkemykseen, että tavarantarkastuksesta oli jätetty pois rakennukseen kiinteästi kuuluvia kohteita, on todettu, että rakennuksen päivän­arvoa määritettäessä ei huomioida rakennuksen irtaimistoon kuuluvia tuotantoon liittyviä kalusteita ja laitteita. Jälkeenpäin asennettu ilmanvaihtojärjestelmä sekä uusitut sähkölinjat oli huomioitu tavarantarkastuskertomuksessa rakennuksen päivänarvoa määriteltäessä.

Jäännösarvon osalta on todettu, että joulukuussa 2010 pidetyssä neuvottelussa vahinkotarkastaja ja vakuutuksenottaja olivat sopineet, että ProAgria laskisi tulipalossa tuhoutuneesta sikalarakennuksesta uuden vastaavan hinnan päivänarvolaskelman määrittämiseksi. Vakuutusyhtiö ei missään vaiheessa ollut antanut ymmärtää, että sikalarakennus korvattaisiin jälleenhankintahinnan mukaan. Vakuutuksenottaja on ollut tietoinen vakuutusyhtiön kannasta rakennuksen olevan päivänarvokohde. Jäännösarvo on perustunut tavarantarkastuskertomukseen. Sikalarakennuksen jälleenrakennussuunnitelmat jälleenhankintahinnan mukaan ovat olleet asiakkaan itsensä laatimia tai tilaamia eivätkä vakuutusyhtiön tilaamia.

Vakuutuksenottajan lisävastine

Kirjoituksessa on korostettu, että ilmanvaihtojärjestelmä oli ihan viimeistä huutoa, jossa sekä korvausilmaluukut että poistoilma säätyivät täysin automaattisesti. Lihasikaosasto oli remontoitu täydellisesti vuonna 2008. Ainoastaan seinät ja katto olivat vanhaa perua. Muun muassa lattia kaivettiin kokonaan pois ja kaikki lietekuilut uusittiin.

Kuivurin osalta on todettu, että oikea nimitys tilalle oli sikalan rehustamo tai myllyhuone. Sekä piirustuksissa että vakuutuskirjassa kyseinen tila oli nimeltään myllyhuone, jossa oli 12 vilja/rehusiiloa sekä kaksi jauhosiiloa. Lisäksi oli rehun ja viljan punnitsemiseen vaaka sekä kaksi erillistä myllyä, joilla viljat jauhettiin. Siilojen alla oli kierukka, joka vei rehun seinän toisella puolella olevaan sikalan liemiruokkijaan. Kolmeen siiloon oli sijoitettu ostorehua ja yhdeksään viljoja. Vilja otettiin siilon alta imemällä myllyyn ja myllystä se meni kierukalla edelleen liemiruokkijaan. Samassa tilassa oli myös viljan kuivaukseen soveltuva kuivuri eikä viljaa tarvinnut siirrellä moneen kertaan. Kuivuri oli mahdollista sijoittaa samaan tilaan, koska sen lämmitys tapahtui vesikiertoisella kennolla. Kuivurikoneisto lisättiin vakuutuskirjaan aikanaan, jotta vakuutusyhtiölle ei jäänyt epäselväksi, että myllyhuoneessa oli myös kuivuri. Myllyhuoneen toiminnot oli rakennettu täysin sikalan tarpeita varten eikä vakuutusyhtiön väite itsenäisestä käyttötarkoituksesta pitänyt paikkaansa. Ei ollut mitään perusteita käsitellä myllyhuonetta erillisenä osana. Lisäksi rakennus oli kaikilta osin hyvässä kunnossa ja jokainen neliö oli tuotannollisessa käytössä.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Ilmanvaihdon osalta on lisävastineessa todettu, että kahden ilmanvaihtoluukun sekä puhaltimen asennus ei tehnyt vanhasta rakennuksesta uutta. Järjestelmä oli lisäksi yksinkertainen ja edullinen ratkaisu sikalan ilmanvaihtojärjestelmäksi. Järjestelmä ei sisältänyt lämmöntalteenottoa. Vakuutusyhtiö on esittänyt lisäselvitystä ilmanvaihtojärjestelmien havainnollistamiseksi navetta- ja sikalarakennuksissa.

Ilmanvaihtojärjestelmä oli huomioitu tavarantarkastuskertomuksessa sekä sikalarakennuksen päivänarvokorvausmäärässä.

Täydellisen remontointiväitteen osalta on todettu, että lattian ja lietekuilujen uusiminen ei poistanut sitä seikkaa, että rakennuksen katto, seinät ja perustukset olivat vanhoja. Lisäksi 2008 tehty remontti kattoi vain osan vanhaa sikalarakennusta. Tulipalo ei tuhonnut sikalarakennusta niin pahoin, ettei tavarantarkastaja olisi pystynyt havainnoimaan edellä mainittuja seikkoja määritellessään päivänarvoprosenttia.

Viljankuivaamon osalta on todettu, että rakennuksen pohjakuvasta ilmeni, että kuivaamorakennuksen viereen oli rakennettu lisäosana myllytila, jonka vahinkotarkastaja on huomioinut palaneen sikalarakennuksen päivänarvoa määritettäessä. Kuivaamorakennus oli rakennettu vanhan sikalarakennuksen ja uuden sikalarakennuksen väliin jääneeseen tilaan. Uusi vuonna 2004 rakennettu kuivurirakennus laitteistoineen palveli molempien sikalarakennuksien tuotantoa.

Kuivaamorakennus oli vakuutusyhtiön yksiselitteisen käsityksen mukaan oma itsenäinen tuotantoa palveleva rakennus. Tavarantarkastaja on jättänyt kuivaamorakennuksen erilleen määrittäessään päivänarvoa vanhalle sikalarakennukselle. Tämä oli normaali käytäntö arvioidessa eläintuotantotiloja. Kuivaamorakennukset poikkeuksetta arvioitiin ja korvattiin erikseen.

Jäännösarvon osalta on vakuutusyhtiö todennut, että vakuutuksenottaja oli tiennyt vakuutusyhtiön kannan, jonka mukaan rakennus oli päivänarvokohde. Sikalarakennuksen jälleenrakennussuunnitelmat jälleenhankintahinnan mukaan olivat asiakkaan itsensä laatimia tai tilaamia. Tavarantarkastuskertomuksen mukaan sikalarakennus oli korjattavissa vanhoja rakenteita hyväksikäyttäen. Tavarantarkastuskertomuksen sekä vakuutuksenottajan hankkiman rakennusinsinöörin tarkastuskertomuksen välillä ei ollut kuin muutama päivä. Palossa vaurioitunut sikalarakennus ei voinut kertomusten välillä heiketä siinä määrin, että vakuutuksenottajan hankkimassa insinöörin tarkastuskertomuksessa esitetty kehotus seinärakenteiden purkamisesta olisi perusteltu. Asiakas oli itse päätynyt purkamaan palaneen sikalarakennuksen. Vakuutusyhtiö on pitänyt tavarantarkastuskertomuksessa arvioidun jäännösarvon huomioimista perusteltuna.

Lisävastineet

Sekä vakuutuksenottaja että vakuutusyhtiö ovat lisävastineissaan selvittäneet omaa kantaansa siitä, millainen rakennuksen ilmanvaihto on ollut.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut vahinkoasiakirjojen lisäksi seuraavat asiakirjat:

• 20.3.2011 päivätty tavarantarkastuskertomus liitteineen
• Riku Hakalan 23.3.2011 päivätty tarkastuskertomus valokuvaliitteineen
• ProAgrian 8.2.2011 päiväämä kustannusarvio tulipalossa palaneen sikala­rakennuksen uudelleenrakentamiseksi
• 1.10.2001 päivätty pohjapiirustus kuivurisikalarakennuksesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Maatilavakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksen kohteena ovat vakuutuskirjassa mainitut maatilan rakennukset sekä ilman eri mainintaa vakuutetun rakennuksen käyttöä palvelevat:

• kiinteästi asennetut koneet ja laitteet, joihin kuuluvat mm. liesi, kiuas ja keskuspölynimuri
• tuotantotoiminnassa käytettävät kiinteät koneet ja laitteet, kuten viljankuivaamon koneisto
• rakennuksiin liittyvät öljysäiliöt sekä polttoaineet
• kiinteästi rakennukseen asennetut antennit
• tontilla olevat sähköjohtimet ja -mittarit, sähköpääkeskukset sekä hälytyslaitteet
• lämpökanaalit ja putkistot kunnalliseen tai muuhun yleiseen liittymään saakka.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3.1 mukaan vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään mahdollinen jäännösarvo.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösarvolla vähennetty jälleenhankinta-arvo.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3.2 mukaan jos omaisuuden päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, on vahingon määrä omaisuuden päivänarvo vähennettynä mahdollisella jäännösarvolla.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösarvolla vähennetty päivän­arvo.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3.5 mukaan rakennuksen kiinteiden koneiden ja laitteiden rikkoutumisvahingoissa katsotaan vahingon määräksi koneen tai laitteen korjaus- tai jälleenhankintakustannukset, joista tehdään seuraavat käyttöikään perustuvat vuotuiset vähennykset kultakin koneen tai laitteen käyttöönottovuotta seuranneelta, vahingon tapahtuma-ajankohtaan mennessä päättyneeltä täydeltä kalenterivuodelta seuraavasti:

• kiinteät jäähdytys-, ilmastointi-, vedenjakelu- ja lämmityslaitteet, säätö- ja valvontalaitteet, öljysäiliöt, lämminvesivaraajat, liesi, liesituuletin, keskuspölynimurin koneisto ja sähkökiuas sekä muut kiinteästi asennetut koneet ja laitteet ikävähennys vuodessa 6 %
• rakennuksia palvelevat putkistot, sähköjohdot ja -mittarit ikävähennys 3 %.

Ratkaisu

Kysymys rakennusten lukumäärästä

Vakuutuksenottajan sikalana ja maatilan muuna tuotantorakennuksena käytetty rakennus on tuhoutunut tulipalossa. Tapauksessa on erimielisyyttä siitä, onko rakennus katsottava yhdeksi kokonaisuudeksi sen arvoa määriteltäessä vai onko vuonna 2004 rakennettua kuivuria käsiteltävä erillisenä rakennuksena. Vakuutusyhtiö on korvannut kuivurin erikseen ja muun osan rakennuksesta erikseen.

Pääperiaatteena omaisuusvakuutuksissa on, että rakennukset arvioidaan rakennuskohtaisesti. Täten päivänarvokorvaus ja jälleenhankinta-arvokorvaus tulee määritellä kunkin rakennuksen osalta erikseen. Vakuutuksenottajan maatilavakuutuksen vakuutuskirjassa on yksityiskohtaisesti yksilöity eri vakuutuskohteet. Niitä ei ole jaoteltu sen mukaan, onko kysymys eri rakennuksesta vai ei. Esimerkiksi korjaamo, sikala ja myllyhuone sikalan yhteydessä on merkitty erillisiksi vakuutuskohteiksi, samoin kylmäilmakuivaamo. Vakuutuslautakunnan käytössä olevien pohjapiirustusten perusteella näyttäisivät palossa tuhoutuneet sikala, sosiaalitilat, autotalli, maatilakorjaamo, lämmönjakohuone ja kattilahuone sekä kuivuritilat ja erinäiset varastotilat olevan samaa rakennusta. Tämän rakennuksen vanhin osa on alun perin rakennettu 1950. Rakennusta on korjattu ja uusittu vuosien kuluessa ja siihen on rakennettu lisäosia useamman kerran. Viimeisenä uutena osana on vuonna 2004 rakennettu kuivuriosa. Kuivuri on kuitenkin rakennettu siten, että se on kiinteästi osa vanhaa sikalarakennusta. Siitä, miten eri vakuutuskohteet on jaoteltu vakuutuskirjassa, ei voida päätellä sitä, onko kyseessä yksi vai useampi rakennus.

Kaiken edellä mainitun perusteella Vakuutuslautakunta katsoo rakennuksen pohjapiirustuksista selviävän, että sikala-, korjaamo-, autotalli-kuivurirakennus on ollut yksi rakennus, jolla on ollut yksi pohjamuuri. Tämän rakennuksen päivänarvo ja jälleenhankinta-arvo tulee määritellä yhdessä ottamalla huomioon kaikki määrittelyyn vaikuttavat rakennuksen osien rakennus- ja korjausvuodet. Kuivurin korvausmäärää ei tämän vuoksi voida laskea erikseen. Rakennuksen arvoa määritettäessä tulee tällöin ottaa huomioon kaikki rakennukseen kiinteästi kuuluvat rakenteet. Tällaisia ovat muun muassa ilmastointilaitteet ja kiinteästi asennetut sikalanrakenteet.

Jäännösarvo

Asiassa on riita myös siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus rakennuksen arvoa määritettäessä vähentää korvausmäärästä jäännösarvo.

Jos tuhoutuneesta rakennuksesta on jäänyt vaurioitumattomia osia, joita voitaisiin käyttää rakennusta korjattaessa tai uudelleen rakennettaessa, tulee näiden osien arvo vähentää korvausmäärästä.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on annettu kaksi eri lausuntoa, joissa on arvioitu tuhoutuneen rakennuksen jäännösarvoa.

Tavarantarkastajan lausunnossa on jäännösarvoa määritettäessä otettu huo­mioon perustukset, alapohja sekä ulkoseinät. Kertomuksessa ei ole mitenkään kuvailtu tai arvioitu näiden osien kuntoa palon jälkeen. Tavarantarkastajan lausunnossa ei ole perusteltu, miksi nämä osat tulee ottaa huomioon rakennuksen jäännösarvoa määritettäessä.

Vakuutuksen­ottajan hankkimassa lausunnossa on tarkoin määritelty ja perusteltu se, mitkä osat ovat vielä vahingon jälkeen olleet käyttökelpoisia. Tässä lausunnossa on todettu, että sikalan sisällä betonipilareiden ja seinien yläpäät ovat olleet tulipalon vaikutukselle alttiina eikä niiden kantavuudelle voida antaa arvoa uudisrakentamisen osana. Kun rakenteet on purettava yläosastaan, riittävän lujan rakenteen löytämiseksi ei lausunnon mukaan ole perusteltua jättää seinää tai pilareita osaksi uutta rakennusta. Käyttökelpoisina on pidetty lattiarakenteita.

Vakuutuslautakunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että vakuutuksen­ottaja on hankkimallaan perustellulla asiantuntijalausunnolla kyennyt näyttämään, että sekä rakennuksen yläpohja että sen alapuolella olevat seinärakenteet ja kantavat pystyrakenteet ovat vaurioituneet pahoin kyseisessä tulipalossa. Sitä vastoin lattiarakenteet ovat säilyneet hyvin. Vakuutuslautakunta katsoo, että jäännösarvoa määritettäessä tulee ottaa huomioon tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen lattiarakenteet.

Vahingon jälkeinen menettely

Vakuutuksenottaja on väittänyt, että vahingon jälkeisissä neuvotteluissa olisi vakuutusyhtiön kanssa sovittu, että vanha rakennus voitiin purkaa ja rakentaa uusi ja että olisi puhuttu jälleenhankinta-arvokorvauksesta. Vakuutusyhtiö on kiistänyt tämän. Tältä osin vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön kertoma on ristiriidassa keskenään eikä asiasta ole luotettavaa kirjallista selvitystä. Menettely lautakunnassa on kirjallista, ellei lautakunta erityisestä syystä päätä kuulla asianosaisia tai muita tahoja suullisesti. Koska tässä asiassa kuitenkin on kyse tosiasiallista tapahtumainkulkua koskevasta erimielisyydestä eikä Vakuutuslautakunta pysty kuulemaan todistajia valan tai vakuutuksen perusteella tai muutoin asianosaisia totuusvelvollisuuden alaisina, lautakunta on päättänyt, ettei se voi asiaa tältä osin enemmälti käsitellä.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA